Moskovasta Tjumeniin - seksuaalivähemmistöön kuuluvana Venäjällä

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • Sami Mollgren / haastattelut ja kuvat: Kosti Heiskanen

Länsieurooppalaisen tai pohjoismaisen mittapuun mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien asemassa Venäjällä on parannettavaa. Monet pyrkivät vapaampien olojen toivossa maasta pois, mutta eivät kaikki kuitenkaan koe elämäänsä mahdottomaksi.

Moskovasta Tjumeniin

Moniin Venäjänkin suurkaupunkeihin on muodostunut vilkkaita hlbti-yhteisöjä. On yöelämää ja muita aktiviteetteja. Myös erilaisia kulttuuritapahtumia järjestetään suurissa kaupungeissa. Sosiaalinen media mahdollistaa tiedon välittämistä, ainakin rajatun piirin yhteisöissä. Maalta ja pienistä paikoista siirtyminen suurkaupunkien vapaampaan ilmapiiriin on Venäjälläkin tyypillistä. 

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien suosimat baarit voivat toimia pääsääntöisesti ilman erityistä häirintää. Moskovan yöelämän paikoista esimerkkinä on suosittu Sauna XL. Saunassa käy perjantaina tai lauantaina parhaimmillaan 100-150 asiakasta, heistä suurin osa on nuoria 20-40 -vuotiaita urheilullisia miehiä. Pietarissa on taas pitkään toiminut Central Station -niminen yökerho. Sateenkaarevaa yöelämää löytyy suurimmista kaupungeista kautta Venäjän 

Suomalaistoimittaja Kosti Heiskanen on kevään aikana vierailut Venäjällä Moskovassa, Pietarissa, Viipurissa, Pihkovassa ja Tjumenissa, joissa hän on tavannut seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ja kysynyt heidän käsityksiään elämästä Venäjällä.

Pietarilaiset Larissa, 35, ja Oksana, 28, ovat naispari ja heillä on tytär. Larissa työsketelee juristina ja hänen puolisonsa sisustussuunnittelijana.

Toljat on kaupunki jossa valmistellaan Ladoja. Sieltä Moskovaan muuttunut kuuro parturi-kampaaja Vlad, 28, työskentelee Moskovassa hienossa kampaamossa Moskovan keskustassa. Vladin asiakkaista suurin osa on naisia.

- Tiedän että Vlad on gay mutta minulle se ei merkitsee yhtään mitään, meillä on paljon gay ystäviä, kivoja ihmisiä kaikki. Tykkään Vladista ja olen hänen pitkänaikainen asiakas, sanoo tuolissa istuva kotirouva Alla.

Vlad ei myöskään valita homofobiasta. Moskovassa on hänen mukaansa tärkeää käyttäytyä asiallisesti. Pitää kunnioittaa kaikkia ihmisiä.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

- Tietysti täällä ei katsota hyvällä jos kannan gay-lippua punaisella torilla tai suutelen toista miestä Metrossa, aprikoi Vlad.

- Mitäs teillä Euroopassa. Kuulin että Pariisissa ja Berliinissä voi saada turpiin määrätyillä asuinalueilla, entäs Suomessa?

Maksim, 20, Egor, 19, ja Kirill, 21, ovat kaveruksia pienestä Vsevolozkin kaupungista Karjalankannaksen eteläosasta Leningradin alueelta, Seuloskoin piiristä. He haluavat opiskelujen jälkeen muuttaa Moskovaan. Nykyään noin 60 000 asukkaan Seuloskoi oli aikanaan Rääpyvän inkeriläisseurakunnan keskuspaikka.

Raschid, 29, ja Ahmed, 26, ovat pari Moskovasta.

- Moskovassa asumme jo kahdeksatta vuotta. Moskova on suuri muurahaispesä ja tänne mahtuu kaikenlaisia ihmisiä, Raschid nauraa.

- Teen työtä taiteilijana ja ainakin Moskovassa taiteilijoiden keskuudessa valitsee hyvä ja iloinen ilmapiiri, meillä on paljon hlgbt edustajia eri puolilta maailmaa - juuri eri puolilta maailmaa, koska Moskova on 12 miljoonan asuinpaikka, korostaa hänen puolisonsa Ahmed

- Täällä on hyvä ja turvallista olla, jos et ala etsimään hankaluuksia, korostavat pojat.

Antatoli, 35, ja Sergei, 38, ovat olleet yhdessä jo seitsemän vuotta. Sinä aikana rakkaus on vahvistunut ja voimistunut.

Pankkialalla työsketeleva Anatoli korostaa, että työnantajalle on ihan sama mitä vähemmistöä edustat kunhan et ala sateenkaarilippua liputtaa työpaikalla.

Sergei puolestaan on tullut pienestä kylästä Rjazanin alueelta 10 vuotta sitten Moskovaan.

- Tietysti minun tuppukylässä on ollut vaikea, en uskaltanut edes ketään kutsua kotiin, aina jos tapasin muita miehiä Rjazanissa. Täällä ei ollut mitään ongelmia.

- Työskentelen Apteekissa keskustassa ja minulla on paljon homoasiakkaita, nauraa Sergei.

Siperian Tjumenissa on jopa kaksi hlbti-diskoa. Suosituin on CHERNIKA (suom. Mustikka). Mustikassa käy parhaimillaan 200 asiakasta minkä Heiskanen kuvaa olevan itselleen täysi yllätys.

Anton, 23, työskentelee DJ:na ja Maria, 28, myyjänä.

- Meillä on jopa darkroom, joka viikonloppusin on täynnä, siellä alhaalla, paikassa työskentelevä Anton ylpeilee.

- Meillä Siperiassa on hyvät ja sydämelliset ihmiset, ketään ei kiinnostaa kuka mun sängyssäni makaa, Maria puolestaan nauraa.

- Olen biseksuaali tai oikeastaan panseksuaali joten tälläset sexyt toimittajatkin kelpaa, hän toteaa kieltään näyttäen ja silmäänsä iskien.

Anton on muuttanut Tjumeniin viisi vuotta sitten Jekaterinburgista Uralin takaa.

- Kaukasialaiset ystävät olivat varastaneet minulta kaikki rahat kun saavuin Tjumeniin. Yllätykseksi ihan ventovieraat miehet ovat antanut minulle yönsijaa sekä 40 000 ruplaa (siihen aikaan noin 600 euroa). Olen ihastunut Siperian kauneuteen ja ihmisten hyvyyteen, viihdyn hyvin täällä

Pietarissa viikonloppua viettänyt Moskovassa asuva 26-vuotias Senja ei pelkää homofobisia miehiä.

- Asun kahden puolison kanssa ja meillä on todella hauksa ja värikäs elämä täällä. Minun "puolisot" ovat mua vanhempia miehiä. Puoliso Aleksandr on 37-vuotias ja puoliso Stanislav 38-vuotias. Meillä on iso asunto Moskovan keskustassa ja meidän luona käy paljon vieraita.

Sinulla on aika provosoivaa pusero jossa sateenkaaren väreillä kirjoitettu НАТУРАЛ (suom. HETERO). Etkö pelkää homofobisia miehiä?

- Joo, se on aika hauska temppu. Jännä seurata miehiä ja naisia jotka lukee ajatuksella tekstin puserossani. Joskus on tutustuttu toisiin "heteroihin" ihan metrossa tai kaupungilla. Minä en pelkää ketään, osaan itämasia taistelulajeja, nauraa Senja.

- Meillä on suunniteilla mökkimatka Suomeen Saimaalle. Olen kuullut paljon hyvää, samalla olisi kiva tutustuu suomalaisiin. Meidän suhde on vapaa ja mielellämme otamme otamme muita jäbiä peleihin.

Kosti Heiskanen kiersi Venäjää ja tapasi vähemmistöihin kuuluvia.

Sallittua mutta marginaalissa

Samaa sukupuolta olevien väliset suhteet eikä seksin harrastaminenkaan ole Tšetšeniaa lukuunottamatta millään tavoin laitonta, mutta toisaalta yhteiskunta lainsäädännön ja käytäntöjen kautta tuo selvästi ilmi, että suojatun perhe-elämän piiriin kuuluvat vain heterosuhteet. Samaa sukupuolta olevien parisuhteita ei tunnusteta virallisesti millään tavoin, joten yhdessä elävät samaa sukupuolta olevat ovat virallisesti toisilleen ventovieraita. Myös samaa sukupuolta olevien vanhemmoimat lapsiperheet saattavat joutua viranomaisten hampaisiin, ja jopa tähän liittyvistä lasten huostaanotoista on ollut uutisia.

Venäjän lainsäädäntö käytännössä estää hlbti-vähemmistöihin liittyvän asiallisen tiedon välittämisen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, etenkin alaikäislle. Nuorille suunnattu seksuaalisuuskasvatus keskittyy ns. perinteisiin heterosuhteisiin. Muilta osin seksuaalisuuteen liittyvä tieto on löydettävä tavalla tai toisella omin voimin. Seksitautien ja hiv-tartuntojen suhteen tilanne on Venäjällä yleisesti vaikea, ja aiheen parissa toimivien hyväntekeväisyysjärjestöjen piirissä tuskaillaankin sitä, että valistamisen keinot ovat rajalliset.

Monissa työpaikoissa - valtiohallintoa myöten - seksuaalivähemmistöihin kuuluvat työntekijätkin hyväksytään, mutta minkäänlaista syrjintäsuojalainsäädäntöä ei ole. Monen työnantajan mukaan olennaista on työntekijän pätevyys, ja yksityiselämä on kunkin oma asia - kunhan työntekijä ymmärtää pitää yksityiselämänsä poissa työpaikaltaan ja pitää huolta, ettei yksityiselämän kaikki puolet ole liitettävissä työnantajaan.

Usein kuultujen käsitysten mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olemassaolo hyväksytään, kunhan vähemmistöt ovat matalalla profiililla omissa oloissaan, eivätkä haasta vallitsevia käsityksiä hyväksytystä yhteiselämän mallista.

Venäjällä asenneilmapiiri on vaihdellut historian aikana

Pitkään moraalikysymykset olivat ortodoksikirkon asia: samaa sukupuolta olevien suhteet olivat syntiä. Pietari Suuren länsimaistaessa maata, tulivat vuonna 1716 miesten väliset suhteet rangaistavaksi armeijassa ja laivastossa. Vuonna 1832 rangaistavuus tuli koskemaan myös siviilejä. Vuonna 1903 rikoslakiuudistuksessa aiempi piiskaamisrangaistus ja karkotus Siperiaan muuttui kolmeksi kuukaudeksi vankeutta. Kieltoa ei missään vaiheessa tiedetä valvotun tarkasti. Tsaarinaikaisella Venäjällä suhtauduttiin samaa sukupuolta olevien välisiin suhteisiin vapaammin kuin monissa länsimaissa. Suurkaupunkien, erityisesti Pietarin homokulttuurin kehittymisestä saattoi puhua 1900-luvun alussa. Vuonna 1917 tsaarinaikainen rikoslaki kumottiin, eivätkä pykälät homosuhteiden kiellosta tulleet Neuvosto-Venäjän uuteen rikoslakiin. Tilanne muuttui Josef Stalinin noustua Neuvostoliitossa valtaan. Homoseksuaalisuuden rangaistavuus palautettiin 1930-luvulla; taustalla oli myös tarinoita vaeltavista homomiesten ryhmistä, jotka haittasivat säännösteltävien elintarvikkeiden tasapuolista saatavuutta. Homosuhteiden rangaistavuuden kumoamisesta käytiin keskusteluja 1970-luvulla.

Venäjällä samaa sukupuolta olevien suhteet dekriminalisoitiin Neuvostoliiton 1991 tapahtuneen romahduksen jälkeen vuonna 1993. Monet toivoivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman paranevan, kuten monissa länsimaissa on tapahtunut. Vuosituhannen vaihteen jälkeen kuitenkin asenneilmapiiri alkoi kiristyä.

Venäjä ja seksuaalivähemmistöt nyt

Yleisesti ihmisten suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on valtiovaltaa hyväksyvämpää. Asentet kuitenkin vaihtelevat eri puolilla valtakuntaa. Vanhempi ja suurkaupunkien ulkopuolella asuva väestö suhtautuu kuitenkin homosuhteisiin nuorta kaupunkilaisväestöä kielteisemmin. Varsinkin kaupungeissa asuvat nuoret ovat asenteiltaan varsin liberaaleja. Tätä nykyä mielipidetiedustelujen mukaan 47 prosenttia antaisi homoille ja lesboille yhdenvertaiset oikeudet muiden venäläisten kanssa, kun taas 43 prosenttia ei antaisi.

Vähemmistöihin - myös hlbti-vähemmistöihin - kohdistuviin rikoksiin puututaan yleensä siinä missä muihinkin, ainakin periaatteessa. Viranomaisten on kuitenkin toisinaan kerrottu suhtautuvan piittaamattomasti erityisesti tekoihin, joita monissa läntisissä maissa kutsutaan esimerkiksi vihamotivoituneiksi rikoksiksi. Tämän tyyppisiä rikoksia ei virallisesti Venäjällä tilastoida, joten esimerkiksi hlbti-vähemmistöihin kohdistuvista syrjintä- ja viharikoksista ei ole luotettavaa tilastotietoa.

Joillain Venäjän alueilla hlbti-vähemmistöihin kuuluvia kohtaan asenteet ovat erittäin kielteiset, pääasiassa alueilla, joilla uskonnolla on merkittävä asema ihmisten arjessa. Tšetšeniassa käynnissä on suoranainen homovaino, jossa seksuaalivähemmistöön kuuluva on käytännössä lainsjuojaton.

Vuonna 2013 hyväksytty ns. homopropagandalaki kieltää "ei-perinteisten seksuaalisten suhteiden propagandan alaikäisten keskuudessa". Käytännössä laki estää asiallisen tiedon välittämistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Sitä on käytetty myös mielenilmaisujen kieltämiseen. Venäjän lainsäädäntö perustuslakia myöten rajaa avioliiton vain naisen ja miehen väliseksi. Rajaus lisättiin kesällä 2020 voimaan tulleen perustuslakiuudistuksen myötä. Maassa ei muullakaan tavoin tunnusteta samaa sukupuolta olevien parisuhteita.

Asiantuntijoiden arvioiden mukaan taustalla on ratkaisemattomat yhteiskunnalliset ongelmat, joiden hallitsemiseksi valtionhallinto on pyrkinyt hakemaan tukea vanhoilliselta ortodoksikirkolta. Samalla arvioidaan hallinnon pyrkivän vahvistamaan asemaansa esittämällä ongelmien olevan peräisin esimerkisi liberaaleista länsimaista, ja ratkaisukeinojen löytyvän perinteisiksi venäläisiksi arvoiksi esitetystä mallista ns. perinteisine perhearvoineen.

Kaikenlainen kansalaisvaikuttaminen vaikeaa

Kansalaisvaikuttamisen mahdollisuudet ovat Venäjällä yleisesti vähäiset. Asia koskee myös hlbti-vähemmistöjä. Esimerkiksi mielenilmaukset on kielletty ja tiedon julkaisemista verkossa on suitsittu. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvä järjestö-, hyväntekeväisyys- ja avustustoiminta on rajoitettua.

Yhteydet ulkomaille ja etenkin rahallisten avustusten saaminen ulkomailta johtavat usein vaatimukseen tunnustautua "ulkomaalaiseksi agentiksi". Tällaisen statuksen omaavat joutuvat tuomaan asian esiin kaikessa julkisessa toiminnassaan. Venäjän omaleimaisuutta korostavassa mielipideilmastossa vierasperäisyyden alleviivaamisella voi muokata mielikuvaa toimijasta.

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!