Maailmankuulu gender-teoreetikko Judith Butler ei ottanut Berliinissä vastaan siviilirohkeuspalkintoa. Hän suositteli kaikille Berliinin vaihtoehtoista CSD-paraatia (pride-paraatia). Miksi se olisi parempi?
Berliinissä on kaksi HLBTI-maailmaa. Virallinen on siellä, missä viikko sitten nähtiin suuri CSD-paraati: Kurfürstendamm, Nollendorfplatz, Siegessäule ja vallan keskus Brandenburgin portin ympäristössä. Toinen HLBTI-maailma on Oranienstrassella Heinrichplatzin ympäristössä, Kreuzbergissä. Siellä oli toissa päivänä vaihtoehtoparaati.
Vaihtoehtoparaatiin otti osaa n. 3 000 ihmistä. Välikohtauksia ei ollut ja tuli vain yksi lähestymiskielto. Iskulauseina olivat: "Kuumaa, kirjavaa ja poliittista" ja "Ei Jumalaa, ei lippua, ei sankaruutta". Julkilausumassa puhuttiin tulevaisuudessa massiivisiksi muodostuvista yhteiskunnallisista ongelmista. Tosin valtavirran paraati muisti julistuksessaan samoja asioita.
Yhtenä vaatimuksena oli: "Lopettakaa transihmisten ja transgender-ihmisten sairaaksiluokittelu". On olemassa kansainvälinen kampanja. Sen esittelyissä on huomattu yksi tärkeä asia, joka pelottaa: Kuka päättää normaaliudesta - siitä, kuka on normaali ja kuka ei. Mitä tapahtuu niille, jotka jäävät normaaliuden ulkopuolelle. Koska trans-elämä on patologisoitu, niin ihminen, joka ei mahdu kahden sukupuolen malliin, saa kokea monenlaisia rajoituksia oman elämänsä hallinnnassa.
Vaihtoehtopriden julistuksessa muistettiin myös Afganistanin sotaa. Läntiset armeijat käyvät tappamassa Afganistanissa. "Pari tuhatta euroa kuussa, ja sotilaamme ovat valmiita tappamaan muita ihmisiä ja asettumaan itsekin vaaraan. He pakenevat sinne kotimaan näköalattomuutta. He eivät ole sankareita. Heidän kuolemassaan ei ole mitään sankarillista. On vain kauheutta ja mielettömyyttä. Säästäkää krokodiilinkyyneleenne, kun nämä miehet tuodaan sinkkiarkuissa kotiin. Sota on rikos - ei protestit sotaa vastaan".
Judith Butler antoi haastattelun
Judith Butler antoi homosivustolle queer.de haastattelun, jossa hän kertoo kieltäytymisen syistä. Butler valitteli Berliinin suuren CSD-tapahtuman kaupallisuutta, mutta suurempi huoli hänellä oli rasismista, joka elää HLBTI-yhteisössä. Edes Pride ei ole tehnyt tarpeeksi luodakseen yhteyksiä vähemmistöihin tai noustakseen rasismia vastaan.
Judith Butler kertoo, että hän ei halunnut esittää mitään "suurta teatteria", kun kieltäytyi palkinnosta. Hän tapasi edeltävinä päivinä monia HLBTI-ryhmiä, keskusteli heidän kanssaan ja luki taustamateriaaleja. Siitä syntyi mielikuva, että koko CSD tai sen sponsorit omaavat selkeästi rasistisia näkemyksiä. CSD ei ainakaan ole millään lailla halunnut ottaa välimatkaa näihin rasistisiin näkemyksiin. Todisteita rasismin olemassaolosta alkoi tulla niin paljon, että hän samana päivänä päätti luopua palkinnosta.
Butlerin mielestä on pakko kysyä: mikä tällainen HLBTI-yhteisö on. Siellä pitäisi olla erilaisia queer-ihmisiä, erilaisia ihonvärejä ja erilaisa vähemmistöjä. Jos CSD kuuluu vain hallitsevalle yhteiskunnan osalle ja valkoisille, on jo tehty vääryys. Pitää edistää erilaisuutta - kulttuurillista, uskonnollista, etnistä. Monissa pienissä queer-yhteisöissä on kehittynyt ahdistusta hallitsevan, rasismia tihkuvan HLBTI-yhteisön edessä.
Butlerin mielestä virallisen CSD:n tulisi olla yhteistyössä myös vaihtoehtopriden kanssa. On rohkeasti ilmaistava rasisminvastaisuus. Ei voi olla homofobian vastaista liikettä ellei samalla ole vahvaa rasismin vastaista liikettä. Butler, jolla on juutalainen syntyperä, tietää, mitä antisemitsimi on.
Butler ei tietenkään halunnut, että hänen matkaansa maksetaan, ja virallinen pride-organisaatio on lahjoittanut rahat vaihtoehtoliikkeille. Ehkä siitä alkaa keskustelu.