Mikä on ´sukupuolinen suuntautuminen´

Toisessa keskustelussa huomion sai ilmaisu "sukupuolinen suuntautuminen". Tuon käyttö on minunkin silmään sattunut. En asiaa ajateltuani oikein tiedä, että mikä siinä (henkilökohtaisesti) sattuisi. Mielenkiintonihan suuntautuu mies-sukupuoleen.

Pitäisikö sittenkin suosia kotoperäisempää ilmaisua "sukupuolinen suuntautuminen", kun puhutaan siitä pitääkö miehistä vai naisista vai molemmista? Vai onko tuossa viite johonkin, jota en nyt oikeasti tajua? Vai rajaako se jotenkin liikaa? Sulkeeko "sukupuolinen suuntautuminen" pois ne seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, joiden mielenkiinto kohdistuu nimenomaan trans-ihmisiin.

Sukupuolista suuntautumista käytetään paljon lakiteksteissä ja tiedotusvälineissä ja sillä tarkoitetaan pääsääntöisesti sitä, mistä olemme tottuneet käyttämään nimitystä "seksuaalinen suuntautuminen" (eli onko hetero, homo, biseksuaali jne). Eli seksuaalinen suuntautuminen liittyy seksuaalivähemmistöihin (ja tietysti myös enemmistöön).

Sitten on sukupuolivähemmistöt (transihmiset jne). Yhdistyykö "sukupuolinen suuntautuminen" nimen kautta jotenkin enemmän sukupuolivähemmistöihin?

Kysymys on väärästä käännöksestä, jossa seksuaalisuus ja sukupuolisuus käännetään samalla sanalla. Tahallisuuden puolelle mennään siinä kun halutaan olettaa, että tietystä sukupuolesta seuraa tietynlainen seksuaalisuus.
Smo:nkaan suuntautuminen ei ole "sukupuolinen", vaan "sukupuoleen".

Sukupuoleen suuntautuminenkin jättää pois ne, jotka ovat bi -tai panseksuaalisia. Transihmisistä taas ei olla kiinnostuneita muuten kuin fetissimielessä, joten se ei ole suuntautuminen lainkaan.

Määrättyyn "sukupuoleen suuntautuminen" kyllä kertoo selkeimmin, mistä kohdallani on kyse. En minä ihan välttämättä menisi pistämään pannaan sukupuolista suuntautumistakaan. Ilmaisussa oleva johdos -inen kielii siitä, että suuntautuminen on sukupuoleen liittyvä.

Itse koetin ajatella siten, että tämä "seksuaalinen" viittaisi enemmän itseen, kun taas tämä "sukupuolinen" korostaisi kohteen merkitystä.

Ei vaan kannata kamppailla tutkainta vastaan.

Esimerkki: Lintuharrastajien yksi alalaji on ryhmä nimeltä "bongarit". Tämä ryhmä eroaa ns. tavallisista harrastajista siinä, että he lähtevät katsomaan harvinaista lintua vaikka Suomen toiseen päähän. Hiljalleen media alkoi käyttää kaikista lintuharrastajista nimitystä "lintubongaajat" tai "bongarit". Oikeita bongareita harmitti ja he yrittivät painottaa eroa mm. toimitttajille. Mutta termi oli ja on jo vakiintunut yleiseen käyttöön.

Ehkä kaukaa haettua, mutta toimii tässäkin. Käsitteet menevät monien mielestä suloisesti sekaisin ja tulevat menemään jatkossakin.

Pääasia että vinokkaista puhutaan !

Pora-liike kirjoitti: "Transihmisistä taas ei olla kiinnostuneita muuten kuin fetissimielessä, joten se ei ole suuntautuminen lainkaan."

...minusta taas fetissit nimenomaan ovat suuntautumisia...

Jos fetissit ovat suuntautumisia, niin miksi sitten kutsutaan sitä asiaa, joka liittyy mm. parisuhteen syntymiseen?

Minuakin tämä termi on häirinnyt. "Sukupuolinen suuntautuminen" tuo ainakin minulla ensimmäiseksi mieleen juuri sukupuolivähemmistöt. Tulee mielikuva, että sukupuolinen suuntautuminen jotenkin vaikuttaisi henkilön sukupuoleen.

Pete01 kirjoitti: "Ei vaan kannata kamppailla tutkainta vastaan.

Esimerkki: Lintuharrastajien yksi alalaji on ryhmä nimeltä "bongarit". Tämä ryhmä eroaa ns. tavallisista harrastajista siinä, että he lähtevät katsomaan harvinaista lintua vaikka Suomen toiseen päähän. Hiljalleen media alkoi käyttää kaikista lintuharrastajista nimitystä "lintubongaajat" tai "bongarit". Oikeita bongareita harmitti ja he yrittivät painottaa eroa mm. toimitttajille. Mutta termi oli ja on jo vakiintunut yleiseen käyttöön.

Ehkä kaukaa haettua, mutta toimii tässäkin. Käsitteet menevät monien mielestä suloisesti sekaisin ja tulevat menemään jatkossakin."

Tuo on kaukaa haettua ja kaiken lisäksi virheellistä.
Bongareita ei harmita se, että heitä kutsutaan bongareiksi, mutta muita lintuharrastajia harmittaa se, että meidät sotketaan bongareihin. Bongauksessa kun on lieveilmiöitä. Bongaus on kuitenkin mediassa näkyvin osa lintuharrastusta. Sitä paitsi raja bongarin ja muiden lintuharrastajien välilä on häilyvä.

Jos en ole kovin paranoidinen, niin minä en näe mitään tarkoitushakuisuutta tässä. Bongaus on ehkä sellainen sporttinen tapa harrastaa lintuja, joka on maallikolle jotenkin käsitettävissä. Se, että rämmitään kilometrikaupalla hakkuuaukealla tai värjötellään aamuvarhain kylmällä kalliolla tai irrotetaan verkosta satamäärin tiaisia, jotka kaikki purevat sormet verille ei ole käsitettävää.

Seksuaali -ja sukupuolivähemmistöjen tapauksessa minä näen tarkoitushakuisuutta. Se näkyy esimerkiksi siinä, kuinka paljon tämänkin sanan osalta on taitettu peistä tai vaikkapa kuinka vaikea on päästä eroon termistä "sukupuolenvaihto".
Minua kiinnostaa se, mikä se tarkoitus on. Bongauksen ollessa kyseessä se on selvä, se tekee asiasta käsitettävän. Sen sijaan nämä sukupuoliset suuntautumiset sun muut termit toimivat hämärtävästi.

Minun mielestäni termien hämäryys ja asioiden hämärtyminen ovat valitettavia tosiasioita. Mutta en kyllä näe siinä tarkoitushakuisuutta.

Tuota terminologiaahan on yritetty ja yritetään jatkuvasti selkiytttää. Ei ole aikaa kuin päivissä laskien, kun viimeksi keskustelin ihmisen sukupuolen määritelmästä (tarkoittaako "sukupuoli" kahta toisensa pois sulkevaa sukupuolta), ja koko kuulijakunta taisi mieltää asian liittyväksi yksinomaan seksuaaliseen suuntautumiseen, josta kuitenkaan ei ollut lainkaan puhe.

Suomen kielessä on vanhastaan ollut käytössä termi "sukupuolisuus", joka on ollut varsin löyhä, ja varmaankin koskenut kaikkia sukupuoleen jäsentymättömästi liittyviä seikkoja, joista sitten heteronormatiivisessa kontekstissa päällimmäiseksi merkitykseksi on tullut "seksuaalisuus", vaikka meikäläisessä terminologisessa valistustyössä juuri sukupuoli ja seksuaalisuus koitetaan erottaa toisistaan. Mutta niin kauan, kuin meillä puhutaan "sukupuolivalistuksesta", "sukupuolielämästä", "sukupuolitaudeista", "sukupuolivietistä" ja "sukupuoliyhteydestä", ei ole pelkoa terminologian muuttumisesta selkeämmäksi. Tämän asian kanssa on kai vain elettävä ja keskityttävä siihen, että ainakin oma kuulijakunta ymmärtää, mistä on kyse.

Tietysti termien käyttö kertoo myös heteronormatiivisesta kielen rakenteesta ja siten osaltaan epätasa-arvosta, mutta kun tuo "sukupuoli-" on noinkin laajassa käytössä suomen kielessä, niin on ehkä aika hurjaa ruveta myöskään leimaamaan kieltä tuolla tavoin käyttäviä ihmisiä asenteiltaan syrjiviksi. Pitää olla vain kärsivällinen, ja koittaa selventää asiaa muuten.

Joo. Aika usein kuulee "poliittisesti korrektien" puhujien puhuvan sukupuolisesta suuntautumisesta. Varmaankin siksi, että seksistä puhuminen olisi loukkaavaa ja rajaisi koko hlbtiqueervinokasporukan ainoastaan niihin, jotka harrastavat seksiä ja viittaisi siihen, että he kaikki vain harrastavat seksiä.

Mutta ei siitä kyllä pääse mihinkään, että ensimmäisenä sukupuolisuudesta tulee mieleen se, että pohditaan sitä, että onko henkilö nainen vai mies ja tämähän tietysti määräisi sen, harrastaisiko hän seksiä miehen vai naisen kanssa.

Pohdin ratkaisuksi sitä, että yrittäisi aina ujuttaa samaan lauseeseen sukupuolen ja seksuaalisuuden, mutta useimmille tapahtuu käsitteiden sekaantumista, jos ne kohtaa kaksi uutta ja hankalaa käsitettä yhtä aikaa. :) Tulis vaan kaameampi soppa.

Mutta olen joskus sanonut henkilölle, joka (ihan kohteliaasti ja hyväntahtoisesti) tiedusteli sukupuolisesta suuntautumisestani, että "en ole varma siitä, mitä hän kysyy, mutta että koen voimakkaasti olevani sukupuoleltani mies ja homoseksuaali, mikä on mielestäni mainio tilanne" ja udellut vielä, että vastasiko tämä hänen kysymykseensä.

smo kirjoitti: "Määrättyyn "sukupuoleen suuntautuminen" kyllä kertoo selkeimmin, mistä kohdallani on kyse."

Mutta mieti, mitä vastaisit kysymykseen: Mikä on sukupuolinen suuntautumisesi?

Jos vastaat mieheen, niin vastauksesi on nokkela. Tosin epäilen, että se herättää myös kysyjässä ihmetystä.

Mutta jos vastaat homoseksuaalinen (tai loogisemmin homosukupuolinen :-D), et ole tarkkaan ottaen vastannut kysymykseen. Kuitenkin yleisesti ottaen tämän kuvitellaan olevan oikea vastaus (kuten myös hetero- ja biseksuaalinen).

Jos kysymys olisi ollut, mikä on seksuaalinen suuntautumisesi, siihen voi vastata ainoastaan: homo/hetero/bi/a. Tietenkin voi vastata "tykkään miehistä", mutta miehen ollessa vastaajana kuulija kääntää silloin vastaukseksi homo.

Yleisradion päivän juttu maaseudun homoseksuaalisuudesta:

"Maaseutukunnat voisivat aktiivisesti tukee keskustelua ja pienryhmiä eli sitä, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvat voisivat tavata toisiaan, sanoo Setan puheenjohtaja Outi Hannula."

Hyvää tarkoittavassa jutussa ei kuitenkaan missään tunnuta puhuvan sukupuolivähemmistöistä. Otsikkokin on "Homokulttuurin puute ajaa maalta Helsinkiin."

Tuskin tämäkään virhe on tahallinen. Mutta se osoittaa, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat ilmiönä jopa toimittajille sittenkin kaukaisia. Voi suorastaan kuvitella, että jos virheestä oikaisisi, niin kommentti voisi olla: "Whatever..."

Tai toisenlainen, muunlainen! Jos se kenellekkaan kuuluu.