Muotiako?

Puhutaan että moni on viimeaikoina tullut ulos kaapista, mutta taitaapi olla ainakin julkisuuden henkilöt yhden käden sormilla laskettavissa. Ei kai Jari ja Markokaan ole julkisuudessa ilmoittaneet olevansa homppeleita? Onko niin että hinttareita on loppujen lopuksi todella vähän?

"Todella vähän" on aika suhteellinen käsite. Homojen määrästä tarkkaa lukua on lisäksi vaikea ilmoittaa, sillä homous on asia, jonka voi oikeastaan määritellä vain itse. Jotkut ihmisistä ovat enemmän homoja ja jotkut enemmän heteroita - sille välille mahtuu varsin laaja kirjo bi-seksuaalisuutta, ja ehkä muutenkin määriteltyä seksuaalisuutta. Arviot homojen määrästä vaihtelevat yhden ja runsaan kymmenen prosentin välillä väestöstä.

Yhä tänä päivänä osa homoista luokittelee itsensä heteroksi ahdasmielisen ympäristön aiheuttamien paineiden vuoksi - ja elää myös heteromallin mukaista elämää. Samasta syystä moni julkisuuden henkilö pysyy "kaapissa". Kyseessä voi joissain tapauksissa olla leivänsaannin edellytys miellyttää kaikkia. Myös ahdasmielisiä.

Lisäksi seksuaalisuus on yksityisasia, eikä oikeastaan vaikuta millään tavalla muiden paitsi hyvin läheisten ihmisten elämään - jos heidänkään. Yleisesti ottaen kaapin oven rikkomiseen on syytä vain silloin, jos se helpottaa tavalla tai toisella omaa elämää. Vieraille ihmisille sillä asialla ei todellakaan ole mitään merkitystä - eikä se näille kuulu.

Jossain tutkimuksessa oli tuloksien seassa, että täysin homoseksuaalisia ihmisiä on 3-4% koko väestöstä, mutta suurissa kaupungeissa luku saattaa kohota jopa yli 10%.

Se taas kertoo siitä että nuoret homoseksuaalit muuttavat ahdistavalta maaseudulta kaupunkeihin.

Ei kai nyt "täysin" homoseksuaalisia sentään? Käsittääkseni noissa kyselyissä ei yleensä ole vaadittu ihan 100% homoutta, mikä on hyvä, koska muuten tulos voisi olla melko pieni jos ihmiset vastaisivat rehellisesti. Vai olisikohan kysytty yksinomaan homoseksuaalista käyttäytymistä (ei tunteita)?

Väittäisin, että melkein kaikki, niin homot kuin heterotkin, voisivat kuvitella *joillain* edellytyksillä *joskus* joko rakastuvansa tai harrastavansa seksiä pääsuuntautumisestaan poikkeavastikin ja nauttivansa siitä.

Uskoakseni nuo 3% ovat ne, jotka vastaavat papereihin, että eivät ole koskaan harrastaneet heteroseksiä, heillä ei ole ollut heteroseksuaalisia fantasioita, eikä tällä hetkellä ole heteroseksuaalisia fantasioita.

Eikö se ole sama asia, kuin "täysin homoseksuaalinen".

Kokuman määritelmä on minunkin mielestäni melko lähellä sitä, miten itsekin määrittelisin seksuaalisuuden (siis nimenomaan sen eroottisen puolen siitä), vaikka itse poistaisin tuosta listasta kohdan "harrastaneet heteroseksiä", sillä seksin harrastaminen on vain heteroseksuaalista käyttäytymistä, eikä ole suoranaisesti kytköksissä ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen.

Voisin ajatella, että täysin homo on sellainen, jolla ei ole koskaan ollut mitään eroottisia tai romanttisia tunteita eri sukupuolta olevaa henkilöä kohtaan, vaan eroottiset tai romanttiset tunteet kohdistuvat yksinomaan samaa sukupuolta olevaan henkilöön. Tunteista ja tuntemuksistahan kaikki loppujen lopuksi on kiinni.

Tuota minä yritin sanoa.

Mutta enhän minä ikinä osaa valita sanoja oikein...

Entäs ne joilla on joskus ollut romanttisia tunteita mutta ei käytännössä lainkaan seksihaluja? Enkö pääse siihen kolmeen prosenttiin, kilttii...?-)

*rapsuttaa Hapatusta leuan alta*

*hymy*

Onko sillä määrällä edes mitään väliä?

Ongelma on se, että jos julkisuuden henkilö tulee ulos kaapista, leimautuu heti 100 prosenttiseksi homoksi/lesboksi ja sen jälkeen ei muusta sitten osatakaan kirjoittaa. Muut meriitit, kuten laulu- tai kirjoitustaito unohtuvat ja kaikissa kissanristiäisissä saa kommentoida vain homoseksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Ei ihme, ettei moni halua moista askelta tehdä. Toivoisin kuitenkin, että useampi julkkis tulisi ulos kaapista, sillä määrän kasvaessa tie helpottuu myös muille.

Todellisuus on kai se, että seksuaalisuus on itsessään hyvin moniulotteinen ja venyvä juttu. Ihmisen seksuaalisuus on jatkuvassa kehityskierrossa, se ei ole pysähtynyttä tai paikoilleen jäävää; onhan se elämän kantava voima.

Puhdasta homo- tai heteroseksualia on hyvinkin vaikea määritellä. Kun on tutkittu miesten seksuaalisuutta on tuloksia, joiden mukaan 30-40% miehistä sanoo kokeneensa/tunteneensa/ajatelleensa/tms. 'poikienvälistä ystävyyttä'. Kuitenkaan emme välttämättä voi pitää kaikkia näitä miehiä homoina, vai voidaanko?

Ihmisen minä-kehitykseen kuuluu erilaisten roolien kokeileminen ja näin on myös seksuaalisuden laita. Ei ihminen tiedä mistä se tykkää, ellei se ole kokenut sitä mistä se ei tykkää. Monen homon suusta kuulee sanottavan, että sillion kun olin vielä hetero/bi...

Freudinkin mukaan ihminen on pohjimmiltaan biseksuali. Tästä ei ole muuta kuin hyötyä. Se auttaa ihmisiä eläytymään toisten ihmisten asemiin ja muovaa omaa seksuaali-identiteettiä.

Seksuaalisuus on myös paljon oppimisen tulosta. Joskus skidinä ajattelin, että miestenvälinen seksi on tosi ällöä... Olen kuitenkin tullut toisiin johtopäätöksiin ;)

Helppoja vastauksia ei ole, ainakaan mitä ihmisen identiteettiin ja minuuteen tulee. Asiat ovat aina monisäikeisiä ja usein myös yksilöittäin vaihtelevia. Kulttuuri, kasvatus, arvomaailma, kokemukset, tunteet, vietit, biologia ja genetiikka ohjaavat meitä sellaisiksi kuin olemme.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia!