Historioitsija Jens Dobler tuli Länsi-Berliiniin vuonna 1987. Silloin siellä vielä oli atomivoiman vastainen liike ja imperialismin vastainen toiminta sekä tietenkin totaalikieltäytyjien joukot. Homot tulivat Berliiniin, koska silloin heidän ei tarvinnut käydä armeijaa.
Berliinissä oli erilaisia kuppikuntia jo 1970-luvulla
Länsi-Berliiniin homoskene oli 1970-80-luvuilla merkillinen eristetty osa maailmaa. Homot yrittivät olla avantgardistisia. 1973 helluntaina roihahti. Silloin pidettiin Länsi-Berliinin homoliikkeen strategiapäiviä. Loppumielenosoitukseen oli tullut vieraita ulkomailta asti - Ranskasta ja Italiasta. He esiintyivät mielenosoituksessa naisten vaatteissa. Se oli niin rankka asia, että sen ajan homoliike hajosi kahteen leiriin. Toiset olivat poliittisesti tietoisia marxilaisia, toiset radikaaleja feministejä. Marxilaiset näkivät homojen nöyryyttämisen syynä kapitalismin. Radikaalit feministit näkivät ongelmana sukupuoliroolit ja siitä syntyi vaihtoehtoisliike, alternatiivit. Nämä alternatiivi-homot liikkuivat Kreuzbergin kaupunginosan baareissa ja vallatuissa taloissa.
Samaan aikaan Schönebergin kaupunginosassa Motzstrassen ja lähikatujen homokorteleihin tuli yhä uusia ja uusia baareja ja kaupallinen homoskene laajeni. Me turistit käytiin ihmettelemässä tätä kaupallista sektoria. Discomusiikki soi ja tanssittiin. Oltiin "normaaleja" homoja. Nahkamiehillä oli omat baarit, kuten Tom's ja oli joitakin nahkapensionaatteja. Kreuzbergin paikoissa käytiin filosofisia keskusteluja ja täällä Motzstrassen ympäristössä naitiin pimeissä huoneissa. Jotkut tulivat yöllä Kreuzbergista kokeilemaan onneaan.
Vaihtoehtoskene sai omat kokoontumispaikat
Vaihtoehtoihmisillä oli omat kokoontumispaikat: O-Bar, Cafe Gräfe, SchwuZ. Oli homoneuvontakeskus ja aidstukikeskus. Ihmisistä yleensä tiedettiin, kuka kuuluu mihinkin intressiryhmään, ja mielipiteiltään erilaiset ihmiset olivat paljon kimpassa.
Muuri kaatui - tuli raikasta ilmaa
Sen ajan homopiirit tarvitsivat tuuletusta ja muurin kaatuminen toi raikasta ilmaa. Aluksi itäberliiniläisiin homoihin ja lesboihin suhtauduttiin epäluuloisesti. Valuuko nyt kaikki Länsi-Berliinissä esim. alternatiivipiireissä tehty hukkaan? Kun idän ja lännen homot kohtasivat, oli vaikeuksia ymmrätää toinen toistaan, vaikka kaikilla oli samaa kieli. Kuitenkin idän kielessä oli sanoilla erilaisia merkityksiä. Myös käyttäytyminen oli erilaista. Kun idän mies tuli bileisiin, hän alkoi seurustella kaikkien kanssa. Idästä tulleet pitivät Länsi-Berliinin homoja viileinä ja snobistisina.
Länsi-Berliinin vasemmisto-homoille muurin murtuminen oli kova paikka. Sosialismi tuhoutui nenän edessä. Utopioihin ei voinut enää vedota. Ilma raikastui sillä tavalla, että enää ei homokysymys ollut kysymys kapitalismista tai sosialismista. Kommunistinen vallankumous ei ollut vapauttanut homoja ainakaan DDR:ssä.
Länsi-Berliinin homojen naisviha
Länsi-Berliinin homopiireissä vallitsi aikaisemmin vahva naisvihamielisyys. Kun muuri murtui, mukaan tulivat itäisen Berliinin homot. Monet idän miehistä olivat nuorina paljon naisten kanssa ja heillä on ollut lapsia. Lännessä sen sijaan homoisiin suhtauduttiin viileästi homopaikoissa. Idässä oli rennompi suhtautuminen heteroseksuaaliseen menneisyyteen, ja oli helppo tulla toimeen naisten kanssa. Tällaiset kokemukset saivat aikaan sen, että nykyään sukupuolten väliset ristiriidat ovat vähentyneet.
1970- ja 80 -luvuilla lesbot pitivät homomiehiä patriarkaalisen systeemin huippuna. Miesten "kukkoilu" teki mahdottomaksi yhteistyön feministien kanssa. Vuoden 1990 jälkeen tämä erottelu väheni ja voitiin jo järjestää yhdessä homojen ja lesbojen juhlia ja muita tapahtumia. Se oli käytännöllisyyttä.
AIDS yhdisti homopiirejä olennaisesti
Länsi-Berliiniin homopiirien yhtenäistymiseen vaikutti vahvasti myös aids-kriisi. Oli yhdentekevää, oliko joku vasemmistolainen, vaihtoehto-homo, vihreä tai mitä muuta tahansa. Se aika oli hengissäsäilymisen taistelua. Oli ahdistusta, surua ja halu tehdä jotain. Koko ajan joutui tekemisiin kuoleman kanssa. Siegessäulea (voitonpylväs) monet alkoivat kutsua Seuchensäuleksi (tautipylväs). Pylvään vieressä on tunnetut cruising-alueet.
Aids aiheutti valtavasti ongelmia ja aktiviteettia. SchwuZ-homokeskuksen transihmiset perustivat ensimmäisen tukikeskuksen PositHiv:n. Vakuutusongelmia oli monella. Oli saatava rahaa projekteihin. Oli rakennettava poliittinen painostus ja neuvontapisteitä. Koko homoliike koki eräänlaisen ammatillistumisen. Se, oliko joku vasemmistolainen tai oikeistolainen, sillä ei enää ollut merktiystä.
Oli yksi pienehkö vasemmistoautonomisten homojen ryhmä, joka vetäytyi entistä enemmän sivuun ja syytti aidsista lääketeollisuutta ja CIAta. Oli myös pieni konservatiivisten homojen joukko, jotka alkoivat vaatia, että homojen on lopetettava nykyinen elämäntyyli.
Taistelussa aidsia vastaan raja-aidat hävisivät homopiireissä. Alettiin tehdä yhteistyötä ja alettiin ymmärtää, että eri ihmiset elävät eri tavalla. Tämä tapahtui 1990-luvulla. Samalla "normaalit homot" alkoivat päästä mukaan itäisen Berliinin homoalakultuuriin ja Kreuzbergin vaihtoehtoiseen alakulttuuriin.
"Queer" luo uutta keskustelua
Itäisen Berliinin homokeskukset Prenzlauer Berg ja Friedrichshain ovat rikastuttaneet läntisen Berliinin homopiirien näkemyksiä. Homoskene hajosi moniin paikkoihin ympäri suurkaupunkia. Nykyään mukana on hyvin erilaisia ihmisjoukkoja ja toimintamuotoja. Esim. Deutsche Bankissa on homoryhmä, joka hankki pankille Diversity-palkinnon. Homoja on poliiseissa, rautateillä, liikennelaitoksella, jne,jne.
Vasemmistovaihtoehto-homoliike on myös hengissä. Ollaan mukana talonvaltauksissa ja joka vuosi on järjestetty vaihtoehtoinen "transgeniaali-CSD" eli vaihtoehto-pride. Asiantuntija sanoo, että homoliike on sitä "kypsempi", mitä enemmän siinä on mukana erilaisuutta.
Homopiirit ovat levinneet eri puolille kaupunkia ja teemat ovat tulleet monipuolisemmiksi. Siitä huolimatta turismivirkamiehet mainostavat homosivuillaan vain hedonistista, seksiin keskittyvää bile-Berliiniä. Schönebergin alueen baarit valittavat, että arki-iltoina on asiakaskato, kun kaikki heidän asiakkaansa istuvat inernetissä etsimässä seksikontakteja.
"Queer" on tuonut mukaan uutta luovaa keskustelua sukupuolieroista. Tosin samaan aikaan homojärjestö LSVD on ottanut ohjelmaansa sateenkaariperheet. Historioitsija Jens Dobler näkee siinä saman vaaran kuin Suomessakin: ihmisiä aletaan jaotella parempiin ja huonompiin heidän elämäntapansa ja perhemuotonsa mukaan.
Entä tulevaisuus? Voisiko edessä olla aika, jolloin sympatia, miellyttävyys ja rakkaus määrittää sen, kenen kanssa menet vuoteeseen. Ei enää kysytä: Oot sä homo vai hetero.
(Lähteenä mm. vasemmistolaisen Jungle Worldin artikkeli)
