Jo syntymästä alkaen he ovat osittain naisia, osittain miehiä. Usein heidät leikataan jo lapsena, koska heihin suhtaudutaan hämmennyksellä. Mutta intersukupuoliset eivät ole sairaita.
Jo Platon kertoi kolmesta sukupuolesta. Mies-naisessa on kaksi puolta. Jumalat ovat erottaneet näissä ihmisissä nämä erilaiset puolet. Sana "hermafrodiitti" tulee Hermeksen ja Afroditen pojasta. Intersukupuoliset ovat olleet mieluisa aihe taiteessa jo antiikista lähtien. Mutta yleensä he aiheuttavat ihmisissä hämmennystä ja samalla ihailua.
Saksankielisessä kirjassa Elämää sukupuolten välissä journalisti Ernst Bilke kertoo oman tarinansa. Hänellä oli syntyhetkellä sellainen erilaisuus, että hänen virtsaputkensa ei päättynyt peniksen kärkeen, vaan avautui peniksen alapuolelle. Se johtui siitä, että tietyssä sikiön kehitysvaiheessa hormonitasapaino ei ollut oikea. Bilke on omaksunut miehen roolin. Hän on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Kuitenkin lapsuudessa oli vaihe, jossa mietittiin, pitäisikö hänet leikata tytöksi. "It's easier to make a hole than building a pole". Tämä oli vallitseva näkemys.
Suunnilleen yksi 5000:sta vastasyntyneestä on sellainen, jonka sukupuolta on vaikea määrittää. Puhutaan Disorders of Sex Developmentista, DSD. Syyt ovat moninaiset. Mutta intersukupuolinen ei ole transihminen. Transihmiset eivät sovi biologiseen sukupuoleensa. Intersukupuoliset eivät ole "väärässä" ruumissa, vaan heidän ruumiinsa ei sovi mies-nainen –asetelmaan.
Voi olla, että kromosomien kertoma sukupuoli, sisäiset sukuelimet ja ulkoiset merkit eivät sovi yhteen. On olemassa XY-naisia. He voivat olla ulkoisesti naisia, mutta heillä on sisäisesti miehen sukuelimet. Toinen ryhmä ovat ne lapset, jotka syntyvät ulkoisesti tyttöinä, mutta heille kehittyy puberteetissa miehen genitaalit. Tällainen kuvataan Jeffrey Eugenidesin romaanissa Middlesex.
Tavallisin on ns. adrenogenitalainen syndrooma AGS, jossa lisämunuaisten kuorikerros toimii väärin ja naiskromosomeista huolimatta lapsi alkaa saada ulkoisia miehen sukupuoliominaisuuksia. Tähän sairauteen liittyy myös vaarallinen suolatasapainon häiriö, joka joudutaan hoitamaan kortisonikorvaushoidolla.
DSD ei ole sairaus. Sen myöntävät jo lääkäritkin. Ongelma on, että näillä ihmsillä ei ole sosiaalista tilaa, jossa heidät hyväksyttäisiin. Vielä 1990-luvulla olivat vallalla ne ajatukset, jotka syntyivät 1950-luvulla. USAlainen John Money suositteli silloin, että intersukupuoliselle lapselle osoitetaan jo varhaisvaiheessa sukupuoli, ja sitä edistetään ulkoisin leikkauksin. Siitä ei edes kerrottu lapselle.
Ei ole ihme, että 81% intersukupuolisista on jossain vaiheessa leikattu ainakin kerran. 68% joutui leikkaukseen alle kolme-vuotiaana. Asiaa on äskettäin tutkittu DSD-verkoston kautta Saksassa. Vain 40% näistä ihmisistä elää kiinteässä parisuhteessa. Heillä on paljon vähemmän seksuaalikokemuksia kuin keskiväestöllä. Erityisesti naisena elävien elämänlaatu on keskimääräistä heikompaa.
Paras on tilanne niillä, joilla on ollut hyvä lapsi-vanhemmat –suhde. Päämääränä on , että vanhemmat iloitsevat terveestä lapsesta eikä ajatella vain leikkaamista. Paljon on saavutettu, jos vanhemmat pystyvät keskustelemaan asiasta esim. sukulaisten kanssa, eikä tarvitse miettiä kenelle kerrotaan ja mitä.
(Zeit)