´Kyl määki Turuus, kun keksiaikkasset markkina ol...´

  • Artikkeli
  • Tapahtumaraportit
  • Toimitus Ranneliike ry


Ranneliikkeen testiryhmä pakkasi kimpsut ja kampsut, hyppäsi junaan ja testasi erään suomalaisen kesätapahtuman, Turun keskiaikaiset markkinat.

Kunnon matkailuun kuuluu aina kommelluksia, tällä kertaa kommellukset ajoittuivat heti matkan alkuun, rantaradan vaihderikko esti ylellisen IC2 matkan ja saimme kokeilla vaihtoehtomatkustamista, kun ensin kuljimme paikallisjunalla Karjaalle, jossa vaihto busseihin. Busseilla matka taittui Sipooseen jossa saimme sitten allemme taas kiskot ja kuljettimeksi Pendolinon. Testiryhmä kiittää VR:n toimintaa, vaikka se säheltämistä olikin, mutta henkilökunnalla oli hyvä asenne ja matkalaisia informoitiin erittäin kiitettävästi aikatauluista, matkan etenemisestä ja vaihtoyhteyksistä. Saavuimme Turkuun vain noin 10 minuuttia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Hellejakso oli matkan hetkellä pahimmillaan, lämpö kohosi varjoissa lähelle 30 astetta ja niin matkalaisia laiskotutti varsin tehokkaasti. Lisäksi takana oli kovin vähäuninen yö, Koneisto -konemusiikkitapahtuma oli vienyt toisen matkalaisen ajantajun ja aamu 05 kotiin saapuminen ei ollut omiaan rauhoittamaan pientä mieltä. Mitään lopen uupumista ei kuitenkaan tapahtunut ja päivä meni senkin osalta nappiin.







Turku on kaunis kesäkaupunki, jokivarren puistomaisuus ja vanhat rakennukset, purjelaivat ja jokipaatit herättävät rannikkokaupunkilaisen mielessä haikean kaipuun takaisin kotikonnuille. Keskisuomessa syntyneen ja kasvaneen mielestä merellinen henki on vain outo lisä Turkulaiseen hassunkurisuuteen, mutta allekirjoittaneena voin sanoa, että nämä järvisuomen asukit voivat nielaista pölinänsä, mikään ei voita saaristomerta :-)

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Testiryhmämme käveli rautatieasemalta suoraan läpi kaupungin joen rantaan ja sitä hiljalleen tassutellen koti tapahtumapaikkana toiminutta "vanhaa toria". Kaupungilla liikuskeli paljon rooliasuisia ihmisiä, joten saimme tuulahduksen 1800 -luvun elämäntyylistä jo pelkästään paikalle kävellessä.

Keskiaikaisten markkinoiden idea on, että tapahtumapaikalla on aidattu alue jonne on vapaa pääsy. Kaikki mitä aitojen sisäpuolella tapahtuu on enemmän ja vähemmän toisinto historiankirjoista, elävää näytelmää, jossa katsojat eivät istu näyttämön edessä vaan ovat aktiivinen osa näytelmää kävellessään alueella samaan aikaan, kun näyttelijät pyörittävät käsikirjoitettua ja harjoiteltua ohjelmaa kaiken keskellä, usein lisäksi täysin improvisoiden. Näyttelijöitä oli tänä vuonna noin 130 asianmukaisesti asustettuina ja ajan hengen mukaan maskeerattuina.







Oli narreja, rääsyläisiä, varastelevia natiaisia ja vouteja. Haarniskapukuiset vartijat pitivät huolta järjestyksestä ja kauppiaat myivät tuotteitaan kojuissa ympäri toria. Vähän väliä tapahtui isompia näytelmän osia eri puolilla aluetta, oli ritaritaisteluita, häpeäpaalutusta, kylpylän "iloisten tyttöjen" kaakatusta (kun he nuoria miehiä mukaan houkuttelivat) ja kuninkaan tiedotuksia markkinaväelle.
Pidettiinpä keskusaukiolla hartaushetkikin, kun eräs paremman väen tytöistä oli hairahtanut nuhteesta ja sulojaan esitellyt nuorelle ritaripojalle. Kylän noita kävi vähän väliä parantelemassa kulkijoita ja loitsumassa hyvää onnea ja tavallinen rahvas pyöri jaloissa kuin normaalina markkinapäivänä tuolloin 200 vuotta sitten. Sikaa paistettiin vartaassa, oli sylttyä ja rohdoksia, kaikenlaisia troppeja ja cusijuomaa myytävänä. Kylän seppä takoi pajassaan tarvekaluja ja käsityöläiset myivät kankahia ja palttoita.

Näytelmät olivat soljuvia, hyvin toteutettuja ja aktiivisesti tilanteessa eläviä. Meitä "aikamatkalaisia" oli paljon, satoja, ellei tuhansia kierteli tuonakin päivänä alueella ihan tungokseksi asti. Kamerat ja muut tallennevälineet olivat käytössä, joskin paikallisten asukkaiden silmissä nuo "pirunsilmät" (kamerat) olivat kauhistus ja usein kuvan otto keskeytyi, kun rahvas juoksi kirkuen pakoon noituudesta syyttäen. Aikaisemmin mainittu kylähullu-noita tosin oli kovin kiinnostunut tietämään, miksi minä nostelin tuota mustaa välkkyvää helvetinlaitetta kasvoilleni, epäili sen tuovan minulle ylenpalttisia voimia :-)







Kojuissa myytävänä olleet tuotteet olivat Turkulaisten käsityöyrittäjien tuotteita. Myynnissä oli koruja, kankaita, luomu-elintarvikkeita, hunajaa, rohtoja ja teetä. Keramiikkaa, rauta/pronssitarvikkeita ja koruja ja ruokaa. Kaikki ajan hengen mukaisesti valmistettuna ja esille pantuna. Alueen tavernassa tarjoiltiin juomaa ja rimpsiluita, siideri maksoi 9,50? sisältäen käsin dreijatun ja perinteisesti lasitetun ja uunissa poltetun savituopin (tuopin pantti 5?). Erityistä hupia tarjosi myyntitekstit, joita kojujen seinille ja tuotteisiin oli laitettu, nekin ajan henkeen ja kieleen sovitettuja. Olenkin lainannut niitä ulkomuistista tämän tekstin yhteyteen parhaani mukaan.

Kierrettyämme paikkaa tovin yllätti jano ja ostimmekin tuopilliset päärynäistä mallasta ja pysähdyimme hetkiseksi varjoon sitä nautiskelemaan. Piankos paikalle pöllähti rouva, kysellen olemmeko nähneet hänen miestään, sellaista muhevaa ja oikean kokoista kunnon miestä, sellaista, jolta ei ollut jäänyt puuro syömättä ja oli kunnon kaari vatsan luona. Emme tienneet miehestä mitään, mutta lupasimme kertoa rouvalle, mikäli kuvauksen mukaisen henkilön näemme :)

Tapahtumassa vallitsi jatkuva kaaos, kauppiaat huusivat tuotteidensa "mainoksia", vartijat rääkyivät milloin mistäkin ja rääsyläiskakarat riehuivat kuin heikkopäät. Kuulin useaan otteeseen ihmisten puhuvan toisilleen, että heitä hieman häiritsee moinen kakofonia, mutta usein he itse korjasivat asian sanomalla, "mutta sellaistahan se tuolloin oli".

Tämän matkan "mädän munan" saavat ne vähäjärkiset jotka raahasivat pahimpaan helteeseen ja tungokseen lastenvaunut, joskus jopa kaksostenvaunut. Vihaisina metelistä, tungoksesta ja jatkuvasta huutamisesta he sitten äksyilivät muille kävijöille ja puoliväkisin ruhjoivat hyökkäysvaunujaan tungoksen keskellä ihmisten varpaille. Ei tunnu järki luistavan moisten ihmisten päässä sen enempää kuin muuallakaan, samat tapaukset löytyvät myös Stockmannin hulluilta päiviltä.







Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli riemukas ja viihdyttävä. Johtuen testiryhmämme kokoonpanosta annamme tapahtumalle arvosanan 4 ja 1/2. Roolipeli/fantasia luonteenlaadulle kun tapahtuma antoi ihastuttavia hetkiä :-)


Kuvat/Teksti: Hiiru

Ps: Kirjoittaja ei ole musiikki- tai tapahtumakriitikko ja kaikki esitetyt taiteelliset, musiikilliset tai tapahtumalliset mielipiteet ovat puhtaasti kirjoittajan omakohtaisia tuntemuksia/näkemyksiä tapahtumasta eivätkä edusta ranneliike.net:n yleistä mielipidettä kyseistä tapahtumaa tai kyseisiä esiintyjiä kohtaan.

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!