Fantasiakirjoja
Innostuin fantasiakirjoista, ja kirjastossa käydessä huomasin, että niitä on Paljon. Suosituksia?
Mua kiehtoo metsä. Sellaiset sanat kuin Sysimetsä tai Synkmetsä ovat musta lumoavia. Lastenkirjoista rakastan Ronja Ryövärintytärtä ja Mio, poikani Mioa. Taitava sanojenkäyttö on musta tärkeämpää kuin kirjava juoni, jollei siinä ole Merkittävää Käännettä tai Loppuratkaisua. Taistelukohtauksista en välitä, enkä lohikäärmeistä.
Tuleeko kenellekään mitään mieleen? Tietysti muunkinlaisia kirjoja saa mainostaa. :)
Potterit ja Tomut on luettu, nyt aloitin sarjaa Muinainen pimeys (joka kuulostaa kiinnostavalta, mutta saa nähdä).
Itse olen pitänyt (ja pidän edelleenkin) Dragonlanceistä, siis niistä Weis/Hickman -parivaljakon tuotoksista. Ehkäpä juuri niiden sisältämän Suuren Draaman takia... Ja niin: onhan niissä taistelukohtauksia ja lohikäärmeitäkin. :)
Kesäpoika: mitä pidit Tomuista uskontokritiikkeineen...?
(Itse luin ne yläaste-lukioikäisenä heti kun olivat tulleet painosta, eli jouduin odottelemaan seuraavaa osaa aina jonkun tovin. Ja tykkään yhä kovin.)
Ehkä kaikkien aikojen paras fantasia/sci-fi -kirja -trilogia on kyllä universumien Tomu. Yksi mistä pidin myös tavallaan tosi paljon vähän samankaltaisen sisällön takia (vaihtoehtoinen tiede ja maailma) oli Rautalohikäärmeen tytär. Erinomaisia ovat myös Terry Pratchettin fantasiaparodiat, joista nerokkaimpia (hirveästi intertekstuaalisuutta ja oivalluksia, ja kieli on mainiota, suosittelen lukemaan suomeksi, ellei sitten ole erinomainen englanti, itsellä pari englanninkielistä vähän tökki) ovat Noitia maisemissa ja Herraskaista väkeä. Eikä näillä siis ole mitään tekemistä minkään Barry Trotter -vääntelyiden kanssa, vaikka fantasiaparodia saattaa siltä kuulostaa. Jos et vielä ole lukenut Veljeni Leijonamieltä niin kannattaa lukea se.
Aika moni näistä tällaisista yli 12 osaa sisältävistä kirjasarjoista on aika tusinaroskaa. ;P Pratchetkin yllättäen toistaa itseään. Harvoin myöskään (esimerkiksi näitä Belgarionin taru jne.) on sijoitettu kovinkaan hyvin aukeavaan/hyvin tehtyyn maailmaan. Minun mielestä.
Itsekin kuulisin mielelläni, jos joku tietää kirjoja, joissa olisi hyvin tehty vaihtoehtoinen tieteellinen maailmankatsomus fantasiamaailmassa, joka sallisi magian (tyyliin Pullman). Ja jotka olisi mukavia luettavia.
Suosittelen Ursula Le Guinin Maameri -sarjaa, joka on aitoa, omaperäistä fantasiaa. Myös muut kirjailijan kirjat kuten Pimeyden vasen käsi ja Osattomien planeetta ovat tutustumisen arvoisia. Suurin osa nykyisestä "fantasiakirjallisuudesta" on Tolkienin uudelleenlämmittelyä; samat kääpiöt, lohikäärmeet, haltijat, taikasormukset, kruunut, miekat, perijät, tarut, ennustukset ym. kummittelevat kirjasta kirjaan. Vaikka kiitos modernin fantasiagenren kliseistä kuuluukin Tolkienille, ideat ovat lähtöisin mm. sellaisista klassikoista kuten Niebelungenlied. Ilmankos näkemäni Wagnerin ooppera, Niebelungin sormus, vaikuttikin "etäisesti" tutulta :D
Pahimpaan luokkaan kuuluvat ehdottomasti David Eddings ja Robert Jordan, jotka kummatkin ovat fantasiakirjallisuuden Barbara Cartlandeja ja ulostavat kirjan jos kaksikin per vuosi. Ideat on kierrätetty tuhanteen kertaan, joten siitäpä sen laadun voikin jo päätellä. Koko fantasiagenre on sukeltanut kohti pohjamutia sitten 90-luvun alun. Ai niin, muistuu vielä mieleen Marion Zimmer Bradleyn Avalonin Usvat, joka on myös lukemisen arvoinen kirja; Arthurin taru esitetään Morganan silmin, joka on pakanallisen äitijumalattaren papitar. Avalonin usvat sisältää sekä homo- että lesboseksiä, mikä on melkoisen uskaliasta, koska kirja on julkaistu joskus 80-luvun alussa.
Marion Zimmer Bradley oli varsin hlbt-myönteinen kirjoittaja, tuon Avalonin usvien (jota suosittelen lämpimästi) ohella muissakin kirjoissa käsitellään paljon teemoja, monesti vielä avoimemmin. Mm. scifisarjaansa Darkover suosittelen tutustumista vaikkei suomeksi olekaan käännetty...vaikka genre siinä onkin scifi niin fantasiateemat ovat edustettuina, sarjan suosituimpia teemoja on ultrateknisten "maalaisten" ja feodaalityyliin elävän Darkover-planeetan asukkaiden kulttuurien konfliktit...
Eddingsin se eka sarja Belgarion oli mainio, sen Mallorea-sarjankin olen lukenut ja oli se viihdyttävä vaikka toistoa alkoikin olla, enempää en ole lukenut (ja ei ole niitä suositeltukaan).
Samoin se Weis/Hickmanin Dragonlance-sarja on hyvää perusfantasiaa, siis ainakin ne kaksi ekaa trilogiaa (alkaa Syyshämärän lohikäärmeet -kirjasta).
Olen pitänyt myös mm. Gregory Keyesin ja Guy Gavriel Kayn kirjoista. Ja annan tukeni myös LeGuinin Maamerelle.
Terry Pratchett on myös hyvä. Varsinaista fantasiaparodiaa on vain pari ekaa kirjaa, sen jälkeen parodioidaan monia muita asioita mutta kyllä ne juonet, henkilöt yms myös toimivat ihan vakavissaankin.
Perusgenren rajoilta suosittelen myös mm. Leena Krohnin Tainaronia ja Maarit Verrosen Pimeästä maasta.
Le Guinin 'scifi' kirjat on upeita. Niissä ei pörrätä avaruusraketeille eikä ammuskella sädepyssyillä; ennemmin ne on yhteiskunnallista fantasiaa. Miten toimii maailma, jossa kaikki ihmiset ovat hermafrodiitteja (Pimeyden vasen käsi) tai onnistuuko anarkistinen kokeilu (Osattomien planeetta). Ihmiskuvaukset on syviä ja aitoja ja draamaakin riittää.
Myöhemmissä kirjoissa homoseksuaalisuus on mukana tiiviisti; luonnollisella tavalla. Esimerkiksi avioliitot ovat neljä ihmisen sopimuksia, joissa jokaisella on yksi hetero- ja yksi homosuhde; juhlapyhinä heteroseksi on tabuna kiellettyä, mutta luonnollinen/tavallinen homoseksi sallittua (Four ways to forgiveness, yms., en tiedä onko suomennettu).
Nobelisti Lessingin kirjoissa on hieman sama ote. Tälle genrelle ei ole oikein hyvää nimeä: scifi tai fantasia eivät oikein sovi, koska teemana ei ole teknologian, taikureita, lohikäärmeitä tai peikkojakaan ei esiinny.
Mä suosittelen Erittäin Lämpimästi Marion Zimmer Bradley:n Avalon -sarjaa ihan kokonaisuudessaan. Tosin sen lukeminen kannattaa aloittaa kyllä Avalonin Usvat -kirjasta, koska se on se "pääteos" ja sitten vasta lukea sarjan muut kirjat.
Aiemminkin mainittu Maameren tarinat on oikein kelpoa luettavaa sekin :) Suosittelen.
Ja lisään listaan omianikin:
George R.R. Martinin "Song of Ice and Fire" on aivan ihastuttavan fantastic! Se on todella mukaansatempaavaa ja ainakin mä olen saanut kirjoja lukemalla täysin samanlaiset mielikuvat hahmoista, kuin niistä on myöhemmin piirretty :)
R.A. Salvatoren (Drizzt-kirjat..) "DemonWars" trilogia (joista eka kirja on The Demon Awakens) on kanssa mukavaa ja hyvinkirjoitettua perusfantasiaa, missä aina ei ole ihan onnellinen loppu. :D
Tuossa muutamaksi viikoksi kesäpojallekin lukemista ;D
nimim. fantasiapelit on kiva kauppa :D
Olen absoluuttinen Terry Pratchett -fani (Meinasin saada käännössopimuksenkin niille Karistolta, mutta koska olin Bosniassa rauhaa turvaamassa en pystynyt tekemään hommaa :-( ).
Suosittelen todella myös George R.R. Martinin Kuninkaiden koitos jne. sarjaa. Itse luen englanniksi ja uusi ilmestynee ensi syksynä. Aivan loistavia. Kokonaan uudenlainen ote, maailma ja lähestymistapa.
Jos metsäaiheista pidät, niin suosittelen ehdottomasti Robert Holdstockin Mythago Wood-kirjaa (muistaakseni suom. Alkumetsä). Eräs parhaita fantasiakirjoja kaltaiseni mytologiafanin (erit. kelttiläinen mytologia) mielestä. Muutkin Holdstockin kirjat ovat lukemisen arvoisia. Myös Gael Baudinon haltiakirjat ja -tarinat ovat kauniita, eikä sitä perusfantasian haltiatyypittelyä (siis että haltiat kuvattaisiin ylimielisinä, kylminä, välinpitämättöminä jne). Kannattaa tutustua. Kirjojen nimiä esim. Spires of Spirit, Strands of Sunlight, jne. Baudino on kirjoittanut myös muutakin fantasiaa. En tiedä onko suomennettu.
Eeppisten kertojien ja kuvaajien joukkoon nostan sellaisen tekijän kuin Janny Wurts. Hältä suosittelen erityisesti sarjaa The Wars of Light and Shadow, jossa pistetään sankarityyppejä uusiksi (verrattuna perusfantsiaan ja perussankareihin, jotka on hyviä ja täydellisiä ja kirkasotsaisia). Wurts luotaa sankariensa ja muiden hahmojensa luonteita paljon syvemmältä kuin monet muut fantasiakirjailijat vaivautuvat. Varoituksen sana vain siitä, että sarja on melko pitkä (osia on 8 tällä hetkellä, viimeisimpiä en ole edes ehtinyt lukemaan, joten en tiedä jatkuuko sarja vielä). Mutta aivan ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Tästäkään en tosin tiedä, onko sitä suomennettu. Olen itse asiassa joskus maailmassa harkinnut tarjoutua suomentamaan tämän, on nimittäin niin erinomainen sarja, mutta sittemmin olen todennut, että eihän minulla herranen aika ole aikaa omien kirjoitusprojektieni ja opiskelun sun muun lomassa! Että se siitä. Toivottavasti jollain muulla on aikaa, ellei tätä vielä ole suomennettu.
Robin Hobb kuuluu myös suosikkeihini - suosittelen sarjaa The Farseer Trilogy (suom. Näkijän taru), joka ei ole ihan sitä perusfantasiamössöä. Nuoresta pojasta tulee salamurhaajan oppipoika, ja enempää en oikeastaan kerrokaan. ;) Myös Hobb on kirjoittanut muitakin sarjoja, kannattaa tutustua. Lopuksi vielä semmoinen kuin Jonathan Stroudin Bartimaeus Trilogy. Se on myös aika mukavaa luettavaa - vaikka nuorille suunnattu sarja onkin. Pääosassa oleva henkiolento Bartimaeus on niin mainio tyyppi, että suosittelen tätä sarjaa kaikille fantasian ystäville. Ja tämä ainakin on suomennettu, olen jopa löytänyt sen pienen paikkakuntani jatkuvasti säästökuurilla olevasta kirjastosta! :)
Terry on niin hyvä! Ehkä kaikista paras oivallus kaikista on se, että KUOLEMA PUHUU AINA PELKILLÄ ISOILLA KIRJAIMILLA. Tai sitten se että noidilla on Toiset Ajatukset, kun tavallisilla ihmisillä on vain Ensikäsitys. =D
Minun täytyy sanoa, että Maameri ei oikeastaan sytyttänyt minua. Kaikista oivallisin oli toinen(?) osa, jossa katsotaan asioita tämän uudelleen syntyneen papittaren näkökulmasta, mutta muutoin se nyt oli sellaista seilaamista ja seilaamista ja hengailua ja puolinaisesti suunniteltua maailmaa, johon ei mennä kauhean syvälle. Ursulan kirjailijan lahjat (ja feministinen näkökulma) taitaa olla paremmin esillä toisissa kirjoissa. =)
Minäkin suosittelisin Avalonin usvat -kirjaa, mutta älä missään nimessä lue niitä jatko-osia, jotka on kirjoitettu surkeaan herttasarjatyyliin. Kokeile myös Sheri S. Tepperin teoksia Portti naisten maahan ja Ruohojen maa. Ne kyllä menevät scifin puolelle, mutta eivät Tähtien sota -tyyliin, vaan genre näkyy niissä lähinnä vain siinä suhteessa, että ne sijoittuvat meistä katsottuna eri aikaan.
Hmm, makuasioita...vaikka sen Avalon-sarjan pääteos onkin selvästi Avalonin usvat niin kyllä ne muutkin ovat mielenkiintoisia luettavia, erityisesti kun niiden tapahtumia vertailee keskenään. Erityisesti se miten se druidiuskonto toimii ja on muuttunut kirjasta toiseen antaa uuden näkökulman Usvien teologiaan...samoin kirjojen juonissa jonkin verran esiintyvä toisto ei ole häiritsevää toistoa vaan ennemminkin kuvaus kohtalon pyörästä joka pyörii ympyrää...tehokeino siis. Ja tuo kohtalon väistämättömyys on ominaisuus joka minua yleensäkin kiehtoo Arthurianassa. Josta tulikin mieleen seuraava suositus: TH Whiten Once and Future King.
Bradleylla on ajoittaisia taipumuksia lipsua herttasarja-kirjoitustyyliin, myönnän mutta silti, parhaimmillaan on loistava ja heikoimmillaankin yleensä viihdyttävä...
Olen sekä sitä Hobbia että Bartimaeus-sarjaa lukenut ekat osat ja vaikuttivat kiinnostavilta mutta jotenkin en saanut aikaiseksi lukea enempää...ehkä joskus.
Suomalaisista kirjoittajista tuli mieleen myös että käypä katsomassa lastenosastolla josko hyllystä löytyisi Aira Brinkin Velhojuuri tai Memmoin arvat. Molemmat kirjat on julkaistu joskus 60-luvun lopulla eikä kai niistä ole otettu uusintapainoksia, mutta ehdottomasti lukemisen arvoisia kaikille fantasiasta pitäville.
Onhan näitä.
Olen samaa mieltä Millikanin kanssa Avalon-sarjasta :)
Minä olen aina ollut melkoinen Avalon-fani, joten ymmärretävää varmasti on, että halusin lukea koko sarjan saadakseni mahdollisimman eheän kuvan saaren toiminnasta :)
Unohdin unipäissäni tietenkin edellisestä viestistäni yhden sarjan...
Susan Cooperin Pimeä nousee. :D
Vaikkakin minua himottaisi kirjoittaa kyseinen sarja uudelleen ja osiltaan hieman syventää sitä ja tehdä tarinasta koherentimpi, niin se on silti mielestäni yksi hyvä ja helppolukuinen perusfantasiasarja. :)
(että selviäisi, millainen friikki olen... "Päivänä kuolleiden, kun vuosikin kuolla saa, tulee nuorimpain avata kukkulat vanhimmat kautta lintujen oven, mihin viimat murtuvat..." ;D )
Voisin tietysti veikata, että kesäpoikaa voisi Narnia kiinnostaa sen kristillisen taustan ja symboliikan takia.
Narniaa en kyllä suosittele, jos ei muuten kuin yleissivistyksen vuoksi. =) Se on lopulta aika laimea, kirjoittaja itse yrittää kaataa kaikista olennaisimman ja mielenkiintoisimman "onko se totta" -kysymyksen asettelun, päähenkilöitä viedään narussa ja ne vitun pikkueläimet hurraa joka kolmannella sivulla. =)
Ja se on kamalan läpinäkyvä kuvaraamattu.
Mulla on Narniat. Niiden alleviivaavuus oli iso miinus. Tuli olo, ettei kirjailija ole luottanut riittävästi lukijan älyyn. Toisaalta ne onkin lapsille kirjoitettu.
Universumin tomussa on musta kiinnostava aihe, kun itse oon hurahtanut sekä enkeleihin, tähtipölyyn, että sähkömagnetismiin ja sitä mieltä että kaikkea tiedettä voitaisiin kutsua soveltavaksi teologiaksi, niin palapelin reunapalat on jo kaikki koossa. Mutta sitten ei, ei kuitenkaan. Juoni oli liian jännärimäinen, kun mä olisin tahtonut filosofista tai "tieteellistä". Kirjojen filosofia meni kuitenkin sen verran ohi omasta vastaavastani, että ei niiden väitetty ateistinen asetelma tuntunut miltään. Ihan hyvä tarina, kyllä ne kannattaa lukea.
Fantasiassa on mun kannalta katsoen suurin miinus kaikki taistelu. En samaistu taistelijoihin, ja jos ei kirjassa ole ketään johon samaistua, niin koko juoni menee harakoille. Musta ei vaan kertakaikkiaan ole loogista taistella hyvän puolesta. Eikä taisteluita koskaan käydäkään hyvän puolesta, vaan jonkin aatteen puolesta. Sellaista aatteen paloa pidän vastenmielisenä. :-/
Kiitos vinkeistä tähän asti. :) Jatkakaa!
Jos Astird Lindgrenin kirjoista tykkää niin kannatta myös lukea toisen ruotsalaiskirjailian, eli Maria Gripen kirjoja. Varsinkin hänen myöhemmät kirjansa sekoittavat kivasti fantasiamaailmaa ja todellisuutta. Ja sieltä löytyy myöskin oikein hienoja filosofisia ajatuksia.
Maria Gripe mielletään yleisesti lasten- ja nuortenkirjailijaksi, mutta itse olen ainakin sitä mieltä että kirjat antavat paljon myös ihan aikuisille. Minä ainakin luen säännöllisesti uudelleen suurimman osan hänen tuotannostaan.
Minä taas rakastan taisteluja. Sitä epiikkaa. Taistelut ovat silloin parhaimmillaan, kun ei taistella minkään muun puolesta kuin oman ja rakkaiden puolesta. Hyvänä esimerkkinä juurikin "Kesätulen lohikäärmeiden" sota, jossa hyvikset ja pahikset ja kaikki siltä väliltä joutuvat taistelemaan rinta rinnan Kaaosta vastaan.
Minulle samaistuminen ei ole välttämätöntä. Lukiessa (ja ylipäätäänkin) minusta on mielenkiintoista olla ulkopuolinen tarkkailija, eräänlainen kaiken näkevä, tapahtumien yläpuolella. Minusta on mukava rakastaa tai vihata fiktiivisiä hahmoja. :)
Dragon, tietysti sinä rakastat taisteluja, sähän oot lohikäärme. :)
Arjen fantasiasta tuli mieleen vielä ruotsalaisen kirjailija Majgull Axelssonin Huhtikuun noita sekä meksikolaisen Laura Esquivelin teos Pöytään ja vuoteeseen. Onko kukaan muu lukenut? Molemmat tekivät minuun aikoinaan suuren vaikutuksen.
kesäpoika, aika yksipuolinen kuva sinulla lohikäärmeistä. On niitä rauhaakin rakastavia. ;D
Huhtikuun noita on yksi lempikirjoistani. Aivan ihana. Mutta en ikinä ole ajatellut sitä fantasiana... Miksei voisi olla vaikka totta? (:
Teemoina mm. toisten mieleen vaikuttaminen, populaari(pseudo)kvanttifysiikka, sisaruus, vammaisuus. Lukekaa!
Huhtikuun noita on mulla itse asiassa ainakin odottamassa kirjahyllyssä sitä että vihdoin pääsen sen kimppuun :P
Minäkin pidän David Eddingsin Belgarionin tarusta suuresti. Ei ne myöhemmätkään teokset lainkaan huonoja ole, mutta ehkä joku voisi luokitella niitä siihen "tusinaroskan" joukkoon. Itselleni riittää, että nautin kirjan lukemisesta.
Narnian sijaan suosittelisin C.S. Lewisilta Ransom-trilogiaa.
Alvinin kirjat (Orson Scott Card) ovat aika omaperäisiä.
Kukaan ei tainnut vielä mainita, onhan tämä itsestäänselvyys jo yleissivistyksenkin takia: Tolkien.
Mutta älkää tehkö samaa "virhettä" kuin itse tein - älkää aloittako Silmarillionista, vaikka se mielenkiintoinen kirja onkin. :)
Joskus vuosia sitten luin suomalaisen fantasiakirjan, jossa pääosassa on miespari. Siis rakastavaiset. En muistanut kirjan tai kirjailijan nimeä, mutta tein hieman salapoliisityötä Googlen avulla, ja löysinkin sen: Taru ja Tarmo Väyrysen Tulisydän, itsenäinen jatko-osa Vuorileijonan varjo -sarjaan. (Eli arvatenkin siinä sarjassa on myös muita kirjoja, joissa nämä henkilöt esiintyy, en tosin muista näin äkkiseltäni lukeneeni niitä.) Se on nuorille suunnattu kirja, enkä muista siitä oikeastaan juuri muuta enää kuin nuo päähenkilöt, klaanipäällikkö Aken ja ylipappi Dotarin. En muista enää esim. että oliko kirja hyvä tai edes lukemisen arvoinen. Mutta muistuipa nyt kuitenkin kirja mieleen, ja ajattelin, että saattaisi tällä foorumilla kiinnostaa kun fantasiakirjoista oli puhetta.
Ja suomalaisista fantasiakirjoista voi mainita myös Viivi Hyvösen Mahlaa suonissaan. Mutta senkin lukemisesta on minulla kulunut jo niin kauan, etten oikein osaa arvioida sen hyvyyttä tai huonoutta enää.
Ah, täältähän puuttuu lisääkin kotimaista :)
Nimittäin Johanna Sinisalon kirjoittama "Ennen päivänlaskua ei voi". :)
Sen pääosassa kun on homokin vielä! :D
Ai vitsi, unohdin ihan tuon "Ennen päivänlaskua ei voi" ku siitä on niin kauan ku sen olen lukenut. Muistan kyllä tykänneeni siitä silloin.
Itse kun en enää nykyään ehdi istua alas kirjan kanssa, niin olen löytänyt kokonaan uuden (fantasia)maailman podcasteista ja ylipäätään ilmaisista äänikirjoista. Jos siis mp3 ja ipod tms. ovat tuttuja käsitteitä, niin kannattaapa katsoa sivustoa
http://podcastle.org/
josta löytyy viikoittain ilmaisia lyhyitä fantasianovelleja! Itselleni jäi erityisesti mieleen nro 3: Run of the Fiery Horse.
Ai niin, kaikki on tietysti englanniksi, eli jonkinlainen kielitaito on suotavaa...
Taidanpa laittaa muuten podcast-aiheesta ihan oman keskustelunkin...
Akateemisessa kirjakaupassa on hyvä valikoima ulkomaisia (lähinnä englanninkielisiä) Scifi- ja Fantasia-kirjoja. Siirryin sinne aikoinaan, kun suomalaisten kustantajien kehno taso kävi hermoille. Sitä paitsi niitä englanninkielisiä pokkaripainoksia saa jopa 8 eurolla, mikä ei ole hinta eikä mikään verrattuna suomalaisiin kirjoihin, joiden hinnat ovat järjestään yli 20 euroa.
Edelliseen viestiin voisin lisätä, että myös Fantasiapelit tarjoaa laajaa valikoimaa kevyempää ja ei-niin-kevyttä fantasiaa. :)
"Ennen päivänlaskua ei voi" on ihana. Pidin paljon myös Johanna Sinisalon Sankareista, joka seuraa Kalevalan tapahtumia nykyaikaan päivitettynä. Lasisilmää en ole vielä lukenut, mutta sekin vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Richard Adams pitää ehdottomasti mainita. Kaniiniyhdyskunnan elämästä ja uuden kotiseudun etsimisestä kertova Ruohometsän kansa oli yksi varhaisnuoruuteni rakkaimpia kirjoja. Ruohometsän kansa taitaa olla enemmän lapsille ja nuorille suunnattu, mutta kyllä siitä vielä aikuisenakin voi hyvän lukukokemuksen saada. Ainakin yksi ystäväni luki sen ensimmäisen kerran päälle nelikymppisenä ja oli ihan liikuttunut..
Richard Adamsin Keinumorsian oli myös tosi hyvä. Se on enemmän jännitysromaani, mutta siinä on mukana yliluonnollisia elementtejä.
Mun suosikkisarja on aina ollut Robin Hobbin Näkijän taru. Niitä on vaan ollut aika vaikea löytää. Itse löysin koko sarjan ja jatkotrilogiankin <a href="www.finlandiakirja.fi">Finlandia Kirjan verkkokaupasta</a>, missä taitaa olla enemmän fantasiaa kuin muualla