Hysteriaa 1980-luvulla
AIDSin tulo suomalaisten mieleen on kuvattu hyvin Finnqueerin artikkeleissa
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=101_6_1
*********
Hysteriaa Münchenissä: homoyhteisö hajotettava
Spiegel-lehdessä muistellaan tunnelmia vuodelta 1983, kun aids levisi tietoisuuteen ja herätti kauhistusta. Kun Spiegel-lehti kirjoitti asiasta pääjuttunsa 1983, asiantuntijat kuvasivat aidsia esim. Amerikassa nimellä GRID eli gay related immun deficiency. Spiegel-lehden artikkeli politisoi tilanteen Saksassa. Syyskuussa 1983 perustetiin ensimmäinen aids-hilfe (aids-tukikeskus) Berliiniin ja tammikuussa 1984 Müncheniin.
Münchenissä oli kovaotteinen kaupunginjohto siihen aikaan. Hallinnosta vastasi Peter Gauweiler, kristillisdemokraatti. Pormestari Georg Kronawitter (sosdem) oli kovaotteisena tukena. Siellä mietittiin eri vaihtoehtoja: eristys vai pakkotestit. Sisäministerille lähetettiin kirje ja vaadittiin kovempia toimenpiteitä.
Homojärjestöt pyrkivät Gauweilerin puheille. Gauweiler ei ollut maininnut homoja toimenpidepapereissaan, koska Saksassa elivät yhä natsiajan pelko ja keskitysleirimuistot. Gauweiler kertoi homojen edustajille vain suullisesti, että tarkoituksena on tuhota homojen infrastruktuuri. Trans-kapakka, Spinne ja yksi sauna suljettiin. Muissa saunoissa kiellettiin yksityiskopit eikä ovia saanut lukkoon. Valaistus määrättiin pakolliseksi. Baarit, joissa näytettiin videoita, määrättiin sulkemaan ovensa klo 1, kun muut saivat olla auki klo 3:een.
Homojen nujertamistoimet aiheuttivat sen, että monet muuttivat pois kaupungista. Homot sanoivat, että mieluummin kierretään se kaupunki kaukaa. Viranomaiset saivat perustietonsa Michael Koch -nimiseltä lääkäriltä, joka laskeskeli, että pian on 100 000 aidsiin sairastunutta.Hän ei ollut mikään aids-asiantuntija.
Vuonna 1987 järjestetiin Münchenissä suuri Gauweilerin vastainen mielenositus. Siinä vastustettiin pakkotoimenpiteitä ja syrjintää. Siihen aikaan jokainen "epäilty" voitiin marssittaa pakkotestiin. Aids-hilfen aktivistit yrittivät käydä terveysviranomaisten kanssa neuvotteluja pakkotoimenpteistä. Oli esim. asunnoton kaveri, joka nukkui yönsä tuttaviensa luona. Kun tuli tietoon, että hän oli viruksen kantaja, hänet oli eristettävä. Aids-aktivistit ja terveysviranomaiset päättivät yhdessä pehmeistä toimenpiteistä: eristysalue on Münchenin kaupunki. Tällä tavoin tuo nuorimies pysyy ainakin näkyvissä ja hänen toimintaansa voitiin seurata.
Nyt, 20 vuotta myöhemmin, kuva aidisista on huomattavasti muuttunut. Viranomaisiet suhtautuvat vähemmistöön suvaitsevasti ja avoimesti. Ymmärretään, että jos halutaan taistella aidsia vastaan, on mentävä niiden luo, joita se eniten uhkaa.