Toistakymmentä vuotta suuriakin asiakaskuntia kerännyt Keltaisen Ruusun kellari peittyi tavoittamattomiin heinäkuun alussa. Hieman katakombimainen kellari tarjosi puitteita todellisuudelle tai illuusioille, mutta vain kunnes julmat siivousvalot palauttivat ajan ja paikan.
Malminrinteellä sijaitsevan videopaikan kellarikerros veti väkeä etenkin illan kääntyessä aamuksi ja kaikkien muiden laitosten suljettua. Yläkerta jatkaa entisin aukioloin, jotka ulottuvat yhäti aamukuuteen.
Sokkeloinen ja ehkä vähän katakombeja muistuttanut kellarikerros oli jäänyt vääjäämättämällä todennäköisyydellä satoihin mieliin tapaamisista, onnistuneista tai heti portaat noustua mielihyvin unohdetuista, tai julmien siivousvalojen aiheuttamasta hämmennyksestä.
Pride-viikonloppuna olivat olleet käytössä pidennetyt aukiolot, aamuseitsemään. Tiedossamme ei ole, tiesivätkö viikonlopun asiakkaat käyvänsä noissa tiloissa viimeisen kerran.
Tilanne ei ole toki uutisena sen ihmeellisempi kuin Helsingin kaupungin puisto-osaston metsänhoidolliset toimenpiteet, joissa takavuosina nähtiin enemmän kuin puita ja metsää.
Portaikon peittänyt rakennuslevy lienee väliaikaisratkaisu. Myöhemmin varmaan paikalla on ehyt lattia ja portaiden paikkakin voi jo unohtua. Itä-Berliinissä 80-luvulla joskus pohdittiin, missä olivatkaan olleet portaat alas asemalaitureille, jossa länsipuolen junat edelleen kulkivat ja ääni kuului. "Keltsuna" myös tunnetun videopaikan kellarista ei kuitenkaan kuulune mitään eikä kellari ole jäänyt odottamaan portaikon avaamista kuten Itä-Berliinin asemat aikanaan. Rakennuslevy voi hetkellisesti muistuttaa vanhojen kirkkojen lattiahautojen peitoksi asetettuja paaseja. Muistotekstikin voisi olla. Tosin vain väliaikaisesti, sillä pysyvämpi lattia onkin ehkä paikallaan. Jos vaikka alhaalla nimittäin kummitukset jatkavat ilonpitoa.