Tove Janssonin kirjeenvaihto avaa kuvaa paitsi hänen elämänkaareensa myös suomalaiseen hlbt-historiaan etenkin vuosikymmeniltä juuri ennen homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin poistamista.
Kustantamo Schildts & Söderströms on julkaisee Helen Svenssonin ja Boel Westinin toimittaman kirjeenvaihtokokoelman nyt syksyllä 2014 sekä suomeksi että ruotsiksi. Tämä uutinen kertoo samalla Pia Ingströmin arvostelusta, joka julkaistiin HBL:ssä 21.9.14.
Ohjaaja Vivica Bandler herättää Tove Janssonin lesborakkauden, mutta Bandler on arvostelijan mukaan narsistinen viettelijä, jolla on suurempi tarve valloittaa ja näyttää kuin pitää kiinni.- Myöhemmin Bandler oli kuitenkin Janssonille hyvä yhteistyökumppani, kun muumit alkoivat esiintyä näyttämöllä, kirjoittaa Ingström.
Lukijalle on Ingströmin mukaan suuri helpotus, kun Tuulikki Pietilä vihdoin saapuu kirjassa näyttämölle. Pietilä on nainen, joka tietää, mitä haluaa, ilman että syö partnerin suihinsa. Janssonin mutkikas perhetausta kuuluu kuvaan, mutta järjestely toimii. Kirjeessä ystävälleen Maya Vannille Tove Jansson kuvaa ongelmaa, kun rakkaus äitiin ja rakkaus Pietilään elävät rinnakkain samalla pienellä saarella.
Tätä ennen kirjeenvaihto kertoo suhteista miehiin, joita arvostelija luonnehtii itsekeskeisiksi porsaiksi. Taiteilija Tapio Tapiovaara haluaa lomallaan rintamalta saada Toven, mutta myös "sen maalatun blondiinin Robertinkadulta". Kansanedustaja ja toimittaja Atos Wirtanen suojautuu filosofiseen piittaamattomuuteen konventioista ja tekee itsensä tunnehirviöksi, mutta aina hyväntahtoiseksi ja iloiseksi sellaiseksi.
Janssonin suoran ehdotuksen avioliitosta Wirtanen torjuu leikillisesti sydämettömällä tavalla - ilmeisesti tietämättä millaista sosiaalista, taloudellista ja juridista epävarmuutta merkitsi olla naimaton nainen vielä 50-luvulla.
Janssonin kuvaukset suomalaisesta (juttu käyttää sanaa finländsk, joten kuvauskohde ilmeisesti kaksikieliseen suomalaisuuteen painottuva) - homoseksuaalisesta kummituspuolesta ovat ainutlaatuisen arvokkaita. Homoseksuaalisuus oli laitonta vuoteen 1971. Kiellettyä rakkautta löytyi myös taiteilijapiireistä. Se oli vaarallista, salaista ja siitä ei puhuttu, mutta se oli monien tuntemaa. Piirit olivat pakostakin pieniä ja niissä rakasteltiin pitkin ja poikin. Pellingin saariston rantakallioilla tilanteista tulee komediaa, jossa Jansson on kertojana.
Kirjekokoelma ulottuu nuoruuden kirjeistä perheelle aina 80-luvulle saakka. Kirja on järjestetty vastaanottajien mukaan. Perhekirjeet 1932-1933, kirjeet ystävättärelle Elisabeth Wolffille 1932-1934, sitten kirjeet Amerikkaan muuttaneelle Eva Konikoffille 1941-1967, Atos Wirtaselle 1943-1967, Viveca Bandlerille 1946-1976, Tuulikki Pietilälle 1956-1968, äidille Signe Hammarsten Janssonille 1959.1983, ystävälle Maya Vannille 1957-1983 ja lopuksi muutamia Janssonin ruotsalaiselle kustantajalle Åke Runnquistille.
Perheyhteys oli ollut tiivis, mutta kodin aatemaailma vastakkainen. Tove ja hänen äitinsä Signe Hammarsten ("Ham") olivat liberaaleja ja anglosaksiseen maailmaan suuntautuneita, kun taas Faffan oli saksalaismyönteinen konservatiivi, joka inhosi juutalaisia ja kommunisteja, kun taas Tove rakasti molempia laatuja ja lisäksi toisia naisia. Äiti Ham ja Tove ovat symbioottisia työssä ja rakkaudessa, mutta samaan aikaan Tove on itsenäinen ja rohkea, matkustaa ja rakastaa sekä ylittää rajoja tavalla, joka ei sovi kuvaan äitisidonnaisuudesta.
