Moniavioisuus, polyamoria?

Yle Puhe: Saavatko homo sanoa Tahdon?
Kuuntelin vasta äskettäin tuon keskusteluohjelman. Se on asiallinen ja kiinnostava ja kannattaa ehdottomasti kuunnella.
http://www.yle.fi/puhe/politiikkaradio.php?id=4118

Moniavioisuus on länsimaissa rankasti sanktioitu niin sosiaalisesti kuin juridisesti. Ohjelmassa esitetty kommentti herätti mielessäni kysymyksen siitä mikä on se nimenomainen perustelu moniavioisuuden kieltämiselle, että siitä pääsee jopa vankilaan. Eivätkö ihmiset voi todellakaan itse päättää siitä, kuinka monen kanssa hengailevat?

En ole myöskään selvittänyt vielä itselleni sitä, missä kohdassa voidaan puhua polyamoriasta. Syrjähyppelyt yms. yms. ovat arkipäivää myös suomalaisessa parisuhdetodellisuudessa. Eikö silloin voida puhua jo polyamoriasta, kun oma kumppani ei riitäkään?

Löytyisikö joukostamme joku, jolle nämä asiat olisivat jotenkin hahmottuneet?

Avioliittohan on ollut oikeasti pitkäänkin historiassa kaupallinen ja korkeammissa piireissä myös poliittinen sopimus. Muistelen, ettei joissakin kulttuureissa ole edelleenkään yhteen määrätyillä kahdella ihmisellä sananvaltaa kenen kanssa haluaisivat elämänsä elää. Kahden suvun omaisuuden ja päätösvallan hallinta on jotenkin vielä hoideltavissa, kun se on jopa lakiin kirjoitettu. Jos kuvioon tulee kolmas virallisesti hyväksyttävä osapuoli ja hänen kauttaan sukunsa, saatikka vielä useampi, tilanne ei olekaan enää kovin hyvin hallittavissa. Asioita on ollut pakko rajata ja yksinkertaistaa. Aidan yli käynnit eivät ole virallisia ja ne on sanktioitu sosiaalisesti, mutta siitä huolimatta todellisuutta. Esimerkiksi Ranskassa ainakin minun mielikuvissani on käsitys, että se ei ole mies eikä mikään, ellei perinteisen avioliiton lisäksi hänellä ole rakastajatarta. Näinhän oli mm. eräällä Ranskan presidentillä. Ei siellä siitä mitään haloota syntynyt asian paljastuttua. Mitä nyt amerikkalaiset vähän hämmästelivät.

Siis edelleen asiasta kovin vähän tietävänä arvelen moniavioisuuden kieltämisellä olevan historiallisesti vain käytännöllisiä syitä, kuten taloudelliset asiat ja tietenkin useamman miehen kuuluessa liittoon, kenen mukulasta on oikein kysymys ja kenet hän perisi. Näistä isyysjutuistahan riidellään jo heterokuvioissakin ihan riittävästi. Homojen kohdalla vastaavia riitoja en ole kuullut. Eräs englantilainen miespari toki antoi lehtijuttujen mukaan jopa satunnaisuudelle tilaa ja sekoitti spermansa yhteen ennen hedelmöitystä. DNA-testeillähän tuokin voidaan selvittää tänä päivänä.

JuhaniV kirjoitti: "Löytyisikö joukostamme joku, jolle nämä asiat olisivat jotenkin hahmottuneet?"

Ihan googlettamalla asiaa pääsi hahmottamaan varsin hyvin:
http://www.polyamoria.fi/

Etelä-Suomen Sanomiin kirjoittava Kristiina Koivunen on asunut kaksi vuotta Irakin Kurdistanissa. Hän työskentelee tutkijana Sulaymanian yliopiston sosiologian laitoksella. Liitteenä ote yhdestä Koivusen kirjoittamasta artikkelista:

Koraanin mukaan muslimimiehillä voi olla neljä vaimoa. Monen islamilaisen maan, kuten Turkin, laki ei kuitenkaan hyväksy sitä.
Mutta Turkissakin mullahit eli islamilaiset papit vihkivät pareja, joissa sulhanen on jo naimisissa. Sukulaiset pitävät avioliittoa täysin laillisena, vaikka sitä ei rekisteröidä virallisesti. Turkin laki ja vallitseva todellisuus ovat kaukana toisistaan. Asiasta kärsivät kakkosvaimot. Heidän lapsensa rekisteröidään aina ykkösvaimon nimiin, eikä heillä ole muitakaan juridisia oikeuksia, joita muilla naimisissa olevilla naisilla on.

http://www.ess.fi/?article=278164

Mielestäni polyamorista suhdetta voisi taloudellisten seikkojen osalta kutsua vakuutusyhtiöksi...

Sinänsähän monisuhteisuus ei ole meillä laitonta (ellei keplottele itseään avioliittoon / rekisteröityyn parisuhteeseen usean ihmisen kanssa samanaikaisesti), mutta sosiaalisesti polyamorisessa suhteessa eläminen tietysti määrittää ihmistä vahvasti; käsittääkseni paljon vahvemmin kuin vaikkapa suhde samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa.

Monisuhteisesti voi siis elää, jos ei kaipaa yhteiskunnan "siunausta" tai esim. virallistettuihin parisuhteisiin kuuluvia oikeusvaikutuksia. Ymmärrän, että polyamorisessa suhteessa elävät voivat kohdata syrjintää ja torjuntaa. Pitäisi voida muuttua ihmisten asenteita. Kysehän on kuitenkin aikuisten ihmisten vapaaehtoisesta keskinäisestä sopimisesta.

Eri asia on se, miten yhteiskunta tunnustaisi useamman ihmisen muodostaman monisuhteen tai lainsäädännöllä suojaisi tällaista subjektia. On tullut vaatimuksia, että moniavioinen suhde pitäisi voida virallistaa. Kysymys kuuluu kuitenkin, että miten?
Moniaviollisuus voitaisiin lain edessä tietysti määritellä tiukkaan muottiin, mutta luulenpa, että suhteiden laadussa on aika paljon enemmän variaatioita kuin parisuhteissa, silloin kun kysymyksessä on useampia ihmisiä. Siitä on lisää mm. täällä: http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=9009

Typerää tuomitsemista homoseksuaaleilta. Juuri noinhan homofoobikot haluavat sortaa meitä ja oikeuksiamme.
Meidän pitäisi osata suhtautua erilaisuuteen paremmin, kun emme itsekään ole valtavirtaa (ja tiedämme, miten erilaisuuteen
suhtaudutaan).

Itse polyamoriasta vielä, että itselläni ei ole mitään sitä vastaan, kunhan kaikki ovat tietysti vapaasta tahdostaan mukana. Tosin lukumääräneutraali avioliitto
on vaikea asia, sillä miten ihmeessä kaikki perimis- ynnä muut taloudelliset asiat hoidettaisiin? Siinä on paljon järjesteltävää.

Vapaa rakkaus on ollut muotia jo yli 40 v sitten. Ryhmäseksi on ikuista touhua sekin. Homot ovat siinä mielessä luonnollisesti käyttökelpoisia ryhmässäkin, siksi asia kiihottaa niin kovasti. Mutta aina jossain vaiheessa rupeaa esiintymään ryhmän sisäinen liittoilaisuus eikä asialla ole mitään tekemistä varsinaiseen suhteen kanssa.
Vapaaehtoisesti voi harrastaa kumpaakin, muttei asiasta tarvitse tehdä sen isompaa numeroa. Ja ennen kaikkea pitäisi puhua asioista oikealla nimellä - seksi on seksiä, ryhmäseksi on ryhmäseksiä ja kyvyttömyys elää parisuhteessa on kyvyttömyyttä elää parisuhteessa, enkä tarkoita sillä mitään pahaa. Turhaa sitä kuitenkaan peitellä jollain muka hienoilla sanoilla.