Hiphopin homovihamielisyys

  • Uutinen
  • Viihde, kulttuuri ja media
  • vaeltaja2006
  • 4

YouTubeen ilmaantui pari viikkoa sitten saksalainen räp-laulaja G-Hot biisillään ”Keine Toleranz (”Ei mitään suvaitsevaisuutta”). Siinä kehjotettiin tappamaan homoja. Homojen hakkaamiseen tuntuu Keski-Euroopassa liittyvän ”hyvä soundi” ainakin osalle nuoria. Berliinissä kukoistaa tällä hetkellä eräänlainen ”kovan räpin koulukunta”. Nuorten ihanteet ovat hyvin homovastaisia. Nuoria varoitetaan tulemasta ulos kaapista.

Tässä otteita lehdissä viime päivinä käydystä keskustelusta. Asiasta ovat kirjoittaneet Tageszeitung, Berliner Zeitung ja Süddeutsche Zeitung

===============


Berliinin kovan linjan koulukunta

Jos räpissä ei onnistu taiteellisilla kyvyillä, voi yrittää shokeerata ja provosoida. Mutta valitettavasti siinä paljastuu helposti tyhmyys. Berliinissä on eräänlainen hiphopin ”kova koulukunta”, joka on nyt ollut otsikoissa viikkojen ajan. On kysymys väkivallasta, seksismistä ja rasismista. Heidän taustavoimanaan on ollut levy-yhtiö Aggro Berlin. On toinenkin hiphopparien joukko, jonka taustatukena on Hirntot-levyfirma (aivokuollut). .Kolmen hiphopparin teksteistä poliisi on löytänyt sosiaalidemokraattisen poliitikon Monika Griefahnin murhauhkauksia ja kotoa on löytynyt joitakin sotilasaseita.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Netissä on kuuneltavissa G-Hotin homovihamielinen laulu. ”Keine Toleranz”. Siinä sanotaan että

”Ei enää vapaana juoksevia homoja
Hinteiltä pitäisi oikeastaan leikata kalu irti
Lähde mukaan, vapautetaan maailma aidsista”

Yksi räppäri, B-Tight on nimennyt levynsä: ”Neger, neger”. Afrikkalaissyntyiset protestoivat. Joitakin viikkoja sitten esiintyi saksalaisessa talkshowssa King Orgasmus One. Hänen nettisivunsa ovat avoimen seksistisiä ja hän kutsuu itseään underground-pornografiksi.


Mistä homoviha kumpuaa?


Nämä kovan linjan räppärit sanovat olevansa katu-uskottavia ja kuvaavansa vaiin kadun todellisuutta. Mallina on ollut US-gangster-hiphop. Pitkään hiphopissa oli sosiaalisesti ja poliittisesti merkittäviäkin tekstejä, mutta se aika on ainakin Keksi-Euroopassa ohi. Sido (puoliksi romani) teki lauluja Berliinin työläiskapunginosista, mutta joukossa on myös mm. ”Perseeseenpanolaulu”. Sidolla on ollut vaikeuksia huumeiden takia. Bushidoa syytetään nationalistisista ja rasistisista lauluista. Se ihmetyttää, sillä Bushidon äiti on saksalainen, isä tunisialainen. Hän tekee gangsteritekstejään Universal-yhtiölle. Hän on ollut julkisuudessa mm. pahoinpitelyjen takia. Crew K.I.Z. on useamman räppärin ryhmä ja he ovat tulleet tunnetuiksi mm. seksuaali- ja ulosteklisheillään.

Entä homofobiset tekstit? G-Hot kärsii nyt taloudellisesti ja yrittää selittää, että kyse oli vain sisäisestä pilasta, joka vahingossa pääsi levitykseen. Räp-piireissä on homofobiaa, mutta toisaalta aika laajasti pidetään homovihan ilmaisemista vastenmielisenä.

B-Tightin tilanne on myös vaikea. Hänen isänsä on afrikkalainen. Miksi hän laulaa itsestään ikävään sävyyn: Neger, neger.

G-Hotin laulua “Keine Toleranz” on ylistetty netin keskustelufoorumeilla. G-Hotille sanotaan nettikeskustelussa: ”Älä pyytele anteeksi”. Levy-yhtiö pani valit poikki, koska bisneksessä homofobia ei enää toimi. Mutta ainakin Saksassa sanotaan, että nyt on kasvanut nuorten sukupolvi, joka on kasvatettu keskiluokkaisuuteen, mutta joka vitsailee juutalaisilla, homoilla ja blondeilla (= naisilla). Onko se vain sitä, että halutaan olla vastakarvaan vanhalle sukupolvelle? Vai onko syy koulun tai median, joka levittää näitä vihabiisejä?

Räp-piireissä homojen läksyttäminen toimii. Homofobia tuntuu kuuluvan jokaisen räppärin ydinosaamiseen. Bushido on laulanut "Transut on kaasutettava" ja homot ovat hänelle ”paskaa”. Bushido on rikastunut, koska hän on päässyt Amerikkaan sikäläisten gangsteri-räppäreiden joukkoon. Hän liikkuu yleensä yksityissuihkukoneellaan.

G-Hot on etsinyt homovihansa syyt luomisopista. ”Jumala loi Aatamien ja Eevan, ei aatamia ja pekkaa”. Ja hän varoittelee: ”Ajatelkaa miltä maailma näyttää, kun homot hallitsevat teitä. Se aika tulee”.

Tänän kulttuuriin kuuluvat tietynmalliset housut. naisten alisstamienn ja homojen hakkaus. Miehisyys erotetaan tarkasti naisellisuudesta ja homot ovat naisellisia. Homous afro-amerikkalisessa maailmassa on kaiken muuna pahan lisäksi valkoisen miehen luomus. Ja valkoisen miehen tavoite on mustien nöyryyttäminen ja tuhoaminen. Ja taustalla on evankelinen uskonto kiihottamassa homovastaisuuteen.


Nuorten paras pysyä kaapissa

On ehkä yllättävää, että Euroopassa syntyi 2000-luvun alussa tällainen kovan linjan rap-koulukunta. Mukana synnytystyössä oli Aggro Berlin –levy-yhtiö. Tähdet ovat yleensä ainakin osittain arabi- tai turkkilaistaustaisia. Esikuvat saadaan Amerikasta. Sanastoon kuuluvat: perseeseenpano, huora, hintti. He ovat keskiluokan lapsia, joyka varmaan lapsena kävivät säällä kuin säällä viulunsa kanssa soittotunneilla.Nyt etsitään ”autentisuutta” alatyylisellä kielenkäytöllä ja homovihalla. Ilmapiiri on muuttunut. Nuorten homojen on taas vaikeampi tulla ulos kaapista.

Samaan aikaan homot ovat tulleet näkyvämmiksi. Jokainen tietää tv:n perusteella, miltä homo mahdollisesti näyttäöä. Eurooppalainen suvaitsevaisuus on vielä hyvin nuorta. Homofobia tuntuu olevan olennainen osa miehen nuoruutta. Kouluissa haukkumasana no 1 on ”homo”. Homo on kaikkein alhaisinta, mitä voi olla..

Koululaiset tekevät viisaasti, kun pysyvät kouluajan kaapissa. Jotkut yrittävät kiertää asian sanomalla olevansa ”bi” tai ”queer”. Homonuorten itsemurhaluvut ovat moninkertaisia heteronuoriin verrattuna.

4 kommenttia

Viime aikoina on paljon keskusteltu reggae-tähtien homovihaa lietsovista lauluista ja räpin sisällä vallitsevista ihanteista. Kun G-Hot laulaa menevänsä Prideen konekiväärien kanssa ja B-Tigt nimeää laulunsa ”Neekeri, neekeri”, kysellään, onko se taidetta ja miten siihen pitäisi suhtautua. Eikö taiteessa olekin tarkoitus sekoittaa luutuneita ajatuksia, provosoida ja nostaa esiin kysymyksiä? Ovatko homot hienohelmoja, jotka eivät siedä pienintäkään pilkkaa? Tageszeitung-lehdessä on asiasta kolumni.

----------

Yllättäen räpin homovihamielisyys on noussut tärkeäksi kulttuurikeskusteluksi, vaikka monikaan ei pidä räppiä edes taiteena. Muutama räp-artisti teki musiikillaan paljon rahaa muutama vuosi sitten, mutta nyt sen musiikkilajin kaupallinen arvo on heikentynyt, vaikka uusia, entistä provokatiivisempai tähtiä on tullut markkinoille. Mahdollisesti tämä musiikkityyli häipyy muutamassa vuodessa musiikin historian unholaan.

Aina on niitä, jotka tuohtuvat ajan ilmiöisstä. On tuohduttu horror-filmeistä, tietokonepelien väkivallasta, jne. Nyt on hiphop silmätikkuna. Saksassa eturivissä on sosiaalidemokraattinen poliitikko Monika Griefahn taistelemasssa näitä ilmiöitä vastaan. Jo kaksi vuotta sitten hän kampanjoi naisvihamielisiä ja väkivaltaisia räp-videoita vastaan. MTV ja Viva-tv-kanavat aloittivat itsesensuurin ja poistivat niitä ohjelmistostaan.

Monika Griefahn sanoi lehtijutussaan, että hän haluaa pois lasten ja nuorten käsistä videot, joissa on pornografisia, väkivaltaa ylistäviä, rasistisia ja naista halventavia tekstejä. Erityinen esimerkki oli Sidon ”Perseeseenpanolaulu”. Videofirma merkitsi sen kuitenkin kielletyksi alle 16-vuotiailta, joten sitä saa näyttää tv:ssä vasta klo 22 jälkeen.

Mitä tämän musiikin vastustajat oikeasti haluavat? Tiukempi kuri? Sensuuri? Todellisuudessa kuitenkin se, mikä pukkaa näiden runoniekkojen runosuonesta, on mielikuvituksen tuotetta. Ja monilla (miehillä) on sellaisia fantasioita. Ja samaa fantasiaa kuvaavat monet seksileffat. ”Perseeseenpanolaulu” ei varmaankaan sovi perheen 8-vuotiaille.

Viime kädessä ei kuitenkaan ole kysymys nuorten suojelemisesta. On kysymys siitä, mikä on taidetta. Onko tällainen ”huonolla maulla” tehty myös taidetta. Ja pitäisikö taiteen tekemistä valvoa ja rajoittaa. Demokraattisessa yhteiskunnassa on siedettävä sitä, että erilaista mielipiteen ilmaisua on vaikka se ei kaikkia miellyttäisikään.
----------

Samaan aikaan keskustelu jamaikalaisista reggae-tähdistä jatkuu. Pari reggae-staraa teki sopimuksen, jonka mukaan homovihalaulut lopetetaan. Käytäntö pakotti siihen, koska he eivät enää päässeet Englantiin tai Keski-Eurooppaan esiintymään vahvan vastustuksen takia. Viimeksi eilen Buju Banton kielsi, että hän olisi tehnyt jotain sopimuksia homojen oikeuksia ajavien järjestöjen kanssa. Guardian-lehti kertoi sopimuksesta ja Radio Jamaica tyrmäsi tiedon. Tämä teema on ollut vahvasti esillä viime päivinä englantilaisissa lehdissä.
NYT-liitteessä oli jokunen viikko sitten Kuka nyt -haastattelussa Jukka Poika eli Jukka Ruosu, joka on kuulemma Suomen tunnetuimpia Reggae-artisteja.

Häneltä kysyttiin kantaa homojen adoptio-oikeuteen, ja vastaus oli: "En ole sitä kieltämässä, mutta jos vastaisin myöntävästi, se olisi tekopyhää. Asia ei kuulu minulle. Homofobia on mielestäni omituista."
Seuraava kysymys oli: "Miksi te reggaehemmot haikailette niin ahdasmieliseen ja väkivaltaiseen paikkaan kuin Jamaika?" Ja vastaus: "En tunne ketään, joka sinne haikailisi. Tunnetko sinä? Jamaikalainen kulttuuri ei kiinnosta minua muuten kuin musiikin ja ruoan osalta."

Vaikuttivat aika rehellisiltä vastauksilta, mutta Jukka Poika tituleeraakin itseään feministiksi eikä syö edes lihaa, ellei se ole itse kasvatettua.