Adoptio-oikeus homopareille - miten Ruotsissa?
Vuonna 2003 päätti Ruotsin parlamentti muuttaa adoptiolakia niin, että adoptio-oikeus laajenee myös homopareihin. Tagesspiegel-lehti kertoo nyt totuuden: Tähän mennessä on vain yksi homopari pystynyt adoptoimaan lapsen. Sellaiseen tulokseen on päätynyt Ruotsin Radio selvitellessään adoptioasiakirjoja. Usealle homoparille on myönnetty oikeus, mutta he eivät saa adoptiolapsia.
Ronert Skoglund kertoo, että hän ja hänen partnerinsa tiesivät adoptoinnin vaikeaksi. Ulkomaat boikotoivat Ruotsin adoptiopäätöstä. Tällä hetkellä ei ole ainoatakaan maata maailmassa, joka luovuttaisi orvon lapsen homoparille Ruotsiin.
Kaikki ruotsalaiset adoptiolapset menevät heteropareille. Laki on farssi. Homojärjestö kritisoi tilannetta. Tukhoman adoptiokeskuksesta kommentoidaan, että niin kauan kuin Ruotsissa maan sisällä kieltäydytään adoptoimasta homopareille, miten voisi odottaa, että lapsia saataisiin ulkomailta. Ulkomailta on kyselty, miten paljon homoparit ovat adoptoineet. Heille on annettu vastaus: Nolla.
Adoption vastustajat perustelevat näin: orpo lapsi kärsii siitä, että vanhempia ei ole. Olisi ylimääräinen rasitus joutua samaa sukupuolta olevien perheeseen yhteiskunnassa, jossa ei täysin hyväksytä homoperheitä. Ja halukkaita heteroperheitä on yllin kyllin.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
*****
Jos SDP tavoittelee täyttä adoptio-oikeutta, on mietittävä myös, miten se käytännössä voisi toteutua.
"Adoption vastustajat perustelevat näin: ... halukkaita heteroperheitä on yllin kyllin."
Tuossa on perustelu, jota käytetään silmiinpistävästi eri tavoin sen mukaan, mikä on tavoite. Kun on kyse homopareista, voidaan esitettää adoptiota toivovia heteropareja olevan yllin kyllin (rivien välistä luettavissa ehkä myös: ei niitä homoille riitä, vaikka lapsen heille luovuttamista ei pidettäisikään yhteiskunnassa "potentiaalisesti lapselle haitallisena"). Kun on kyse jostain muusta, voidaan sanoa, että maailma on pullollaan orpoja ja kodittomia lapsia - miksi siis hankkia enää nykypäivänä omia biologisia lapsia?
Jos noita molempia perusteluja katsoo rinnakkain, herää jälkimmäisen kohdalla kysymys, missä ne kaikki adoptiohalukkaat heteroparit ovat. Maailmanhan väitetään toisinaan olevan pullollaan adoptiotaviksi valmiita... Luulisi sieltä muutaman riittävän homoillekin.
Yleisesti ottaen nykyisin saa erilaisista uutisista ym. vaikutelman, että lisääntyminen (tai yleisemmin ottaen lasten saaminen) on hirveän hankalaa: aina on vähintään väärä aika siihen (liian nuori / liian vanha / liian köyhä / liian kiire työelämässä), lapsia ei saa vaikka haluaisikin tai lisääntymässä on vääränlainen ihminen.
Saatoin olla vähän negatiivinen, mutta joskus tosiaan mietin, miten periaatteessa niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin lasten saamisesta (tavalla tai toisella) on saatu niin vaikeaa.