Italialainen elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolini surmattiin 40 vuotta sitten, vuoden 1975 pyhäinpäivänä - katolisissa maissa se on Kaikkien pyhien juhla. Elokuvia harrastaneet olivat Suomessakin vuosien ajan saaneet nauttia hänen elokuvistaan, joissa oli runsaasti homoteemoja.
1960-luvun lopulla elokuvaa harrastaville nuorille Pasolinin elokuvissa oli tarjolla moniselitteinen maailma, josta riitti puitavaa myös katsomisen jälkeen. Elokuvassa ”Teorema” milanolaiseen perheeseen saapui nuori hyvännäköinen vieras - muistaakseni kotiopettaja, johon kaikki rakastuivat: isä, äiti, lapset, jopa kotiapulainen Emilia. Tulokas sai kaikki perheenjäsenet valtaansa – ja sänkyynsä. Kaikki muuttui. Kun vieras oli mennyt, jäljelle jäi totaalinen kaaos. Kotiapulainen muutti pois syrjäiseen kylään parantamaan sairaita, tytär joutui mielisairaalaan, pojasta tuli abstraktia taidetta tekevä taiteilija, äiti alkoi harrastaa irtosuhteita ja isä myi omaisuutensa.
Siihen aikaan homoseksuaalisia suhteita esiteltiin elokuvissa pääasiassa peitellysti, mutta Pasolinin joissakin elokuvissa se oli aika suoraa ja vääristelemätöntä. Omat homoseksuaaliset tunteensa hän ymmärsi jo kouluaikanaan.
Pasolini syntyi vuonna 1922 bolognalaiseen upseerin perheeseen. Koko elämänsä ajan hänellä oli huonot suhteet isään, mutta äitiään hän jumaloi.Vuonna 1964 valmistuneessa Matteuksen evankeliumi -elokuvassa Jeesuksen äidillä, Marialla, sanotaan olevan samoja piirteitä kuin Pasolinin äidillä. Matteuksen evankeliumi esitettiin viimeksi joitakin vuosia sitten tv:n pääsiäisohjelmistossa.
Koulun jälkeen Pasolini opiskeli taidehistoriaa ja kansatieteitä. Sota-aikana hän näki rikkaiden maanomistajien ja köyhien talonpoikien sosiaalisen vastakohtaisuuden ja alkoi kiinnostua marxismista. Köyhälistön ongelmat alkoivat kaivertaa mieltä.
Vuonna 1949 hän muutti Roomaan ja sai siellä julkisuutta esseistinä, italialaisten murteiden ja vähemmistökielien harrastajana tai tuntijana, kirjailijana ja runoilijana. 1950-luvun lopulla hän alkoi kirjoittaa elokuvakäsikirjoituksia mm. Fellinille ja Bertoluccille.
Elokuvaohjaajan ura oli yksi puoli Pasolinin monipuolista taiteilijan uraa. Hänen 1960-luvun alun elokuvansa olivat helppoja, ”kansanomaisia”. 1960-luvun loppupuolen elokuvat olivat katsojille hankalia ja vaativia. Suomessakin pohdittiin, mikä oli esim. elokuvan ”Sikolätti” perimmäinen sanoma. Osa vihasi näitä elokuvia, osa rakasti. Jotkut vaikutusvaltaiset elokuvakriitikot suhtautuivat siihen aikaan nuivasti elokuviin, joissa oli homoja. Vuonna 1989 Veli Hyvärinen kritisoi Seta-lehdessä Helsingin Sanomien arvostelijoiden asenteita Pasolinin elokuviin, joissa miehet rakastavat toisiaan. Näin Hyvärinen kirjoittaa: ”...Monessa suhteessa tietävä ja pätevästi kirjoittava Helena Ylänen menettää heti suhteellisuudentajunsa, kun elokuvassa kaksi miestä sattuu ymmärtämään toisiaan tavallista paremmin. Parin vuoden takainen Maurice sai mm. nuivan arvostelun. Saman lehden Petri Avola puolestaan löi lyttyyn Pasolinin kesällä tv:ssä esitetyt muutamat elokuvat tavalla, jota ihmeteltiin maaseutulehdistöä myöten. Pasolini on sentään merkittävä ohjaaja”. Ehkä huonoista arvosteluista johtui, että Pasolinin elokuvat jäivät monille mysteereiksi, vaikeasti ymmärrettäviksi. Ei ollut kunnon arvosteluja eikä internetiä tiedonhakuun.
Pasolinin viimeinen elokuva Sodoman 120 päivästä (1975) oli niin kovaa kamaa, että se kiellettiin Suomessa, mutta monet suomalaishomot kävivät katsomassa sitä Norra Klara Kyrkogatanin Hollywood-elokuvateatterissa Tukholmassa. Suomessa ensiesitys oli vasta vuonna 2001, ja Hesarin arkistosta löytyy laaja elokuva-arvostelu.
http://nyt.fi/a1353033728179
Ilotytöt ja -pojat olivat Pasolinia kiinnostavia aiheita. Nuoret maksullisten poikien näköiset nuorukaiset kiinnostivat. 1940-luvun lopulla häntä syytettiin alaikäiseen sekaantumisesta. Vuoden 1975 pyhäinpäivän iltana hän nappasi roomalaisen elokuvateatterin aulasta autoonsa 17-vuotiaan Pino Pelosin. Sillä ajelulla Pasolini sai surmansa. Seta-lehdessä oli vuoden 1984 numerossa 2-3 Pelosin tuore haastattelu. Silloin tällä oli takanaan jo kahdeksan vuotta vankeutta. Pelosi on jo kärsinyt kakkunsa ja vapautunut vankilasta. Heti vapauduttuuaan hän kielsi murhanneensa Pasolinin.
Jälkihuomautus: Kalle Hamm kertoi, että Matteuksen evankeliumissa Mariaa esitti hänen äitinsä.
