Miksi homot ja lesbot ovat niin hyviä?

Viittaan otsikoinnilla uutiseen Briteissä tehtyyn laajaan väestötutkimukseen, joka tuotti yhtenä tuloksena homoväestön keskimääräistä korkeamman koulutuksen, tulotason ja aseman verrattuna heteroihin.

http://ranneliike.net/teema/gb_haastattelututkimuksessa_vain_15_aikuisista_ilmaisi_olevansa_homoja_tai_biseksuaaleja?cid=1&aid=4583

Suosikkiväittämäni on, että syrjittyyn vähemmistöön kuuluminen pakottaa selviämään ja yrittämään enemmän kuin vaikkapa heteroväestö keskimäärin. Olen usein viitannut juutalaisten saamaan mahtavaan määrään Nobel-palkintoja, merkittävästi enemmän kuin keskiarvoiset jonkin muun ryhmän Nobelin saajat.

Keskustelin tänään asiantuntijan kanssa. Hän ampui väittämäni alas välittömästi kysymyksillä:
"Montako juutalaista naisnobelistia tunnet?"
"Entäpä montako nobelistia on noussut voimakkaasti syrjitystä väestöryhmästä nimeltä romanit?"

Hän totesi, että selitysyritykseni on aivan liian kapea-alainen. Kysymys on paljon monimutkaisemmasta yhtälöstä tai useista selittävistä seikoista.

Keskustelussamme nousivat mahdollisina syinä esille kyseisen menestyjäryhmän kulttuurissa vallitsevat asenteet oppimiseen ja menestymiseen, sekä siihen tähtäävä kannustus. Hän kertoi, että juutalaispojat joutuvat Tora-kouluun jo nelivuotiaina opiskelemaan heidän pyhän kirjansa sisältöä. Tuo yhteisö kannustaa vahvasti yrittäjyyttä ja osaamista. Juutalaisethan ovat mm. menestyviä ja taitavia kauppiaita.

Entäpä sitten homot ja lesbot ryhmänä? Tulimme siihen ajatukseen, että he joutuvat ponnistelemaan ja näyttämään osaamistaan enemmän kuin heterot, jotka ovat tasanneet itselleen polkuja aivan liian tasaisiksi. Yhteiskunnan järjestelmät ja traditiot ovat valmistaneet monet asiat valmiiksi malleiksi, joiden varassa on helppo laiskanpulskeasti edetä ennalta määrättyä reittiä. Homoilta ja lesboilta nämä mallit puuttuvat melkoiselta osin. Meidän on rakennettava toimintamme ja menestymisemme mallit aivan itse. Kivikkoja ja muita esteitä on tiellemme asetettu paljon enemmän kuin heteroille, joilla on käytössään valmiit tasaiset moottoritiet. Olen sanonut, että homona minun onneni on ollut se, että olen voinut rakentaa omaa polkuani varsin pitkälle omien toiveiden mukaan. Usein olen kompastunut ja loukannutkin itseni, mutta hammasta purren matkani on jatkunut. Kaikki nuo kokemukset ovat opettaneet ja oikeastaan myös vaatineet yrittämään hieman enemmän.

Tämä puheenvuoro ei varmasti selitä kokonaan homojen ja lesbojen parempaa menestystä, mutta onpa ainakin yksi yritys selittää tilastojen tuloksia.

Annan yhden sanan: cappuccinohomo.

Miten olisi se selitys, että homoilla on ollut enempi aikaa keskittyä uraan tuon ydinperheen puutoksen johdosta? Ehkä keskittyminen uraan kompensoi puuttuvaa perhe elämää, tai että homotyöntekijä yksinkertaisesti tulee työnantajalle edulliseksi. Myös osaltaan nuoruusiän sosiaalisten kontaktien vähyys (=eristäytyminen muusta yhteiskunnasta, kiusaaminen) antaa "mahdollisuuden" keskittymiseen opiskelulle, omien vahvuuksien löytämiselle. Samanlaisia tarinoita kyllä kuulee heteroidenkin kertomina. Selviytymistarinat eivät ole vain homojen etuoikeus, luulisin että työelämän menestystarinat ovat melko samankaltaisia riippumatta sukupuolisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta. Aika usein kun vasta-asettelussa on perhe vs. ura.
Aivan tavatonta ei myöskään ole ns. "homomafia", hyvä homoveli järjestelmä - vähemmistön suomissa sosiaalisista kontakteissa on toisinaan hyötyä työelämässä, tosin olen kuullut pinkeistä selkäänpuukotuksistakin aivan karmaisevia tarinoita.

Missä muuten näkyvät homomenestyjät? Keitä he ovat? Ainakin Attitude listasi joskus UK:n "vaikutusvaltaisia" homomiehiä. The Independent lehden sunntuntainumeron pinkkilista julkaistiin kuun alussa;

http://www.independent.co.uk/news/people/news/the-iiosi-pink-list-2010-2040472.html

Perheen puuttuminen yhtenä menestystekijänä on hyvä pointti. Samoin eristyneisyys. Tämä pätee osaksi omalla kohdallanikin. Kilpailin luokallani toisen homomiehen kanssa parhaasta keskiarvosta melkoisen aikaa. Meillä oli vähän kavereita. Keskityimme opiskelemaan. Menestyminen oli myös palkitsevaa ja aiheutti kateutta luokkatovereissa, mikä puolestaan lisäsi kiusaamista ja omaa eristäytymistä. Toki myöhemmin asiat kääntyivät toisinpäin identiteettikriisin iskiessä toden teolla. Oppimistulokset putosivat luokan keskitasolle. Oman identiteetin hyväksyminen ja myös kaapista ulostulo voivat toimia joillakin menestystekijöinä. Jatkuva piilottelu ja sisäinen ristiriita kuluttavat mittavasti rajallista määrää henkistä ruutia.

Onhan noita luetteloja olemassa myös Suomesta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_homo-_ja_biseksuaaleista

Tuon listan lisäksi minä ja muutkin tiedämme joukon merkittävissä yhteiskunnallisissa asemissa olevia lesboja ja homoja, jotka eivät ole nähneet tarpeelliseksi tehdä seksuaalista identiteettiään näkyväksi. Osalla heistä on myös kulissinaan heteroperhe.

Yksi selittävä tekijä - minusta merkittävä - on piiloviestien ja viestien nyanssien vaatima osaamisen tarve. Yksinäisyydestä huolimatta (tai sen takia) on opittava tulkitsemaan kommunikaatiotilanteita syvältä - sekä turvallisuuden että mahdollisuuksien kannalta.
Ehkä keskimäärin olemme tässä suhteessa taitavia tulkitsijoita sosiaalisessa elämässä. Silti: eivät homot ja lesbot eroa valtaväestöstä juurikaan (muun kuin eri seksuaalisuutensa sosiaalisen arvostuksen takia).

Jaa, must tuntuu, et moni gay on vaan luova ja lahjakas, moniosaaja tai sit ne vaan sysätään sellaisille alueille, kun muissa paikoissa saa kuulla kunniansa. Toisaalta en usko, et luovilla aloilla oltais yhtään sen suvaitsevaisempia, mitä tulee homouteen.

JuhaniV kirjoitti:

> "Viittaan otsikoinnilla uutiseen Briteissä tehtyyn laajaan väestötutkimukseen, joka tuotti yhtenä tuloksena homoväestön keskimääräistä korkeamman koulutuksen, tulotason ja aseman verrattuna heteroihin."

Kun sama tutkimus sai homojen ja bi-seksuaalien määräksi vain 1,5%, niin suhtaudun myös muihin kyseisen tutkimuksen tuloksiin epäillen.

Osittaista roskaa, joka jää komeasti kiinni ristikkäistutkimuksessa: Blogissani "Miljardöörit ovat heteroja" http://ranneliike.net/blogi.php?nick=JesseJones asiaa on mitattu ristiin ja todettu, että ei tuo britti-tutkimus tuloista pidä paikkaansa. Suuri otos ei takaa mitään, kun otantamenetelmä on sontaa.

Aiemmista tutkimuksista tiedetään melkoisella varmuudella, että naisista vähemmistö on heteroseksuaaleja, homot/lesbot ovat muita koulutetumpia (mutteivat kovin paljoa). Lesbot ansaitsevat enemmän kuin homot.

Näyttää vahvasti siltä, että mitä parempi sosiaaliekonominen asema ihmisellä oli, sitä todennäköisemmin hän sanoi olevansa homo/lesbo.

Aiemmista tutkimuksista tiedetään myös, että muuttajat ansaitsevat enemmän kuin kantaväestö. Ilman tutkimuksiakin tiedetään, että homobaarit ovat keskittyneet kalliimmille alueille maan sisällä, ja että homot tunkevat matalapalkka-aloille. Näin siis homot vastaan heterot vertailusta tuleekin huolimattomassa tutkimuksessa kaupunkilaiset vastaan maalaiset vertailu. Hutkimus sanookin: "The largest numbers of gay, lesbian and bisexual people were found in London, while the lowest numbers were in Northern Ireland." Rautalangasta: Lontoo on maan kalleinta aluetta.

Sitten kun katsotaankin jotain miljardöörien listaa tai 1000 eniten veroja maksavaa suomalaista niin saadaan toisenlainen totuus: homot ja lesbot eivät pärjää erityisen hyvin muiden kalliilla alueella asuvien keskuudessa.

Totuutta voisi onkia myös vertailemassa HIV-tartunnan saaneita homoja ja heteroja keskenään sosioekonomisen statuksen perusteella.

Oikea vastaus on luultavammin se, että tutkimus suoritettiin kyselemällä asiaa suoraan ihmisiltä (puhelimessa). Mitenkään muuten 450 000 ihmisen haastattelu ei onnistuisi kuin liukuhihnalta rutiinilla tehtynä. Tälläinen haastattelutapa ei ole omiaan silloin, kun on kyse seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, joista ihmiset eivät välttämättä aukaise sanaista arkkuaan edes lähisukulaisille, puhumattakaan nyt anonyymistä äänestä langan toisessa päässä...

Ne, jotka ovat aukaisseet suunsa, ovat olleet muutoinkin elämässään pärjänneitä yksilöitä, joilla homous ei ole ns. "big issue". Se voi puolestaan kertoa hyvästä, tasapainoisesta kasvuympäristöstä. Homous ei ole ollut koskaan - tai ainakaan pitkään aikaan - sellainen asia, jota on tarvinnut piilotella tai hävetä. Samoin työympäristö ja -yhteisö on ollut osaltaan tukeva ja kaikkihan varmasti ymmärtävät, että nämä tekijät viittaavat suurella todennäköisyydellä hyvään koulutustaustaan, joka on puolestaan osa suurempaa, henkilökohtaista menestystarinaa. Tietenkin löytyy yksilöitä, joilla on muitakin taustoja, mutta tilastoissa nousevat juuri tällaiset korrelaatiot ja kausaliteetit esille.

Näin yksinkertainen kömmähdys haastattelumenetelmissä on johtanut kahteen virhetulokseen; tutkimuksessa saavutettiin erittäin alhainen tulos homopopulaation suhteen (1.5% vs. aikaisempi 6%). Sen lisäksi koulutustaso ja siitä seuraava tulotaso on luonnollisesti keskimääräistä väestöä huomattavasti korkeampi.

On helppo löytää vastakkaisia esimerkkejä 1.5 prosenttiyksikölle. Subjektiivisista tulkinnoista vapaa mittaustapa löytyy tietoliikenteestä; erään näkemäni tutkimuksen mukaan lähes puolet nettipornosta koostuu homopornosta. Tulos on yllättävä; joko homot kuluttavat pornoa monikymmenkertaisesti heteroseksuaaleihin nähden tai sitten moni heteroksi ilmoittaunut mies katselee (ja fantasioi) salaa miesten välisestä seksistä. Jokainen tietää myös, mitä tämä merkitsee Kinseyn mittareilla - miehet eivät ole heteroita, vaan biseksuaaleja. Tämä tutkimus on siitä hyvä mittari, että se ohittaa kokonaan tuon salailun ja tulkinnanvaraisuudet tyyliin; kun en ole kokeillut, niin olen tietysti hetero ja jos jostain haaveilenkin, se ei muille kuulu. Tarkkailemalla tietoliikennettä päästään siis suoraan populaation pääkoppien sisään, tekojen ja ajatuksien tasolle.

Englantilainen tapa selvittää homoseksuaalien määrää gallup-kyselyillä on loppujen lopuksi ontuva; jokainen voi miettiä mielessään, mikähän tulos olisi vaikkapa Iranissa tehtynä... Ahmadinejad olisi oikeassa - Iranissa ei ole homoseksuaaleja. Näin siitä huolimatta, että homoseksuaalisuus on todistettavasti biologinen ilmiö. Niin on tosin ihmisen eloonjäämisviettikin.

Miksi keskustella täällä ilmiselvästä asiasta: tämä tilasto valehtelee. Minusta on paljon mielenkiintoisempaa miettiä väittämää (jonka se tosin väärältä pohjalta eli tilaston pohjalta (minusta yleensäkin tilastot valehtelevat)) siitä, mitä tarkoittaa, että jokin on (olevinaan) yleistä, mihin jonkin yleisyyden/harvinaisuuden pitäisi vaikuttaa, mistä tarpeista nousee esillenostettu yleisyys/harvinaisuus sekä miten ihmiset arvottavat itseään ja asioita.

Yksinkertaista. Jos otan esimerkiksi paikkakunnan amisten ja lukiolaisten erot homottelussa, ennakkoluuloisuudessa, massailmiöissä ja kukkoiluissa, pääsen aika selkeään tulokseen. On enemmän kuin loogista, että korkeampi koulutus ja "parempi" tausta luovat aikamoisen pohjan sille miten uskaltaa kertoa omista poikkeavuuksistaan.

Ei se oma koulutus, vaan niitten kavereitten. On vähän suvaitsevampi ilmapiiri.

Yksi ilmiö, jota olen ihmetellyt on kirjallisuuden Finlandia-palkinto. Joukossa on huomattavan paljon lesboja ja homoja. Tätä ei ole tutkittu tietellisesti vaan tsekkaamalla skaban voittajat :))

Ehkä kuitenkin kirjat voittivat, ei kirjailijat? Vaikka lukukokemukseen/ ja valintaan vaikuttavat myös kirjailijan henkilötiedot, sukupuoli ja suuntautuminen, Finlandia palkinto toivottavasti palkitaan kirjasta. Tietty itse kirjan aiheeseen voi vaikuttaa kirjailijan suuntautuminen, margninaali voi olla hyvä perspektiivi tarkkailla objektiivisesti. Nähdä ulkoa sisäänpäin, voi kertoa jotain oleellista maailmasta toisin silmin. Kirjailijahan on omalla tapaa tarkkailija.