Pirjo Honkasalon ohjaama draama Betoniyö pohjautuu hänen puolisonsa Pirkko Saision vuonna 1981 ilmestyneeseen samannimiseen romaaniin.
Mustavalkoisen elokuvan miljöö on kesähelteisessä Helsingissä. Sen nimettömässä lähiössä sijaitsevassa ahtaassa asunnossa elävät yksinhuoltajaäitinsä kanssa päähenkilöt: isoveli Ilkka (Jari Virman) ja pikkuveli Simo (Johannes Brotherus).
Elokuvan teemana on syrjäytyminen. Yli kolme vuosikymmentä sitten kirjoitetun romaanin käsittelemistä aiheista keskustellaan edelleen.
- Siitä ajasta ehkä eniten on muuttunut se, että Simoja on enemmän. Yhteiskunnan turvaverkot ovat entisestään tipahtaneet. Ajelehtijoita ja sellasia ihmisiä, jotka eivät näe mahdollisuutta edetä on entistä enemmän, sanoo Saisio Yle Uutisille.
Alkuperäisessä romaanissa eletään Kekkos-Suomen päättymisen aikakautta, mutta elokuva on sovitettu nykyaikaan - tai paremminkin siitä on häivytetty yhteyksiä aikaan.
- Olen irrottanut tämän ajasta, koska elokuvahan on mustavalkoinen. Se tapahtuu mustavalkoisuudessa. Se on nuoren miehen mielenmaiseman kuvaus, joka minun mielestä on ajaton, sanoo Honkasalo Yle Uutisille.
Omaa identiteettiään vielä etsivä 14-vuotias Simo kärsii heikosta itsetunnosta. Ilkka puolestaan odottelee seuraavana päivänä alkavaa vankilatuomiotaan. Poikien heikon ja ailahtelevan yksinhuoltajaäidin (Anneli Karppinen) maailma taas on lähibaarin karaokessa. Äiti pistää Simon viettämään isonveljensä seurassa tämän viimeisen vapauden yön.
Simo pitää isoaveljeään esikuvanaan, jonka kyynisestä ja kylmästä maailmasta hän ammentaa. Tuohon maailmaan eivät kuulu toiveet myönteisestä tulevaisuudesta. Naapuritalossa puolestaan asuu valokuvaaja (Juhan Ulfsak). Hänen maailmansa poikkeaa vahvasti Simon ja Ilkan maailmasta. Valokuvaaja on homo, kiinnostunut taiteen ja henkisyyden kaltaisista asioista - ja hän uskoo rakkauteen.
- Tapahtumat tiivistyvät yhteen kesäpäivään ja yöhön Helsingissä. Kumpikin veljeksistä joutuu todistamaan tapahtumia, joita ei haluaisi nähdä. Herkkä ja eläytyvä Simo, jolla ei ole kykyä vääristää tai muuttaa mieleisekseen sitä minkä näkee, näkee tarkasti ja oikein. Suodattamattomana maailma on sietämätön Simolle. Lopulta arkinen kohtaaminen valokuvaajan kanssa, jonka aikeet Simo tulkitsee väärin, laukaisee sokean pelon, joka räjähtää pakokauhun ajamaksi väkivallaksi. Tämän väkivallan ytimestä Simo löytää identiteettinsä, hänen todelliset kasvonsa, kerrotaan elokuvan esittelytekstissä.
Tuotantoyhtiö Bufon tuottama elokuva kuvattiin 21 päivässä eri puolilla Helsinkiä syksyllä 2012. Tuottajina ovat Misha Jaari ja Mark Lwoff. Elokuvan käsikirjoittajat ovat Pirjo Honkasalo ja alkuperäisen teoksen kirjoittanut Pirkko Saisio. Kuvaaja on Peter Flinckenberg. Pääosissa ovat Johannes Brotherus, Jari Virman, Anneli Karppinen ja Johan Ulfsak. Betoniyö-elokuvaa levittää Cinema Mondo.
Perjantaina 1. marraskuuta 2013 elokuvateattereihin tulleen Betoniyön maailmanensi-ilta oli Toronton elokuvajuhlien Masters-sarjassa 7.9.2013. Suomessa elokuva sai ensiesityksensä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla 22.9.2013. Kriitikoiden kommentit ovat olleet myönteisiä. Kansainvälisestikin tunnettu Honkasalo on ohjannut etenkin dokumenttielokuvia. Edellinen hänen ohjaamansa näytelmäelokuva oli sirkuksen maailmaan sijoittuva tulennielijä vuodelta 1998.
Betoniyö-romaanin dramatisointi esitettiin KOM-teatterissa Pekka Milonoffin ohjaamana vuonna 1982. Näytelmäversio on käännetty ruotsiksi ja espanjaksi.
Suomileffa.fi: Betoniyö
Suomileffa.fi: Hauras mieli nimettömässä lähiössä
Yle: Ajattomasta Betoniyöstä tuli ajankohtainen elokuva
betoniyo.fi