Itävallassa käy taas kuumana keskustelu homoseksuaalisuudesta sairautena ja sen parantamisesta. Jo monien päivien ajan on Linzin apulaispiispa aiheuttanut hämmennystä, kun hän on julistanut, että homous on hoidettavissa. Nyt lisää vettä tuli myllyyn, kun piispa Elmar Fischer antoi Radio Vorarlbergille haastattelun ja vertasi homoseksuaalisuutta alkoholismiin tai ahdistusneurooseihin. Piispa on saanut koulutuksen myös psykoterapeutiksi ja hän ihmettelee, miksi tässä asiassa epäröidään. On kirjallisuutta, jossa kerrotaan, että homous on parannettavissa. Hän ei ymmärrä sitä, että homoseksuaaliusuutta on alettu pitää vaihtoehtoisena seksuaalisuuden muotona. Piispa on katolisen kirkon korkein edustaja Itävallassa.
Tänään illansuussa psykiatri Gudio Brüsstle vastasi "Vorlarlberger heute" -lähetyksessä. Homoseksuaalisuus ei ole sairaus eikä häiriö. WHO poisti sen vuonna 1991 sairausluokitteluistaan.
Myös poliitikot ovat ottaneet kantaa. Parlamentin kansalaisoikeusvaliokunnasta sosiaalidemokraattinen edustaja Reinhold Einwallner kuvaa piispan puheita kauheiksi. Hän sanoo, että paavin tekemisiin ei ole juuri haluttu puuttua, mutta nyt tilanne on menossa niin hurjaksi, että pakko on ottaa kantaa myös politiikan puolelta
Vihreiden homoryhmän "Grünen Andersrum" edustaja pitää shokeeraavana, että vuonna 2009 tärkeä julkisuuden persoonallisuus levittää tällaista kiihotusta. On erikoista, että piispa on terveysministeriön mukaan pätevä psykoterapeutti ja hän ajaa sellaista linjaa, että homoseksuaalisuutta olisi parannettava.
Tänään myös Itävallan psykoterapialiitto (ÖBVP) otti kantaa homoseksuaalien parantamiseen. Lehdistötiedotteessa sanotaan, että homoseksualaisuus on seksuaalisuuden suuntautumisessa yksi normaali variantti. On syrjivää kutsua homoja sairaiksi, sairaalloisiksi ja perversseiksi, ja psykoterapiassa on torjuttava sellaiset ajatukset, että suuntautuminen voidaan kääntää. Tärkeää on, että ihmisellä on omaan persoonallisuuteen hyvin integroitunut sukupuoli-identiteetti. Se, mihin sukupuoleen seksuaalinen kiinnostus kohdistuu, ei ole olennaista. Sen sijaan epävarmuus esim. yhteiskunnan painostuksen vuoksi on yleensä hyvin raskasta. Psykoterapeutin toiminta, joka tähtää suuntautumisen vaihtamiseen, on ammatillisesti paha virhe. Psykoterapiassa voidaan tukea ihmisiä, jotka joutuvat kärsimään leimaamisesta tai syrjinnästä.