Löytyykö lesbo- ja homopariskunnalle yhteinen vanhainkotipaikka?
Hesarissa on kerrottu tarinaa Otosta ja Irjasta, jotka ovat 85- ja 87-vuotiaita vanhuksia. He ovat olleet naimisissa peräti 63 vuotta. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto sijoitti heidät eri vanhainkoteihin, kauaksi toisistaan. Vasta julkinen keskustelu ja pienoinen kansanliike sai sosiaaliviraston pyörtämään päätöksensä.
Mitä tapahtuu vanhuspariskunnalle, jotka sattuvat olemaan sateenkaari-ihmisiä? Rekisteröity parisuhde saattaa olla riittävän painava tekijä ainakin tästä eteenpäin. Entäpä jos sateenkaripariskunta onkin elänyt avoliitossa? Saavatko he myös mahdollisuuden yhteiseen asumiseen saman katon alla, kun eivät enää kykene itseään hoitamaan? Nyt vanhusikään tulleet sateenkaari-ihmiset tuskin uskaltavat ääntä asiasta nostaa. He tarvitsevat muiden tukea tällaisessa asiassa. Siinä on nuorille lesboille ja homoille toiminnan paikka.
Hyvä huomio tällaisesta yhteiskunnallisesta epäkohdasta.
Ennen kuin sateenkaarilippuja aletaan liehuttaa sosiaaliviraston oven edessä rekisteröimättömien homovanhuspariskuntien oikeuksien puolesta, olisi hyvä tietää miten sosiaalivirasto olisi suhtautunut Irjan ja Oton painostustilanteeseen, jos he olisivatkin pelkkä pitkään yhdessä asunut avopari?
Avoparihan on pääasiallisesti lakien ja etuisuuksien edessä kuin kaksi pitkään yhdessä asunutta sinkkua. Samoin kuin rekisteröimätön homopariskunta. Silloin voi olla hyvinkin mahdollista, että heidät hallinnollisesti nähdään pelkkinä sinkkuina, kun vanhuusiän hoitopaikkaa mietitään lähimmän omaisen eli viranomaisen toimesta. Etenkin, jos vanhuksien kunnot eivät ole samalla tasolla ja kumpikin edellyttäisi hieman erilaista hoitopaikkaa: Vanhukselta mahdollisimman paljon omatoimisuutta edellyttävä palvelutalo, hieman paremmin käytännön askareissa turvaava vanhainkoti, tehokkaan hoidon sairaala...jne.
Juhani on ottanut puheeksi tärkeän asian.
Asiaan on kajottu jonkin verran joskus aiemminkin ja olen itsekin ilmoittanut olevani valmis tukemaan hlbt-vanhainkotihanketta, kunhan jostain sellainen saataisiin pystyyn.
Olisikohan tämä toiminnan paikka: prof. Sirkka-Liisa Kivelä on puuhaamassa senioreiden etujärjetöä, ja yhdistyksen perustava kokous on tänää Eduskunnan kirjaston Aurorasalissa klo 15.00. Näin äkkipäätä tuntuisi siltä, että sateenkaarivanhusten asiaa olisi hyvä ajaa paitsi omissa piireissä, myös muissa järjestöissä.
Saksassa ilmestyvä Spiegel Online International on julkaissut kirjoituksen homoeläkeläisistä Saksassa.
Kirjoituksessa todetaan, että yli kuusikymppiset lesbot ja homot kokevat syrjityksi tulemisen osaksi elämäänsä. He pelkäävät joutumista tavanomaiseen vanhainkotiin, jossa syrjintä saattaisi jatkua sekä siellä elävien muiden eläkeläisten, että myös henkilökunnan taholta.
Kyselytutkimus 2500 homoseksuaalille eläkeläiselle Münchenissä osoitti 70% olevan huolissaan siitä, että he tulisivat kohdelluiksi vihamielisesti juuri silloin kun he ovat avun tarpeessa.
Kirjoitus on englanniksi osoitteessa:
http://www.spiegel.de/international/germany/0,1518,594706,00.htmlTodella tärkeä aihe.
Millaisista määristä vanhainkotipaikkoja puhutaan esim. Helsingissä? Toki niitä tarvitaan muuallakin, mutta minulle ei pienen googletuksen jälkeen selvinnyt edes se paljonko Helsingissä on vanhainkotipaikkoja (julkisia ja yksityisiä). Tampereen Koukkuniemessä on noin 1000 paikkaa (!!!)
Mutta asiaa voisi ajatella hieman laajemmaltikin. Olisiko tarvetta esim. kotiavulle tai ateriapalvelulle? Entäpä päiväkeskustoiminnalle? Tulevatko palvelusetelit käyttöön vanhuspalveluissa? Silloin tässä voisi olla myös osittainen markkinarako.
Yksinkertaisesti en tiedä tarpeeksi aiheesta. Onko joku ajatellut tätä pidemmälle? Tarpeet, nykytila?
