Uutisten luotettavuus

Useimmat uutiset, joita tänne kerään, on saatu erilaisilta internet-sivuilta. Tänään on monilla keskieurooppalaisilla sivuilla itävaltalaisen sivuston ggg.at uutinen, jonka mukaan taas olisi ollut Moskovassa mielenosoitus ja siellä olisi pidätetty EU-meppejä ja saksalainen kansanedustaja. Uutinen näyttää samanlaiselta kuin tapahtumat Moskovassa 27.5.2007. Saattaa olla, että joku on löytänyt uutisen, ja siitä on puuttunut päivämäärä. Uutisankka eli vanha uutinen.

Monilla internet-sivuilla on sama ongelma. Ei ole päivämäärää, jolloin teksti on kirjoitettu. Ainakaan minä en ehdi pitkään selvitellä uutisten todenmukaisuutta. Pitää uskoa, että asiassa on totta, ja jos ei ole, korjataan myöhemmin. Itsekin olen viime viikolla erehtynyt pitämään tietoja totena, kun ei ollut vuosilukua. Oli vain päivämääriä huhtikuulta. Onneksi muutamassa tunnissa huomasin virheen.

Hesetan internet-sivuilla on samaa ongelmaa. Kohdassa "artikkelit" ei ole kirjoituspäivämäärää. Sama ongelma Turun seudun setan sivuilla. Ihmettelin taannoin, mitä kaikkea tapahtuukaan lähiaikoina Turussa. Todellisiuudessa ne olivat edellisen vuoden tapahtumia.


Tänään Helsingin Sanomien euroviisujutun lukijakommenteissa joku ihmettelee, että mistä tuokin uutinen mahtaa olla peräisin. Onko siinä mitään perää, että homot aiotaan Belgradissa hakata. Hyvä kysymys. Voi olla, että vihamielisiä kommentteja homoista ja hakkaamisesta esittää vain yksi pimahtanut äärikansallinen sekopää.

Olen huomannut aivan samoja juttuja kuin Vaeltajakin. Varsin usein joutuu ainakin hetken miettimään uutisjutun aitoutta taikka sen ajankohtaa. Tapanani on hiukankin epäilyttävissä tapauksissa koettaa löytää samasta asiasta jonkun toisen median kirjoittama juttu. Jos jonkin jutun kohdalla olen alkanut epäillä, että voiko asia todella olla totta, se usein ei ole totta.

Olen sitä mieltä, että uutistulvassa on virheitä. Ne vain menevät läpi kun ei ole aikaa ja puhtia tutkia yhtään tarkemmin vaikkapa uutisen taustoja. Vapaaehtoisuutisoinnille olen antanut löysemmät kriteerit, kuin työhommalle. Tietenkin nolottaa vallan perkuleesti, kun (!) tekee mokan. Niitä takuuvarmasti siis tulee. Jos niin tapahtuu, oikaisu on sopiva tapa.

Lisänä tilannetta on sotkemassa se, että uutisia tahallisesti vääristellään. Esimerkki muutaman päivän takaa. Arvostettu kansainvälinen yritys antoi lehdistötiedotteen uudesta innovaatiosta ja tuotteesta. Siinä oli jotain tuttua. Kuinka ollakaan, samainen yritys oli julkistanut saman tuotteen kertaalleen jo vuosia aikaisemmin. Läheltä piti, että olisin mennyt halpaan. Eräs toinen media meni. Kun kerroin heille, tuli vastauksena parahdus, että enää ei voi luottaa edes yritysten lehdistötiedotteisiin.

Tällä hetkellä minua ärsyttää uutinen antioksidanteista, jotka on aikaisemmin ylistetty taivaisiin. Nyt oli jokin uutinen, että ne tappavat enemmän kuin parantavat.

Tällaisessa maailmassa meidän on vain elettävä ja epävarmuutta siedettävä.

Uutisten tiukka varmentaminen on monesti myös turhauttavaa. Esimerkiksi Amnesty on hyvin tiukka siinä, mitä tapauksia otetaan sen listoille; ne pitää varmentaa useista suorista lähteistä. Hienoa, tulee vähän virheitä, luottamus Amnestyyn kasvaa ja samalla ehkä sen vaikutus mahdollisuudet.

Toisaalta tapahtuu paljon sellaista, mitä on hyvin vaikea verifioida. Miten selvittää luotettavasti mitä tapahtuu Iranin vankiloissa? Jos ei ole aivan varmaa tietoa, pitääkö vain vaieta?

Yksi ratkaisu on tietysti se, että aina ilmoitetaan uutisten lähteet ja esitetään oma arvio niiden luotettavuudesta. Silloin voi uutisoida myös tapahtumia, joiden todenperäisyydestä ei ole täyttä varmuutta, ilman että tulisi harhaanjohtaneeksi yleisöä. Tämä antaa lukijallekin jotain mahdollisuuksia, ei tarvitse aina yrittää itse selvittää kaikkia taustoja. Matkan varrella tietysti lukijan luottamus joihinkin lähteisiin kasvaa. Esimerkiksi Vaeltaja korrektisti aina mainitsee lähteensä ja niitä paljon seuranneena osannee monesti arvioda niiden luotettavuutta satunnaista lukijaa (minua) paremmin.

Muinoin hyvä ohjenuora oli se, että asia piti varmistaa vähintään kahdesta lähteestä. Tänä päivänä tietoa liikkuu hurjan paljon enemmän ja nopeammin kuin ennen. Lisäksi eri tahot lainailevat toisiaan, jolloin alkuperäinen lähde saattaa matkan varrella hukkua.

Itse olen koettanut etsiä vahvistusta erilaisita näkökulmista tai erilaisista käsittelytavoista. Kun yhtä ja samaa asiaa käsitellään toisistaan poikkeavalla tavalla, summana syntyy yleensä alkuperäistä täydempi tulos. Mitä useampi lähde on kyseessä, sen helpompi on eliminoida virheitä ja puutteita.

Monista sateenkaari-ihmisiä koskettavista asioista löytyy "homojen vastustajien" suunnalta aivan erilaisia näkökulmia. Niitäkin voi käyttää "peilinä". Vaikka asiat ja niiden merkitykset ovatkin käännetty usein päälaelleen, ovat monet yksityiskohdat ihan kohdallaan.

Ei uutisten kerääminen ole helppoa ja virheitäkin voi sattua. Parempi kuitenkin on, että tieto liikkuu. Useimmiten selkeät virheet korjautuvat ennemmin tai myöhemmin.