Köln, historiallinen kaupunki
Köln on vanha kaupunki, mutta Kölnistä on vaikea löytää vanhaa. Toisen maailmansodan pommituksissa kaupungin keskusta tuhoutui lähes täysin. Ensimmäinen suurhyökkäys Kölniä vastaan tehtiin 30.5.1942. Tämä ns. Operaatio Millenium alkoi yöllä klo 00.47 ja kesti puoli toista tuntia. Tuhat liittoutuneiden konetta pudotti pommeja ja 3 300 rakennusta tuhoutui.
Saksalaiset itsekin tuhosivat historiaansa. Raaka-ainepulan vuoksi jo vuoden 1942 alussa kaikki kirkonkellot kerättiin ja sulatettiin sotateollisuuden raaka-aineeksi. Usein vain pienin kello, kuolinkello, säilyi.
Pommituksissa oli pitkiä taukoja ja seuraavat suurpommitukset olivat vasta kesäkuun lopulla 1943. Amerikkalaiset aloittivat päiväpommitukset 4.3.1944. Suuri yöpommitus oli jälleen 21.4.1944. Kun amerikkalaiset valloittivat Kölnin 5.3.1945, tapahtumaa elokuvattiin ja videoita löytyy Youtubesta. Tästä videosta käy ilmi, että keskustan vankkojen kivitalojen seinät olivat pystyssä. Se ihmetyttää, että Kölnin tuomiokirkon fasadi säilyi pystyssä koko sodan ajan.
http://il.youtube.com/watch?v=1qfHgoSTm48
Rauhan aikana kaupunkia ovat uhanneet liikenne ja Reinin tulvat. Viimeiset supertulvat olivat 1993 ja 1995. Pegel Köln -tornissa on mittatikku.
http://www.koeln-altstadt.de/altstadt/rheinhochwasserinkoeln/hochwasserlegendekoeln/index.html
Kölnin homohistorian keskus
Kölnin homohistorian keskus perustettiin 1984. Siinä on kaksi osastoa: homoarkisto ja työryhmä, joka järejstää näyttelyitä ja tapahtumia. Vuodesta 1997 lähtien keskuksella on ollut omat tilat.
Gay Gamesien kunniaksi järjestetään 1. elokuuta klo 14 kiertokävely "Warme Meilen". Kiertokäynti uusitaan 3. elokuuta klo 19. Siinä etsitään jälkiä Kölnin homoista ja lesboista vuosina 1895-1969. Homoliike vahvistui 1920-luvulla, mutta natsit keskeyttivät kehityksen 1930-luvulla. Sodan jälkeen ns. Adenauer-aikakaudella homoihin suhtauduttiin kuin pahoihin rikollisiin ja tuhannet kävivät vankilassa. Kiertokävely on mahdollisesti vain saksankielisenä?
Kiertokäynnillä katsellaan paikkoja, missä esiintyi kuuluisia transtaiteilijoita ja missä asui tavallisia homoja. Yliaktiiviset poliisit 1950-luvulla kyttäilivät pisuaarien kulmilla ja vainosivat homoja. Jo 1950-luvulla oli homoskandaaleja, mutta oli myös homopaikkoja eli baareja. "Chains" Stephanstrassella oli 1960-luvulla keskieurooppalaisen nahkakulttuurin syntypaikka. Nahka-asujen tekijöitä etsittiin peitellysti lehdissä: "Nahkaräätäli". Nahkamiehet etsivät kontakteja koodilla: "Ratsastuskontakteja".
http://www.csgkoeln.de/Pics/Stadtfuehrung%20Bild%20070402%20Warme%20Meilen.JPG
Taidemuseo on kaivanut esiin historiaa
Kölnin Wallraf-Richartz-museossa on Gay Gamesien aikaan kiertokäynti, jossa teemana ovat kokoelman avoimesti tai peitellysti homoseksuaaliset motiivit. Kiertokäynnillä tutustutaan mm. Dürerin "Huilunsoittaja ja rumpali" -piirrokseen, Bruynin Ecce homoon ja Boucherin Lepäävään tyttöön. Muitakin teoksia on kiertokäynnin kohteena, mm. Sebastianalttari ja Pyhän Ursulan legenda.
Museossa tehdään kaksi erityiskiertokäyntiä, joissa esitellään pikantteja yksityiskohtia ja hauskoja anekdootteja mutta myös teosten ja taiteilijoiden taustoja ja ajattelutapoja. Gender- ja queer-näkökulmat nostetaan esiin samalla painokkuudeella kuin historialliset ja uskonnolliset taustat.
Ensi viikon perjantaina ja lauantaina on myös englanninkieliset opastukset. Noin 20 kiertokäyntiin kuuluvaa taulua on merkitty erivärisin opastauluin.
http://www.citynews-koeln.de/wallraf-richartz-museum-schwul-gay-games-cologne-_id1521.html