Setan ensimmäinen puheenjohtaja Veli-Pekka Hämäläinen oli uranuurtaja ja ensimmäinen tasavertaisuudesta kirjoittanut aktivisti tieteellisissä yhteyksissä (esimerkiksi Ylermi Hytösen toimittamassa Seksologia-oppikirjassa, joka ilmestyi Setan perustamisvuonna 1974).
Veli-Pekan artikkeli "Homoseksuaalin tiet" on alunperin julkaistu Marraskuun liikkeen työryhmä 13:n kustantamassa monisteessa Ihminen ja yhteiskunta - Homo & Societas 2/1968, jota eri painoksina levitettiin yhteensä noin 2000 kappaletta. Sen kirjoittajaksi oli merkitty nimimerkki "Markku Kurjetsalo".
Sama teksti julkaistiin Veli-Pekka Hämäläisen nimellä Seta-lehdessä 3/1975, jonka toimituskunnan muodostivat Pirjo Kivistö, Kimmo Kahra, Vesa Tapio Valo, Reijo Härkönen ja Veli-Pekka Hämäläinen.
Yksi lehden artikkeleista on VPH:n kirjoitus Itsemurhien syistä ja ehkäisystä. Hänen mukaansa itsemurha on neljänneksi yleisin kuolinsyy, vuosittain noin tuhatta itsemurhaa vastaa 8-10 000 itsemurhayritystä Kom.miet. 1974:66).
VPH päättää artikkelinsa: "Ihmetystä herättää, ettei muuten edistyksellisessä mietinnössä puututa tarkemmin yhteiskunnassa vallitseviin syrjintämekanismeihin ja esimerkiksi siihen ahdistukseen ja ilmitulon pelkoon, joka on tehnyt homoseksuaaleista yhden itsemurhariskiryhmän.
Saman lehden sivuilla 10-13 on VPH:n ohjelmajulistus Kaksi tietä (julkaistu alunperin monisteessa Ihminen ja yhteiskunta 2/1968.
Siinä hän seuraa itsensä kieltävän homon tietä. Iskemään ei uskalla lähteä ennen ravintolassa käyntiä, asuntoon kumppania ei uskalla tuoda vuokraemännän pelossa. Nimeään ei uskalla kumppanilleen sanoa poliisin pelossa. Yhden yön suhteiden lukumäärä kasvaa. Ennakkoluulojen sisäistyminen jatkuu:
Tässä vaiheessa esimerkkipoika on alistunut kriminalisoinnin ja syrjinnän aiheuttamiin kaksinaismoralistisiin malleihin. Hän on puistossa ja kantakapakassa hintti, sukulaisten ja työtoverien edessä heteroseksuaalinen rasvaisine vitseineen. Alituinen paljastumisen pelko saa aikaan jännitysoireita, joita psykiatri hoitaa määräämällä diapamia ja larkkua.
Kiinteitä, laaja-alaisia ihmissuhteita ei ole pystytty rakentamaan. Masennustilat seuraavat toisiaan yhä tiheämmin. Lääkkeiden käyttö lisääntyy ja kantakapakassa on otettava yhä useampi kalja ennen olon rauhoittumista. Vanhenemisen oireet hälyttävät. Yksinäisyys rupeaa tuntumaan todella pelottavalta ja väistämättömältä. Elämä kokonaisuudessaan koetaan epäonnistuneeksi, katkeruus lisääntyy. Paniikinomaista ystävänetsintää ja kumppaniin tarrautumista seuraavat yh syvemmät masennustilat ja yhä tiukempi urautuminen oravanpyörämäiseen työ-kapakka-puisto-yhden yön kumppani kierteeseen, jonka katkaisee vain sairaalamatka, työstä erottaminen, myönteisimmillään hurvittelumatka etelään, josta ystävyyttä saa - riittävällä rahalla koko vuodeksi.
VPH:n artikkelin mukaan tie voi olla toisenlainenkin. Se on erilainen, mikäli enemmistön asenteet ovat myönteisiä ja tukevia, valistus asiallista ja hyviä homoseksuaalisia käyttäytymismalleja antavaa.
Toisen tien valitseva homo ei tiedostettuaan suuntauksensa eristy heteroseksuaalisista tovereistaan. Hän jakaa näille asiallista tietoa, osoittaa että homo ei ole psykiatrian oppikirjojen arkkityyppi tai sievistelevä hupsu, vaan hymyilevä naapurinpoika, alakerran kissanomistaja, tai lähikorttelin kohtuuhintainen puuseppä.
Toisen tien valinnut homo uskaltaa esiintyä avoimesti kaikkien seurassa. Hän osoittaa, ettei muodosta yhteiskunnallista vaaraa: hellii ystäväänsä päivänvalossa, suukottelee minkä tahansa tanssiravintolan lattialla eikä ota kättään pois ystävänsä kädestä lastenkaan kulkiessa ohi. Toiminnallaan hän vaatii itselleen takaisin häneltä perusteettomasti
riistetyt oikeudet osoittaa tunteensa, olla hellä ja rakastaa. Hän kulkee ystävänsä kanssa kadulla kaulakkain - jos niin tuntuu hyvältä - ja saa ihmiset miettimään miksi - itse asiassa kahden pojan rakkaus on kahden vuoden vankeudella rangaistavaa.
Radikaali homo ei alistu eikä vetäydy syrjään, vaikka vähän supateltaiisinkin. Hän tietää, että tilanne muuttuu vähitellen kun aremmatkin näkevät avoimesti toisistaan pitäviä poika- ja tyttöpareja. Toisen tien valinnut tietää, että ennen pitkää kuiskailu loppuu ja missä tahansa avec-tilaisuudessa voi nähdä hyväntuulisten kavereiden pussailevan.
Radikaalin homon ympäristö joutuu muuttamaan asenteitaan: hyväntuulinen, vuosikaudet saman kaverin kanssa ja lasten kanssa viikonloput peuhaava kaveri ei lainkaan näytä vastaavan oppikirjan kuvaa rellestävästä ja partneria vaihtavasta harhaviettisestä.
---
Tämä Veli-Pekka Hämäläisen utopistinen haave antoi monelle esikuvan, mutta hän itse ei pystynyt saavuttamaan pysyvää onnen tilaa eläessään. Itse arvostin suuresti Veli-Pekan utooppisia näkemyksiä ja olin alkuvuosina samassa Seta-lehden toimitusryhmässä.
Sittemmin kilpailuyhteiskunnan raaka todellisuus iski kaikkiin ja jouduimme Setassa pyytämään ulkopuolisia puheenjohtajia rauhoittamaan tilannetta ettemme olisi repineet toisiamme hajalle:
Minusta on kuitenkin syytä kunnioittaa Veli-Pekka Hämäläisen toimintaa ja kirjoituksia varhaisina suunnan näyttäjinä.
- - - - -
Veli-Pekka Hämäläinen oli lähtöisin helsinkiläisestä perheestä, autokauppiaan poika. Hän tuli mukaan seksuaalipoliittiseen toimintaan jo 1960-luvulla. Hän oli Marraskuunliikkeen työryhmässä 13, Toisen säteen ryhmässä ja Keskusteluseura Psykessä. Hän oli hyvä kirjoittaja, ja hänen tekstejään oli mm. 96-lehdessä nimimerkillä Markku Kurjetsalo. Päivätyönsä hän teki kansallisesti tärkeässä kirjastossa.
Kun Seta perustettiin keväällä 1974, Veli-Pekka Hämäläinen valittiin alkuvaiheen puheenjohtajaksi. Syksyllä 1974 valittiin jo seuraava puheenjohtaja. Veli-Pekka ajautui nopeasti oppositioon Setaa ja Seta-lehteä vastaan. Seta-lehdessä julkaistiin joitakin Veli-Pekan lähettämiä lukijakirjeitä, joissa hän kritisoi Setan valitsemaa toimintalinjaa ja lehden kirjoittelua. Vastakkainasettelu jatkui ainakin 1980-luvun puoliväliin saakka. 1982 hän yritti käynnistää omaa mielipidelehteä, Kriittistä seksuaalipoliitiikkaa. Sen kaari jäi lyhyeksi.
Jossain vaiheessa hän toimi aika aktiivisesti Sexpossa. Sairaseläkkeelle jäämisen jälkeen hänestä kuultiin harvemmin. Hän kuoli syöpään tasan 2 vuotta sitten. Viimeiset aikansa hän eli Madetojan palvelutalossa Pukinmäessä. Muutamat alkuaikojen aktivistit kävivät häntä siellä tervehtimässä. Vajaa puoli vuotta Veli-Pekan kuoleman jälkeen Seta vietti 40-vuotisjuhliaan - katse kohti tulevaisuuutta.
