Naistutkimus sanamagiaa?

Helsingin Sanomien tiedesivulla Pertti Töttö (Kuopion yliopiston sosiaalitutkimuksen menetelmien professori) kritisoi vahvasti naistutkimusta. Ydinsisältö hänen arvostelussaan on jotain sellaista, että naistutkimus käyttää sanamagiaa. Entiset termit pannaan roskikseen, ja asioille annetaan uudet nimet. Sanamagiaa tarvitaan akateemisen, naisista koostuvan heimon koossapitoon.

Edelleen hesarista ajatuksia. Kotimainen naistutkimus on tehnyt suuren karhunpalveluksen hämärtämällä eron sukupuolen ja sukupuuoliroolin välillä. Annemari Vänskä kirjoitti HS:ssä 16.3., että biologista sukupuolta ei kiistetä, mutta "sukupuoli on sosiokulttuurinen rakenne". Tänä aamuna Pertti Töttö vaatii, että on sanottava suoraan, mitä ajatellaan eikä kiemurrella kielen rakenteilla. Jos halutaan sanoa, että sukupuoliroolit eivät johdu suoraan sukupuolten biologisista ja psyykkisistä eroista, se olisi sanottava suoraan.

Jussi K. Niemelän ja Osmo Tammisalon pamfletti "Keisarin uudet (v)aatteet" pari vuotta sitten kritisoi naistutkimusta ja piti sitä "valetieteenä". Kirjassa sanotaan, että naistutkimus on joutunut sukupuolivähemmistön panttivangiksi. Suora lainaus aamun HS:stä:

"Lesbo- ja pervotutkimus on sepittänyt naistutkimuksen alkuperämyytistä niin voimallisen version, että sitä ei kukaan heimoon kuuluvista uskalla kyseenalaistaa. Tarina valkoisesta länsimaisesta miehestä on vaihtunut kertomukseksi "heteronormatiivisuudesta". Tätä nimeä totteleva paholainen on harhauttanut 95% ihmisistä luulemaan olevansa luonnostaan heteroja, vaikka ovatkin ihan jotain muuta."

Hesarin kirjoituksen mukaan kului yli vuosi ennen kuin Naistutkimus-lehti 3/2007 reagoi. Tuula Juvonen vastasi pamfletin kritiikkiin. Juvosen mukaan sukupuolia ei ole kaksi vaan monta. Toiseksi Darwinin teoria on "elitistinen heteromiesnarratiivi, jossa ideaalisiksi ymmärrretyt sukupuolisuhteet on luonnollistettu projisioimalla ne eläinmaailmaan". Juvonen kritisoi Naistutkimus-lehdessä sitä, että Niemelän ja Tammisalon pamfletti ei esitä mitään uutta. Pamfletissa vain toistellaan heteroseksuaalisuus-ajatusta, eli pamfletti on esimerkki heteronormatiivisesta ajattelusta.

Muita kriittisiä arviointeja ei Tammisalon ja Niemelän pamfletti saanut.

Näin siis Helsingin Sanomissa tänä aamuna.

Äläpäs nyt, vaeltaja, väitä ettei muita arvioita olisi. Hesari julkaisi Jakke Holvaksen hyvin kriittisen arvion ko. kirjasta, samoin Kristiina Rolinin kommentin. Aamulehdestä löytyi myös kriittinen arvio. Tieteessä tapahtuu -lehdessä on käyty pitkä ja laaja keskustelu Tammisalon ja Niemelän teeseistä, samoin Sosiologia 1/2007 sisälsi arvion. Tässä vain muutama esimerkki keskustelusta. Nettisivuilla keskustelua on käyty Suomi24 myöten, joten arvioita joka lähtöön kyllä löytyy.

Tuo ylläoleva teksti on koottu Helsingin Sanomien artikkelista tänä aamuna. Siinä esitetyt väitteet eivät ole minun väitteitäni.

Minua on aina ihmetyttänyt koko naistutkimus. Luulisi olevan hyödyllisempää (ja objektiivisempaa) perustaa vaikka joku yleinen tasa-arvo-tutkimuksen yksikkö kuin ylläpitää tuollaista vihaisten naisten syyttäjäklubia, joka tuottaa jäsenilleen "vittu haisee hyvältä"-rintanappeja ja muuta vastaavaa.

Jepjep. Nyt kun nais- ja pervotutkijat ovat kumonneet biologian opit, he käyvät ehkä seuraavaksi fysiikan teorioiden kimppuun, sillä nehän edustavat aivan selvästi "elitististä heteronarratiivia"...? Toisaalta luulisi Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian miellyttävän naistutkijoita, ainakin noin semanttisesti ;D

Mielenkiintoinen ajatushärö, kun kirjoittaja sanoo naistutkimuksen joutuneen 'sukupuolivähemmistön panttivangiksi', ja jatkaa seuraavaksi aiheesta 'lesbo- ja pervotutkimus'. Olisiko mennyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekaisin?

Ja tosiaan, artikkelin kirjoittaja itse väitti seuraavalla tavalla, että muita kommentteja ei tullut naistutkimusyhteisöltä kuin Juvosen kirjoitus:

"Naistutkimuksen dosentti Juvonen kirjoitti "naistutkijoiden" nimissä. Odotin lehden seuraavan numeron ilmestymistä nähdäkseni, uskaltaako kukaan naistutkijoista olla eri mieltä. Ei uskaltanut. Niemelän ja Tammisalon kritiikki osui napakymppiin."

Sikäli tässä keskustelussa menee puurot ja vellit sekaisin, että jotkut tuntuvat kyseenalaistavan sinänsä nais- ja pervotutkimuksen. Periaatteena, että sehän on 'vain' biologiaa. Se että pitää huonona vallitsevaa tutkimuksen metodologiaa tai teoreettista viitekehystä on eri asia, näin siis populaarilehdistössä.

Minusta on lähinnä hullunkurinen se ajatus, kuinka homoseksuaalisuus syntyi 1800-luvun lopulla, kun käsite määriteltiin, ja että on kyse puhtaasti kullttuurisesti määritellystä tai ilmitulevasta asiasta. Ehkä sosiologit tarkoittavat biologisen ja psykologisen asian kulttuurista ilmenemistä, mutta voisivat sen silloin sanoa vähän selvemmin. Toisaalta monet puhuvat erittäin kielteiseen sävyyn 'biologisoivista' teorioista, ja siitä kuinka ihan oikesti homous on kokonaan 'kulttuurisesti konstruoitu'.

Toinen juttu on se, että tarvitsisimme paljon enemmän tutkimusta siitä, miten sukupuoli ja seksuaalisuus toetutuvat yhteiskunnassa. Mielestäni oikein joku totesi, että nais- ja pervotutkimus on auttanut myös heteromiehiä ymmärtämään itseään, ei ns. uusi miesliike.

Mun täytyy tunnustaa, että mäkään en ihan ymmärrä queer-tutkimusta. Samalla tunnustan, että en ole siihen perehtynytkään, niin että ajatukseni ovat enemmänkin mielikuvia kuin todellista tietoa siitä, mitä nais- tai queer-tutkimus käsittelee. Mielikuvat ovat syntyneet aiheen opiskelijoiden kanssa käydyissä keskusteluista sukupuolisuudesta. Musta on kuitenkin tuntunut juuri siltä, että aika pitkälle se on pelkkää sanaleikkiä, sanojen pyörittelyä, vääntämistä, niistä päättelyä.

Varmaan se on paljon muutakin, mutta siitä huolimatta sanaleikit saisi lopettaa. En tiedä onko akateemisessa maailmassa yleisesti tapana pyöritellä sanoja ja niiden merkityksiä asioiden ja asioiden merkitysten sijaan, vai onko vain sattumaa, että olen itse törmännyt sellaiseen juuri tämän aiheen parissa.

En ymmärrä ollenkaan joidenkin ihmisten tarvetta kiistää ihmisen käyttäytymisen biologiset perusteet tai varsinkaan tapaa yrittää irrottaa ihmistä lajina kauas muista lajeista ja niiden käytöksestä nimeämällä ihmisen käytöksen osa-alueita tavoin, joilla eläinten käytöstä ei nimetä.

Ei ihminen ole ainut laji, jolla sukupuoli on myös sosiaalinen. Ei ihminen ole ainut laji, jolla saman yhteisön yksilöiden välinen viestintä on monitahoista, monimutkaista, opittua, rooleihin perustuvaa.

Sitä mieltä mä en ole, että biologialla voisi sanella miten ihmisen pitää käyttäytyä. Se on arvoasia. Sen sijaan olen sitä mieltä, että jokaisen yksilön rooleja ja käytöstä voi selittää hänen biologiallaan.

Naistutkimuksessa on sellainen outo piirre että sitä voivat (saavat?) tehdä vain sen aatteita uskollisesti noudattavat naistutkijat. Miesten on turha ajatellakaan osallistuvansa keskusteluun, koska he vain ovat alistamassa naisia. Mikäli naistutkija taas uskaltaa kyseenalaistaa asioita, on hänkin vain miesten kätyri ja pitää niin ollen savustaa joukosta.

mielestäni on kiinnostavaa huomata, että naistutkimus moninaisena tieteenalana otetaan kohteeksi, jonka kommentoiminen ja "tekeminen" tulisi sallia kenelle tahansa asiaan perehtymättömälle, ja nämä kommentit tulisi tiedeyhteisön sisällä ottaa tosissaan ja legitiimeinä. tulisiko sama vaatimus ulottaa muille tieteenaloille? sosiologit kommentoimaan fysiikkaa, musikologit geologiaa tai vaikkapa tradenomit psykologiaa samalla vaatien, että alojen edustajat vastaavat kommentteihin perinpohjaisesti? erimielisyys minkä tahansa tieteenalan sisällä vaikuttaa toimimismahdollisuuksiin yhteisössä, eivätkä naistutkijayhteisöt ole tässä suhteessa erilaisia.

on kuitenkin ihan perusteltua olettaa, että tieteensisäiseen keskusteluun osallistujat ovat perehtyneitä keskustelun kohteeseen. esimerkiksi feministisen teoretisoinnin biologiakritiikki (joka ei ole mikään yksinkertainen biologian vastustus) ei ole lähtöisin asiaan (=luonnontieteisiin) perehtymättömiltä tutkijoilta, vaikka kritiikki onkin omaksuttu osaksi useimpien tutkijoiden teoriaperustaa. ihan samalla tavalla kuin muilla tieteenaloilla opiskelijoille ei opeteta aivan kaikkea tieteenalan historian ongelmallisista teorioista, vaan selitetään lähtökohdat sille, miltä pohjalta teorioita tällä hetkellä tehdään, on perustan etsiminen ja syvempi etiologioiden ymmärtäminen jatko-opiskelijoiden ja tutkijoiden heiniä ja oman erikoistumisen varassa.

queer-teoreettinen lähtökohta tulee usein luetuksi puhtaan konstruktivismin muodoksi, mutta selkokielellä voisi sanoa, että queer-teoreetikot lähtevät siitä yksinkertaisesta havainnosta ja oletuksesta, että biologia on tieteenä muiden tieteiden joukossa sosiaalista toimintaa ja sen tulos, jossa vaikuttavat tutkijoiden arvovalinnat sekä kysymyksenmuodostuksessa että tulosten tulkinnassa. perustieteenfilosofiaa siis. biologia ei siis tarjoa mitään objektiivista, parempaa tai pysyvää pohjaa sukupuolen ymmärtämiselle, ja queer-teoreetikot monien muiden muassa ovatkin kiinnostuneita kysymään miksi meille tuntuu olevan niin kovin tärkeää löytää jokin objektiivinen perusta sukupuolelle, sukupuolijaolle ja seksuaalisuudelle ja mitä tämä tiedonintressi palvelee.

Sukupuoli ja seksuaalisuus tutkimuskohteena eroaa monesta muusta tutkimuskohteesta siinä, että meillä kaikilla on siitä oma kokemus.

en oikein ymmärrä, mitä kesäpoika ajat takaa... mistä monista muista tutkimuskohteista sukupuoli ja seksuaalisuus eroavat, ja millä tavoin? onhan kokemuksellisuus osa ihmiselämää hyvin olennaisesti, ja tuntuisi oudolta erottaa sukupuoli ja seksuaalisuus erillisiksi alueiksi nimenomaan subjektiivisen kokemuksen vuoksi...

Sopiva aprillipilaksi.

Naistutkimusko?

Ehkä yliopistojen lisääntyvä tulosvaatimus lakkauttaa aikanaan koko oppiaineen. Sehän olisi epäilemättä monelle mieleen.

Kommenttina tuohon biologian tutkimustulosten asenteellisesta tulkinnasta; kaikki tulkinta on tulkintaa ja kysymyksenasettelu jo itsessään rajaa vastausvaihtoehtoja. Sen sijaan en koe että biologia olisi jotenkin erityisen tulkinnanvarainen tieteenala. Yhtä hyvin voi kysyä, että eikö juuri nais- ja queertutkimus ole ala, jonka pariin hakeudutaan helposti henkilökohtaisista intresseistä, ts. tutkijat ovat ehkä juuri niitä ihmisiä, jotka kokevat sukupuolisuuden ongelmalliseksi ja se vaikuttaa tutkimustuloksiin.

Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen eivät koskaan ole täysin erotettavissa. Toisaalta mä kyllä ajattelen sosiaalisen sukupuolen korostamisenkin olevan peruslaadultaan biologista alkuperää; tapa houkutella omasta sukupuolesta kiinnostuneita kumppaneita.

Valtaosa ihmisistä on kiinnostunut sukupuolista seksuaalisesti. Ei ole mikään ihme, että ihmiset tahtovat tuoda sukupuoltaan esille, olivatpa sen esilletuomisen tavat millaisia tahansa, ja että sen esilletuomisesta syntyy erilaisia kulttuurillisia ilmiöitä. Sukupuolisuus on iso osa seksuaalisuutta ja seksuaalisuus on iso osa ihmistä, ihan biologisista syistä.

Pitäiskö kaikkien ihmisten olla samalla tavalla rakentuneita, samalla tavalla käyttäytyviä, on arvokysymys. Mä en usko sukupuolen olevan pelkästään opittu asia, vaan uskon, että sukupuoliset ja seksuaaliset vähemmistöläisyydet ovat aivan yhtä biologiasia ilmiöitä kuin enemmistöläisyyskin on. Biologia ei siten voi minusta olla peruste arvomaailmalle.

Onko biologian väärinkäyttäminen perusteena niin iso asia, että sen kumoamiseen tarvitaan kokonainen oma tieteenalansa, on minusta oleellisin kysymys pohdittaessa queerteorian mielekkyyttä.

Stellagrrrl, subjektiivisuudella vastasin ihmettelyysi siitä, miksi sukupuolisuus on asia, johon "asiaan perehtymättömillä" on oikeus ottaa kantaa.

"...queer-teoreetikot lähtevät siitä yksinkertaisesta havainnosta ja oletuksesta, että biologia on tieteenä muiden tieteiden joukossa sosiaalista toimintaa ja sen tulos, jossa vaikuttavat tutkijoiden arvovalinnat sekä kysymyksenmuodostuksessa että tulosten tulkinnassa"
- Ahaa, nais/queer-tutkijoiden heteromiessikavallankäyttösalaliittoteoriat ulottuvat siis jopa biologiaan tieteenalana :O

ei biologia olekaan erityisen tulkinnanvarainen tieteenala. sen sijaan biologiaan (ja moniin luonnontieteisiin) suhtaudutaan yleisesti siten kuin se edustaisi vähemmän tulkinnanvaraista tiedettä, jotain puhdasta objektiivisuutta, ja esim. queer-kritiikki asettaa biologian osaksi sosiaalista tiedekenttää minne se perustellusti kuuluukin.

kirjoitit: "Toisaalta mä kyllä ajattelen sosiaalisen sukupuolen korostamisenkin olevan peruslaadultaan biologista alkuperää; tapa houkutella omasta sukupuolesta kiinnostuneita kumppaneita." "Sukupuolisuus on iso osa seksuaalisuutta ja seksuaalisuus on iso osa ihmistä, ihan biologisista syistä." tässä juuri asetat biologian perustavammaksi (alkuperäiseksi) kuin sosiaalisen; queer lähtee siitä, että on kiinnostavaa kysyä millä perusteella teet näin. miksi sinusta on niin, että kaiken pohjalla on biologia, jolle sosiaalinen/seksuaalinen rakentuu? mutulla? siksi, kun niin on tavallista ajatella? se, että sanot että "minusta asia on näin" ei ole perustelu.

itse asiassa minua kiinnostaa kovasti se, että luen tekstiäsi siten kuin ajattelisit, että luonnollisuus vapauttaa moraalisesta tuomitsemisestä. eli ajatteletko, että jos vain pääsemme eroon argumentointivirheestä, että jokin luonnossa esiintyvä olisi luonnollisempaa (hyväksytympää) kuin jokin toinen, niin silloin erilaiset luonnolliset sukupuolet ja seksuaalisuudet arvotettaisiin samanarvoisina? eli jos voimme todistaa/uskoa/hyväksyä, että hlbt-vähemmistöt ovat aivan yhtä luonnollisia kuin heterotkin, niin arvoneutraali suhtautuminen voisi olla mahdollista? onko tavoittelemasi ajatus tämä?

yhtäkaikki queer ei ole vain eikä edes suurimmaksi osaksi biologisoidun sukupuolinäkemyksen kritiikkiä, vaan uudenlainen tapa jäsentää sosiaalista ja poliittista todellisuutta, etsiä ratkaisuja tosielämän ongelmiin tutkimalla niiden rakentumista ja uusintamista.

mitä tulee eri tieteenalojen tutkijoiden ad hominem -niputteluun, niin henkilökohtaiset intressit ja sosiaaliset tutkimusvinoumat ovat hiukan eri asia, mutta on varmasti totta, että joka ainoa tutkijaksi ryhtyvä pitää tutkimusaluettaan syystä tai toisesta tärkeänä ja siten henkilökohtaisena.

Mikä mahtaa olla tutkijoiden arvovalintojen vaikutus maailmankaikkeuden alusta viestivän ns. 3 kelvinin taustasäteilyn tutkimuksessa? Vai oliko se niin, että koko maailmankaikkeus on sosiaalinen konstruktio...?

"subjektiivisuudella vastasin ihmettelyysi siitä, miksi sukupuolisuus on asia, johon "asiaan perehtymättömillä" on oikeus ottaa kantaa."

tietysti, aivan kuten kenellä tahansa ajattelevalla ihmisellä on oikeus ottaa kantaa psykologian ja mielenfilosofian teorioihin, mutta heitä ei ehkä tarvitse ottaa tieteensisäisen kritiikin esittäjinä vakavasti.

"ei ehkä tarvitse ottaa tieteensisäisen kritiikin esittäjinä vakavasti"
Et suinkaan, stellargirl, tarkoita nais- ja queertutkimusta tieteeksi? Ne ovat tutkimusta se on selvä, mutta tiedettä, eh. Kumppaninikin, joka on humanisti ja ko. aiheeseen joltisenkin perehtynyt, on sitä mieltä että NQT ei ole tiedettä (eikä sen toki tarvitsekaan olla).
Tieteellä on tieteen kriteerit, turha luonnontieteilijöiden on jankuttaa (jos joku niin tekee) että humanistisen tutkimuksen pitäisi täyttää samoja kriteereitä.

käsittääkseni suomen kielessä sana "tiede" viittaa myös humanistisiin- ja yhteiskuntatieteisiin. englannin kielen "science" sen sijaan viittaa vain luonnontieteisiin, mutta suomen kielessä käsitteen rajaaminen luonnontieteisiin lienee anglismi. en tietenkään väitä, että eri tieteenalojen metodit tai kriteerit olisivat identtisiä.

Lähdetään ihan perusteista. Mun ajattelutapani perustuu siihen tavalliseen tapaan ajatella, että hminen tässä maailmankaikkeudessa on olevainen, fyysinen, aikaan sidottu olento. Tässä fyysisessä vartalossa ihmisellä on aivot, jotka ohjaavat ihmisen toimintaa. Yksi ihmisen ominaisuuksista on käyttäytyä seksuaalisesti. Seksuaaliselta käyttäytymiseltään ihminen yleensä on sukupuoleen sitoutuva olento, ja ihminen lisääntyy sukupuolisesti, ei esimerkiksi jakautumalla. Lisääntyminen geeniperimän siirtäjänä takaa sen että fyyisesti, lisääntymisen kannalta katsoen kaksijakoinen sukupuolijako pysyy yllä.

Tietenkään mä en voi perustella, enkä edes tietää, vaan ihan noin vaan törkeästi oletan, että ihminen on "ensin" fyysisesti olemassa ja vasta sen jälkeen persoona. Tietenkin asiaa voidaan katsoa toiseltakin kannalta, että ihminen on ennenkaikkea "itse", sielu tms, joka sitten yllensä kiinnittyy "itseä" vastaavaan vartaloon ja siten sukupuoli oli ensin psyykkinen ja vasta sitten fyysinen. Kun ottaa huomioon ihmisen kehityksen hedelmöityksestä valmiiksi, sukupuoliseksi vauvaksi saakka, on minusta jokseenkin järkevämpää olettaa, että sukupuoli syntyy fyysisistä syistä, muokkaa vartalon tietynlaiseksi, myös ne aivot, ja että sosiaalinen puoli rakentuu vasta ihmisen synnyttyä ja kasvettua näiden valmiiden, fyysisten ominaisuuksien päälle, niiden luonnollisena jatkeena.

Sukupuolelle ominainen käytös voi osittain johtua aivojen rakenne-eroista, hormonierityksen eroavaisuuksista, sekä ennenkaikkea siitä, mille sukupuolelle ominaista käyttäytymismallia lapsi alkaa tiedostamattaan harjoitella ja toistaa. Näistä kaikista yhdessä kehittyy seksuaalisuuteen valmis, aikuinen sukupuolinen ihminen, joka oman ja toisten ihmisten sukupuolisuuden kautta etsii seksuaalisuudelleen kiinnittymiskohtaa ja alkaa viettää aikuista elämää.

En ole oikein varma missä kohdassa meidän ajattelumme eroaa, siksi en osaa oikein vastata siihen, mitä kysyit stellagrrrl.. Kerro minulle missä kohtaa mun tarinani ihmisestä alkoi kehittyä väärään suuntaan, tai jos kertoisit sen alusta asti aivan erilailla, niin millaisena sinä näet ihmisen sukupuolen kehittymisen.

En täysin ymmärrä miten ihminen voisi olla ensin jotain sosiaalista sukupuolta, ja vasta sen jälkeen kehittyä biologisesti, vai tarkoititko asettamallani järjestyksellä kuitenkin jotain ihan muuta?

Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat ihan mielenkiintoisia aiheita. En mä ihmettele kiinnostusta aiheeseen, enkä tahdo väheksyä kenenkään opiskelua tai mitään sellaista. Mä olen itse hyvin kiinnostunut (mm.) psykologiasta, joka sekään ei ole kovin todennettavaa ja täsmällistä tiedettä, koska ihmisen käyttäytyminen on niin monisyistä. Jotenkin vain tästä koko naistutkimuksen tieteenhaarasta on syntynyt mulle hyökkäävä vaikutelma. Ehkä olen ymmärtänyt väärin, ehkä osaat selventää minulle paremmin, mutta minusta tuntuu, että naistutkimus on ala, jossa tutkimusten tulokset on jo päätetty etukäteen. Se on ideologia, ei varsinainen ennakkoluulottomasti lähestyvä tieteenala. Mä tiedän että sen tarkoitus on olla nimenomaan ennakkoluuloton, ja purkaa pois niitä ennakkokäsityksiä, joita vaikka biologian arvottavan tulkinnan on nähty luovan. Samalla on kuitenkin päätetty olla jo lähtökohtaisesti eri mieltä.

Vai?

On totta, että "minusta tuntuu" tai "minä uskon" ei ole pätevä perustelu. Mutta enhän mä niitä ole perusteluina käyttänytkään. Käytin niitä kertomaan, mitä ajattelen ja perusteita voi kysyä, jos mielipide ei tunnu mielekkäältä. Sitä mä en terkoittanut, että luonnollisuus takaisi hyväksyttävyyden. On monia eettisesti arveluttavia asioita, jotka silti ovat aivan luonnollisia. Sen sijaan sanoin, että biologiaa ei voida pitää arvojen perusteena.

Kesäpoika kirjoitti: "Se on ideologia, ei varsinainen ennakkoluulottomasti lähestyvä tieteenala"
Tuo on juuri se asia, mistä kriitikot queer-tutkimusta loppujen lopuksi syyttävät.
Maailman sivu on syntynyt uusia "tieteenaloja" ja tutkimussuuntia, joiden edustajat karrikoidusti sanottuna väittävät, että "hei, me olemme keksineet pyörän, mutta kukaan muu ei tajua sitä".
Aika näyttää mikä tutkimusala kestää ja kehittyy.

esität näennäisen neutraaleja väitteitä ihmisen biologisesta olemuksesta, joista kuitenkin teet normatiivisia päätelmiä (ilmeisesti) huomaamattasi. esimerkkejä:

esität seuraavassa käsittääkseni oletuksen, että seksuaalisuus on ensisijassa lisääntymistehtävän määrittelemä."Seksuaaliselta käyttäytymiseltään ihminen yleensä on sukupuoleen sitoutuva olento, ja ihminen lisääntyy sukupuolisesti, ei esimerkiksi jakautumalla." mikä saa sinut olettamaan, että seksuaalisuus olisi ensisijassa juuri lisääntymistehtävää palveleva eikä esimerkiksi sosiaalisia hierarkioita tai yhteistyötä varten kehittynyt?

muun kirjoittamasi perusteella vaikuttaa siltä, että seuraavassa pätkässä nimetty "sukupuolelle ominainen käyttäytymismalli" lienee mielestäsi perusteeltaan luonnollinen/biologinen; onko näin? "Sukupuolelle ominainen käytös voi osittain johtua aivojen rakenne-eroista, hormonierityksen eroavaisuuksista, sekä ennenkaikkea siitä, mille sukupuolelle ominaista käyttäytymismallia lapsi alkaa tiedostamattaan harjoitella ja toistaa. Näistä kaikista yhdessä kehittyy seksuaalisuuteen valmis, aikuinen sukupuolinen ihminen, joka oman ja toisten ihmisten sukupuolisuuden kautta etsii seksuaalisuudelleen kiinnittymiskohtaa ja alkaa viettää aikuista elämää." jos näin ei ole, mitä se mielestäsi on? minulle tekstisi näyttäytyy latautuneena ja "itsestäänselvyyksiä" täynnä olevalta, jotka taas ovat kiinnostavia ja siksi kysyn.

"En täysin ymmärrä miten ihminen voisi olla ensin jotain sosiaalista sukupuolta, ja vasta sen jälkeen kehittyä biologisesti, vai tarkoititko asettamallani järjestyksellä kuitenkin jotain ihan muuta?" en tarkoittanut kirjoittamaasi, vaan jotain ihan muuta. tarkoitin, ettei esittämäsi näkemys ihmisestä sukupuolisena ja seksuaalisena ensisijassa biologisen kehon määrittelemänä, ole ollenkaan niin neutraali kuvaus, kuin kuvittelen sinun uskovan.

tarkoitukseni ei ole väittää, ettei ihminen ole biologinen -- biologinen kuvaus ihmisestä on pätevä tapa kuvata biologian tutkimuskohdetta -- vaan, ettei biologia toimi kaikenkattavana, perustavana eikä neutraalina kuvauksena ihmiselle olentona. biologia ei ole se, josta voimme johtaa tai jolle voimme perustaa pinnallisemman/kontingentimman tiedon ihmisestä. yksinkertaistaen voisi sanoa, että biologia ei ole ollenkaan niin hyödyllinen tapa lähestyä ihmistä tutkimuskohteena kuin voisi nykykeskusteluiden perusteella kuvitella ja että rinnalle tarvitaan muita. tarkoitus ei kuitenkaan ole väittää, että käännämme asetelman ympäri, vaan että erilaiset tavat käsittää ihminen ovat hyödyllisiä eri tilanteissa, mutta eivät koskaan neutraaleja tai poliittisesti viattomia.

naistutkijoita on erilaisia ja tapoja lähestyä tutkimusongelmia on erilaisia. en ymmärrä ideologia-syytöksiä, koska vaikka olenkin nähnyt mittavasti huonoa/hutiloitua tutkimusta naistutkijoiden kynistä lähteneinä (kuten myös muilla tieteenaloilla), en ole nähnyt todisteita sille, miten erityisesti naistutkimuksessa tulokset olisivat ennaltamääriteltyjä (mitä se sitten tarkoittaakaan). tarkoitatko mahdollisesti sitä, että naistutkijoiden kysymyksenasetteluja rajaavat teorioiden asettamat rajat ja että tässä olisi jotain erityisen ideologista, joka eroaa muista tieteenaloista? olisiko sinulla tästä esimerkkejä?

naistutkijat eivät muuten ole lähtökohtaisesti biologiavastaisia tai eri mieltä biologien kanssa. useimmat queer-teoreetikot käsittääkseni eivät kiellä biologiatieteen merkitystä/ansioita, mutta eivät anna sille sellasta jumala-asemaa ihmisen kaikkivoipaisena selittäjänä kuin esimerkiksi monet mutu-tieteilijät sosiobiologeista puhumattakaan. tässä on vissi ero, joka tuntuu menevän säännönmukaisesti ohi.

((Jahas, Stellagrrrl ehti sitten painaa Lähetä-nappia ensin. Viesti poistettu.))

Minun vaikutelmani on, että useimmat modernit sosiologit eivät anna mitään merkitystä biologialle, tai ainakin vaikenevat siitä.

Jotkut ovat vastustaneen biologisia selitysmalleja esimerkiksi sillä perusteella, että joku voisi ryhtyä bortoimaan "homosikiöitä". Karmea ajtus, mutta eihän tutkimusta voi tehdä niin, että ensin määritellään mitkä ovat hyviä tuloksia ja sitten tehdään sellaista työtä millä ne saadaan.

Itse näen ongelman laajempana tieteenteoreettisena pulmana, ei vain naistutkimukseen liittyvänä. Monet sosiologit ottavat jonkun teoreettisen viitekehyksen, ja etsivät sen mukaisia mielenkiintoisia näkökulmia. Joskus tuloksena on kiinnostavaa esseistiikkaa tai yhteiskunnallisesti tärkeitä kannaottoja. Yleensä tieteessä kuitenkin pyritään selvittämään teorian paikkansapitävyyttä. En tiedä yhdenkään queer-tutkijan yrittäneen todistaa näkemystään homoseksuaalisuuden yksinomaisesta kulttuurisesta luenteesta. Pitäisi myös olla valmius hyväksyä se mahdollisuus, toki ei vielä todistettu, että homous määräytyy geneettisesti ja on evolutiivinen ilmiö. Minusta asialla ei ole juurikaan poliittista tai moraalista merkitystä, mutta olen utelias.

Jonkin selitysmallin tai teorian torjuminen emotionaalisti tai pelkästään poliittisin perustein ei ole hyvän tutkimusetiikan mukaista, vai onko se vain hyvää hermeneutiikkaa tai fenomenologista diskurssia?

ensinnäkään en aivan ymmärrä, miksi sosiologin tulisi huomioida biologia, ellei hän kommentoi sitä suoraan. emmehän vaadi matemaatikkoja huomioimaan psykologiaa tms. poikkitieteellisyyttä. sukupuolen, seksuaalisuuden tms. tutkiminen sosiologisesti ei vaadi biologian huomioimista ellemme oleta, että biologia on sukupuolen ja seksuaalisuuden ensisijainen selittäjä.

biologisten selitysmallien käyttämisestä poliittisesti arveluttavissa konteksteissa on lukuisia esimerkkejä, ja varmaankin löytyy tutkijoita, jotka vastustavat selitysmallien julkituomista potentiaalisten haittojen pelossa. tämä on melko tavallista, joskin virheellistä, argumentaatiota. sen sijaan en hetkeäkään usko siihen, että sosiologi olisi sitä mieltä, ettei homoseksuaalisuuden biologista perustaa saisi tutkia. uskoisin, että queer-suuntautunut tutkija asettaa kyseisen kaltaisen tutkimuksen vain omaan arvoonsa. esimerkiksi minusta (joka en kylläkään ole sosiologi) on hyvin kiinnostavaa, millaisilla tavoilla homoseksuaalisuuden alkuperää pyritään selvittämään sekä erityisesti se, miten tutkimustulokset julkituodaan ja miten niitä käytetään. tutkimustulokset ovat poliittisesti ja normatiivisesti merkityksellisiä, sillä tiedeyhteisö ei toimi arvovakuumissa, jossa vain tuotetaan neutraaleja faktoja; faktat muuttuvat poliittisiksi heti, kun ne otetaan käyttöön sosiaalisessa toiminnassa.

kuten sanoin edellä, en tunne montakaan (jos yhtään) queer-tutkijaa, joka kieltäisi biologian mielekkyyden tieteenalana, mutta sen perustavuuden, kaikenselittävyyden, ensisijaisuuden ja neutraliuden kieltäviä lienemme kaikki. biologia on diskurssi itsekin.

Stella, mun väittämäni olivat paljon vähemmän normatiivisia kuin miten ne koit..

"Kysyit mikä saa sinut olettamaan, että seksuaalisuus olisi ensisijassa juuri lisääntymistehtävää palveleva eikä esimerkiksi sosiaalisia hierarkioita tai yhteistyötä varten kehittynyt?", mutta itseasiassa mä en tehnyt oletusta, että sukupuoli olisi ensisijaisesti yhtään mitään. Sukupuoli on monia asioita, joista jotkin ovat biologisiaja jotkut eivät, mutta mikä puoli määritellään tärkeimmäksi on arvokysymys, eikä biologia vastaa arvokysymyksiin.

"muun kirjoittamasi perusteella vaikuttaa siltä, että seuraavassa pätkässä nimetty "sukupuolelle ominainen käyttäytymismalli" lienee mielestäsi perusteeltaan luonnollinen/biologinen; onko näin?" Kyllä. Aivojen rakenne ja hormonitoiminta vaikuttavat paljon ihmisen käytökseen ja ne ovat fyysisiä asioita. Sen lisäksi on olemassa paljon kulttuurisidonnaisia käytösmalleja, joiden tarkoitus on korostaa ihmisen sukupuolisuutta. Sukupuolen korostamishalua pidän samanlaisena vaistomaisena toimintana kuin muidenkin lajien sukupuolierot pariutumiskäyttäytymisessä ovat. Niiden tarkoituksena on viestiä oma sukupuoli muille yksilöille. Yleensä ihminen omassa käytöksessään mallintaa kulttuurillisesti sen sukupuolen käytöstä, johon fyysisesti kuuluu. Aina ei käy näin, silloin on kysymyksessä transsukupuolisuus. Itseasiassa pidän transsukupuolisuutta yhtenä todisteena sukupuolten biologisesta perästä. Jos fyysinen sukupuoli ja sukupuolinen identiteetti ja käytös olisivat toisistaan irrallisia asioita, ei samaistuminen eri sukupuolen käytöstapoihin aiheuttaisi ihmiselle tunnetta väärässä kehossa elämisestä.

Mulla ei olisi mitään sitä vastaan, että maailma olisi täysin tasa-arvoinen. Mulle sopisi paremmin kuin hyvin, että ihmiset voisivat lisääntyä sukupuolista välittämättä, että sukupuolia ei olisi lainkaan, tai että kukin voisi valita haluamansalaisen vartalon. Asia ei kuitenkaan ole niin. Se ei vain ole.

"minulle tekstisi näyttäytyy latautuneena ja "itsestäänselvyyksiä" täynnä olevalta, jotka taas ovat kiinnostavia ja siksi kysyn." En ymmärrä mitä ajat takaa. Jos selitysmallissa on mielestäsi virhe, toivon että osoitat sen minulle niin pohdin uudelleen. Jos sinulla on tarjota tilalle toinen, parempi selitysmalli, niin tahdon kuulla sen. Jollei ajatuksessa ollut mitään vikaa, eikä muitakaan ajatuksia ole, en näe ollenkaan ongelmallisena sitä, että se on itsestäänselvyys. Miksi sen pitäisi olla ongelmallista?

Miksi sosiobiologia on mielestäsi jotenkin enemmän mutu-tiedettä kuin naisteoria?

Biologia selittää paljon asioita, mutta se ei voi korvata arvokeskustelua. Eettinen kysymys on vaikka se, tahtooko äiti imettää lastaan vai mahdollisesti heittää lapsen katuojaan ja käyttää äidinmaidon hyödyksi ruuanlaitossa. Vaikka arvokeskustelussa voidaan päätyä tulokseen, ettei äidillä ole velvollisuutta imettää lasta vain siksi, että on tämän synnyttänyt ja maitoa on, se ei silti anna aihetta epäillä sitä etteikö maidon erittämiskyky olisi kehittynyt lajiin juuri turvaamaa lapsen ravinnontarve elämän ensimetreillä.

Tahdon huomauttaa, että mä en usko ihmisten yleisesti esimerkiksi harrastavan seksiä lisääntyäkseen, mutta uskon silti, että tarve seksiin pysyy yllä lajissa juuri siksi, että ilman sitä ihminen ei luonnollisesti lisäänny. Nämä ovat eri asioita.

"Kysyit 'mikä saa sinut olettamaan, että seksuaalisuus olisi ensisijassa juuri lisääntymistehtävää palveleva eikä esimerkiksi sosiaalisia hierarkioita tai yhteistyötä varten kehittynyt?', mutta itseasiassa mä en tehnyt oletusta, että sukupuoli olisi ensisijaisesti yhtään mitään."

"muun kirjoittamasi perusteella vaikuttaa siltä, että seuraavassa pätkässä nimetty "sukupuolelle ominainen käyttäytymismalli" lienee mielestäsi perusteeltaan luonnollinen/biologinen; onko näin?" Kyllä. Aivojen rakenne ja hormonitoiminta vaikuttavat paljon ihmisen käytökseen ja ne ovat fyysisiä asioita. ... Yleensä ihminen omassa käytöksessään mallintaa kulttuurillisesti sen sukupuolen käytöstä, johon fyysisesti kuuluu."

puhuin seksuaalisuudesta, en sukupuolesta. ne ovat eri asioita. kirjoitat alla, että "tarve seksiin pysyy yllä lajissa juuri siksi, että ilman sitä ihminen ei luonnollisesti lisäänny", jossa vahvistat syyn kysyä ylläoleva kysymys. eli miksi oletat, että seksuaalisuus olisi ensisijassa juuri lisääntymistehtävää palveleva, eikä jostain muusta syystä kehittynyt?

lisäksi et taida huomata, että kirjoittamassasi on ristiriita. kiellät olettavasi sukupuolen biologian ensisijaisuutta, mutta sitten kiirehdit selittämään, että itseasiassa teet juuri näin.

"Itseasiassa pidän transsukupuolisuutta yhtenä todisteena sukupuolten biologisesta perästä." mutu-pohjalta näin varmasti vaikuttaakin, mutta jos vaikka haluat asiasta lisätietoa, voit aina tutustua transtutkimukseen ja transihmisten tukijärjestöjen näkemyksiin. ne eroavat omastasi.

"Mulla ei olisi mitään sitä vastaan, että maailma olisi täysin tasa-arvoinen. Mulle sopisi paremmin kuin hyvin, että ihmiset voisivat lisääntyä sukupuolista välittämättä, että sukupuolia ei olisi lainkaan, tai että kukin voisi valita haluamansalaisen vartalon. Asia ei kuitenkaan ole niin. Se ei vain ole." tätä välikappaletta en ymmärrä: miten vapaa kehonvalinta, sukupuolten puuttuminen tai lisääntyminen tekisi maailmasta tasa-arvoisen? en myöskään ymmärrä oletatko, että kuvaamasi tilanne olisi jotenkin queer-poliittinen utopia; onko näin? jos luulet niin, olet erehtynyt.

"Jos selitysmallissa on mielestäsi virhe, toivon että osoitat sen minulle niin pohdin uudelleen." kuten sanoin edellä, teet tekstissäsi hyppyjä normatiivisiin väitteisiin huomaamattasi. oletat biologian ensisijaisuuden, vaikka olen kysymällä pyrkinyt selvittämään, mihin tämä perustuu ja miksi et esimerkiksi ajattele toisin. olen myös esittänyt sinulle queeristi, mihin biologinen ihmiskäsitys sopii ja mihin se ei sovi.

"Miksi sosiobiologia on mielestäsi jotenkin enemmän mutu-tiedettä kuin naisteoria?" en tietääkseni ole esittänyt mitään tällaista.

"Biologia selittää paljon asioita, mutta se ei voi korvata arvokeskustelua." biologia selittää paljon, mutta se ei korvaa suurinta osaa ihmiselämän keskeisistä kysymyksistä eikä selitä monia sille ohjattuja aihealueita edes parhaalla mahdollisella tavalla. sukupuoli (sellaisena, kuin se ymmärretään ihmisten kesken) ja seksuaalisuus ovat ehdottomasti aihealueita, joilla biologian asema on ylikorostunut muiden, vaihtoehtoisten ja usein parempien selitysten sijaan.

(tuli vahingossa kahdesti. anteeksi.)

Biologia on vain yksi näkökulma, eikä sen kai ole tarkoitus muuta ollakaan. Eikä naistutkimuksenkaan toki tarvi olla muuta kuin naistutkimusta. En kiistä, etteikö biologian totuuksia väärinkäytettäisi arvokeskustelussa. Mä en ole akateeminen minkään alan edustaja, enkä osaa lokeroida ihmisen eri puolia täsmällisesti, enkä halua edes oppia, sillä mä uskon suuriin kokonaisuuksiin enkä yksityiskohtiin. Mä en usko psyykkisellä ja fyysisellä olevan varsinaista eroa niin kuin se yleensä tahdotaan käsittää, minua kiinnostaa aivotutkimus joka yhdistää nämä kaksi, ja uskonto, joka kertoo vastauksia kysymyksiin miksi.

Biologiaa perusteena mä kannatan monessa asiassa siksi, että siten katsoen selviää paremmin todellinen, suuri asiayhteys. Esimerkki psykologiasta: psykoanalyysin selite homoseksuaalisuuden synnylle kuulostaa äkkiseltään ihan loogiselta. Varhaisia vuorovaikutussuhteita ja äiti-poika sitä ja tätä. Joopa joo. Mutta kun katselee ihmistä lajina, homoseksuaalisuuden säilymistä lajissa, sen yleisyyttä, sen esiintymistä muissa lajeissa sekä suorana seksuaalisena toimintana että suuntautumisena kiinteitä pareja muodostavissa lajeissa, niin äiti-poika-virheellisyys ei enää tunnukaan oikein kattavalta selitteeltä. Se tuntuu ongelman tekemiseltä asiasta, joka ei oikeasti ole mikään ongelma.

Musta tuntuu, että en saa sanomaani ymmärretyksi. Että tulkitset sanojani normatiivisemmin, aivan kuin ne sisältäisivät arvoajattelua jota ne eivät oikeasti sisällä.

Seksuaalista suuntautumista ja sukupuolia ei voi erottaa toisistaan, koska suuntautuminenhan tarkoittaa juuri sitä mikä on henkilön oma sukupuoli suhteessa seksuaalisen kiinnostuksenkohteensa sukupuoleen. Suuntautuminen on puhtaasti sukupuolisidonnaista.

On eri asia olla sukupuolinen olento kuin seksuaalinen olento. Sukupuolisuus on muutakin kuin seksiä. Seksi on muutakin kuin lisääntymistä. Siitä huolimatta lisääntyminen on sekä seksuaalinen että sukupuolinen asia. Musta tuntuu että tulkitset sanomiani asioita kehäpäätelminä, vaikken ole niistä sellaisia tehnyt. Se että kaikilla koiranomistajilla on koira ei tarkoita että kaikilla koirilla olisi omistaja. Biologia on normatiivista vain jos sen kääntää ympäri kehäpäätelmäksi. Mä en oikein ymmärrä mitä edes tarkoitat sillä, että sukupuolisuus olisi vaikka valtarakenteiden synnyttämä. Miten se olisi tapahtunut käytännössä?

Aikojen alussa yksisoluinen olio lillui tyytyväisenä meressä. Se osasi monistaa itseään, mutta joihinkin yksilöihin tulikin virhe, ja ne alkoivat kehittyä erilaisiksi. Tämä erilainen olio alkoi tuntea tarvetta valtarakennelmiin ja niinpä sille kasvoi siitin (miksi?), kun taas osalle yksilöitä kehittyi vastaavanlainen kolo. Myöhemmin ne havaitsivat näiden yhteensovittamisen mukavaksi tavaksi, alkoivat harjoittaa erittteidenvaihtoa ja niin sukupuolinen lisääntyminen alkoi. ? Tiedän ettet tarkoittanut tätä, mutta en oikeastaan tiedä mitä tarkoitit. Toivoisin konkreettista esimerkkiä, koska itselleni mieleen tulevat ovat tuota tasoa. Miten valtarakennelma voisi synnyttää sukupuolen?

Kaikki lajit joilla on sukupuoli lisääntyvät sukupuolen kautta. Yhdelläkään lajilla, joka lisääntyy toisin, ei ole sukupuolia. Minusta on jokseenkin selvää, että nämä kaksi ominaisuutta ovat yhteydessä toisiinsa. Ne eivät ole sama asia, mutta niillä on hyvin selkeä syy-yhteys. Kaikki sukupuolien erot ovat helposti selitettävissä seksuaalisuutta tukeviksi ominaisuuksiksi. Sen sijaan lainkaan kaikki sukupuoliset asiat eivät liity valtarakennelmiin.

Ei ole olemassa käyttäytymistä jollei ole olemassa ketään, joka käyttäytyy. Kyllä olemassaolon varmistaminen on hyvin keskeinen asia kaikessa elämään liittyvässä.

Yksi asia joka tässä queertutkimusasiassa häiritsee on se, että kun yrittää kysyä mitä se oikeastaan on ja millä perustein, on vastaus aina ollut jotain siihen suuntaan kuin että sinä et ole akateeminen etkä siis voi ymmärtää näin hienoja asioita. Mikä tästä alasta tekee niin hirvittävän vaikean ymmärtää ja ennenkaikkea, mikä siitä tekee aiheen jota ei tarvi perustella muuten kuin vaikealla ymmärrettävyydellään?

Ne ovat etenkin ne vaikeat ja hienot sivistyssanat jotka tästä(kin) akateemisesta asioiden pyörittelystä tekevät vaikean. Välillä tuntuu, että jonkin tähden tämän alan ajatusten kansantajuistaminen ei tunnu saavan kovin lämmintä vastaanottoa.

Biologia on kokeellinen tiede, queer-tutkimus ei. Queer-tutkimus tutkii ihmistä, biologia kaikkia eliömuotoja (ja toisinaan niiden seksuaalisuuttakin).
Matemaatikon ei tarvitse ottaa huomioon psykologiaa, koska aloilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa (paitsi että matemaatikko saattaa asioida psykologin luona stressaannuttuaan työasioista). Sen sijaan biologin täytyy ottaa huomioon fysiikka, biokemia, ekologia jne., ja, jos satutaan tutkimaan ihmislajia, mahdollisesti myös (psyko)sosiologia.
Queer-tutkijan olisi suotavaa ottaa huomioon biologia, koska hän tutkii ominaisuuksia, jotka ovat valtaosin geneettisesti määräytyviä (mutta eivät kokonaan, ja siinä pitäisi tutkimuskenttää riittää molemmille.) Ei sitä vatvoa tarvitse, mutta edes muutama rivi vaikkapa väitöskirjan johdannossa olisi reilua.
Ne queer-tutkimukset, joita olen silmäillyt kumppanini papereiden joukossa, ovat olleet aivan mutkikasta ja epäselvää kieltä, lavertelua, jonka olisi voinut tiivistää kymmenesosaansa. Samaa ongelmaa esiintyy kaiketi muillakin humanistisilla aloilla, joilla itse kirjoitetty teksti on olennaisesti tutkimustulos, eivät siinä esitetyt tutkimuksen johtopäätökset. Huonoa kieltä tietenkin esiintyy kaikissa tieteissä. Siispä kehittämään suomenkielisiä termejä, tiivistämään ja yksinkertaistamaan ilmaisua, queer-tutkijat (ja kaikki muutkin)!

Wikipedia: "Queer-teorian syntyyn vaikutti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen esiinmarssin lisäksi ranskalainen poststrukturalistinen filosofia ja feminismi. "
Wikipedia: "poststrukturalismi korostaa, että myös ... merkitysten tutkimus on itsessään sosiaalinen tai kulttuurinen tuote, ja siksi kaikki tulkinnat ja totuudet ovat aina subjektiivisia."

Siis: totuudet ovat aina subjektiivisia

Tässä on tietenkin se perussyy, miksi luonnontieteilijä ja (poststrukturalistinen) queer-tutkija eivät voi koskaan lopullisesti ymmärtää toisiaan. Ja miksi queer-tutkimus kuuluu joidenkin mielestä, ja ehkä minunkin, enemmän kaunokirjallisuuden puolelle. Mutta ei se mitään, kaunokirjallisuus on hieno asia.

kesäpoika:
"Biologia on vain yksi näkökulma..." "Biologiaa perusteena mä kannatan monessa asiassa siksi, että siten katsoen selviää paremmin todellinen, suuri asiayhteys." "...aivan kuin ne sisältäisivät arvoajattelua jota ne eivät oikeasti sisällä."

epäilen, että emme ymmärrä toisiamme siksi, että minusta kirjoittamasi on ristiriidassa. jos ristiriidat eivät aukea sinulle ylle poimimastani, emme ehkä voikaan ymmärtää toisiamme.

en ole käsittääkseni tulkinnut sinua kehämäiseksi ajattelijaksi. biologian normatiivisuus ei ole riippuvaista kehämäisyydestä.

aloitat: "Kaikki lajit joilla on sukupuoli lisääntyvät sukupuolen kautta." ja (huomaamattasi?) samaistat taas lisääntymisen ja seksuaalisuuden. miksi? helppo selitettävyys ei takaa selityksen oikeutta/totuutta, vaikka occamilaisia oltaisiinkin -- onhan muitakin tapoja selittää helposti.

"Ei ole olemassa käyttäytymistä jollei ole olemassa ketään, joka käyttäytyy. Kyllä olemassaolon varmistaminen on hyvin keskeinen asia kaikessa elämään liittyvässä." en tiedä mihin viittaat tällä, mutta lienee selvää, ettei olemassaolon varmistamiseksi tai käyttäytymisen olemassaoloksi tarvita biologiaperustaista ihmiskuvaa, sukupuoli- tai seksuaalisuuskäsitystä.

kirjoitit lisäksi: "Yksi asia joka tässä queertutkimusasiassa häiritsee on se, että kun yrittää kysyä mitä se oikeastaan on ja millä perustein, on vastaus aina ollut jotain siihen suuntaan kuin että sinä et ole akateeminen etkä siis voi ymmärtää näin hienoja asioita." missä tällaista on väitetty? miksi tieteelliseen keskusteluun osallistumiseksi ei tulisi olettaa edes perustietoja tieteenalasta? ennen kaikkea haluaisin kysyä, miten pitkälle perusteisiin tieteenalan edustajan tulee olla valmis menemään ihan millä tahansa alueella, jotta voisit uskoa tieteenalan edustavan muutakin kuin ideologiaa. otetaan vaikka esimerkiksi fysiikan (kiisteltykin) ketjuteoria (string theory): tuleeko fyysikon alkaa selittää sinulle bondin, hoylen ja goldin vakaan tilan teoriaa lähtökohdaksi alkuräjähdysoivallukselle ja planckin vakio arkikielellistettynä edetäkseen lopulta vaikkapa antrooppiseen periaatteeseen elämän mahdollistajana? ehkäpä on oikeutettua olettaa, että keskustelun siirryttyä mutu-tasolta tieteellisemmällle, myös käytetty käsitteistö ja argumentaatiotapa muuttuvat, ja luonnollisesti nämä edellyttävät tietyntyyppistä tietopohjaa. en ole vielä huomannut esim hesarin sivuilla, että fyysikoita vaadittaisiin tilille oman tieteenalansa vaikeaselkoisuudesta...

jphki:
"Queer-tutkijan olisi suotavaa ottaa huomioon biologia, koska hän tutkii ominaisuuksia, jotka ovat valtaosin geneettisesti määräytyviä (mutta eivät kokonaan, ja siinä pitäisi tutkimuskenttää riittää molemmille.) Ei sitä vatvoa tarvitse, mutta edes muutama rivi vaikkapa väitöskirjan johdannossa olisi reilua." olen samaa mieltä siitä, että queer-tutkijan tulee olla oma tutkimuskysymyksensä suhteen valveutunut vaihtoehtoisista ja kilpailevista selitysmalleista. sen sijaan "ominaisuuksien valtaosin geneettisesti määräytymisestä" en olisi ihan niin varma -- ainakaan viime aikojen geenitutkijoiden puheiden perusteella.

lavertelulta vaikuttava teksti ei välttämättä ole tiivistettävissä, eikä tekstin "maalailevuus" tietenkään implikoi sitä, että tutkimustulokset olisivat teksti itsessään johtopäätösten sijaan. kokeellisen tieteen ja ihmistieteiden erona on tietysti se, miten tutkimus etenee ja miten se ilmaistaan.

totuuksien subjektiivisuudesta voi sanoa sen verran, että vaikka kaiketi ns. positivistinen objektiivisuusharha elää edelleen monien luonnontieteilijöiden keskuudessa, se on niin moneen kertaan argumentoitu ja osoitettu nimenomaan harhaksi, että ehkäpä joskus tieteen harjoittajat itsekin sen omaksuvat. totuuden subjektiivisuus ei tarkoita sitä, ettei olisi mahdollista ja jopa todennäköistä, että joissakin tapauksissa useimmat subjektit kokevat/näkevät totuuden samoin eikä sitä, että totuudesta tulisi käyttökelvoton apparaatti tiedon määrittelyssä. en tosin ole varma, mikä vaikutus tällä asialla olisi itse luonnontieteiden harjoittamiseen, joissa usko empiirisen havainnon neutraliuteen (toistettavuuden kautta) lienee olennainen toimintaedellytys. itse en kuitenkaan paikanna luonnontieteiden tulosten mahdollista ongelmallisuutta useissakaan tapauksissa itse tutkimuksiin ja tutkimusraportteihin (jotka yleensä ovat hyvin eksakteja ja rajattuja), vaan niiden popularisointiyrityksiin ja julkituomiseen, jolloin niiden väitteet vääristyvät ja saavat usein (lievästi sanottuna) laajempiulotteisia merkityksiä. kokemukseni mukaan luonnontieteilijät itse tietävät varsin hyvin omien tutkimustensa ja päätelmiensä rajallisuuden, mutta ovat ehkä kokemattomia näkemään juuri tutkimustulosten popularisoinnin merkitystä niiden vaikuttavuudelle.

"aloitat: 'Kaikki lajit joilla on sukupuoli lisääntyvät sukupuolen kautta.' ja (huomaamattasi?) samaistat taas lisääntymisen ja seksuaalisuuden. miksi? helppo selitettävyys ei takaa selityksen oikeutta/totuutta, vaikka occamilaisia oltaisiinkin -- onhan muitakin tapoja selittää helposti.
Stella, on eri asia samaistaa sukupuoli lisääntymiseen kuin sanoa että lisääntyminen on sukupuolista. Ne eivät ole sama asia, mutta ne liittyvät kyllä toisiinsa hyvin läheisesti. Haluatko kiistää tämän? Eikö ihmisen lisääntyminen sinusta vaadi sukupuolia? Kun ihmisen lisääntyminen vaatii sukupuolia joka kerta tapahtuakseen, sukupuolisuus periytyy syntyville jälkeläisille. Ihmistä ei olisi olemassa ilman sukupuolia. Kyllä tämä on varsin keskeinen asia sukupuolisuudessa, ei sitä voi vaan ohittaa. Silti sukupuoli ei edelleenkään ole sama asia kuin lisääntyminen, enkä mä edelleenkään ole sellaista väittänyt, en näitä kahta samaistanut samaksi asiaksi, vaan ainoastaan osoittanut miten ne liittyvät toisiinsa.

Mä oon kirjoittanut jonkinlaisen ajatuksenpuolikkaan blogiini aihetta sivuten 06.08.2007, jospa sen lukeminen selventäisi sinulle mitä mä en sukupuolista ja seksuaalisuudesta ajattele.

Kuulisin mielelläni vastauksia kysymyksiin joita olen esittänyt. Millä tavoin valtarakennelman tai sosiaalisuuden seurauksena voi syntyä sukupuoli? Mitä konkreettisesti tarkoitat tällä väitteellä? Millä tavoin ihminen voi olla ensin psyykkistä sukupuolta ja vasta sen jälkeen fyyistä, tarkoitatko että yksilön seksuaalinen identiteetti kehittyy sikiössä ennen sukupuolielimiä (mutta silloinhan se ei voisi olla yhteiskunnallinen asia), tarkoitatko että psyykkiset sukupuolet kehittyivät evoluutiossa ennen fyysisiä, vai tarkoitatko sosiaalisen sukupuolisuuden ensisijaistamisella arvoasetelmaa, eli sitä mikä sukupuolessa on olennaisinta? Siihen mä en ole ottanut kantaa.

anteeksi, en selvästi laittanut tarpeeksi pitkää lainausta alkuperäisestä tekstistäsi. eli kirjoitit:

"Kaikki lajit joilla on sukupuoli lisääntyvät sukupuolen kautta. Yhdelläkään lajilla, joka lisääntyy toisin, ei ole sukupuolia. (...) Kaikki sukupuolien erot ovat helposti selitettävissä seksuaalisuutta tukeviksi ominaisuuksiksi."

tässä tapahtuu liukuma lisääntymisestä seksuaalisuuteen.

eli en ole väittänyt sinun kirjoittaneen mitään, joka antaisi aihetta kirjoittaa: "on eri asia samaistaa sukupuoli lisääntymiseen kuin sanoa että lisääntyminen on sukupuolista.", koska katson sinun samaistavan lisääntymisen seksuaalisuuteen. seksuaalisuus ja sukupuoli(suus) ovat eri asioita.

"Eikö ihmisen lisääntyminen sinusta vaadi sukupuolia? Kun ihmisen lisääntyminen vaatii sukupuolia joka kerta tapahtuakseen, sukupuolisuus periytyy syntyville jälkeläisille."

öh, en nyt tiedä miten tähän suhtautuisi: lisääntyminen vaatii sukusolut, hedelmöittymisen ja sikiölle sopivan kasvuympäristön. mikään näistä vaatimuksista ei edellytä evolutiivisestikaan tarkasteltuna, että suvullisen lisääntymisen seurauksena saadut jälkeläiset olisivat edes pääasiassa lisääntymiskykyisiä (jota kai tarkoitat sukupuolellisuudella, en ole ihan varma). mikään lisääntymisvaatimus ei edellytä evolutiivisesti tulkittuna seksuaalisuutta tietynlaisena vaan vain sen, että lisääntymisakteja tai muita lisääntymisen mahdollistavia toimintoja tapahtuu riittävä määrä.

"Kuulisin mielelläni vastauksia kysymyksiin joita olen esittänyt. Millä tavoin valtarakennelman tai sosiaalisuuden seurauksena voi syntyä sukupuoli? Mitä konkreettisesti tarkoitat tällä väitteellä?" ymmärrämme ihmisen sukupuolitettuna niissä viitekehyksissä, joissa toimimme. nämä ovat kulttuurisesti määrittyneitä, muuttuvia sekä arvolatautuneita. jako miehiin ja naisiin tapahtuu toimimalla sukupuoliroolien- ja odotusten mukaisesti ja tulemalla tunnistetuksi niiden mukaisena olentona; tälle jaolle on paljon vähemmän olennaista se, millainen keho, hormonitoiminta, sukuelimet tms. yksilöllä on, sillä olennaista ovat kulttuuriset merkit sukupuolesta. sukupuoli siis syntyy tekemisessä.

"Millä tavoin ihminen voi olla ensin psyykkistä sukupuolta ja vasta sen jälkeen fyyistä," en tiedä, sillä en väitä mitään tällaista.

"tarkoitatko että yksilön seksuaalinen identiteetti kehittyy sikiössä ennen sukupuolielimiä (mutta silloinhan se ei voisi olla yhteiskunnallinen asia), tarkoitatko että psyykkiset sukupuolet kehittyivät evoluutiossa ennen fyysisiä," en kumpaakaan, enkä oikein edes ymmärrä mihin pyrit. en pysy mukana käsitteittesi merkityksissä, esim. seksuaalisuus, identiteetit, psyykkiset sukupuolet, jne.

"vai tarkoitatko sosiaalisen sukupuolisuuden ensisijaistamisella arvoasetelmaa, eli sitä mikä sukupuolessa on olennaisinta?" kyllä ja en. väite perustasta sisältää modernissa tiedonintressissä oletuksen ensisijaisuudesta, joka ei ole neutraali väite. kun toteat jonkin olevan perustavaa, teet arvoväitteen, vaikket ehkä haluaisi.

Voi olla, että fysiikan popularisointi esimerkiksi Hesarin tiedesivuilla on, no, populismia. Mutta jos jossakin tieteessä sallitaan vain esoteerinen keskustelu, miten alalle saadaan houkuteltua uusia opiskelijoita?

Se vähä minkä olen naistutkimuksesta ymmärtänyt on ollut paikoin oivaltavaa. Kuten vaikka, että hedelmöityshoitolain käsittelyn aikana puhuttiin "yksinäisistä naisista", joka kuulostaa ikävämmän sävyiseltä kuin vaikkapa "itsellinen nainen". Ja eihän tv-sarjankaan nimeksi laitettu "Yksinhuoltajalle mies" vaan "Sinkkuäidille sulhanen".

Sanojen pyörittelyä ja herkkähipiäisyyttä, ehkä. Mutta osataan sitä tälläkin palstalla hämmästellä, jos lääkäri tai virkamies ei osaa käyttää sopivan neutraaleja ilmauksia, jotka sopisivat niin heteroille kuin homoillekin.

Käytös voi olla seksuaalisuutta tukevaa, vaikka sukupuolisuus ja lisääntyminen eivät olisikaan sama asia. Jälleen kerran vastaat esittämääni ajatukseen kuin olisin vetänyt siinä olevat yhtäläisyysviivat molempiin suuntiin, vaikka ne vievät vain toiseen suuntaan. En tiedä miten saisin sinut ymmärtämään mitä tarkoitan.

Koin tuon kommentin lisääntymiskykyisistä jälkeläisistä vähän pilkunviilauksena, jonka avulla ohitit sujuvasti ajatuksen varsinaisen sisällön, niin että yritän ilmaista saman täsmällisemmin. Ei puhuta tulevasta, sillä voihan tosiaan olla, että jokainen tästä lähtien syntyvä ihminen onkin lisääntymiskyvytön, mutta saanen huomauttaa, että se kyllä johtaisi myös lajin katoamiseen, joka alleviivaa ajatukseni sukupuolten tärkeydestä suhteessa ihmisen olemassaoloon. Puhutaan menneestä ajasta kohti tätä päivää: jokainen ihmnen on kahden eri sukupuolta olevan ihmisen yhteinen tuotos. Ilman sukupuolia ei olisi yhtään ihmistä, sillä ihminen lisääntyy sukupuolien kautta, ja vain ja ainoastaan sukupuolien kautta. Tämä on niin tärkeä fakta, että sitä ei voida ohittaa. Mielestäni on aivan selvää, että näin pitkään jatkunutta onnistunutta sukupuolisen lisääntymisen jatkumoa on tukemassa useita ihmisessä olevia ominaisuuksia, sekä psyykkisiä että fyysisiä.

Mulle tulee samanlainen olo kuin Hesariin kirjoittaneella professorilla (vai mikä hänen oppiarvonsa olikaan), että sano nyt jo suoraan mitä mieltä olet. Oletko sitä mieltä, että ihmisen lisääntyminen ei ole sukupuolista? Vai oletko kanssani samaa mieltä, että jako kahteen sukupuoleen (kahteen lisääntymismielessä) on välttämätön ihmisen olemassaololle?

kommentoin nyt suoraan tätä väitettä: "Ilman sukupuolia ei olisi yhtään ihmistä, sillä ihminen lisääntyy sukupuolien kautta, ja vain ja ainoastaan sukupuolien kautta. Tämä on niin tärkeä fakta, että sitä ei voida ohittaa. Mielestäni on aivan selvää, että näin pitkään jatkunutta onnistunutta sukupuolisen lisääntymisen jatkumoa on tukemassa useita ihmisessä olevia ominaisuuksia, sekä psyykkisiä että fyysisiä."

1. ihminen lisääntyy suvullisesti, mutta olennaisia kahden sukupuolen sijaan ovat oikeanlaiset sukusolut sekä sikiölle sopiva kasvuympäristö. tämä ei edellytä kahteen sukupuoleen jakautumista biologisesti eikä muutenkaan.
2. ihmisen suvullisen lisääntymisen huomioiminen (ja tärkeänä pitäminen) ei tarkoita, että sukupuolijakoa (tuota suppeaa biologista edellytystä lukuunottamatta) tulisi pitää tärkeänä.
3. ei ole mitenkään selvää, että suvullinen lisääntyminen olisi aikaansaanut useita ihmisessä olevia ominaisuuksia, jotka tukevat suvullista lisääntymistä. voimme tietysti lähteä olettamaan, että lisääntymisbiologia selittää kaiken inhimillisen toiminnan, mutta silloin olemme valinneet sosiobiologisen selitysmallin. muitakin malleja on tarjolla, ja väittäisin, että useimmille ihmisen toimintatavoile löytyy plausiibeli selitys muualta kuin lisääntymistarpeesta.
4. lisääntyminen on teknologian aikakaudella irroitettu yhä enemmän itse lisääntymisaktista, joten lisääntymisen käsitteleminen (puhtaasti) luonnollisena (whatever that is) tuntuu vähintään naiivilta.

Vastauksessani oli taas käännetty minun sanomiani asioita ympäri, ja osasta olen vain eri mieltä, minusta esimerkiksi homoseksuaalisuus tukee lajin selviytymistä, mutta se on ihan yksi ja sama. Tämä menee niin utooppiseksi, että en oikeastaan tiedä mitä sanoa. :O

En voi muuta kuin vastustaa ajatusta, jossa ihmiset eivät enää ole sukupuolisia ja seksuaalisia kokonaisuuksia, vaan sukupuolisoluja laboratoriolisääntymiseen tuottavia olentoja vailla luonnollista oikeutta kokea kuuluvansa sukupuoleen, olevansa osa suvullista jatkumoa. Olen kokenut sukupolisuuden kanssa leikittelyn yksityisalueelle tunkeutumiseksi, ja periatteessa vastustan kaikkia ajatuksia, jotka "tasa-arvoisuuden ja objektiivisuuden" nimissä yrittävät ujuttaa yhteiskuntaan ajatusta, että sukupuoleen kuuluminen, sen ilmentäminen ja sukupuolisuuden kautta rakastuminen olisivat jotenkin väärin.

Queer-tutkimus väittä olevansa yhtä, mutta sen tuottamat ajatusmallit kertovat jostain aivan muusta.

Ehkä en sano enää mitään. Ajatukseni queerteoriasta muuttuivat kummastelevasta kauhukuvaksi.

"En voi muuta kuin vastustaa ajatusta, jossa ihmiset eivät enää ole sukupuolisia ja seksuaalisia kokonaisuuksia, vaan sukupuolisoluja laboratoriolisääntymiseen tuottavia olentoja vailla luonnollista oikeutta kokea kuuluvansa sukupuoleen, olevansa osa suvullista jatkumoa."

vastusta toki, mutta tiedä ainakin se, ettei tuolla esittämälläsi ole mitään tekemistä ainakaan minkään minun esittämäni ajatuksen kanssa. en tunnista siinä myöskään mitään queer-teorialle ominaista. jos tarkoituksesi on siis esittää se queer-näkemyksenä, olet pahasti hakoteillä ja kamppailet siis ns. tuulimyllyä vastaan.

Ensin väitetään, että emme me kiistä sukupuolen biologisia merkityksiä. Sen jälkeen biologinen merkitys typistetään kuitenkin sukupuolisesta kokonaisuudesta, äitiydestä, isyydestä ja yms pois hyväksyen biologiaksi vain sukusolujen tuotto. Sen voi varmaan kohta hoitaa kokonaan laboratoriossa, jolloin sukupuoletkin voisi lakkauttaa muuna kuin sosiaalisena ilmiönä, jolloin queer on tehnyt itse väitteestään totta.

Mä tahdon mielummin olla "naiivi" ja sanoa, että ilman sukupuolia ja luonnollista lisääntymistä ei olisi ihmisiä rakentelemassa niitä laboratorioitaan. Itse kutsuisin sitä mielummin logiikaksi, mutta menköön sitten naiiviutena tällä kertaa.

1. ihminen lisääntyy suvullisesti, mutta olennaisia kahden sukupuolen sijaan ovat oikeanlaiset sukusolut sekä sikiölle sopiva kasvuympäristö. tämä ei edellytä kahteen sukupuoleen jakautumista biologisesti eikä muutenkaan.
En ymmärrä. Toki teoriassa riittäisi, että ihminen osaisi vaikka kloonautua itsestään, jolloin sukupuolia ei tarvittaisi, mutta eihän se ole mikään peruste nyt kun sukupuolet jo ovat ja lisääntyminen on jo sidoksissa niihin.
2. ihmisen suvullisen lisääntymisen huomioiminen (ja tärkeänä pitäminen) ei tarkoita, että sukupuolijakoa (tuota suppeaa biologista edellytystä lukuunottamatta) tulisi pitää tärkeänä.
Ei ole mahdollista pitää tärkeänä suvullista lisääntymistä, mutta kieltää keino, jolla se tapahtuu sivuseikaksi. Sosiaalisia sukupuolieroja ei ehkä mitenkään "tule pitää" tärkeänä, mutta ne ovat tärkeitä asioita varsin monelle meistä. Ihmisten oikeutta omaksi koetun sukupuolen ilmentämiseen pitää puolustaa, eikä vastustaa jos tasa-arvon tahdotaan toteutuvan.
3. ei ole mitenkään selvää, että suvullinen lisääntyminen olisi aikaansaanut useita ihmisessä olevia ominaisuuksia, jotka tukevat suvullista lisääntymistä. voimme tietysti lähteä olettamaan, että lisääntymisbiologia selittää kaiken inhimillisen toiminnan, mutta silloin olemme valinneet sosiobiologisen selitysmallin. muitakin malleja on tarjolla, ja väittäisin, että useimmille ihmisen toimintatavoile löytyy plausiibeli selitys muualta kuin lisääntymistarpeesta.
Ei lisääntymisbiologia selitä kaikkea ihmisen toimintaa tai olisi ainut käytöksen laji. Silti lisääntymisen onnistumisen turvaksi on kehittynyt monia ominaisuuksia. Jos luit blogini aiheesta tiedätkin jo, että mä en ajattele ihmisen harrastavan seksiä lisääntymistarpeen vuoksi, vaan uskon, että että ihmisellä on seksuaalisuustarve joka osaltaan mahdollistaa lisääntymistä. Eli täysin päin vastoin. Tässäkin yksi johtaa toiseen ilman, että toinen johtaisi ensimmäiseen.
4. lisääntyminen on teknologian aikakaudella irroitettu yhä enemmän itse lisääntymisaktista, joten lisääntymisen käsitteleminen (puhtaasti) luonnollisena (whatever that is) tuntuu vähintään naiivilta."
Minusta taas on omituista kieltää lisääntymisen alkuperä siksi, että nyt sitä osataan tehdä toisinkin.

"Ensin väitetään, että emme me kiistä sukupuolen biologisia merkityksiä. Sen jälkeen biologinen merkitys typistetään kuitenkin sukupuolisesta kokonaisuudesta, äitiydestä, isyydestä ja yms pois hyväksyen biologiaksi vain sukusolujen tuotto."

kysymys ei ole biologisen merkityksen typistämisestä, vaan sen hyväksymisestä, että biologiset selitykset eivät ehkä kanna noiden asioiden yli. ehkäpä biologia on juuri niin typistetysti merkityksellinen kuin juuripa sukusolutuotanto, mutta voi olla, ettei se ole. väitteeni on yksinkertaisesti se, että sukupuolitettu oleminen, seksuaalisuus ja lisääntyminen eivät edellytä toisiaan.

esimerkiksi lisääntyminen ei vaadi seksuaalista halua (maailman sivu jälkeläisiä on syntynyt kontakteista, joiden perustana ei ole seksuaalinen halu), lisääntyminen ei vaadi sukupuolirooleja tms; lisääntyminen ei vaadi biologisesti kaksijakoista sukupuolta eikä sukupuolikäsitystä. nämä ovat ihan ilmeisiä asioita.

"Sen voi varmaan kohta hoitaa kokonaan laboratoriossa, jolloin sukupuoletkin voisi lakkauttaa muuna kuin sosiaalisena ilmiönä, jolloin queer on tehnyt itse väitteestään totta."

laboratoriossa lisääntyminen on melko pitkälle jo mahdollista, mutta tuskinpa se (edes loppuunvietynä) sukupuolitettua käsitysmaailmaamme muuttaa. minä kun en palauta sukupuolijakoa enkä -järjestelmää lisääntymiseen, niin tuo "uhkakuva" ei vaikuta todennäköiseltä. en tosin myöskään näe sukupuolijärjestelmästä vapautumista utopiana, enkä oikeastaan mahdollisena. korkeintaan toivon, että se voisi muotoutua monipuolisemmaksi.

"1. ihminen lisääntyy suvullisesti, mutta olennaisia kahden sukupuolen sijaan ovat oikeanlaiset sukusolut sekä sikiölle sopiva kasvuympäristö. tämä ei edellytä kahteen sukupuoleen jakautumista biologisesti eikä muutenkaan.
En ymmärrä. Toki teoriassa riittäisi, että ihminen osaisi vaikka kloonautua itsestään, jolloin sukupuolia ei tarvittaisi, mutta eihän se ole mikään peruste nyt kun sukupuolet jo ovat ja lisääntyminen on jo sidoksissa niihin."

tarvitsemme ainakin kaksi sukusoluja tuottavaa biologista olentoa ja kasvuympäristön. emme sen sijaan tarvitse vain kahta sukupuolta, emme sukupuolijakoa sellaisessa mielessä, jossa sen ajatellaan tarkoittavan, että sukusolujen lajin vuoksi ihmisellä on jonkin tehtävä/rooli/identiteetti tms.

"2. ihmisen suvullisen lisääntymisen huomioiminen (ja tärkeänä pitäminen) ei tarkoita, että sukupuolijakoa (tuota suppeaa biologista edellytystä lukuunottamatta) tulisi pitää tärkeänä.
Ei ole mahdollista pitää tärkeänä suvullista lisääntymistä, mutta kieltää keino, jolla se tapahtuu sivuseikaksi. Sosiaalisia sukupuolieroja ei ehkä mitenkään "tule pitää" tärkeänä, mutta ne ovat tärkeitä asioita varsin monelle meistä. Ihmisten oikeutta omaksi koetun sukupuolen ilmentämiseen pitää puolustaa, eikä vastustaa jos tasa-arvon tahdotaan toteutuvan."

kuka on mahtanut vastustaa "omaksi koetun sukupuolen ilmentämistä" tai sosiaalisten sukupuolierojen ilmentämistä? en tiedä ketä vastaan argumentoit, et ainakaan minua.

"3. ei ole mitenkään selvää, (...)väittäisin, että useimmille ihmisen toimintatavoile löytyy plausiibeli selitys muualta kuin lisääntymistarpeesta.
Ei lisääntymisbiologia selitä kaikkea ihmisen toimintaa tai olisi ainut käytöksen laji. Silti lisääntymisen onnistumisen turvaksi on kehittynyt monia ominaisuuksia. Jos luit blogini aiheesta tiedätkin jo, että mä en ajattele ihmisen harrastavan seksiä lisääntymistarpeen vuoksi, vaan uskon, että että ihmisellä on seksuaalisuustarve joka osaltaan mahdollistaa lisääntymistä. Eli täysin päin vastoin. Tässäkin yksi johtaa toiseen ilman, että toinen johtaisi ensimmäiseen."

en pidä mitenkään ilmeisenä myöskään sitä, että ihmisellä on seksuaalisuustarve. mitä ovat nuo lisääntymisen onnistumisen turvaksi kehittyneet monet ominaisuudet mielestäsi?

"4. lisääntyminen on teknologian aikakaudella irroitettu yhä enemmän itse lisääntymisaktista, joten lisääntymisen käsitteleminen (puhtaasti) luonnollisena (whatever that is) tuntuu vähintään naiivilta."
Minusta taas on omituista kieltää lisääntymisen alkuperä siksi, että nyt sitä osataan tehdä toisinkin."

en ole kieltänyt lisääntymisen alkuperää puhumattakaan sen kieltämisestä toisin tekemisen mahdollisuuksiin vedoten. en vain ole suoraan hyväksynyt lisääntymistapahtuman edellytysten laajentamista koskemaan sukupuolijakoa tai seksuaalisuutta.

Stellargirl: ns. positivistinen objektiivisuusharha elää edelleen monien luonnontieteilijöiden keskuudessa, se on niin moneen kertaan argumentoitu ja osoitettu nimenomaan harhaksi, että ehkäpä joskus tieteen harjoittajat itsekin sen omaksuvat
- (Filosofian) teorioilla ei osoiteta mitään harhaksi tai todeksi, vaan kokeellisella tutkimuksella. Tulkinnat voivat olla subjektiivisia mutta (fysikaaliset) tosiasiat eivät. Kvanttifysiikan vielä huonosti tunnettuihin ja kokeellisesti vaikeasti tutkittaviin kummallisuuksiin ei tässä kannata mennä.
Mutta kuten totesin, luonnontieteilijä ja postmodernisti humanisti eivät voi lopulta ymmärtää toisiaan. MOT
Kiinnostavaa, että olen keskusteluissa kumppanini ja muiden kanssa puolustanut queer-tutkimuksen oikeutta olla olemassa esim. Skeptikko-lehdessä kirjoittavia kriitikoita vastaan, sekä vastustanut noiden samaisten kirjoittajien joskus ääribiologista ja heteroseksististä sukupuoli- ja seksuaalikäsitystä. Mutta tämä keskustelu täällä on saanut minut vaihtamaan kantaani, ainakin toistaiseksi. Tässä kaiketi juuri näkyy se NQT:n ideologisuus, aihe herättää voimakkaita reaktioita. Onko syy queer-tutkijoiden argumentoinnissa, vai ovatko syypäitä "ne (me) pojat"?
Miten mahtaa vaikuttaa käsitykseen queer-tutkimuksen objektiivisuudesta se, että moni äänekkäimmistä tutkijoista on itse "alan miehiä tai naisia"? Vai oliko se niin, että kun kerran objektiivisuus on aina harha (oli tulla "harja"), niin minkäänlaiseen objektiivisuuteen pyrkiminenkin on turhaa...

"(Filosofian) teorioilla ei osoiteta mitään harhaksi tai todeksi, vaan kokeellisella tutkimuksella." ahaa. eli kokeellisten tutkimusten tulosten kumoaminen, tutkimusparadigmojen muuttuminen tai tutkimusalueiden hylkääminen ei koskaan ole palautunut tutkijoiden vaillinaisuuteen, ennakkoasenteisiin tai arvolatautumiin? taidat vitsailla. en tunne kyllä montaakaan luonnontieteilijää, jotka tuntisivat tieteenfilosofiaa ja noin radikaalisti kieltäisivät sen merkityksen.

"Tässä kaiketi juuri näkyy se NQT:n ideologisuus, aihe herättää voimakkaita reaktioita." mihin viittaat tuolla ideologisuudella konkreettisesti? se, että biologisia selitysmalleja ei pidetä itsestäänselvinä "voittajina" sukupuolen käsittämisessä, on tietysti monelle herkkä paikka. mutta onko voimakas reagointi merkki ideologiasta vai vain siitä, että totunnaisten ajatuskuvioiden horjuttaminen on joskus vaikeaa hyväksyä? eli mikä se ideologia onkaan?

"Miten mahtaa vaikuttaa käsitykseen queer-tutkimuksen objektiivisuudesta se, että moni äänekkäimmistä tutkijoista on itse "alan miehiä tai naisia"? Vai oliko se niin, että kun kerran objektiivisuus on aina harha (oli tulla "harja"), niin minkäänlaiseen objektiivisuuteen pyrkiminenkin on turhaa..."

jälleen kerran: objektiivisuuden käsittäminen arvovapautena ei ole uskottava näkemys. ad hominem - syytökset ja objektiivisuusepäilyt toimisivat tietysti toisinkin päin, jos niin haluaisi argumentoida (minä en kuitenkaan halua), enkä oikeastaan käsitä, miksi niin kovasti vihjailet siihen suuntaan, että queer-teoria olisi hetero- tai miesvastaista. en usko kenenkään queer-tutkijan väittävän olevansa objektiivinen tai objektiivisen tiedon tuottaja. ero objektiivisuusharhaiseen tutkijaan on tietoisuus oman tiedontuotannon rajallisuudesta. queer on ehdotus tavasta ajatella toisin, eikä se sisällä mielestäni väitettä kaikenkattavuudesta tai korvaavuudesta esimerkiksi biologiaan nähden.

mitä tulee siihen, että olet kokenut asiaksesi puolustaa queerin olemassaoloa, niin kiva kiva.

Olen koulutukseltani biologi ja siis ilmeisesti jäävi arvioimaan sosiologiaa? Biologiakaan ei kuitenkaan monesti ole kokeellista, esimerkiksi evoluutiota on hyvin hankala tutkia kokeiden avulla, mutta silti alalla on saavutettu tuloksia.

Quer-tutkimus on mielestäni mielenkiintoista, en sitä olisi muuten lukenut. Mutama asia häiritsee.

-Jotkut tutkijat kyllä haluavat lähes kieltää homouden biologisen tutkimisen;

-monet ainakin kirjoittavat, että homous on pelkästään kulttuurinen konstruktio;

-hyvin pienten aineistojen, esimerkiksi kymmenen tai kaksi haastateltua, joihin ei tietenkään voi soveltaa mitään tilastollisia menetelmiä, tehdään koko väestöä koskevia yleistyksiä

-keskustelu on älyttömän polarisoitunutta: toiset näyttävät kieltävän biologian merkityksen, toiset johtavat kaiken käyttäytymisen pelkästään biologiasta

(en nyt halua laittaa tähän viittauksia tutkijoihin)

Maailmalla on julkaistu monia mielenkiintoisia homoutta selvitteleviä evolutiivisia tutkimuksia. Menetelminä mm. matemaattinen mallintaminen ja soveltava antropologia. Kukaan (no ehkä jotkut) ei väitä, että niissä olisi saatu selville lopullinen totuus tai että voitaisiinkaan. Evolutiivisesti kun nyt vain jotenkin pitäisi selvittää homouden periytyvyys populaatiossa. Yksi hauska ajatus on homouden merkitys agressioiden hillitsemisessä metäsästäjä yhteisössä.

Evolutiivisen tutkimuksen poliittisesta soveltamisesta voisi mainita altruismin. Pitkään monet väittivät, että altruismi on evolutiivisesti mahdotonta ja siispä alituinen kilpailu ja agressio hyväksyttäviä. Tämäpä ei pidäkään paikkaansa, vaan populaatiossa altruismi voi olla selvä valintaetu.

Eihän tietenkään biologia meidän käyttäytymistämme yksin määrää. Itse en ole koskaan kokenut mitään erityistä tarvetta lisääntymiseen, vaikka isä olenkin, mutta seksistä olen silti nauttinut. Se minkälaiset miehet koen erootisesti/esteettisesti kiinnostavina, on tietysti lähes täysin kulttuuin tuotetta.

kiitos, krister, kirjoituksestasi. se avaa mielenkiintoisen näkökulman, jossa asiat ovat selvästi esillä. esittämäsi häiritsevät pointit ovat totta, mutta tosiaan koskevat vain osaa tutkijoista. lisäksi haluaisin huomauttaa, että queer-tutkijat nyt yleisesti eivät anna perinteistä painoarvoa biologisille selityksille (eli eivät pidä niitä erityisen valaisevina tai kiinnostavina), joten väite "homous on vain kulttuurinen konstruktio" tulee ymmärtää viitekehyksessä, jossa biologiatiede itsessään on osa kulttuurisia konstruktioita. se ei siis tarkoita, että homo on jokin konstruktio ilman kehoa tms.

koitan selventää sitä, mitä ainakin minä queer-teorian pohjalta kysyisin toisin. minulle homouden evolutiivinen tai geneettinen tutkiminen näyttäytyy osana sellaista tiedonintressiä, jossa oletetaan ihmisen ominaisuuksien löytyvän biologiasta, kun vaan riittävästi kaivetaan. näin voi toki olla, mutta mielestäni on mielenkiintoista kysyä, miksi näin oletetaan ja mihin tällä pyritään; en ole ollenkaan varma siitä, miksi homouden alkuperän selvittäminen olis tärkeää tai kiinnostavaa, mutta se ei tietysti tarkoita, etteikö se voisi jonkun muun mielestä olla. homouden biologisten syiden etsimistä harrastavat sekä homoseksuaalisuuteen neutraalin-positiivisesti suhtautuvat että sen hävittämiseen pyrkivät tahot, eikä siis prosessi itsessään ole sisäisesti homovastaista. heteronormatiivisessa yhteiskunnassa homoseksuaalisuus kuitenkin käsitetään poikkeamana (negatiivisena) ja hyvääkin tarkoittava tutkimus tulee usein tulkituksi ja käytetyksi väärin. tietenkään väärinkäytön mahdollisuus ei ole kovinkaan hyvä syy vastustaa tutkimuksen tekemistä. sedgwikin toteamus siitä, miten syntyhistorian selvittämispyrkimykset marginalisoivat riippumatta siitä, onko niiden lähtökohta neutraali-positiivinen vai negatiivinen, on mielestäni kiinnostava.

evolutiivisissa argumenteissa kiinnostavaa on juuri niiden suhteellisen suuri spekulatiivisuus (ei-kokeellisuus), mutta niiden samalla nauttima tiedollinen etuasema biologiatieteen piiriin kuuluvina. en siis ota kantaa niiden paikkansapitävyyteen, vaan niiden haastamisen vaikeuteen.

Kiitos kommenteista. Suuri osa nykysistä evolutiiviista pohdinnoista on homomyönteisiä. Yleensä biolgisen tutkimuksen etu on siinä, että tulokset voidaan kumota, osoittaa vääriksi. Toki nekin ovat aina teoripitoisia ja sidoksissa yhteiskuntaan. Queer-teoria taas on mielestäni vain näkökulma: se ei voi olla oikea tai väärä, ainoastaan mielenkiintoinen tai tyhjänpäiväinen.

Nämä homouden evolutiiviset pohdiskelut eivät yleensä ole "kovaa tiedettä" nekään. Monet tutkijat kutsuvat niitä "just so stories" eivätkä anna niille suurta painoa. Monia voi kuitenkin hyödyntää poliittisesti, keskusteltaessa enemmän tai vähemman homofobisten tutkijoiden ja muiden ihmisten kanssa. Heidän perusväitteensähän on ollut, että homous on luonnotonta, vastoin evoluution sääntöjä. Uudet teoriat osoittavat tämän väitteen vähintäänkin hyvin kyseenalaiseksi.

Jokainen tietysti lukee niitä artikkeleita, joita itse pitää mielenkiintoisina. Itse luen queer-tutkijoidenkin juttuja, vaikka mielessäni mutisten.Tuskin mitään suurta synteesiä täällä tai muualla löytyy, mutta ajatusten vaihto on minusta aina mielenkiintoista. Pitäisi olla kirjoituksia tyyliin "queer-tutkimusta biologeille" ja "evoluutioteoriaa sosiologeille".

"Yleensä biolgisen tutkimuksen etu on siinä, että tulokset voidaan kumota, osoittaa vääriksi. Toki nekin ovat aina teoripitoisia ja sidoksissa yhteiskuntaan." kiitos tästä, krister.

"Queer-teoria taas on mielestäni vain näkökulma: se ei voi olla oikea tai väärä, ainoastaan mielenkiintoinen tai tyhjänpäiväinen." itse näkisin queer-teorian tutkimuslähtökohtana, eli kenties juuri siinä merkityksessä kuin yllä käyttämäsi käsite "teoriapitoisuus" ilmaisee (?). samalla en usko teoriapitoisuuden puutteeseen missään tieteellisessä toiminnassa; tutkimusta tehdään aina jostakin näkökulmasta ja joitain ennakko-oletuksia hyväksikäyttäen. näen myös, että queer-teoreettinen ajattelu on altis yhtäläiselle kritiikille kuin muutkin ihmistieteet -- tämän kritiikin laatu eroaa osasta luonnontieteiden kritiikkiä (esimerkiksi evolutiiviset spekulaatiot voidaan usein rinnastaa ihmistieteisiin) -- mutta se ei tee teoriasta mahdotonta arvioida tai sen käytöstä kuitenkaan tyhjänpäiväistä: ihmiselämän, yhteiskunnan ja toimijuuden ymmärtämiseksi tarvitaan useita erilaisia lähestymistapoja, eikä biologia (tai muut luonnontieteet) tarjoa suurimpaan osaan tällaisista kysymyksistä mitään vastauksia. ethän kai kuitenkaan väitä, että yhteiskunnan ja ihmistenvälisen toiminnan ymmärtämiseen tähtäävät teoriat olisivat tyhjänpäiväisiä?

itsekin luen paljon biologien juttuja mielessäni välillä mutisten... :)

"keskustelu on älyttömän polarisoitunutta"

Jep.
Se on niin polarisoitunutta että tää ei ollenkaan aina jaksa.
Vaikkei vanha olekaan.

Mutta _ainakin_ arvon naistutkijat haastoivatkin toisiaan julkisesti
HS:ssa.

Ajattelin jo hellittää tästä keskustelusta, mutta sitten bongasin tekstiä, jota täytyy vielä kommentoida:

Stellargirl: "minä taas olen useampaan kertaan koittanut selittää, etten näe sukupuolta ensisijassa biologisena ominaisuutena... suhtaudun skeptisesti moniin biologiapohjaisiin näkemyksiin, kuten esimerkiksi ajatukseen siitä, että ihminen on pohjimmiltaan lisääntymispyrkimyksien ohjailema olento..."
- Sinä et ehkä näe, eikä queer-tutkimukseen kuulu nähdä. Mutta, de facto, sukupuoli on ensijaisesti biologinen ominaisuus ja pohjimmiltaan (nimenomaan pohjimmiltaan!) ihminen on lisääntymispyrkimyksien ohjailema olento, kuten kaikki muutkin elämänmuodot. Tämä tosiasia vain ei kuulu queer-tutkimuksen alaan. Mutta siinä ohuessa tietoisuuden ja kulttuurin muodostamassa kuorrutuksessa biologian päällä pitäisi olla riittävästi tutkimista queer-tutkijoille.

Stelargirl: "että oletus ihmisen lisääntymispyrkimyksestä voisi selittää nykyihmisen toimintaa millään kiinnostavalla tavalla."
- Se voi selittä sitä monellakin tavala, mutta totta, se ei ole kovin kiinnostavaa. Se mistä näkökulmasta esim. queer-tutkijat tutkivat on kiinnostavampaa.

Stellargirl: "näyttää siltä, että joillekin luonnontieteilijöille oman tieteenalan kaikkivoipaisuuden kyseenalaistaminen ihan periaatteellisella tasolla tuottaa jonkinlaista suunntatonta tuskaa ja pelkoa"
- Minulla ainakaan ei ole käsitystä että oma alani (biokemia) olisi mitenkään kaikkivoipa. Eikä sen kyseenalaistaminen, jos sellaista tule vastaa, tuota pelkoa. Jos joku kyseenalaistaa biokemiaa tieteenä, kohautan hartioitani. Alani tutkijat suhtautuvat tuon tuostakin tutkimuksensa yhteiskunnalliseen ja tieteelliseen merkitykseen sarkastisesti. Suosittelen kaikille muillekin tutkijoille. Aivan tosissaan ollaan lähinnä apurahahakemuksia kirjoitettaessa. Se on totinen paikka, se!

” tää viimeaikainen (naistutkimuksen) ajojahti on siitäkin absurdi, että se suuntautuu kokonaiseen oppialaan.”
- Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, uusia tieteen ja tutkimuksen aloja putkahtaa esiin tuon tuostakin. Ja toisia häviää. Aikoinaan kovaa tiedettä ovat olleet alkemia, astrologia, kylmäfuusio, nanobakteerit. Viimeksi mainitut emämunauksia luonnontieteiden kentässä; tulosten toistumattomuus poisti ne pian tutkimuksen piiristä. Kyllä minua korpeaisi, jos omassa yliopistossani opetettaisiin alkemiaa samanarvoisena tieteenä biokemian rinnalla.
(Minua pelottaa jo valmiiksi, että vastaus tähän on: niin mutta astrologia ja alkemia ja tonttutiedehän ovat aivan samanarvoisia kuin biokemia, sillä totuus on aina subjektiivista)
NQT ei kuulu minunkaan mielestäni tähän joukkoon, mutta uutena tutkimusalana se joutuu ilman muuta pommituksen kohteeksi, ja se kuuluu asiaan. On alan tutkijoiden itsensä tehtävä osoittaa tutkimuksen relevanssi, kestävyys ja yhteiskunnallinen merkitys. Jossain kansanopistoissa ja yksityisissä opistoissa voidaan opettaa mitä tahansa aloja, astrologiasta biodynamiikkaan. Mutta ei yliopistoon voi tulla mikä tahansa poppoo sanomaan, että nyt meillä on tässä uusi teoria ja oppiaine (joka on tosi hyvä juttu, mutta te ette vain tajua sitä), jota rupeamme opettamaan: antakaa tilat ja rahaa. Jos mahdollisuus annetaan, ankaraakin kritiikkiä on odotettavissa ja kauan. Saman prässin ovat käyneet läpi useimmat tieteenalat, jotka ovat olleet aikoinaan uusia, mm. biokemia. Eri asia sitten on, onko ranneliikkeen keskustelupalsta oikea paikka tällaiseen keskusteluun. Mutta tähän osallistuminenhan on toki täysin vapaaehtoista.

kommentoin vain lyhyesti tätä:

"Mutta, de facto, sukupuoli on ensijaisesti biologinen ominaisuus ja pohjimmiltaan (nimenomaan pohjimmiltaan!) ihminen on lisääntymispyrkimyksien ohjailema olento, kuten kaikki muutkin elämänmuodot. Tämä tosiasia vain ei kuulu queer-tutkimuksen alaan. Mutta siinä ohuessa tietoisuuden ja kulttuurin muodostamassa kuorrutuksessa biologian päällä pitäisi olla riittävästi tutkimista queer-tutkijoille."

asia ei suinkaan ole de facto, jos ensisijaisuus- ja pohjimmiltaan -väitteet tarkoittavat sitä, että sukupuolen perusta löytyy biologiasta; asia on kyllä yleisesti hyväksytty ja yleensä kyseenalaistamaton uskomus, joka palvelee biologiakeskeistä tiedonintressiä. tämä ei tarkoita, etteikö sukupuolta voitaisi tarkastella biologian välinein ja menetelmin ja näin saada biologista tietoa sukupuolesta. eri juttuja, mutta ei todellakaan tarkoita, etteikö sukupuoli biologisena ilmiönä kuuluisi queerin alaan (vaikka et näin väittänytkään).

"Jos joku kyseenalaistaa biokemiaa tieteenä, kohautan hartioitani. Alani tutkijat suhtautuvat tuon tuostakin tutkimuksensa yhteiskunnalliseen ja tieteelliseen merkitykseen sarkastisesti. Suosittelen kaikille muillekin tutkijoille." ja "NQT ei kuulu minunkaan mielestäni tähän joukkoon, mutta uutena tutkimusalana se joutuu ilman muuta pommituksen kohteeksi, ja se kuuluu asiaan. On alan tutkijoiden itsensä tehtävä osoittaa tutkimuksen relevanssi, kestävyys ja yhteiskunnallinen merkitys."

jännittävää tässä keskustelussa on se, että monet (en nyt puhu sinusta) hyökkäykseen ryhtyneet olettavat juuri tuon olankohautuksen olevan merkki luovutusvoitosta, mitä se ei tietenkään ole. on aika vaikeaa osallistua tutkimuksen relevanssin puolustamiseen samalla, kun pohjimmiltaan uskon täsmälleen samaan kuin sinäkin: tutkimus kyllä todistaa relevanssinsa (joka tietysti on perustuu erilaisille kriteereille kuin luonnontieteissä) ja jos käy niin, ettei queer säily, niin so be it.

*kirjoitus on osin vastausta Stellagrrrlin blogin kommenteissa käytyyn keskusteluun*

Minua hämmentää tässä keskustelussa se, että silminnähtävät, konkreettiset, tieteen keinon todennetutkin biologiset sukupuolierot kuitataan kaikki subjektiivisen tulkinnan piikkiin. Ei niin voi tehdä. Esimerkiksi hormonien vaikutuksesta käyttäytymiseen on valtavasti tutkimustietoa ja käytännön kokemuksia ja mun ymmärtääkseni ne ovat kaikilla samoja hormoneja erittävillä lajeilla hyvin samansuuntaisia. Kaikki ratsastuksen harrastajat tietävät mikä ero on orin ja ruunan käyttäytymisessä. Oreja pidetään yleisesti liian hankalina käsiteltävinä esim. ratsastuskoulukäytössä, ei aloittelevien harrastajien ratsuina ollenkaan, kun taas ruunattuna urospuolinen hevonen on huomattavasti tasaisempi ja rauhallisempi. Sisällä merkkailevan kollikissan siisteysongelmaan auttaa kastrointi. Osalle aggressiivisesti käyttäytyvistä koirista kivesten poisto auttaa rauhoittavasti, osan aggressiivisuus johtuu muista syistä. Ihmiset ovat murrosiässä suurten tunteiden kourissa. Vaihdevuosiin liittyy mielialamuutoksia. Monet naiset ovat hormonaalisista syistä äreitä ennen kukautisten alkua voimatta tälle itse mitään. Hormonien käyttö kehonrakennuksessa aiheuttaa aggressiivisia purkauksia. Enempää en jaksa luetella, eiköhän pointtini tullut selväksi.

Tämä kaikkiko on vain väärin tehtyä tulkintaa?

Mä kertaan vielä kerran nuo asiat, jotka tulkitsen Stellan tulkinneen mun kirjoituksissani kehäpäätelminä niiden sitä olematta. Jatkaessaan sukua ihminen periyttää eteenpäin omat geeninsä. Siten ne ominaisuudet, joita lisääntymiskykyisiksi saakka selviytyneet yksilöt kantavat säilyvät lajissa. Jos jokin periytyvä ominaisuus takaa erityisen suuren jälkeläismäärän, periytyy tätä ominaisuutta seuraavan sukupolven geenistöön suuremmassa määrin kuin mitä edellinen sukupolvi sitä kantoi. Tämä selittää evoluution.

Tarve seksuaalisuuteen tukee lisääntymistä. Ne yksilöt, joilla ei ole minkäänlaista, minkään ilmiön aiheuttamaa tarvetta seksuaalisuuteen lisääntyvät heikommin kuin ne, joilla tarve on suuri, mikäli nämä yksilöt muuten ovat identtiset. Koska seksuaalisuus toimintana on lisääntymistä tukevaa, se säilyy lajissa ja sen asema vahvistuu. Lisääntyminen vaatii jaon kahteen sukupuoleen, tarvitaan munasoluja tuottava yksilö ja siittiöitä tuottava yksilö. Sukupuolten selvä eroaminen toisistaan helpottaa parinvalintaa ja siten myös tukee lisääntymistä. Ainoastaan heteroseksuaalinen yhdyntä voi johtaa lisääntymiseen. Suuri osa ihmisistä on heteroseksuaalisesti käyttäytyviä. Heteroseksuaalisen henkilön parinvalintamahdollisuuksia lisää se, että hänen sukupuolensa on helposti tunnistettava. Paitsi että vartalo on eri sukupuolilla erilainen, voi henkilö tuntea myös erityistä tarvetta viestiä omasta sukupuolisuudestaan. Viestintätavat eroavat eri yhteisöissä.

Eli ei näin: lisääntyminen johtaa seksuaalisuuteen joka johtaa sukupuoliin, vaan: sukupuolisuus tukee seksuaalisuutta joka tukee lisääntymistä ja siksi säilyy. Huomaatko eron?

Sama ilmiö on havaittavissa esimerkiksi lintujen soidinlaulussa. Jokaisella lajilla on oma, tyypillinen laulukaavansa, josta lajin tunnistaa. Se on lajiin kuuluva periytyvä ominaisuus, myös toisista linnuista erillään kasvanut yksilö osaa laulaa oman lajinsa peruslaulua. Tämän lisäksi laulua opitaan. Jokaisella yksilöllä on omanlaisensa tapa laulaa, ja erilaisia laulukaavoja opitaan toisilta yksilöiltä. Eri alueilla elävillä saman lajin linnuilla on havaittavissa laulussaan alueellisia piirteitä, ikäänkuin murteita. Linnut valitsevat kumppaninsa laulun perusteella. Toisella alueella syntynyt lintu ei löydä helposti kumppania jos se siirretään uudelle alueelle, sillä toiset linnut eivät täysin ymmärrä sen tapaa viestiä. Samoin vankeudessa, toisista linnuista erillään kasvaneen linun on vaikea löytää kumppania vapaana kasvaneista linnuista, sillä sen viestintä kehittymätöntä ja kömpelöä.

Mielestäni linnunlaulusta voi vetää hyvin suoran linjan suoraan ihmisen viestintään. Tiedän, että Stellan mielestä ei voi, mutta en tiedä missä kohtaa ero tulee. Mä ainakin samaistun syvästi väärää murretta laulaviin lintuihin.

lyhyesti vielä.

"Minua hämmentää tässä keskustelussa se, että silminnähtävät, konkreettiset, tieteen keinon todennetutkin biologiset sukupuolierot kuitataan kaikki subjektiivisen tulkinnan piikkiin. Ei niin voi tehdä."

aivan kaikkia ei kuitata (eikä ole syytäkään), mutta kuten on jo sanottu, tieteen keinot todentamisessa ovat hyvin suurelta osin subjektiivisia tai ainakin epäobjektiivisia, teorialatautuneita ja vinoutuneita. niin on.

"Tämä kaikkiko on vain väärin tehtyä tulkintaa?"

keskeistä on sana TULKINTA (anteeksi huuto, mutta koitan nyt korostaa...), ja kuten kaiken tulkinnan kohdalla, ne voivat olla vääriä eli syrjäytettävissä tai paremmin selitettävissä. esimerkeistäsi mm. pms-oireet eivät ole mikään yleismaailmallinen ilmiö ja oma esimerkkisi koirista on ainakin minulle mitä erinomaisin esimerkki horjuvasta biologisesta selityksestä.

en ole tulkinnut sinua kehämäiseksi, vaan en pidä selitystäsi siitä, mitä mikin aiheuttaa uskottavana. evoluutioteoria on minulle sen verran tuttu kokonaisuus, ettet väännöissäsi pysty kertomaan minulle mitään, mitä en jo tietäisi. olen lukenut darwinini ja itse asiassa tunnustaudun faniksi. vaikka fanitan (ja itse asiassa juuri siitä syystä, että fanitan nimenomaan darwinia, en hänen teoriansa myöhempiä vääristelijöitä), en pidä evoluutioteoriaa ollenkaan hyvänä/keskeisenä selittäjänä nykyihmisen käyttäytymiselle, seksuaaliselle tai muullekaan.

"Eli ei näin: lisääntyminen johtaa seksuaalisuuteen joka johtaa sukupuoliin, vaan: sukupuolisuus tukee seksuaalisuutta joka tukee lisääntymistä ja siksi säilyy. Huomaatko eron?"

huomaan eron ja olen tulkinnut sinun ajattelevan jälkimmäisellä tavalla koko ajan. en silti pidä selitystäsi uskottavana, mutta kyse ei ole siitä, etten ymmärtäisi ajatustasi, vaan siitä, että tavanomaisuudestaan ja yleisestä kyseenalaistamattomuudestaan huolimatta se ei ole vakuuttava. en näe tuollaista riippuvuusketjua parhaana selittäjänä sukupuolelle ja seksuaalisuudelle.

"Mielestäni linnunlaulusta voi vetää hyvin suoran linjan suoraan ihmisen viestintään. Tiedän, että Stellan mielestä ei voi, mutta en tiedä missä kohtaa ero tulee. Mä ainakin samaistun syvästi väärää murretta laulaviin lintuihin."

loppukaneettisi suloisen vetoavasti (retorinen kikkailu ei tee ehkä minuun toivomaasi vaikutusta ;)) ilmaisee juuri sen, missä pointissani on kyse: sinä ehkä haluat nähdä yhtäläisyyksiä eläinten ja ihmisten välillä ja siksi tunnet vetoa selityksiin, joissa näitä on. esimerkkisi eivät suinkaan toimi todisteina sille, että biologia olisi vähemmän teorialatautunutta, vaikka siihen tunnut pyrkivän.

En tarkoittanut sitä kikkailuksi. En myöskään ajatellut, ettet tuntisi evoluutioteoriaa. Yleisesti ottaen mä en pidä siitä, että sama ilmiö ihmisen tekemänä nähdään tunteella ja eläimen tekemänä selitetään pois vaistoilla yms. Mä en usko ihmisen olevan lainkaan niin erityinen kuin mitä me haluaisimme olla. Kyse on näkökulmasta, toisesta nähdään pelkkä biologinen puoli ja toisesta sosiaalinen, vaikka ne ovat saman asian eri puolia, saman jatkumon osasia.

Mulla ei oo mitään uutta sanottavaa, niin että oikeastaan tämän voi lopettaa tähän. Täytyy vaan todeta, että olen eri mieltä ja siinä se. Musta queer-tutkimusta vaivaa samaa mieltä olevien toistensa pönkittämisen kupla. Siksi johtopäätökset viedään liian pitkälle, yritettäen kyseenalaistaa asioita, joiden kyseenalaistamiseen rahkeet eivät kuitenkaan riitä. Tämä siksi, että minusta kysymysmerkkejä on lätkitty yhteen jos toiseenkin suuntaan lähinnä periaatesyistä ja sille se tuntuu, koska mitään vaihtoehtoista teoriaakaan ei ole esitetty, eikä kyseenalaistamisen perusteita. Kyseenalaistamista pelkästä kyseenalaistamisen ilosta en ymmärrä. Biologisen ja psykologisen/sosiaalisen vastakkainasettelu ikäänkuin toisensa pois sulkevina ei vain tunnu mielekkäältä.

Poisulkemista ja liian pitkälle päättelyä harrastetaan varmaan yhden jos toisenkin tieteen parissa, ja koska musta kuulostaa sille, että queer-tutkimus olisi vastareaktio sille, mua ihmetyttää, miksi se itse kompastuu samaan keinoon.

Musta tuntuu, että mielipiteesi vaihtelee kirjoituksesta toiseen joiltain osin. Se voi johtua siitäkin, että mä olen puhunut tieteenalasta ja sinun mielipiteestäsi samana asiana, vaikka tietenkään niiden ei tarvi sitä olla.

Koko hormonitoiminnan ja aivorakenteen erojen kuittaaminen subjektiivisuuden ja "muiden tekijöiden" piikkiin on musta absurdia. Tuota samaa kuviota voi kyllä käyttää ihan mitä tahansa tutkimusta kohtaan. 1. kieltäydyn uskomasta tutkimustulosta 2. syytän tulkintaa subjektiiviseksi "koska kaikki tieteet ovat" (vai tarkoitatko, että kaikki, jotka sotivat omaa aatetta vastaan?) 3. totean, että jos tulos on aito, on syy kuitenkin jokin muu kuin esitetty, joten 4. oma alani on oikeassa. Ja tämä siis käy vastaukseksi kaikkeen.

Tutkimustulosten kumoamiseen tarvitaan jotain muutakin, kuin yleisluontoinen toteamus, että oikeastaan mikään ei ole totta. Miksi queer-tutkimus sitten loisi mielekkäitä tuloksia?

"Mä en usko ihmisen olevan lainkaan niin erityinen kuin mitä me haluaisimme olla."

en minäkään. tiedän kuitenkin sen, että vain ihmiset teoretisoivat.

"Musta queer-tutkimusta vaivaa samaa mieltä olevien toistensa pönkittämisen kupla. Siksi johtopäätökset viedään liian pitkälle, yritettäen kyseenalaistaa asioita, joiden kyseenalaistamiseen rahkeet eivät kuitenkaan riitä. Tämä siksi, että minusta kysymysmerkkejä on lätkitty yhteen jos toiseenkin suuntaan lähinnä periaatesyistä ja sille se tuntuu, koska mitään vaihtoehtoista teoriaakaan ei ole esitetty, eikä kyseenalaistamisen perusteita."

mielenkiintoinen näkemys, kun et kuitenkaan tunne queer-tutkimusta etkä siinä esitettyjä vaihtoehtoisia selitysmalleja. et myöskään tunne sitä ollenkaan riittävästi voidaksesi syyttää sitä kuplasta. rahkeita siihen, miksi biologialähtöinen kupla voitaisiin kyseenalaistaa ja lähteä ajattelemaan toisin, olen sinulle tarjonnut, mutta on tietysti sinusta itsestäsi kiinni, haluatko ottaa haasteen vastaan. vasta oivallettuasi biologian diskurssina, voidaan lähteä ajattelemaan vaihtoehtoja.

"Biologisen ja psykologisen/sosiaalisen vastakkainasettelu ikäänkuin toisensa pois sulkevina ei vain tunnu mielekkäältä."

tietääkseni queer-teoria enkä minä ole ehdottanut mitään tuon suuntaista. en tietääkseni ole missään vaiheesssa puhunut poissulkemisesta. en myöskään ymmärrä, miten olet päätynyt ajattelemaan, että biologiatieteen tarkasteleminen vain yhtenä tieteenalana, tarkoittaisi sen poissulkemista.

"Koko hormonitoiminnan ja aivorakenteen erojen kuittaaminen subjektiivisuuden ja "muiden tekijöiden" piikkiin on musta absurdia."

en ole tehnyt näin, ja minusta on absurdia, että ehdotat edes sellaista. teet nyt olkiukon. luomasi "kuvio" queer-teorian vasta-argumentointityylistä on myös sen kaltainen olkirakennelma, että epäilen vakavasti halukkuuttasi tai kykyäsi keskustella toisen ihmisen argumentteja kunnioittaen. tuskin tarkoitat sitä tai teet sitä tahallasi, mutta mistä syystä sitten olkiukkoiletkin, ei niihin kannata edes pyrkiä vastamaan vaan kehotan vain lukemaan keskustelua tarkemmin.

Kauan sitten rautatieasemalla nuori mies liittyi seuraani ja kertoi Jeesuksen olevan pelastaja. Minä totesin Raamatussa olevan monia häiritseviä kohtia ja mainitsin niistä pari. Hän ei vastannut kysymykseeni viallisista kohdista vaan sanoi, että kun hyväksyn Jeesuksen pelastajana, kaikki selittyy.

Musta vastaus oli huono. Se herätti niin ison tunteen, että tilanne on jäänyt mieleeni tähän päivään saakka. Myöhemmin hurahdin ja totesin hänen olleen oikeassa.

Usko on kuitenkin uskon asia, mutta nyt meidän pitäisi olla tekemässä tiedettä, eikö niin? Siksi en koe mielekkääksi sitä mitä pyydät minua tekemään, eli unohtamaan kaiken sen mitä tähän asti tiedän, jotta voin omaksua kaiken uudelleen toisin. Mä en koe sitä mielekkääksi varsinkaan siksi, että mun pitäisi ensin unohtaa kaikki ja hyväksyä uusi aate, ja vasta sitten saan tietää mikä uusi aate on.

Kun luen keskustelua uudelleen ja uudelleen, huomaan saman kaavan toistuvan hyvin selkeänä. Kaikki mitä minä sanon, on sinusta subjektiivista. Korvaavaa vaihtoehtoakaan ei saa kuulla. Korvaavaa vaihtoehtoa ei saa kyseenalaistaa, koska en tiedä mikä se on. En voi tietää mikä se on, koska en ole alan opiskelija, ts. aatteen hyväksynyt henkilö. Tämän kaavan alla keskustelu on mahdotonta.

En tiedä mitään queer-tieteistä, enkä ole pyrkinyt väittämäänkään tietäväni. Juuri siksi musta on outoa, että kun nyt olen tässä kyselemässä ja ottamassa selvää on vastaus kysymyksiin taas se, että et tiedä siitä mitään, joten et voi kyselläkään.

Minusta mielipiteesi heittelevät rajusti. Väität ettet pyri kumoamaan biologiaa. Sen jälkeen kuitenkin kumoat sen subjektiivisena. Sen jälkeen väität, ettet näin tehnyt. Otan sen uudelleen esiin. Jälleen kumoat sen subjektiivisena. Kun huomautan tästä, kiellät kumonneesi mitään. En ymmärrä.

Vielä kerran kehäpäätelmästä: biologia EI ole heteronormatiivista, jollei sitä ole käännetty. Jos lisääntyminen johtaisi seksuaalisuuteen, voisi käyttää aivan tunnontuskitta niin usein väärinkäytettyä lausahdusta siitä, että seksin tarkoitus on lisääntyminen, ja muu seksi on laadultaan "väärää" ja luonnotonta. Tässä perinnöllisyys on kuitenkin käännetty oudosti ympäri, aivan kuin lisääntyminen voisi periytyä, ja eiväthän teot periydy, vaan taipumukset.

Oikein päin tulkittuna ihminen on seksuaalinen, bottom line. Seksuaalisuus on monitekijäinen asia, sillä on sosiaalisia puolia, psykologisia puolia, fyysinen puoli. Fyysisen puolen kautta ihminen lisääntyy, ja taipumus pysyy yllä. Se on kuitenkin suurempi ja monitahoiempi kokonaisuus kuin pelkkä lisääntyminen.

Ja sama sukupuolen ja seksuaalisuuden välillä. Seksuaalisuus ei johda sukupuoliin, vaan sukupuolet tukevat seksuaalisuutta. Sen lisäksi sukupuolet tukevat monia muita asioita, joita ei voi arvottaa sen vähempiarvoisiksi kuin seksuaalista puolta, sillä syy-yhtey ei kulje siihen suuntaan.

Tämä oivallus puuttuu heteronormatiivisesta biologian tulkinnasta. Biologia EI vastaa arvokysymyksiin. Kuitenkin suhtaudut biologian hyväksymiseen tieteenä kuin se tarkoittaisi heteronormatiivisuuden hyväksymistä tai sukupuolen ja sitä kautta seksuaalisuuden palvelevan ainoastaan lisääntymistä yli muiden ilmiöiden.

Vielä lisäys: Huomasin sinun todenneen, että esimerkkini koirista antaa esimerkin huojuvista biologisista selityksistä. Miten niin? Joillain yksilöillä (olipa laji mikä tahansa) testosteronia on elimistössä ylenmäärin. Koska testosteroni aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä kärsivät testosteronitasoiltaan tavanomaista korkeammat yksilöt usein aggressiivisuudesta. Muutkin tekijät voivat aiheuttaa aggressiivisuutta. Koirilla yleistä on vaikka kunnollisen arvojärjestyksen puuttumisen aiheuttama turvattomuudentunne, joka saa koiran ylireagoimaan sen kokemaan uhkaan.

Jos syy aggressioon on fyysinen, kastrointi on siihen pätevä ratkaisu. Jos syy on puuttuva turvallisuudentunne, ei testosteronin poistaminen tietenkään auta, vaan koira tarvii selkeämpiä rajoja. Ei se, että monet tekijät voivat aiheuttaa samaa ilmitä todista, etteivätkö biologisetkin tekijät aiheuttaisi niitä. Enhän minä ole pyrkinytkään väitämään, että ainoastaan biologia sanelisi ihmisen käytöksen, vaan että muuten identtinen ihminen naishormoneilla varustettuna toimii ri tavoin kuin sama ihminen mieshormonein varustettuna. Toki myös sama ihminen turvallisen lapsuuden kokeneena toimii eri tavoin turvattoman lapsuuden kokeneena, ja tämä voi aiheuttaa suurempia eroja kuin hormonierot ovat. Se ei kuitenkaan poista hormonieroja. Aivorakennetta ei näin voi verrata, koska on liian kyseenalaista olisiko se silloin todella enää "sama ihminen".

analogiasi on toimimaton: perusoivalluksen saaminen on eri asia kuin jonkun lähtökohdan kyseenalaistamaton hyväksyminen. olen selittänyt sinulle, miksi biologia on yksi tiede muiden joukossa ja miksi sen valta-asema ei ole niin perusteltu kuin sinä (ja monet muut) näyttävät uskovan. lisätietoa asiasta saat tutustumalla tieteenfilosofiseen kritiikkiin. vertauksesi uskonnolliseen käännytystyöhön ontuu siis, koska en oleta sinun hyväksyvän asiaa ilman perusteita, vaan olen niistä sinulle kertonut.

kuitenkaan ennen kuin olet oivaltanut, mitä yritän sinulle kertoa, emme voi edetä, sillä lähtökäsityksesi saavat sinut lukemaan sanomaani siten, että muotoilet kaiken olkinukeiksi, kuten: "Väität ettet pyri kumoamaan biologiaa. Sen jälkeen kuitenkin kumoat sen subjektiivisena. Sen jälkeen väität, ettet näin tehnyt. Väität ettet pyri kumoamaan biologiaa. Sen jälkeen kuitenkin kumoat sen subjektiivisena. Sen jälkeen väität, ettet näin tehnyt." biologian käsittäminen yhtenä tiedemuotona ja ihmisteoretisoinnin kenttänä ei ole sen kumoamista. en ole missään vaiheessa kieltänyt biologiaa tai pyrkinyt kumoamaan sitä, mutta en pidä biologian antamaa tietoa sen perustavampana kuin jonkun muun tieteenalan. ymmärrätkö eron?

en ole puhunut biologiasta heteronormatiivisena, joten laitat sanoja suuhuni. uskon sen sijaan, että biologiatieteen tiedollinen valta-asema palvelee heteronormatiivisuutta, mutta näin ei tarvitsisi olla eikä se johdu biologiasta ja sen tuottamasta tiedosta itsestään, vaan tavasta, jolla sitä käytetään tiedollisessa/tieteellisessä toiminnassa.

olen monesti ihmetellyt, että useimmat ihmiset hyväksyvät lähtökohtaisesti esimerkiksi geneettisen selityksen jollekin ilmiölle mieluummin kuin esimerkiksi selityksen, jossa puhutaan tunnistetuksi tulemisesta. molemmat ovat abstrakteja ja monelle täysin käsittämättömiä (suurin osa ihmisistä ei todellakaan tajua mistä puhutaan, kuin puhutaan geeneistä puhumattakaan, että niiden toimintaperiaatteita tunnettaisiin), joten preferointi ei selity asian käsitettävyydellä. yksi vaihtoehto tälle preferoinnille on tieteiden välinen hierarkia, joka saattaa olla joillakin selitysalueilla peruteltu (joihinkin kysymyksiin biologia antaa parhaan mahdollisen selityksen, toisiin ei), mutta ei kauttaaltaan, vaikka vaikuttaakin siltä, että useimmat eivät osaa tällaista erottelua tehdä. ei sinänä: aktiivisimmat sosiobiologit löytyvät jostain aivan muualta kuin luonnontieteilijöiden, geenitutkijoiden ja biologien joukosta, ja sekin ehkä kertoo jotain selitysten merkittävyydestä.

Täältä meidän luonnontieteilijöiden näkökulmasta on tosi vaikea hyväksyä minkään humanististen (nk. mutu-tieteiden =) periaatteellista pohjaa siitä, että absoluuttista tietoa ei ole. Luonnontieteissä on määritelmä oikealle tiedolle, joka on olemassa ilman konteksteja niin pitkälle kuin se nyt on mahdollista. Minulle tämä oma asenne tulee aina vastaan, kun puhutaan näistä ihmistieteistä ja siksi onkin usein tosi vaikeaa yrittää ajatellakaan yhdistelevänsä jotain biologian tietoja ja queer-teoriaa.

Uskon, että monille sukupuoliteorioita ja naistutkimusta jne. (onpas tosi huonosti määritelty joukko...) kriittisesti tutkiville tulee varmaankin juuri sellainen tunne tässä rajapinnassa, että on mahdoton yhdistää "kovia" tietoja ja sitten sellaista, joka on saatu jonkun tulkinnalla jonkun tulkinnasta.

Tuossa tuli ilmi taas se solmu, joka ei mun mielestäni tässä Stellan kertomassa tavassa ajatella täsmää. Kummasta tässä nyt oli kyse, siitä että kaikki tiede on huuhaata samoissa määrin ja siksi mitä tahansa voi kiistää tarpeentullen subjektiivisena, vai siitä, että oikeita vastauksia on, mutta niitä käytetään väärin? Vedin johtopäätöksen, että kyse on ensimmäisestä vaihtoehdosta, kun pyrkimykseni selittää toista on systemaattisesti kumottu. Siksi tässä musta puhutaankin ristiin, kun ensin kiistetään kaikki hormonitoiminnan vaikutukset pelkäksi tulkinnaksi vailla pohjaa, ja sen jälkeen väitetään, ettei olla yritetty kumota biologiaa.

Joko oikeita tuloksia on, tai sitten niitä ei ole. Molemmat väitteet eivät voi olla olemassa yhtä aikaa.

Biologian tutkimustulosten käyttämistä väärin en ole yrittänytkään kiistää. Olen antanut siitä jopa yleisesti käytetyn esimerkin (kehäpäätelmä). Sitä vaihtoehtoa, että ihminen on sekä biologinen olento, että paljon muutakin, ja että naistutkimuksen ala tutkii tätä muuta, on esitetty kuitenkin monta kertaa ja se on hylätty, kertomalla taas, miten kaikki on subjektiivista.

Jos väittää kaikkea biologiaa vääräksi tulkinnaksi, ei voi samaan aikaan väittää, ettei pyri kumoamaan biologian totuuksia, sillä juuri sitähän tuo väite tarkoittaa.

"Kun luen keskustelua uudelleen ja uudelleen, huomaan saman kaavan toistuvan hyvin selkeänä. Kaikki mitä minä sanon, on sinusta subjektiivista. Korvaavaa vaihtoehtoakaan ei saa kuulla. Korvaavaa vaihtoehtoa ei saa kyseenalaistaa, koska en tiedä mikä se on. En voi tietää mikä se on, koska en ole alan opiskelija, ts. aatteen hyväksynyt henkilö. Tämän kaavan alla keskustelu on mahdotonta."

Kesäpoika, mitäs muuta sitten kuvittelit saavuttavasi? Me olemme alistajasukupuolta, joten meillä ei ole eikä ikinä tule olemaan mahdollisuuksia esittää mitään hyväksyttäviä kommentteja naistutkimuksesta. Vain naisen tekemät asiaa puoltavat argumentit ovat sallittuja. Kummelin valmentajaa lainatakseni: "Vastapuoli limuttaa meitä ihan täysillä, pojat me hävitään tää matsi" ;-)

poistettu.

<<hämmästystä on herättänyt se ahdasmielisyys joka on kukkinut monessa vastauksessa>>

Keskusteluun on osallistunut vain muutama ihminen. Vaikea tehdä sen pohjalta arvioita, miten ahdasmielistä porukka on. Meitä on monia, jotka eivät ole halunneet olla mukana tässä väittelyssä. Itse olin mukana tällaisessa keskustelussa yli vuosi sitten, ja se avasi ainakin minun ajatusmaailmaani näissä sukupuoliasiosisa.
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=3956

Komppis, et kai ole tosissasi? :O

En ajatellut, että kukaan ihan OIKEASTI ajattelisi että tässä on kyseessä keskustelijoiden sukupuolet, mutta ilmeisesti teitä alistaja-sukupuoli-ajattelijoitakin sitten on. Tuo on pahinta ahdasmielisyyttä, mitä olen kohdannut. Luulisi, että noin ahtaista sukupuolikäsityksistä oltaisiin täällä vapaita.

Kaksi toisensa poissulkevaa totuutta ei voi olla totta yhtä aikaa, oli keskustelijan sukupuoli mikä tahansa. :O Jos en ymmärrä toisen perusteluja, niin sitten en ymmärrä. Eikö juuri hyvittely ja myöntely olisi toisen aliarviointia?

Mä ymmärrän täysin sellaisen logiikan, jonka mukaan vaikka kirja "Hetero-olettamuksesta moninaisuuteen" toimii. En usko, että minun ja Stellan näkemys heteronormatiivisuudesta poikkeaa lainkaan niin paljon, kun hän kokee. Edelleenkään en silti ymmärrä ongelmallista suhdetta biologiaan, joka ei tieteenä ole heteronomatiivinen, kuten Stella itsekin jo kerran sanoi. Ongelman suhteessa biologian käyttöön arvoperusteena ymmärrän täysin.

Jokin keskustelun perusteissa menee vikaan niin, että puhumme toistemme ohi. Uskon Stellan olevan täysin kykenevä selventämään tarkoituksensa, kun saan osoitettua riittävän tarkasti kohdan, jota en ymmärrä.

poistettu.

Sarkasmi ei oiken kirjoitettuna toimi, sen ymmärtämisessä äänenpainoilla ja ilmeillä on niin iso tehtävä. Mutta huh, mä jo ajattelinkin..

Tänään alkaa kiireisempi jakso elämässä, niin että en ehdi seurailla täällä aktiivisesti. Ihmetykseeni kaipaan silti vastausta, Stellalta, tai sitten joltain, joka ymmärsi mitä hän tarkoitti vaikka mä en.

Tai sitten on vain tyydyttävä toteamaan, että naistutkimus on nimenomaan naistutkimusta juuri siksi, ettei se ole putkiaivoisten elämänmuotojen ymmärrettävissä.

;)

jumjum kirjoitti: "Luonnontieteissä on määritelmä oikealle tiedolle, joka on olemassa ilman konteksteja niin pitkälle kuin se nyt on mahdollista." totta, määritelmä on, mutta "oikea tieto" on asiaintila, jonka määritelmää ei olla pystytty mitenkään tyhjentävästi muotoilemaan. määritelmä on siis vajaa. se ei tarkoita, etteikö se olisi käyttökelpoinen. tietysti kiinnostavaa kuvauksessasi on tuo loppuehto "niin pitkälle kuin se nyt on mahdollista", joka taitaa olla se, mikä minun ja kesäpojan keskustelua jäytää. uskon edelleen, että luonnontieteilijät ovat huomattavan paljon maallikkoja varovaisempia tehdessään päätelmiä löydöksistään (ks. yllä toteamukseni sosiobiologian kannattajien koulutustaustasta).

kesäpoika kirjoitti: "Kummasta tässä nyt oli kyse, siitä että kaikki tiede on huuhaata samoissa määrin ja siksi mitä tahansa voi kiistää tarpeentullen subjektiivisena, vai siitä, että oikeita vastauksia on, mutta niitä käytetään väärin?"

ei ainakaan ensimmäisestä. väite luonnontieteistä ei-objektiivisina ja sosiaalisina projekteina ei ole väite huuhaasta; vaikuttaa siltä, ettet pysty käsittämään tiedoa minkään arvoisena ellei se ole absoluuttista. biologiatiede "löytää"/luo faktoja, mutta kokonaisuudessaan biologiatiede ei ole vain faktalistauksia, vaan niiden nivomista yhteen erilaisin teorioin. yksinään nuo faktat ovat tyhjiä ja usein aika merkityksettämiä. kun teoriat astuvat kuvaan, astuu kuvaan myös valtava määrä inhimillistä arvolataumaa ja tulkintaa, jolloin olisi harhaanjohtavaa puhua biologiasta objektiivisena missään absoluuttisessa tai neutraalisssa mielessä. biologia on myös vain yksi tapa tarkastella ja ymmärtää ihmisitä, eikä välttämättä ollenkaan paras tai valaisevin. huomaatko, en ota kantaa siihen, käytetäänkö biologian faktoja väärin/oikein, vaan totean, että niiden käyttö on sosiaalisesti vinoutunutta eli sosiaalisille tekijöille altis.

"Vedin johtopäätöksen, että kyse on ensimmäisestä vaihtoehdosta, kun pyrkimykseni selittää toista on systemaattisesti kumottu."
juuri mustavalkoisuutesi estää näkemästä sen, että skeptisyyteni selityksillesi tekisi esimerkiksi hormonien olemassaolon mielestäni "subjektiiviseksi tulkinnaksi", jota en ole väittänyt. sen sijaan hormonien olemassaolosta johdetut kausaalimuotoiset teoriat ovat jo paljon heikommalla pohjalla. kriittinen ajatteluni suuntautuu niihin todella yleisiin loogisiin rakennelmiin (eläinesimerkkisi), joita esitit minulle "todisteina" biologian perustavuudesta, mutta jotka ovat hyvin teorialatautuneita.

Tässäpä onkin juuri se, että luonnontieteilijöistä ehkä kaikkein raivostuttavinta ever on se, että erilaiset filosofit alkaa pohtimaan todellisen tiedon olemassaoloa vaikkapa kyseenalaistamalla maailman samuuden ja monia muita sellaisia intuitiivisia totuuksia, joiden kaataminen ei varsinaisesti rakenna mitään muuta kuin tilaa jossittelulle. =) Niin että Kumpulassa meillä on ihan oikea määritelmä oikealle tiedolle, mutta teillä siellä keskustakampuksella on joku ongelma sen kanssa. :D

Mutta ihan vakavissaan niin onhan kaikissa luonnontieteissa viimeistäänkin se ongelma, että kaikki havainnot ovat sitä, että havainnoidaan A ja B yhdessä. Useimmiten ne havainnoidaan myös erikseen. Mikään ei suorastaan kerro, että ne johtuvat toisistaan johonkin suuntaan tai mitään muutakaan. Ja useimmiten joudutaankin tukeutumaan siihen oikean tiedon määritelmään, joka on jotakin sellaista kuin "se on toistettavissa ja sillä voidaan ennustaa tuloksia". Jos ennustukset onnistuvat niin ollaankin oikeastaan jo tosi lähellä sellaisen humanistisen tutkimuksen ajattelua siitä, että "tiedolla" on sovellusarvo eikä puhdasta tietoa sellaisenaan oikeastaan ole.

Stella, nyt mä tajusin mitä sanot. :) Tutkimustulos asia1, teoria asia2. Joo.

Mä väitän silti, että iso osa biologian teorioista on niin suuressa asemassa siksi, että ne ovat niin kertakaikkisen loogisia. Ja osa taas todistaa itsensä sillä, että vain ON nin kuin on. Kuten sukupuolet ovat, vaikka niitä ei teoriassa tarvittaisikaan kuin pienissä määrin. Ja kun ne kerran ovat, ne kuuluvat biologian tutkimuskenttään, vaikka voivat kuulua moneen muuhunkin alaan. Eihän biologialla ja queerillä ole oikeassa elämässä rajaa, ne ovat vain näkökulmia.

1. Kielestä: Sukupuolen tutkimus, tai naistutkimus, voi olla vaikeaa sen käyttämän kielen takia. Esim. sana sukupuoli ilmaisee, että sukupuolia olisi vain kaksi. Jos on eri mieltä siitä, että sukupuolia on vain ja ainoastaan kaksi, niin voidaanko käyttää sanaa suku_puoli_? Vai pitäisikö löytää uusi sana? Nimim. itse Judith Butlerin kirjan Hankala sukupuoli noin sivuille 50 jumittunut.

2. Sukupuolesta: Naisilla ja miehillä on tiettyjä fyysisiä eroja. Kuitenkin nämä erot ovat monisyisiä: esim. nais-ja mieshormoneiden määrän suuruus varmasti vaihtelee yksilöittäin. Lisäksi on ns. intersukupuolisia, joiden sukuelimet ovat jotain väliltä, tai kumpiakin. Lisäksi kaikki naiset eivät ole sukukypsiä. Jos kerta sukupuoli on lähtöisin lisääntymisestä (vai miten se päättelyketju menikään, lisääntyminen on sukupuolista?) niin pitäisikö naiset ja miehet jakaa vielä niihin, jotka eivät voi lisääntyä ja niihin, jotka voivat? Näinhän joissain kulttuureissa tehdään. Joka tapauksessa suuri osa yhteiskunnassa koetuista sukupuolten välisistä eroista on kulttuuri- ja yhteiskuntasidonnaisia. Toki vain nainen voi olla sen 9kk raskaana ja imettää. Mutta esim. se, kuinka paljon isä osallistuu lapsen kasvatukseen ja äiti työelämään, vaikuttaa kuvaan sukupuolista. Tämä kuva on vaihtunut esim. viimeisen sadan vuoden aikana. En ole sitä mieltä, että naisissa ja miehissä ei olisi minkäänlaisia biologista johtuvia eroja, mutta näen, että monet erot ovat kulttuurin ja yhteiskunnan tuottamia.

3. Naistutkimuksen ja sukupuolijärjestelmien tutkimuksen tarkoitus: Itse näkisin sukupuolen tutkimuksen tärkeimpänä tavoitteena eritellä sukupuolijärjestelmää niin, että pystymme ymmärtämään itseämme ja muita (ihmisiä) paremmin ja lisäämään omia mahdollisuuksiamme toimia haluamallemme tavoilla ja toteuttaa itseämme. Esim. 60-luvulla oli vielä laissa kiellettyä naisille mennä yksin baariin, koska tämä ei vastannut lainsäätäjien ja yhteiskunnan naiskuvaa. Naisasialiike saikin lain muutetuksi ja naiselle itsenäisemmän aseman.

4. Tiede ja objektiivisuus. Esim. taloustieteen ensimmäisellä luennolla opimme taloustieteen peruslähtökohdan, rationaalisen kuluttajan teorian. Tämän mukaan jokainen kuluttaja toimii järjellisesti ja (vain) oman etunsa maksimoiden. Toimiiko jokainen ihminen näin? Jotkut toimivat, jotkut eivät. Eräs "kilpailevan" oppiaineen proffa sanoikin virnistellen, että mitä sellaisella tieteenalalla tekee, jonka peruslähtökohta on väärä? Silti taloustiede on arvostettua.

Humanistiset ja yhteiskuntatieteet pyrkivät objektiivisuuteen, kuten luonnontieteet. Kuitenkin mieluummin niin, että tunnustetaan ja kerrotaan omat mielipiteet ja ennakko-oletukset tutkittavasta aiheesta ja tunnistetaan rajoitettu kyky objektiivisuuteen, kuin sokeasti vannotaan objektiivisuuden nimeen. Monesti ihmisiä lähellä olevat tieteet ovat vaikeampia saada yhteisymmärrystä, koska ne koetaan arvolatautuneemmiksi. Esimerkkeinä vaikkapa sukupuoliroolien tutkimus, tai vuoden 1918 tutkimus, tai Kekkosen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa.

5. Naistutkimus ja valta. Sukupuolirooleja tutkimiseen liittyy eturistiriitoja. Koska sukupuolten välisen tasa-arvon tutkiminen saattaa johtaa naisten vallan kasvuun, monet miehet vastustavat tätä.

Itse naistutkimuksesta "herätyksen" löytäneenä miehenä voin todeta, että kritiikissä useimmin sekoitetaan naisliike ja naistutkimus.

Jos nais- ja gender-tutkimuksessa on sanamagiaa, niin montaa ihmistiedettä voidaan syyttää numeromagiasta, eli taipumuksesta tarkastella ihmisen käyttäytymistä ja lajiolemusta vain tilastojen ja karkeiden yleistysten kautta.

Itse pyrin karttamaan molempia taipumuksia. Katson että sukupuoliero aivan itsestään selvästi on olemassa, mutta se ei itsessään tarkoita mitään kovin lopullista. Tieteelliseen ajatteluun ihastuneessa kulttuurissamme on usein vikana se, että tutkimustuloksista johdetaan niin surutta kaavamaisia näkemyksiä, vaikka numeroiden takana olevassa todellisuudessa on tosiasiassa paljon enemmän vaihtelua ja liikkumatilaa.