Amnesty International tuomitsee sateenkaariväestöön kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän lisääntymisen Euroopan unionin jäsenmaissa. Järjestön asiantuntija Euroopassa ja Keski-Aasiassa esiintyvästä syrjinnästä Marco Perolini vahvisti, että vihan synnyttämällä väkivallalla on erityisen vahingolliset ja näkyvät seuraukset uhreissa varsinkin pitkällä aikavälillä.
Keskiviikkona esitellyssä raportissa ”Koska olen mikä olen. Homofobia, transfobia ja viharikokset Euroopassa” Amnesty International syyttää Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita siitä, etteivät ne toimi voimakkaasti näissä tilanteissa.
EU:ssa äskettäin tehdyn kyselyn mukaan 80 % homofobisista ja transfobisista rikoksista ei ilmoiteta poliisille virallisesta homofobiasta ja transfobiasta usein tunnetusta pelosta. Toisissa tapauksissa homoseksuaaliset henkilöt eivät ilmoita kärsimistään väkivallan teoista, koska he eivät ole avoimesti homoseksuaaleja ja pelkäävät ystäviensä ja sukulaistensa saavan sen selville. Yhteisön ja jäsenmaiden lainsäädännössä on sen lisäksi tärkeitä aukkoja, jotka houkuttelevat jättämään rankaisematta viharikoksia.
Raportissa on kuvattu yksityiskohtaisesti tapauksia, joissa ihmisiä on murhattu, pahoinpidelty raivoisasti ja valeltu bensiinillä heidän seksuaalisuutensa takia. Sen lisäksi monet uhrit joutuvat taistelemaan saadakseen oikeuslaitoksen huomion puoleensa tai tukea poliisilta ja tuomioistuimilta, jotka yleensä on huonosti valmennettu kohtaamaan homofobinen väkivalta. Marco Perolinin mukaan lainsäädännön puuttumisella on perustava laatua oleva vaikutus siihen, miten valtion viranhaltijat käsittelevät näitä rikoksia.
Vaikka Euroopan unioni tunnustaa vuodesta 2008 lähtien viharikoskäsitteen, tämän määritelmän alaisia ovat vain kansallisen syntyperän ja ihonvärin perusteella tehdyt rikokset eivätkä ne väkivallanteot, joiden syynä on uhrin seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti.
