Gravity Club - MERE PST.20, Linnahall - Tallin

  • Artikkeli
  • Tapahtumaraportit
  • Toimitus Ranneliike ry

Tallinnan uusin (ja ensimmäinen) GLBT-tyylin klubi avattiin toukokuussa
2004 ja on auki kolmena päivänä viikossa - keskiviikkona, perjantaina
ja lauantaina. Klubin kotisivuilla kerrotaan hieman ristiriitaisesti, että
paikka ei 'hyljeksi'syrji ketään rotuun, ihonväriin, sukupuoleen
tai mieltymyksiin vedoten ja samalla klubi kertoo avoimesti harjoittavansa "Face
Control" - naamatauluun perustuvaa asiakasvalintaa.


Satunnaista turistia Tallinnan GAY-elämä tuskin suuremmin tulee eteen,
sillä Tallinnassa tunnutaan harjoittavan vieläkin varsin vahvaa piilottamis
-kulttuuria. Kaikki homo-ystävälliset ravintolat, baarit ja kahvilat
ovat sijoittuneet takapihoille, pienille kujille ja kuten Gravityn tapauksessa,
megalomaanisen betonihirvityksen -Linnahallin 'taka-ovelle'.


Ranneliikkeen iskukaksikko päätti testata, millainen on tämä
klubittajien uusin kohde.


Gravityn WWW-sivut ovat
esimerkki informatiivisesta ja suhteellisen toimivista sellaisista. Osoite,
lippuhinnat ja aukiolo selviävät helposti, mobiiliyhteydelläkin.
Toista onkin sitten paikan löytyminen. Jos ei tunne Tallinnaa entuudestaan
hämääntyy todella vahvasti, kun suuntaa turistikartta
kourassa kohti satamaa ja siinä kohtaa, missä kartassa on punainen
piste kertomassa klubin sijainnista makaa jokin, joka muistuttaa pyramidin perustuksia
ja sään runtelemaa kerrostalon rappu-osaa.



Tallinna Linnahallin portaat
Kuva: Sami Mollgren
Maisemaa värittää todella iso, betonista valmistettu ja arkkitehtuurisesti
jostain ulkoavaruudesta oleva betonirakennus, iso kompleksi joka kätkee
sisäänsä valtavan ison jää/messuhallin katsomoineen
-palveluineen. Ulkoa tämä mammutti on päästetty rapistumaan
aika pahasti ja näyttää siis todellakin rapistuneelta köntiltä
betonia, josta kohoavat rappuset.


Eräällä englanninkielisellä sivustolla paikkaa kuvaillaan
seuraavasti:


"- Linnahall was designed by an Estonian architect Raine Karp. One has
to wonder what went through his mind, while designing this monster. The place
might look a bit more inviting, if some other material along with concrete would
have been used. But now it's just a huge concrete pyramid and nothing else.
It's nearly empty now, with a ice hockey hall inside. Although while we were
walking here, the place looked very deserted and certainly no tourists around.
Just local youth...."


---


Pyörimme rakennuksen nurkissa ja etsimme edes jotain vihjettä sisäänkäynnistä.
Lopulta soitto kaverille vahvisti epäilymme, olemme ihan oikeassa paikassa,
mutta mistä helkkarista pääsemme sisään!


Tilannetta ei helpottanut hautovan kuuman päivän ja illan ukkosmyräkän
jälkeinen paksu hernerokkasumu, joka oli kietonut koko kaupungin ja sen
meren edustan syleilyynsä. Vain sumukellojen ääni mereltä
puuttui ja olisimme olleet kuin suoraan Hitchcock:n elokuvasta. Rohkaisimme
mielemme ja lähdimme kapuamaan rakennuksen ... yli!.


Tässä siis vinkki niille kaikille, jotka mielitte vierailemaan Gravityssä.
Jos vain kunto kestää ja ei ole kiiru, kannattaa kavuta rakennuksen
rappuset ihan ylös asti, meren puolelta pääsee myös alas
- käytännössä aivan klubin sisäänkäynnin
eteen. Jos taas tulet Tallinnaan Linda-Linen laivoilla tai Copterlinen lennolla
oletkin käytännössä valmiiksi Gravityn ovella, helikopterin
laskeutumistasanne on 50 metrin päässä laiturimaisella tasanteella
aivan klubin oven edessä. Kaupungista päin katsottuna rakennuksen
vasemmalta puolelta kulkee tie sen taakse, StatOilin huoltoaseman vierestä.


Klubin etuosa on selvästi lasitettu, mutta lasit on teipattu umpeen mustalla
peitepinnalla. Ovella ei lue mitään, joka viittaisi paikan olemassaoloon,
kaksi A4 koon paperia kertovat, että "NO PHOTOS" ja "INVITE
ONLY". Hieman sisäänkäynnin oikealla puolella on seinässä
klubin mainos, mutta siinäkään ei ole nuolta osoittamassa, missä
suunnassa ovi sijaitsee. Sisällä on selvästi elämää
ja jos ovelle uskaltaa mennä kurkkimaan tuleekin ovimies pian ulos. Klubin
nimen maininta kysyvään sävyyn lienee paras ja helpoin tapa päästä
sisälle sillä näin osoitat, että tiedät minne olet
tulossa ja pääsetkin - mikäli naamataulusi miellyttää
pokea :-)


Isossa eteiskaapissa on lippukassa jossa täysin kielitaidoton mies karttaa
maksua, suomella tuntuu pärjäävän paremmin kuin englannilla
ja reippaaseen ääneen sanottu "kaksi lippua, kiitos" auttaa
pääsemään seuraavaan vaiheeseen sisäänpääsyssä
- turvatarkastukseen :-)


Nyt toinen poke tarkistaa takkisi/laukkusi ja katselee sinua muutenkin hieman
tarkemmin, jos naama edelleen miellyttää pääset narikkaan,
jonne on ehdoton pakko jättää kaikki ylimääräinen.
Sisään on turha yrittää minkään trendikkään
olkalaukun tai kalupussukan kanssa.


Nyt ovat muodollisuudet ohi!


Itse klubi sijaitsee rakennelman toisessa kerroksessa, tai jossain toisen kerroksen
tapaisessa. Alhaalta eteisestä johtaa kaksi kapeaa rappusta ylös,
jotka pulpahtavat esiin suoraan tanssilattialle, DJ-kopin molemmilta puolilta.
Sisäpuolen avara sisustus ihan ok ollakseen hieman 'tuhero' ja pääasiallisin
sisustuselementti lienevät ilmapallot. Pieni baaritiski on sijoitettu sisääntulosta
katsoen tilan oikeaan kulmaan. Hauskoja yksityiskohtia on budjettitasolla toteutetut
sisustusideat, vanhat dia-projektorit toimivat edullisina valonheittiminä
tehden tilan seinille samalla hauskoja kuvioita ja autotalleista tutulla (lämpö)puhaltimella
saadaan savukoneen savu ohjattua sumumaisena pilvenä kohti tanssilattiaa
- kylmää puhaltaen, luonnollisesti. Ns mustavalon avulla koko paikka
saa jännän hohteen ja kaikki valkoiset/neonvärit loistavat vekkulilla
ja tutulla tavalla. Molemmin puolin DJ-tasannetta on heiluriovet seuraavaan
osaan klubia. Ovien takaa löytyy seurustelulle ja keskustelulle hieman
hiljaisempi paikka, josta löytyy myös mukavasti istumatilaa. Onpa
pakolliset privaattitilatkin huomattu rakentaa heille, joiden on aivan pakko
päästä harjoittamaan aktiivimpaa intiimisuhdetta klubin tiloissa.
Tämä siis säästää WC:t niille tarkoitettua toiminnetta
varten :-)


Olimme paikalla kotimaiseen tyyliin "ajoissa", klubi aukesi tosin
vasta kello 23 ja olikin tyystin tyhjä, jos yhtä aktiivisen oloista
teinipariskuntaa ei lasketa mukaan jotka päättivät näyttää,
mitä teinipojat keskenään tekevät :-) Hiljalleen kertyi
lisää väkeä - musiikki vaihteli hittilistojen välillä
ja oli mukavan viihdyttävää.


Poistuimme aika pian puolen yön jälkeen, sillä alun hankaluudet
paikkaa etsiessä ja olo, että olemme tulleet laittomaan salakapakkaan
ja sielläkin olemme hieman epätoivottuja ja syynättyjä johti
tunnelman latistumiseen - edessä oli vielä kävely öisen
Tallinnan läpi hotellille. Heikkohermoisina tapauksina päätimme
olla riskeeraamatta sen suuremmin mitään ja poistuimmekin Gravitystä
tutkaillen ympäristöä äärettömän valppaasti
ja harkiten :-) Heti ovella venäläisittäin puhunut poika tuli
tivaamaan jollain neljän eri kielen yhdistelmällä mielipidettämme
paikasta, "hyva se da? Oli hyva, yes?" - totesimme vain "great
great" ja hipsimme vauhdilla pois - saimme perään huudot jotka
selkeästi viittasivat meihin 'sellaisina' poikina. Kuulin vielä miten
tämä poika selitti kavereilleen kuinka tyhmiä olimme ja emme
osanneet edes vastata hänelle mitään - kiitos äitini venäjänopiskelun,
kuullun ymmärtäminen on jollain yksinkertaisella tasolla. Matkalla
takaisin hotelliin tuli vastaan myös kaksi tyttöä, joiden pukeutuminen
ja käytös viittasi vahvasti maksulliseen aktiin, yrittivät ilmeisesti
myydä meille sulojaan, mutta lisäsimme vauhtia ja oikaisimme tyttöjen
ohi, jäivät hekin huutelemaan perään ...


---


Satunnaiselle klubittajalle paikka oli ihan kiva kokemus. Ja jos vielä
hermot ja mieli kestää salamyhkäisyyden, joka paikkaa verhoaa,
niin suosittelemme kokeilemaan. Reissun jälkeen oma turvallinen mama tuntuu
kovin kotoisalta ja kivalta :-)




Kommentoi juttua ja keskustele aiheesta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!