Kirjailija Pentti Holappa kertoi muistelmateoksessaan, että hän Helsinkiin muutettuaan pääsi Akateemiseen kirjakauppaan töihin vuonna 1946. Holappa saapui Helsinkiin maalaispoikana ja hänelle avautui kirjakaupan kautta kulttuurin maailma.
Holappa lähti Helsinkiin ystävänsä perässä. Ystävä suositteli Akateemisen konttoripäällikkö Reino Hussolle Holappaa uudeksi työntekijäksi. Aluksi maalaispoika pääsi kellarivarastoon, jossa oli 19 km kirjahyllyjä. Myöhemmin hän pääsi ylempiin kerroksiin. Siihen aikaan Akateeminen sijaitsi Stockmannin tavaratalon tiloissa, osana tavarataloa. Työpaikassaan Holappa tutustui monenlaisiin ihmisiin. Myyjiä hän ei oikein arvostanut, koska ”yleensä Akateemisen myyjät eivät kirjoja lukeneet”. Kuitenkin jotkut jäivät mieleen, kuten Bo Carpelan ja Christer Kihlman, jotka Holapan muistikuvien mukaan olivat hakeutuneet sinne vähäksi aikaa töihin. Oli maan tapa, että hyvien perheiden lapset silloin tällöin pestautuivat töihin Akateemiseen. Erityinen suoja-alue ”herrasväelle” oli toinen kerros eli vieraskieliset osastot. He eivät pohjakerroslaisten kanssa seurustelleet, paitsi kielitaitoinen kirjallisuutta harrastava Kai Mäkinen. Mieleen jäi myös Hufvudstadsbladetissa ja Nya Argus -lehdessä kirjallisuutta arvostellut Henry G. Gröndahl, joka usein käyskenteli kirjatiskien vierellä.
Pentti Holappa alkoi opiskella ja käydä erilaisissa kirjallisissa harrastuspiireissä. Siitä vähitellen aukesi runoilijan ja kirjailijan ura. Hän jätti Akateemisen ja edessä oli uusi elämänvaihe mm. Ranskassa.
Akateemisella oli kilpailija Aleksanterinkadulla vastakkaisella puolella: Suomalainen kirjakauppa. Se oli kauppa, johon oli helppo pistäytyä. Heti ovensuussa olivat lehtihyllyt ja niissä jo vuonna 1963 amerikkalaisia ”bodauslehtiä” kuten Muscle Boy. Asiaa tunteva ymmärsi heti, että lehdet oli tarkoitettu homoille. Niitä oli helppo käydä selailemassa. Nyt ne ovat keräilyharvinaisuuksia. Joku kirjakaupassa ymmärsi miehistä kauneutta ja tilasi lehtiä hyllyihin.
Akateeminen kirjakauppa sai oman talon 1969 Pohjoisesplanadille Stockmannia vastapäätä. Hauskoja kirjakauppatarinoita kertoo uudessa kirjassaan 1998 Kirjakaupan johtajaksi noussut Stig-Björn Nyberg (kirja: Kirjatalossa, 2017). Hän tuli töihin Akateemiseen 1970. Suuret ikäluokat alkoivat tulla työikään ja se näkyi henkilökunnassakin. Nybergin mukaan nuoria miehiä kiinnostivat Akateemisessa työskentelevät nuoret neidot. Se oli työpaikka, joka teki avarakatseisemmaksi ja suvaitsevammaksi. Stig-Björn Nyberg ei esim. ollut koskaan ennen tavannut yhtään homoa. Akateemisessa heitä kuitenkin oli. Johtuiko se suvaitsevasta ja vapaamielisestä ilmapiiristä, siihen Nyberg ei osaa vastata.
Akateemisessa kävijä näki (jos homotutka oli kunnossa), että asiakkaita palvelemassa oli ystävällisiä nuoria miehiä. Iltaisin heitä saattoi tavata Vanhan Kellarissa. Kaupan tiskeillä ei kuitenkaan erityisesti ollut tarjolla gay- tai lesbokirjallisuutta. Siihen aikaan sellaista oli maailmalla liikkeellä kovin vähän. Berliinin tunnetuin homokirjakauppa Prinz Eisenherz aloitti vasta vuonna 1979.
LIITE 4591
Kirjassaan Stig-Björn Nyberg kertoo, miten Akateemisen Kohtaamispaikka muodostui tärkeäksi osaksi kirjakauppaa. Suuri määrä koti- ja ulkomaisia kirjailijoita kohtasi lukevan yleisönsä Akateemisen Kohtaamispaikalla.
Herkullisia tarinoita Stig-Björn Nyberg kertoo mm. Tove Janssonin vierailusta Kohtaamispaikalla. Tove vieraili siellä kolme kertaa. 1990-luvulla hän ei enää halunnut haastateltavan paikalle, mutta hän tuli kirjoittamaan lukijoilleen omistuskirjoituksia. Hän halusi rauhallisen paikan ja isännän Stig-Björn Nybergin koko ajan lähistölle. Kirjoituspöydällä oli pari tussikynää ja lasi: puolet viskiä, puolet vettä. Kun Tove saapui klo 16 Tuulikki Pietilän kanssa, kirjakaupassa oli jo sata ihmistä odottamassa. Jonoa oli koko ajan sulkemishetkeen, klo 20, saakka. Pöydällä ollut lasi jouduttiin täyttämään moneen kertaan. Jotkut asiakkaista olivat tulleet paikalle kaikkien omistamiensa Tove-kirjojen kanssa ja halusivat signeeraukset niihin kaikkiin. Iso urakka, mutta Tove oli iloinen suosiostaan. Myös Tuulikki oli hyvillään.
Kun tuli kotiinlähdön hetki, Toven jalat eivät kantaneet. Tilattiin taksi, mutta taksikuski empi, voiko ottaa asiakasta kyytiin tuossa kunnossa. Nyberg vakuutti, että vain nilkka on nyrjähtänyt eikä sen takia voi kävellä. Taksissa Tove oli iloisella tuulella ja taksi vei Pietilän oven eteen. Nyberg kantoi Toven hissiin ja mentiin Tuulikin asuntoon. ”Vi tar ännu en liten vhisky” (vielä yksi viski), halusi Tove.”Ettekä ota”, murisi Tuulikki. ”Sinä rupeat nukkumaan”. Johtaja Nyberg sai lähteä kotiin kuivin suin.
Elämä kirjakaupassa oli hyvin monipuolista. Nyt Akateemisen omistaa ruotsalainen Bonnier Books AB, mutta Kohtaamispaikka on ennallaan. Tänään taas Kohtaamispaikalla on haastateltavia. Finlandia-palkittuja on estradilla.
