Helsingin Sanomien henkilöreportaasi näytti olevan samojen työtehtävien ja niihin pyrkimisen yhdistämistä kuoroammattilaisista, Mikko Sidoroffista ja Dani Juriksesta (HS 12.10.14., C33). Ja niin se olikin. Se, että kyseessä olivatkin samalla rekisteröidyn parisuhteen osapuolet tulee esille hieman myöhemmin, ikään kuin sivumennen. Jutussa olisi ollut riittävästi asiaa ja näkökulmaa kuorokysymysten asiakäsittelynä, mutta miesten henkilöt tekevätkin reportaasista samalla tasa-arvojutun. Silja Massan jutussa on sisäistä lisäarvoa joka suuntaan.
Juttuteknisesti arvioituna, juuri tällaiset henkilöreportaasit tukevat mielikuvaa siitä, että HLBT-suomalaiset ovat kuten ketkä tahansa suomalaiset, tässä tapauksessa ammattialansa osaajat. Tällä kommentilla mitenkään väheksymättä sellaisia parisuhdejuttuja, joiden kohteiden ympärille ei monitasoista henkilökuvaa oikein pysty rakentamaan.
Useita suomalaisia kuoroja johtavat Sidoroff, 29, ja Juris, 30, aloittivat kuoronjohtajaopinnot Stadiassa (nyk Metropolia) 2004 ja vuonna 2008 molemmat olivat päässet Sibelius-Akatemian kuoronjohtajalinjalle.
Miesten seurustelu alkoi kuoronjohtajapäivillä Kuopiossa 2009 ja 2013 he rekisteröivät parisuhteensa. Häissä yli puolet vieraista lauloi häitä varten perustetussa tilapäiskuorossa.
Toimittaja Silja Massan tekemässä jutussa nousee esille myös Suomen kuorokentän ongelma, ammattikuorojen puuttuminen lähes kokonaan. Juris on johtanut ammattikuoroja ulkomailla. Suomessa ammattikuoroja ovat vain Helsingin kamarikuoro (entinen Ylen) ja Suomen Kansallisoopperan kuoro. (Yleisradio lakkautti vanhaa Radiokuoroa seuranneen Sinfoniakuoron jo 70-luvulla ja Kamarikuoron 2002, ilman mainittavia yhteiskunnan reagointeja.)
Kumpikaan kuoronjohtaja ei kuitenkaan haluaisi luopua harrastajakuorojen kanssa työskentelystä. Juris johtaa Helsingin filharmonista kuoroa, Kamarikuoro Kaamosta ja Savolaisen Osakunnan Laulajia. Sidoroff puolestaan Turun yliopiston kuoroa, Kamarikuoro Krysostomusta ja Wiipurilaisen Osakunnan Laulajia. Nykyisen sijaistustyönsä puitteissa Sidoroff johtaa myös Uspenskin katedraalikuoroa.
Henkilöjuttu on näistä kahdesta kuoronjohtajasta ja heidän elämästään. Eli kuorotoiminnan muu käsittely on sivuosassa. Kuorolaisille harrastajakuorot ovat usein merkinneet uusia ihmissuhteita. Vuosikymmenien ilmiöstä ei kai ollut paljon kirjoitettu, kunnes 90-luvulla toimittaja Minna Lindgren nosti SK-pakinassaan esille kuorot paikkoina löytää seuraa, tai miten se oli. Ihan kaikki silloissa kuoropiireissä eivät aiheesta pitäneet. Mutta pakinan ilmiö toiminee seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Harrastajamieskuorojen kulta-aikana etenkin mieskuorojen sisäinen elämä käsitti konserttikaronkkien ohella usein myös kaikenlaisia sitsejä ja saunailtoja, tarjoiluineen. Kuorot tarjosivat samasukupuolista seuraa ja kaveruutta paljon henkilökohtaisemmin kuin vaikkapa urheiluseurat. Ja aikana, jolloin homomiesten kuoroja ei voinut ajatellakaan. Ehkä eräseurat olivat samalla viivalla.
Sidoroffin ja Juriksen häiden jälkeen oli pidetty piknikki, jonne oli kutsuttu kaikki heidän johtamansa kuorot, yhteensä 250 ihmistä. Toimittaja Massa päättää juttunsa toteamukseen, että harva voi sanoa kuuluvansa niin suureen perheeseen.
Jutun kuvan oli ottanut Sabrina Bqain/HS.