Mitä tapahtuu katolisen kirkon sisällä? Katoliseen kirkkoon kuuluu 1,2 miljardia ihmistä, joten siellä tapahtuu monenlaisia asioita yhtaikaa.
Saksan piispainkonferenssi on valinnut uuden puheenjohtajan, arkkipiispa Robert Zollitschin. Jo ensimmäisenä päivänään uudessa toimessa hän joutui ankaran arvosteluryöpyn kohteeksi. Hän nimittäin sanoi Spiegelin haastattelussa, että selibaatti ei ole teologisesti välttämätön, mutta se on "lahja". Selibaatista luopuminen olisi suuri vallankumous. Zollitsch valitteli sitä, että kirkossa taitaa vallita "ajattelukielto". Kirkon pitäisi avautua uudessa yhteiskunnallisessa ympäristössä. Hän varoitteli kristillisdemokraateista. Ne ovat ottaneet käyttöön uusliberalistiset periaatteet, ja keskellä markkinataloutta sosiaalinen näkemys puuttuu. Kirkko ja kristillisdemokraatit ovat etääntyneet toisistaan.
Zollitsch vaati myös muslimien parempaa huomioonottamista. Heidän pitää saada moskeijansa, mutta myös Turkin olisi aika antaa naisille enemmän oikeuksia. Homoista hän sanoi, että jos valtio haluaa säätää homoja koskevia lakeja, esim. parisuhdelain, niin säätäköön.
Regenburgilainen piispa Müller jyrisi, että selibaatti on ja pysyy. Se on ollut käytössä jo toisesta vatikaanin konsiilista lähtien. Hän vaati, että papin viroissa olevien pitäisi saada syvempi näkemys selibaattisen elämän henkiseen ulottuvuuteen.
Tässä asiassa kohtaavat nyt vanhoillinen siipi ja uudempi ajattelu.
Tämä selibaattiasia sivuaa myös homoasiaa. Amerikassa on paljon puhuttu siitä, että pappien selibaatti johtaa niihin ongelmiin ja skandaaleihin, joita on nähty Amerikan katolisessa kirkossa.