Tasokkuusmittaristo ihmissuhteille

Jos ja kun nyt haluttaisiin määritellä mittareita tasokkuudelle avittamaan ihmissuhteita, niin mun mielestä asiaa tulisi lähestyä näkökulmasta ”tilan sottaisimman paikan siisteys ja toimivuus” – joka sitten korreloituu paikan omistajaan / haltijaan yksilötasolla.

Keskusteluissa sivulauseena mainittu aihe ”käsihygienia (automaattikuivain, käsipyyhe, käsipyyherulla) yleisissä wc tiloissa” eli tilan laitteiden toimivuus + paikkojen siisteys antaa kyllä melkoisen avun mittariston luomiseen.

Itse olen huomannut, että jos saan kutsun herrasmieheltä iltakahville, niin tasokkuuden varmistamiseksi kurkkaan keittiön puolelle varmistaakseni kotilieden kunnon. Mun mielestä viimeistään sieltä paljastuu tasokkuuden taso ja esim. small talkin aikana esitettyjen väitteiden todenperäisyys. Pieni sivuliike, esim. vesilasin tarpeeseen vedoten mahdollistaa tekemään final checkin vilkaisemalla onko viimeisen kahden vuoden paistorasvat ja puuron jämät syöpyneet hellan pintaan.

Mitä mieltä? Mitä muita mittareita?

Totta *juoksee kuuraamaan keittiötään* Mutta tasokkuus on niin monista eri asioista koostuva määre. Jokainen näkee sen erilaisena - siksi itse vierastankin esimerkiksi ihmisiä, jotka puhuvat itsestään tasokkaina, komeina tai muilla sellaisilla termeillä, joiden merkitys riippuu aivan katsojasta eikä katsottavasta. Tietenkin positiivinen suhtautuminen itseensä on tärkeää, mutta me näemme ja koemme eri asiat viehättävinä tai kiinnostavina.

Mutta keittiön siisteys on kieltämättä asia, joka kertoo jotain - se ei vain näin opiskelijaelämää viettäessä ole asia johon viitsisi paneutua harva se päivä. Kun kämppä muutenkin on räjähtäneen näköinen 24/7... Ja kaikki kalusteet on koottu kasaan sukulaisilta ja tuttavilta ja erilaisista alennusmyyntikirpputorivahinkopalveluista. :)

Tuossa on paljon perää!

Kaikki mikä poikkeaa tavanomaisesta herättää huomion ja altistetaan arvioinnille. Minusta, sinusta riippuu onko se hyvä vai erittäin mielenkiintoinen, sympaattinenkin seikka. Vaiko sitten se major turn off.

Vanha viisaus neuvoo aina katsomaan maton alle :) Tosin ei pidä tehdä hätäisiä johtopäätöksiä!

Huomaavaisuus ja henk.koht. siisteys on ehkä mulla aina olleet ne tärkeimmät. Niistä en tingi. Niitä on löytynyt sydäntä lämmittävissä määrin, vaikka lattia onkin ollut vaatepinojen peitossa ja tiskit tiskaamatta ;) Asia mikä omille ennakkoluuloilleni on silloin tullut yllätyksenä.

Kehottaisin varomaan mittareita. Avoin mieli on se millä ihmissuhteissa menestyksekkäimmin operoidaan. Siinä riittää jokaikiselle harjoiteltavaa loppuelämän ajaksi.

Kuinka usein omat väärätkin luulot ovat arvostelun pohjana?

Onhan erilaisissa mittareissa omat puolensakin. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että ihmissuhteissa pääpaino on tietenkin sen toisen osapuolen olemuksessa ja siinä, mitä kyseinen ihminen on henkilönä. Ja vasta sen jälkeen tulee vasta kaikki muu. On turha sanoa, etteikö sillä olisi jotain merkitystä, että toisen ihmisen kämppä on kuin pommin jäljiltä, jos itse on puhtausneurootikko. Siitä ei yksinkertaisesti tulisi mitään pidemmällä aikavälillä. Paitsi ehkä sille neurootikolle päänsärky.

Tietty ihmissuhteissa on toisen tapoja ja mieltymyksiä suvaittava ja siedettävä, vaikka voidaankin elää sellaisessa harhaluulossa, että toisen saa muutettua mielensä mukaiseksi. ;) Sen takia olenkin samaa mieltä kovasti edellisen kirjoittajan kanssa, avointa mieltä enemmän peliin kuin likaisten sukkien tuijottelua! Mutta sitäkään ei pidä unohtaa. :)

Kaikkea kohtuudella, sanoo Druusi