Berliinin Apollo-saunan sisusteita purettiin kuormalavoille viikon 3/18 lopulla. Kohtalokkaan tulipalon jälkeen laitos ei ollut enää avannut. Rakennuslevyjätettä, eriöiden ovia, ja keittiökalusteita kaadettiin lavoille ja vietiin pois.
Mutta päivän päätteeksi kadulle oli jätetty kuitenkin tuoli Apollon baarista. Ehkä joku työmiehistä oli ajatellut tuolin kelpaavan jollekin.
Tuoleilla oli istuttu hyvin erilaisissa tunnelmissa.
Baarin puolelle oli päädytty uuden - ja ehkä vain siihen kertaan jäävän - tuttavuuden kanssa, tai sitten oli nostettu lasit, tai ihan tilattu ruokaa, sen kunniaksi, että nähdään vastakin.
Ikävämpää historiaa on se, että 80-luvun alkuvuosina kamalan diagnoosin saanut usein meni saman tien illaksi Apolloon, synkkää tilannettaan kelaamaan. Saksalaisia hautajaisvoileipiäkin Apollossa oli 80-luvulla tarjottu. Ja viimeiset asiakkaat pakenivat henkensä kaupalla tulipaloa.
Muurin avauduttua Apollossa kävi paljon itäsektorilta tulleita. Vuodenvaihteessa 89/90 sisäänpääsyä odottaneiden jono ulottui kulman taakse Nürnberger Strasselle ja melkein Penta-hotellille (nykyisin Crowne Plaza) saakka.
Apollon historia päättyi synkkään tulipaloon alkuvuodesta 2017. Siinä menehtyi ainakin kolme asiakasta. Tutkimuksissa ilmeni, että muutoksiin ja laajennuksiin ei ollut hankittu rakennuslupia - eivätkä tarkastajat olleet käyneet sitten vuoden 1981. Omistajat olivat vaihtuneet vuosien mittaan. Eli vain alkuperäinen katutason tila oli aikanaan hyväksytty, ja useampaankin kertaan laajennettu sokkeloinen alakerta oli ollut pimeää rakentamista.