Sukupuolten sota, kiusaaminen ja väkivalta

Ylläpito, saanko irrottaa tuolta Butler-keskustelusta mielenkiintoisen alkavan teeman omaksi keskustelukseen: miehen asema, naisten asema, kiusaaminen ja siitä kasvava väkivalta. Olen itse juuri liittynyt Vihreiden miesryhmään tarkoituksena aloittaa keskustelua sukupuolten asemasta ja kaikkiin sukupuoliin kohdistuvista erilaisista syrjinnän muodoista. Jos on totta, että naisten euro on 80 senttiä, on myös totta että miehen vuosi on 11 kuukautta. Itse ryhdyn ajamaan sellaista sukupuolten välistä politiikkaa, ettei mitään osapuolta syyllistetä, eikä tehdä tarpeettomia vastakkaisasetteluja.

Tällinen ketju varmasti sopisi Ranneliikkeen teemaan, koska usein kiusaamisen sisältönä tai sivujuonteena on jonkun leimaaminen homoksi tai lesboksi.

Ideani lähti tästä, nimimerkki Kolmoisritin keskustelunaloituksesta:

-- Kolmoisritti kirjoitti --

Nyt teillä on saumaa vaikuttaa , kun poliittiset puoleeet ovat alkaneet keskustella ( hetero ) miehen asemasta ja ongelmista.

Kouluampumisten yhteydessä tuli ilmi kiusaamistapahtumista, joihin ei ole puututtu.

Niissä näkyy pienissä paikkakunnissa tapahtunut kontrolli ja torjunta, joka kohdistui yhteen ihmiseen, mutta voi olla laajempaakin terrorisointia ja häirintää.

Maahanmuuttajakeskustelu toi esiin työläismiehen suvaitsemattomuuden. Rasismia vähentämiseksi järjestetään yleisökeskustelutilaisuuksia ja tapahtumia huonolla menestyksellä.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Maaseudulla+asuvat+ja+ty%C3%B6v%C3%A4est%C3%B6+kielteisimpi%C3%A4+maahanmuuttoa+kohtaan/1135244358202

Miksi ollaan voimattomia muutosvastarinnan edessä?

Sosiaalinen kontrolli, kiusaaminen, loukkaa yksilön vapauksia ja oikeuksia. Uhri on voimaton, koska ei ole instanssia, mihin ottaa yhteyttä.

Minä alan ymmärtää kouluampujia. Oppilaitosten ilmapiiri on raakalaismainen.

Minä olen tehnyt hoitotyötä silpputyönä toista vuotta ja minulla on kotiavustajan paperit. Halusin kuitenkin opiskella lähihoitajaksi ja minulle tarjoutui tilaisuus olla yksi 30 onnekkaasta hakijasta 255:stä, jotka pääsivät kahden viikon karsintajaksolle lähihoitajakoulutukseen, johon lopulta valittiin 21. Tämä oli sellainen Survivalin heimoneuvosto-tyyppinen juttu, ettet sinä edes tarkkaan ottaen tiedä, mitkä ovat ne kriteerit joilla sinua punnitaan. Minä selvitin Survivalin "pelit" hyvin, olin psykologisissa testeissä keskitasoa, matematiikassa jopa keskitasoa parempi. Kaikki me olimme innostuneita ja meillä oli tilanteesta huolimatta hyvä yhteishenki. No, minut sitten karsittiin. Ei auttanut työkokemus eikä testitulokset. Sen sijaan kiinnitettiin huomiota minun todentamattomiin, oletettaviin terveysongelmiini ja todentamattomaan masentuneisuuteeni. Minusta yritettiin tehdä sairas ja hullu.

Kyllä minä ymmärrän, että joku toinen kohdatessaan pehmokyttä psykologin ja tämän raakalaismaisen järjestelmän ryhtyy ammuskelemaan. Sitä vain en hyväksy, että ammuskelu kohdistuu viattomiin oppilastovereihin. Saksan ammuskelussa ammuttiin psykokyttääkin.

Psykologia on korvannut naapurin tädin moralisoijana ja muiden asioihin puuttuvana juoruämmänä. On aivn oikein halveksua näitä. Poliisivaltiossa kuitenkin psykologia esitetään ikään kuin kunniallisena ammattina, tosin väkivaltio hyväksyy myös koronkiskurit ja muut loiset.

Minuakin huolestuttaa se raakalaismainen kiusaaminen, jota esiintyy oppilaitoksissa ja erilaisissa pienyhteisöissä. Eilisessä A-zoomissa Kauhajen ampujan äiti Riitta Saari kertoi mitä kaikkea hänen poikansa oli jotunut kestämään ennen kuin hajosi henkisesti.

Riitta Saari oli joutunut turvautumaan terapiaan veriteon jälkeen ja hän vieläkin pohtii, olisiko voinut tehdä vielä enemmän auttaakseen 22-vuotiasta poikaansa ajoissa. Äiti kertasi järkyttäviä muistoja siitä, miten muutamat koulutoverit jopa sylkivät Matti-pojan kasvoille.

Äitiä piinaa muisto siitä, miten kiusaajat uhkasivat särkeä Matin rippikoululahjarahoilla ostamansa mopon. Siinäkin tapauksessa poika antoi periksi ja myi mopon pois. Äiti kertoi hakeneensa pojan monta kertaa pois koulusta kesken päivän tai koulupäivän jälkeen.

Poikansa menettänyt äiti vetoaa nyt julkisuudessa koulukiusaamisen ehkäisemiseksi.

Usein - mutta ei tietenkään aina - kiusaamisen taustalla on se, että sen kohde kuuluu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Olen elämäni aikana joutunut seuraamaan useitakin tällaisia kiusaamisprosesseja. Joskus ne ovat epäinhimillisen julmia ja kohde saattaa joutua henkisen väkivallan kohteeksi jopa ammattiauttajan asemassa olevan henkilön taholta. Olen Setassa toimimieni vuosien aikana joutunut näkemään, miten sielunhoidon tai terapian nimissä ihminen on voitu raadella niin hajalle, että tämä on tappanut itsensä.

Tähän on hyvin vaikea puuttua monesta syystä. Usein kiusaaja edustaa valtaideologiaa. Kiusaamisen dynamiikkaan kuuluu, että yhteisö saattaa osallistua heikossa asemassa olevan ihmisen eristämiseen, jahtaamiseen ja kiusaamiseen. Olen ensimmäistä kertaa puuttunut tällaiseen hoitoväkivaltaan Setan perustamisvuonna 1974, kun saimme tietää miten erään helsinkiläisen seurakunnan kirkkoherra oli sielunhoidon nimissä syyllistänyt ja tuominnut nuorta kaveria seurakunnastaan kun tämä oli pyytänyt apua homoutensa vuoksi. Poika teki itsemurhan. Teimme pitkään töitä saadaksemme dokumentoitua itsemurhaan johtaneen prosessin. Annoimme koko dokumentaation kirjailija Christer Kihlmanille, joka teki sen perusteella näytelmän Casabalancan koirat.

Se käynnisti keskustelun Suomessa tapahtuvista sielunhoitomurhista. Juuri ilmestynyt piispojen mietintö samaa sukupuolta olevien parisuhteista osoittaa, että kirkon johto on nyt vihdoin ottanut opikseen ja tuominnut sielunhoidon nimissä tapahtuvan väkivallan. Taistelu on ollut hidasta ja tuskallista, mutta se on kantanut hedelmää ja antaa toivoa.

Olen seurannut Sinuun, Poraliike, kohdistunutta kiusaamista eräissä heimoyhteisöissä. Minuun on tuollainen kiusaaminen koskettanut niin paljon, että olen kirjoittanut erääseen mielenterveysalan julkaisuun artikkelin kiusaamisen prosessista vuoden 2007 lopulla ilmestyneen Päivi Hamaruksen väitöskirjan perusteella. Hamarus on mielestäni hyvin havainnollisesti kuvannut kiusaamisprosessin dynamiikan ja siihen osallistuvien eri roolit.

Olen julkaissut kopion artikkelistani omalla kotisivullani, jossa on muitakin kirjoittamiani juttuja henkisen, hengellisen ja terapeuttisen väkivallan torjumisesta. Tarkoittamani artikkeli on seuravassa alimpana linkkinä:

http://personal.inet.fi/koti/olli.stalstrom/

Olen julkistanut tämän tekstin omalla kotisivullani, koska en halua käyttää Ranneliikkeen palstatilaa tällaiseen. Eihän Ranneliikkeen palstoilla esiinny nettikiusaamista.

Ovatko roolit tuttuja? Kommentteja?

Yksilö, joka kiusaa pätee väkivallalla. Täytyy pitää mielessä että hän ei toimi yksin. Kiusaamista tehdään ryhmässä, jolloin ollaan vahvoilla ja vahvoja, saadaan tukea. Uhri on puolustuskyvytön joukkovoimaa vastaan. Kiusaaminen perustuu valheelle. Valehdellaan ja keksitään perättömiä juttuja uhrista.

Oon huomannu koululaisilla sellaisen tyylin, et suurella äänellä pilkataan jotakin oppilasta ja siitäkös riemu repeää. Koulujen pihoilla ei ole valvontaa, joka estäis kiusaamisen. Opettajat ei puutu vaikkapa tupakointiin, jos tietää siitä. Tupakkaryhmissä ne hulluudet alkaa. Usein tupakoivat oppilaat ei tottele, vaan kapinoi avoimesti. Murrosikäisen tupakointia ei pitäis hyväksyä yhtään kouluissa.

Työpaikoilla on nää suosikkijärjestelmät, jotka mahdollistaa kiusaamisen. Siihen liittyy takanapäin puhuminen. Seuraavaks eristetään. Kannattaa muistaa valehtelu: kiusaajat valehtelevat ja keksivät valheita.

Kisaaminen ja epärehellisyys muodossa tai toiseessa kulkevat käsi kädessä.

Mun yks sisaruksista on tällainen kiusaajatyyppi. Se on ollu sellanen kakarasta lähtien. Kasvatti omasta pennustaan samanlaisen. Hän on erittäin kaksnaamanen tapaus: mielin kielin ylimakeileva työpaikalla. Sit se pilkkaa mm. takanapäin asiakkaitaan ja kaikkia, jos se löytää jonkun vian vaikka sairauden, jolle nauraa, se tekee sen. Mut pohjimmiltaan se on hullu, mielisairas raukka, reppana. Pitäskö sääliä? Ei, koska se on pahuutta kaikki, mitä se tekee. Sen luonteenpiirteessä korostuu epärehellisyys.

Voi omat syyllisyydentunteetkin aiheuttaa kiusaamista, jolloin kiusatusta tulee sijaiskärsijä. Sitä tehdään omantunnon tukahduttamiseksi.

Kiusaamista tehdään ryhmässä. Otan tuolta omalta kotisivultani artikkelistani tänne esiin kiusaamisen dynamiikkaan liittyviä rooleja, niin ne ovat tässä näkyvillä:

Kiusaamisen dynamiikka

Hamaruksen siteeraamien tutkimusten mukaan kiusaamista on myös selitetty roolien muodostumisella. Tässä mallissa tarkastellaan osallisten vuorovaikutusta, ei vain kiusaajan ja kiusatun välistä konfliktia.

Kiusaamistilanteessa on erotettavissa useita eri rooleja:

1) Kiusaajat keksivät kiusaamistavat sekä syyt ja paikat. He katsovat itse yleensä olevansa suosittuja, varmoja ja vahvoja.

2) Apurit ovat epävarmoja, mutta he tekevät varsinaisen kiusaamistyön. He ovat kiusaajien apuna, mutta eivät itsenäisesti aloita kiusaamista.

3) Uhrit ovat usein fyysisesti heikkoja, ärsyttäviä ja reagoivat helposti itseensä kohdistuvaan toimintaan kantelemalla tai itkemällä.

4) Kiusaaja-uhrit ovat varmoja ja vahvoja ja kiusaavat muita, mutta ovat myös kiusaamisen kohteena.

5) Vahvistajat antavat kiusaajalle myönteistä palautetta ja osoittavat omalla käyttäytymisellään hyväksyntää kiusaajan käytökselle.

6) Puolustajat yrittävät lopettaa kiusaamisen ja lohduttavat uhria jälkeenpäin ja

7) ulkopuoliset käyttäytyvät ikään kuin kiusaamista ei olisikaan.

Kiusaajalla on voimakas tarve tehdä kiusaamisesta kiusaajan kannalta hyväksyttävä asia ja siten välttää pahennusta. Tähän kiusaaja käyttää kahta strategiaa, viitekehyksen vääristelyä, ja toisaalta vähättelyä ja selittelyä. Viitekehyksen vääristelystä on kyse silloin, kun kiusaaja kuvittelee kiusatun aikeet hyökkääviksi ja tulkitsee hänen käyttäytymisensä tästä lähtökohdasta. Näin kiusaaja saa syyn kiusaamiseensa. Tätä mekanismia kutsutaan myös nimellä "blaming the victim" eli uhrin syyllistäminen.

Usein myös kiusaaja pyrkii ärsyttämään eli provosoimaan uhriaan ja toivoo, että tämä menettäisi itsehillintänsä. Tällaisessa tilanteessa kiusatun rauhanomainenkin käyttäytyminen saatetaan tulkita vihamieliseksi. Itsehillintänsä menettänyt kiusattu on usein menettänyt pelin ja kasvonsa. Kiusaaja saa siitä näennäisen todistuksen siitä, että on ollut oikeassa alusta pitäen. Pahimmassa tapauksessa kiusattu saattaa raivostua ja ryhtyä väkivaltaiseksi, ellei pysty saamaan apua.

Kiusaamisessa on kyse myös valtataistelusta. Rutinoidussa ja ohjatussa yhteydessä vallan jakautuminen on selvää eikä aiheuta ongelmia. Vasta silloin kun syntyy epävarmuutta vallasta, tilanne kehittyy kiusaamiseksi. Kiusaaminen on peliä epävarmuudesta tietyssä tilanteessa. Tässä epävarmuudessa oleellista on eri pelaajien erilaiset kyvyt pelata peliä.

Hamaruksen siteeraaman Olweuksen mukaan kiusaajalla on halu päteä ja hallita muita. Hän on aggressiivinen, eikä juuri tunne empatiaa muita kohtaan. Uhri on usein fyysisesti kiusaajaa heikompi, epävarma, ahdistunut tai puolustuskyvytön. Uhrin pelokas, avuton tai ahdistunut käyttäytyminen ruokkii kiusaajan ylemmyyden tunnetta, pätemisen tarvetta ja kostotaipumusta.

Kiusaaja saa omasta käyttäytymisestään mielihyvää ja hän kannustaa muitakin kiusaamaan, mikä vahvistaa edelleen kiusaajan käyttäytymistä. Ryhmän muut jäsenet sortuvat helposti kiusaamaan kiusaajan uhria, koska uhri on turvallinen kohde. Jatkuvan kiusaamisen seurauksena syntipukista tulee niin surkea, että hän on useimpien mielestä ansainnut rangaistuksensa. Vähitellen kukaan ei halua olla tekemisissä kiusatun kanssa, koska pelkona on ryhmän hyväksynnän menettäminen. Tällainen kehä johtaa kiusatun eristämiseen yhteisöstään. Uhri on itse leimattu syylliseksi tilanteeseen.

Tämä piinasi minua kouluaikana: http://209.85.229.132/search?q=cache:CZZdh1ipoTAJ:www.uskojaurheilu.fi/huume/karikorhonen.html+Kari+Korhonen+kuoleman+kauppias&cd=6&hl=fi&ct=clnk&client=opera

Kari Korhonen, kuoleman kauppias, tositarina. Uskiksille totuus on perin häilyvä asia. Ollin juttuun tämä liittyy niin, että Kari Korhonenkin kirjan mukaan pelkäsi itse tulevansa kiusatuksi erilaisen puhetyylinsä takia. Ei se todellisuudessa niin kauhean erilainen ollut.

Hän ei todellisuudessa ollut kiusattu ainakaan yläasteella, sen sijaan hän oli verinen kiusaaja tuolloin ja on uskolla kiusaaja tätä nykyä. Kerran hän pisti starttipistoolin minun ohimoani vasten. Minä vain en tiennyt että se oli starttipistooli.
Minä kamppasin yhden kiusaajani koulun puuportaita alas, mutta joka paikkaan en ehtinyt. Kari Korhonen jäi jäljelle.

Minua ihmetyttää että hän on kirjoittanut kirjan, kun hän oli nippa nappa lukutaitoinen. Ehkä hänen vaimonsa kirjoitti sen. Sääli kuitenkin, ettei hän hirttäytynyt sellissään.

Hän myös todellisuudessa paljastui heikoksi nössöksi, kun kirjoittaa helluntalaisia nyyhkytarinoita ja uskoo taruolentoihin.

Suomen väkivaltio rohkaisee Kari Korhosen kaltaisia ihmisiä. Häntä ei olisi pitänyt päästää ikinä vapaalle jalalle kun oli kerran saatu kiinni. Ihan kuin leijona päästettäisiin irralleen eläintarhasta vain siksi, että sillä on tylsää istua häkissään.

Suomalainen yhteiskunta on väkivaltainen kiusausyhteiskunta ja sitten taivastellaan, kun joku tarttuu aseeseen ja ammuskelee. Hän on omaksunut tosi suomalaiset eli venäläiset arvot. Ihmiset on pidetty väkivaltion saappaan alla lapsuudesta asti ja lisää kiusaamista halutaan pehmokyttä psykologin ja heidän "terapioidensa" muodossa. Korruptoitunut ja demokratianvastainen poliisikin on jotenkin reilumpi, joskus poliisi onnistuu jopa pidättämään sellaisen ihmisen kuin Kari Korhonen kun lahjusrahat ovat loppuneet.

Pora-liike, palaan vielä kiusaamishistoriaasi tuo Päivi Hamaruksen väitöskirjan pohjalta. Hän on selvittänyt perusteellisesti kiusaamisen psykodraamaa ja siihen liittyviä rooleja haastattelemalla lähes sataa kiusaamisprosesseissa mukana eri rooleissa ollutta väitöskirjaansa varten. Hamaruksen työllä on siis todistusvoimaa.

Otan yhteenvedon kotisivullani olevasta Hamarus-yhteenvedosta koskien kiusaajan motiiveja ja kiusaamisen dynamiikkaa, joka voi johtaa tuhoisaan kierteeseen:

"Kiusaaja saa omasta käyttäytymisestään mielihyvää ja hän kannustaa muitakin kiusaamaan, mikä vahvistaa edelleen kiusaajan käyttäytymistä. Ryhmän muut jäsenet sortuvat helposti kiusaamaan kiusaajan uhria, koska uhri on turvallinen kohde. Jatkuvan kiusaamisen seurauksena syntipukista tulee niin surkea, että hän on useimpien mielestä ansainnut rangaistuksensa. Vähitellen kukaan ei halua olla tekemisissä kiusatun kanssa, koska pelkona on ryhmän hyväksynnän menettäminen. Tällainen kehä johtaa kiusatun eristämiseen yhteisöstään. Uhri on itse leimattu syylliseksi tilanteeseen".

Tuossa yhteenvedossa on selvästi myös toimintaohjeita kiusaamisen lopettamiseksi. Sinun - tai kenen tahansa kiusatun - tulee keksiä keinot, joilla kiusaajalta otetaan pois tämän omat kiusaamisaseet sekä alistamisen ja eristämisen keinot.

Mielestäni Hamaruksen väitöskirjasta voidaan päätellä ainakin seuraavia toimintaohjeita kiusaamisprosessin lopettamiseksi sovinnollisesti:

1. Kiusaajan yksi tehokkaimpia keinoja ärsyttää ja provoisoida kohdettaan, niin että tämä lopulta itse provosoituu ja tekee jotain typerää, jolla itse menettää kasvonsa. Uhri on itse leimattu syylliseksi tilanteeseen. Kannattaa siis noudattaa tiukasti presidentti Koiviston periaatetta: ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan. On pakko välillä ottaa etäisyyttä ja suojautua, ettei itse aja itseään piippuun.

2. Kannattaa myös valita ne taistelut, joihin osallistuu. Ei kannata vastata kiusaajan jokaiseen piikittelyyn. Kiusaaja, joka on usein verbaalisesti lahjakas, lähettää pieniä piikkejä syötteinä, joihin toivoo kohteiden tarttuvan, jotta pääsisi heitä jälleen alistamaan.

Muista vanha sanonta: "Kun sian kanssa painii, itse likaannut mutta sika siitä nauttii".

3. Hanki liittolaisia. Kiusaajalla on usein kotikenttäetu omalla taistelukentällään, jos hän on onnistunut hiljentämään ja alistamaan kriittiset äänet. Yritä silloin löytää puolustajia, jotka yrittävät lopettaa kiusaamisen ja antaa sinulle tukea. Yritä myös löytää ihmisiä joilla on tarpeeksi valtaa lopettaakseen kiusaamisprosessi. Monissa yhteisöissä on kiusaamisen kieltäviä säännöstöjä, kuten puolustusvoimissa simputuksen kieltävät säännöt ja monilla nettipalstoilla kiusaamisen kieltäviä ohjeita.

Sinua saattaa kiinnostaa, että aivan uusissa psykodraaman eettisissä ohjeissa vuodelta 2007 kehotetaan suojelemaan kohteen ihmisarvoa ja vapautta sekä välttämään pakottamista, harhaanjohtamista ja manipulaatiota psykodraaman keinoin:

http://www.psykodraama.fi/Psykodraaman%20eettiset%20ohjeet%2001%2001%202007.pdf

Ymmärtääkseni tällä kentällä on ollut suuri merkitys sinun elämässäsi kiusaamisprosessissa.

Jos et oman yhteisön piiristä löydä apua, etsi ulkopuolelta. Kysy vaikka mielenterveysyhdistyksistä tai Narsistien uhrien tuki-järjestöstä: http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2

4. Irrottaudu itse tilanteesta. Vaikka olisikin joutunut kiusaamisprosessin kohteeksi, aina kannattaa säilyttää itsekrittiisyys ja moraali, eikä lähteä silmittömään vastahyökkäykseen. Se ei kannata, koska kiusaaja on usein niin kivettynyt, ettei hänellä riitä empatiaa rakentavaan suhtautumiseen. Itsekriittisyys ja itsehillintä ovat myös toisessa mielessä suositeltavia kiusaamisprosessien yhteydessä. Hamaruksen väitöskirjan mukaan yksi kiusaamisen motiiveista on usein pelko joutua itse kiusaamisen tai pilkan kohteeksi. Kiusaajalla saattaa olla samanlaisia näkyviä tai piileviä ominaisuksia kuin kiusaamisen kohteiilla. Tällöin kiusaaja noudattaa toimintaohjetta "kiusaa ennen kuin itse tulet kiusatuksi".

Kiusaajalla saattaa olla hieman hassu tapa puhua, kuten antamassasi esimerkissä tai hieman hassu tapa kirjoittaa. Nämä voivat herättää pelkoa joutumisesta itse kiusatuksi.

Minusta eettisesti kestävä ratkaisu kiusaamiseen on kuitenkin päästä rakentavaan sopuun kaikkien osapuolten kesken, sen sijaan että yrittäisi alistaa tai kiusata (entistä) kiusaajaa.

Siinä mielessä kannattaa tarkkailla myös omaa suhtautumistaan: teenkö itse perusteettomia yleistyksiä tai hyökkäyksiä?

Aina välillä kannattaa ottaa etäisyyttä ja katsoa tilannettaan ja iitseään ulkopuolelta.

Jos haluat lisää viisaita elämänohjeita [itsekriittinen virnistys :)], tule kanssani harjoittelemaan perustellun argumentaation tekniikkaa ennen ensi kesän Prideä. Voidaan harjoitella yhdessä protestien esittämisen tekniikkaa ja taktikkaa. Esimerkiksi pelkkä puukon iskeminen jonkin pyhän laitoksen oveen ilman perusteluja johtaa vain siihen, että sinua aletaan leimata "hulluksi" ja "vaaralliseksi".

Paljon tehokkaampaa olisi iskeä pyhän laitoksen oveen eritelty lista epäkohdista ja korjausvaatimuksista, kuten esimerkiksi Luther teki naulatessaan 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen vastustaessaan katolisen kirkon korruptoituneisuutta. Vaikka Luther joutui tämän takia paavin kostotoimien ja kiusaamisen kohteeksi, hänen protestinsa tehosi loppujen lopuksi.