Euroviisut: riittääkö suvaitsevaisuus

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • vaeltaja2006
  • 8

Venäjän euroviisuedustaja on homo laulaja Boris Moisejev. Hän haluaa näyttää maailmalle, miten cool Venäjä on. Mutta venäläiset pitävät tätä asiaa pikemminkin uncoolina.

Oman itsen epäily ei auta, jos haluaa voittaa euroviisuissa. Venäläiset viranomaiset eivät ole yhtään helpottaneet Boriksen asemaa, sillä hänen konserttejaan on kielletty viranomaisten toimesta,. Moisejev on yksi suosituimmista iskelmälaulajista Venäjällä. Hän on vankkarakenteinen blondi, lyhyt tukka. Hän on yksi harvoista venäläisistä taiteilijoista, joka on kertonut avoimesti homoseksuaalisuudestaan.

Moskovan pormestari on varoittanut, että euroviisujen homovieraat voivat tuntea olonsa mukaviksi, kunhan eivät rupea julkisesti esittelemään homouttaan. Kun Moisejevin valinta tuli julki, yksi Moskovan Komsomolesk- lehden lukija kysyi: Oletteko hulluja – homo edustaa Venäjää. Meillä on jo ennestään riittävästi häpeää. Moisejev on 54-vuotias ja tuntee nämä loukkaukset jo lapsuudesta asti. Naapurin pojat hakkasivat kepeillä, koska hän oli erilainen. Hän oli kaunis. Osasi laulaa ja tanssia.

Hän oli Liettuassa balettimestarina, mutta Venäjällä hänestä tuli kuuluisa, kun hän lähti kuuluisan pop-laulajan Alla Pugatsovan ryhmään. Myöhemmin hän aloitti oman uran ja omat koreografiat. Hänellä oli oma tv-show ja hän viihtyi hyvin naisten vaatteissa. Se oli tietenkin rohkeaa maassa, jossa 10 vuotta sitten homoseksuaalisuus oli sairaus.

Byrokraatit ovat kieltäneet hänen konserttejaan, mutta Putin on sanonut, että hän on erinomainen taitelija, kertoo Moisejev itse.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

(Nyt jäi epäselväksi, onko hänet jo lopullisesti valittu Venäjän ehdokkaaksi. Ehkä jostain löytyy tarkennus.)

Kuva
http://pix.sueddeutsche.de/panorama/667/455343/180x180_eUyyZqP2hq.jpeg

8 kommenttia

Venäjälläkin henkinen ilmasto muuttuu. Muistanette Ranneliikkeessä jonkin aika sitten olleen kirjoituksen homojen tilanteesta siellä.

Neuvostoliiton aikaan asiat olivat paljon tiukemmat ja rankemmat kuin nyky-Venäjällä. Ulkomaanvierailut sallittiin vain jos joku, vaikkapa oma lapsi jäi ikään kuin panttivangiksi kotimaahan. Taiteilijat olivat silloinkin poikkeusjoukkoa. Tärkeänä esimerkkinä on Rudolf Nurejev, joka loikkasi Pariisissa 1961 seurueestaan länteen. Hänellä oli lännessä loistava ura, jonka AIDS katkaisi liian aikaisin.

Tänä päivänä Venäjältä voi matkustaa ilman erillisiä lupia toiseen maahan ja oleskellakin jopa pitkiä aikoja kerralla. Perhe voidaan pakata kokonaisuudessaan autoon ja ajaa vaikka Helsingin Itäkeskuksen uimahalliin polskimaan, kunhan viisumit on hankittu.

Neukkuaikaan kerroin Moskovassa työskennelleelle kolleegalleni Natashalle, että kun minulla on voimassa oleva passi, voin ostaa lentolipun vaikka seuraavaan koneeseen ja lentää vaikka Lontooseen. Hänestä se oli aivan uskomaton asia. He tarvitsivat matkustusluvan jopa tiettyihin toisiin kaupunkeihin kotimaassaan. Hän kävi joskus Suomessa, mutta perhe jäi odottamaan Moskovaan.

Nykyinen helpoin tapa venäläiselle päästä pysyvästi pois maasta on mennä naimisiin jonkun ulkomaanelävän kanssa. Muitakin tapoja toki on.
JuhaniV, kirjoituksessasi puhuu rotuennakkoluulo.