Susanna Haavisto - varpunen häkissä

  • Artikkeli
  • Arviot ja esittelyt
  • (päivitetty )
  • Juha Panula
  • 2

Mitä tapahtuu, kun taitava näyttelijä laitetaan laulamaan Edith Piafia studio-orkesterin kanssa ahtaaseen studioon?

Susanna Haavistolta on hiljattain ilmestynyt Edith Piaf –levy nimeltä ’Pakko saada laulaa’. Kun kuuntelee koko CD:n läpi, tulee varsin ahdistunut ja tasapaksu olo. Tällä levyllä ei ole mitään tekemistä Piafin musiikin kanssa. En tarkoita sitä, että kun laulaa Edith Piafia, sen pitäisi aina olla alkuperäisen muotoista. Mutta tästä levystä tulee vahvasti mieleen, että Susanna Haavisto on todellakin pistetty häkkiin (studioon), jossa hänellä ei ole tilaa eläytyä kuten näyttämöllä. Sama koskee myös studio-orkesteria - olkoonkin, että siinä ovat taitavat muusikot asialla aina Merja Ikkelää (harmonikka) myöten. Kun ei lähde, niin ei lähde. Pikkusievää soitantaa.

Kamalinta on kuunnella Piafin ikimuistettavia ’En kadu mitään’, ’Padam, Padam’, ’Milord’ ja ’Hymni rakkaudelle’ –kappaleita. Ei mitään dramatiikkaa, ei mitään ’jumalani, kuinka olen elänyt’ -fiilistä, ei intohimoa. Sääli. Kaiken kukkuraksi Haavisto vetää Padamin kertosäkeen Paaadamiksi, mikä kuulostaa tuskaisan oudolta. Koko Padam on löysästi tulkittu ja ilman tarvittavaa ryhtiä ja temperamenttia. Kuitenkin orkesteri soittaa sen kohdan siten kuin säveltäjä ja sanoittaja ovat ymmärtääkseni sen tarkoittaneet.

Jotain kuitenkin hyvää. Yksittäisiä kappaleita kuunnellessa homma on ok. Kun radiossa soi yksi laulu tältä CD:ltä, sen vielä kestää. Sovitukset ovat selkeitä ja osittain mielenkiintoisia, Susanna Haaviston ääni on kaunis ja monipuolinen. Mielenkiintoisin laulu sovituksineen on ’Pariisin taivaan alla’

Yllättävää levyllä on se, että kolmestatoista kappaleesta peräti viisi on Susanna Haaviston sanoittamia suomeksi. Sanoitukset jääkööt jokaisen itsensä arvioitavaksi.

Sony Music / Columbia (88697588612)

Arvioija: Laila-Annikki Koivunen

2 kommenttia

Minusta tällainen levy on kulttuuriteko. Olen kuullut radiosta vain yhden kappaleen, mutta se pysäytti kuuntelemaan. Mitä Piafin lauluissa kerrotaan? En osaa ranskaa enkä ole koko elämäni aikana tiennyt laulujen sisällöstä, vaikka laulut musiikkina ovat läpikotaisin tuttuja. Suomenkielisiä esityksiä tarvitaan!

Hyvä, hyvä!
”Yksittäisiä kappaleita kuunnellessa homma on ok.”

Itse kävin katsomassa esityksen Aleksanterin teatterissa. Oli koskettava esitys kauttaaltaan. Tällainen puoliraavas mieskin pidätteli kyyneliään esityksen lopussa. Levyä en ole kuullut. Onko se toteutettu yhtä minimalistisesti kuin esityskin eli basso, haitari ja Susanna. Jos näin, olisikohan vain niin, ettei tuollainen minimalistinen toteutus toimi levyltä kuunneltuna kovin monen biisin verran. Taltioitu esitys on joka tapauksessa aina vain varjo alkuperäisestä. Tekijöiden ammattitaidottomuudesta ei ainakaan ole kysymys.

Merja Ikkelää pääsee muuten kuuntelemaan esimerkiksi KOM –ravintolassa 9.11. Poetrio: Merja Ikkelä haitari, Sara Puljula basso, Ilpo Tiihonen runonlausunta eli Ilpo pistää ihan omiaan ja Merja ja Sara säestävät tai jotain sinne päin. http://www.kom-teatteri.fi/ohjelmailtojen_lista_PoeTrio.htm