Jos puolustat homoja tai lesboja olet itsekin!

Minua on mietityttänyt se, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä julkisuudessa puolustavat usein leimataan itsekin vähemmistöihin kuuluviksi. Esimerkkejä on menneiltä vuosilta vaikka kuinka paljon. Toisinaan leimakirvestä on pyritty käyttämään aseenakin ja toisinaan sateenkaariväen kanssa "kaveroivien" omaa suuntautumista tyydytään vain arvuuttelemaan vaikkapa netin foorumeilla. Kuitenkin julkisuuden ihmisen kontaktit homoihin tulkitaan usein siten, että kyseisellä henkilöllä olisi henkilökohtainen syy toimia tavallaan.

Seuraavassa muutama esimerkki.

Nykyinen tasavallan presidentti Tarja Halonen oli muiden hommiensa ohessa mm. Setan puheenjohtajana 1980-luvun alussa vuoden verran, jotta järjestötoiminnan osaaja saisi Setan käytännön toiminnan jaloilleen. Halosella oli myös tietoa ja osaamista esimerkiksi ihmisoikeusasioiden suhteen, joten tällaista "ammattipuheenjohtajaa" tarvittiin. Halonen leimattiin monella suulla vähemmistöön kuuluvaksi, eikä se etenkään 1980-luvulla ollut mikään sulka hatussa. Vielä 2000-luvulla asia on noussut isostikin esiin; esimerkiksi kansanedustajaksi perussuomalaisten listoilta aikanaan äänestetty Tony Halme kunnostautui tässä.

Myös ranneliike ry:n homofobian vastaisen työn hyvän tahdon lähettilääksi nimitty Alexander Stubb sai aikaan arvuuttelua tämän suuntautumisesta. Osa nettifoorumien kommenteista oli pahansuopia, tyyliin "taitaa olla oma lehmä ojassa kun liputtaa homojen puolesta". Jopa vuotta aiemmin nimitetty toimittaja Jone Nikula sai aikaan vastaavanlaista supinaa, mutta tällainen kuohu lakkasi alkuunsa, kun Jonen taustat ja tekemiset ovat niin hyvin tiedossa. Ennemminkin "äijät" manailivat sitä, että Jone viitsii puolustaa homoja. Ensimmäinen lähettiläs Arja Saijonmaa ei juuri kohinaa saanut aikaan, sillä Saijonmaan taustat ihmisoikeustyössä ja vähemmistöjen puolustamisessa olivat hyvin tiedossa.

Viimeisin huomaamani tapaus oli Seta ry palkittua Asiallisen tiedon omenalla Helsingin Pride 2008 -tapahtumassa Jenni Vartiaisen ja Teemu Brunilan kappaleesta ”Ihmisten edessä”. Nettifoorumeilla ruvettiin arvuuttelemaan Jenni Vartiaisen suuntautumista kun tällaisia laulaa. Tässä viimeisimmässä ei ollut tiukasti rajaten kyse otsikon aiheesta, vaan siitä että yleensä tuot asian esiin. Tämäkin tapaus osoittaa kuitenkin mielestäni sen, miten vaikeaa sateenkaariväen asioista on puhua neutraalisti julkisuudessa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt synnyttävät vahvoja mielikuvia.

Minua on ihmetyttänyt sama asia. Suomen homohistoriassa löytyy kuitenkin 1960-luvulta lista huolestuneita kansalaisia, kulttuurihenkilöitä, jotka kirjoittivat vetoomuksen jolla vastustettiin homoihin kohdistuvaa syrjintää. Tarja Halosen leimaaminen on omituista, koska hän on ollut myös mustalaisten ihmisoikeuksien ajaja ja kuitenkin hän on selkeästi valkolainen.
Homoleiman lyöminen homojen puolustajaan on mccarthyismiä.

Mullekin tulee helposti mieleen, että homojen puolustaja on itse homo, jos se on nelikymppinen tai vanhempi. Tuntuu, että siinä sukupolvessa harvempi on kohdannut homoutta lähipiirissä ja siksi menee ajatuksissaan enemmän valtavirran mukana, kun sitä ei vaan oo tullut miettineeksi sen tarkemmin.

Kohdata voi tietysti muutenkin kuin siksi, että itse on.

Nuoremmat taas kohtaa jotenkin ihan eri tavalla seksuaalikysymyksiä ja voi olla vahvoja mielipiteitä useammin muuten vain.

En tunne teidan puolustajia siella, se on sama joka maassa. Ihmisten puolestapuhujien ei valttamatta ole itse mita kannattaavat tai valistuspuhuuvat. Tyhmat ne on joka merkkaa heita.

kesäpoika kirjoitti: "Mullekin tulee helposti mieleen, että homojen puolustaja on itse homo, jos se on nelikymppinen tai vanhempi. Tuntuu, että siinä sukupolvessa harvempi on kohdannut homoutta lähipiirissä..."

Elääkö ne (me) nelikymppiset ja vanhemmat jossain eri maailmassa tai umpiossa? Kyllä homouden kohtaaminen on aivan yhtä yleistä ikäluokasta riippumatta. Suhtautuminen saattaa olla vähän vähemmän luontevaa niillä, joitten nuoruudessa/lapsuudessa homous oli vielä kummajainen tai peräti rikos, mutta lähipiirissään homouden kanssa tekemissä olleita ja olevia löytyy varmasti vauvasta vaariin, ja ajattelukykyisiä ihmisiä on kaikissa ikäryhmissä.

Meillä voisi olla jotain tehtävänä tilanteen korjaamiseksi ehkä paremminkin jotain tekemättä. Lyhyen aikaa Setan piirissä toimineena olen kiinnittänyt huomiota heteroiden puutteeseen. Muista 90-luvulla menneellä Setan pinkki-sähköpostilistalla keskustelleeni ainoan tietämäni heteroseta-aktiivin kanssa ja tuo kaveri olikin varsin pitkään mukana yhden jäsenjärjestön toiminnassa. Nyt tulee mieleeni täsmentää, että kun puhun heteroista viittaan epätäsmällisesti sukupuoltaan tyypillisesti ilmaiseviin heteroihin, en varsin laajaan transhenkilöiden joukkoon, joka Setan piirissä toimii. Edes läheisryhmiä en muista nähneeni transtoiminnan ulkopuolella. Noiden ryhmien tarve saattaa olla sekin vähentynyt viime vuosina, mutten usko sen poistuneen, emme vain ole tainneet koskaan ojentaa kättämme hlbt-läheisille. (Itseasiassa monissa keskusteluissa vilahtelee vihamielisyyttä negatiivisesti suhtautuneita läheisiä kohtaan.) Itse olen kohdannut kaksi läheistä, jotka ovat itse ottaneen aktiivisen roolin, mutta eivät ole löytäneet tietä Setan toimintaan. Ehkäpä osin tästä johtuen meille ei ole syntynyt amerikkalaisen PFLAGin tapaista järjestöä. PFLAG on siis Parents and Friends of Lesbians and Gays (tjsp). Kyseinen järjestö on jenkeissä varsin vahva toimija ja tukija poliittisessa vaikuttamisessa. Keväällä olleessa Setan kouluttajakoulutuksessa oli piristävänä poikkeuksena ulkopuolinen, ulkomaalainen kouluttaja. Curtis Hoover esittelin Suffolkin yliopiston Safe Zone -koulutusta, joka kuului myös otsikon "ally training" alle. Amerikkalaiset hlbt-järjestöt tekevät ilmeisesti jonkun verran tällaista liittolaiskoulutusta. Tämä on myös meillä vieras konsepti, me tähtäämme nuoriin ja keskeisten alojen ammattilaisiin. Molemmat edellä esitetyt toimintamuodot olisivat kuitenkin omiaan muodostamaan laajenevaa kehää tukijoita ja omalta osaltaan hälventämään tuota leimaa.

Yhteys-liikkeen jäseniä ei olla vielä tietääkseni leimattu homoiksi. Siinä siis joukko myötämielisiä heteroita.

(Käytän muuten sanaa "hetero" samalla tavoin kuin Tero Kankaanperä, lyhenteenä heteronormatiivisesta ihmisestä)

Public eye, oon vähän eri mieltä. Mä uskon, että paljon vähemmän on kuusikymppisiä kaapista ulkona olevia homoja, kuin kaksikymppisiä. Musta tuntuu, että aika monelle vanhemmalle homous on kummastus, jokin uuden maailman ilmiö, siinä kun nuoremmat on kasvaneet homoista puhumisen keskellä.

kesäpoika, toki näin on. Tarkoitinkin sitä, että eivät ihmiset elä umpioituneina omaan ikäluokkaansa, vaan useimpien ympäristöön kuuluu monenikäisiä henkilöitä ja vuorovaikutusta tapahtuu - eli myös varttuneemmasta sukupolvesta löytyy paljonkin ihmisiä jotka tuntevat eri ikäisiä kaapista tulleita ja osaavat asettaa asioita arvojärjestykseen ja tarkistaa omia aiempia tietämättömyydestä johtuneita ennakkoluulojaan.

kesäpoika kirjoitti: "Musta tuntuu, että aika monelle vanhemmalle homous on kummastus, jokin uuden maailman ilmiö, siinä kun nuoremmat on kasvaneet homoista puhumisen keskellä."

En usko. Ihmetys vain vanhemmalle ikäpolvelle on avoimuuskulttuuri. Itsensä esille tuominen ja itsensä korostaminen ei oikein sovi kollektiiviseen suomalaiskulttuuriin.

Nelikymppiselle ja siitä ylöspäin on erityisen mukavaa seurata miten hlbtq-aiheista tulee puheenaiheena business as usual. Kun Norjan naisten käsipallomaajoukkue näytti venäläisille, mistä lepakko pissii, telkkarin selostaja totesi ilman sen kummempia kakisteluja että Katja Nybergin elämänkumppani pelaa samassa joukkueessa. Ja hyvin pelasikin. Pisteitä YLEn urheiluselostajille. Se että elämänkumppani on samaa sukupuolta alkaa olla arkipäiväinen asia, ja hyvä niin.

SMO:n aiheeseen löytyy selityksiä. Motiivi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten puolustamiseen tai peräti näiden asioiden ajamiseen voi olla henkilökohtainen havainto syvästä vääryydestä. Se voi olla vaikkapa oman lapsen homous ja havainto siitä, kuinka monella tavalla lapsi voi joutua syrjityksi tai vähintäänkin ei-tasavertaisesti kohdelluksi.

Vaeltaja kertoi uutisessaan Kersti Juvan isästä, Mikko Juvasta, joka puolusti ja ajoi vahvastikin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita. Tiedän joidenkin sukulaisteni ottaneen varsin voimallisesti kantaa puolestani.

En malta olla kertomatta äskettäistä pientä myönteistä episodia. Tulimme kaapista eräälle miehelle. Katsoimme sen olevan luontevaa hänen tapauksessaan ja tilanteessaan. Hän ei siitä ollut moksiskaan. Niin kuin joku tuossa edellä totesi "business as usual". Hän oli eräälle tuttavalleen todennut jälkeenpäin, että jos hänellä olisi ollut pienintäkään homofobiaa, se olisi karissut pois viimeistään meidän kaapista ulostulomme jälkeen.

kesäpoika kirjoitti: "Musta tuntuu, että aika monelle vanhemmalle homous on kummastus, jokin uuden maailman ilmiö, siinä kun nuoremmat on kasvaneet homoista puhumisen keskellä."

Äitini lapsuudessa/nuoruudessa naapurissa asui perhe, jonka pojista yksi oli homoseksuaali. Avoimesti siitä ei kylillä puhuttu, mutta eiköhän se ollut yleisesti tiedossa ja ilmeisesti perheelle ok, koskapa poika toi Tukholmasta poikaystävänsäkin näytille. Pojan äiti kertoi tämän mummolleni. Tämä tapahtui siis 60-luvun puolivälissä. Samaan aikaan jotkut sen aikaiset kohulehdet kirjoittelivat aktiivisesti myös homoseksuaalisuudesta, tosin äärimmäisen ikävään sävyyn.

Kyllä homoseksuaalisuudesta on aina tiedetty, jopa Suomessa, mutta ilmiön laajuudesta on vaiettu; mitä pienemmästä joukosta on kyse, sitä vähemmän sen oikeuksista tarvitsee välittää ja toisaalta, kun jokainen tuntee itsensä eristetyksi, paine mennä ryhmän ja perinteiden mukana on ihan toista luokkaa. Tämä edustaa juuri sitä tuttua suomalaista hajoita ja hallitse -politiikantekoa, josta on kyse myös Smo:n esimerkissä.

Mikä sitten on "Business as usual"?
Kun tuli homofobiaan liittyvät keskustelut niin HS-keskustelupalstalla yksi sanoi, että ketä tahansa, joka vaikuttaa olevan hieman erikoinen pahoinpidellään Maailman Turvallisimmassa Pääkaupungissa, ei siihen tarvitse olla hlbt, mutta miten tuonkaan tietäisi ellei joku sanoisi keskustelupalstalla?