Medisiinarit ehkä tajunneet homojen olemassaolon?
Olen lueskellut melkoisen joukon suomalaisten lääkäreiden ja tutkijoiden tekstejä, joissa käsitellään miestä ja hänen sairauksiaan. Muutama vuosi sitten oli vielä parisuhdetta koskeneissa kohdissa lähes säännönmukaisesti mainittu miehen kumppanina nainen tai vaimo. Olen hieman yllättynyt, sillä nyt puhutaan melkein kauttaaltaan "läheisestä henkilöstä", "kumppanista" jne. Vain yhden kerran oli lipsahtanut "vaimo", mutta jo toisessa kohdassa samaa tekstiä oli sukupuolineutraali ilmaisu.
Olisikohan sukupuolineutraali ajattelu mennyt jo jakeluun myös lääketieteen alueella? Onko muilla tuoreita havaintoja?
"Olen lueskellut melkoisen joukon suomalaisten lääkäreiden ja tutkijoiden tekstejä, joissa käsitellään miestä ja hänen sairauksiaan. Muutama vuosi sitten oli vielä parisuhdetta koskeneissa kohdissa lähes säännönmukaisesti mainittu miehen kumppanina nainen tai vaimo."
En kykene lainkaan ymmärtämään mitä ihmeen merkitystä asialla on. Muuttuuko tekstien tai tutkimusten informaatiosisältö sen takia, että niissä oletetaan miehen kumppanin olevan lähtökohtaisesti nainen?
Miten miehen kumppanin sukupuoli liittyy miehen sairauksiin?
Onko kyse nyt vaan taas jostain absurdista tasa-arvovänkäyksestä, että kaikkien kaikkialla pitäisi AINA ymmärtää, muistaa ja ottaa huomioon, että ihan kaikki eivät ole heteroja? Siis samanlainen juttu kuin "mies"-päätteiset tittelit, joita on muutettu "henkilöiksi" ja ties miksi, koska feministit näkivät punaista?
Ei minua ainakaan häiritse tai edes kiinnosta pitääkö lääkäri minua homona vai heterona, enkä ymmärrä mitä ihmeen merkitystä koko asialla on lääkärille, minulle tai kenellekään mahdollisen sairauden hoidon kannalta.
Asialla ei ole varmaankaan merkitystä silloin kun kyseessä on "Flunssa vaivaa - yskäisepä - köh köh - joo, näyttää vähän rahisevan, kirjoitan reseptin - kiitos näkemiin" -tyyppisessä tilanteessa.
On kuitenkin sellaisia sairauksia/vaivoja, joissa mahdollisen hoidon järjestämisessä vaikkapa puoliso on mukana tai tukena. Tai muuten joudutaan käymään läpi potilaan yksityiselämää. Ei ole ollenkaan mieltä ylentävää vaikkapa vakavasta sairaudesta kertovan diagnoosin yhteydessä oikoa lääkärin käsityksiä. Lääkäri on tällöin sellaisessa asemassa, että mahdollisimman iso yhteisymmärrys tämän ja potilaan välillä on eduksi - ja viestintä näiden välillä pitäisi saada mahdollisimman säröttömäksi.
Ja jos se ei zappia häiritse - niin hyvät hänelle. Helpommallahan pääsee.
Merkitys asialla on kuitenkin pienimmillään myönteinen yksityiskohta vähemmistöön kuuluvalle potilaalle.
On näillä sanavalinnoilla merkitystä. Itse kävin lääkärillä jokin aika sitten ja mm. stressistä valittaessani lääkäri kysyi asunko yksin ja "onko minulla jotain läheistä henkilöä'. Olisi tullut aika vaivaantunut olo jos olisi kysynyt "perhettä, vaimoa tai tyttöystävää". Pari kertaa aiemminkin on tullut sama tilanne vastaan. Ihan hyvin näyttävät lääkärit oppineen käyttämään sukupuolineutraalia kieltä.
Sairauden hoidon kannalta suuntautumisella ei useinkaan ole merkitystä, toisinaan kyllä. Homot ovat kuitenkin niin suuri vähemmistö, että meidän olemassaolon ymmärtäminen pitäisi kyllä kuulua kaikille sosiaalisissa ammateissa työskenteleville.
Erilaisuuksia on niin valtavan paljon, ettei kaikkea voi ottaa huomioon, kaikki tekevät kaikista oletuksia. Jos mä puhun puhelimessa vieraan ihmisen kanssa, oletan hänestä näkemättä paljon asioita. Ja sitten on vielä ne erilaisuudet, joita ei voi edes nähdä. Mä oletan esimerkiksi ihmisellä yleensä olevan kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Jalka-amputoidun korvaan varmaan särähtää stereotypioimisena jos tarkistamatta hänen jalkojensa tilaa noin vain kysyn vaikka että millaisia kenkiä hän käyttää. Toisaalta olisi yliampuvaa kysyä jokaiselta ihmiseltä, että anteeksi, mutta onko teillä jalat.
Mä en usko, että ongelmia kovinkaan usein aiheuttaa inhimillinen erehdys. Ongelmia aiheuttaa se hämmentynyt pieni hiljaisuus sen jälkeen, kun oikea asianlaita selviää. Se hiljaisuus, josta selviää, ettei tämä uusi, vaihtoehtoinen todellisuus olekaan hyvä asia.
Moni mies voi loukkaantua, jos hänen heteroutensa kyseenalaistetaan lääkärin taholta. Sukupuolineutraaliudenkin on oltava siksi taitavaa. Kaikkia ei voi miellyttää. Mutta kuten sanottua, homot ovat liian lukuisa vähemmistö ohitettavaksi.
"On kuitenkin sellaisia sairauksia/vaivoja, joissa mahdollisen hoidon järjestämisessä vaikkapa puoliso on mukana tai tukena. Tai muuten joudutaan käymään läpi potilaan yksityiselämää. Ei ole ollenkaan mieltä ylentävää vaikkapa vakavasta sairaudesta kertovan diagnoosin yhteydessä oikoa lääkärin käsityksiä. Lääkäri on tällöin sellaisessa asemassa, että mahdollisimman iso yhteisymmärrys tämän ja potilaan välillä on eduksi - ja viestintä näiden välillä pitäisi saada mahdollisimman säröttömäksi."
No jos lääkäri olettaa, että kotona on vastakkaista sukupuolta edustava kumppani, niin sitten mainitaan että ei ole - jos asialla on jotain väliä. Useimmiten asialla ei ole mitään väliä. Jos viestinnän säröttömyys on tuosta kiinni, niin asia on korjattu yhdessä sivulauseessa ja sillä sipuli.
"On näillä sanavalinnoilla merkitystä. Itse kävin lääkärillä jokin aika sitten ja mm. stressistä valittaessani lääkäri kysyi asunko yksin ja "onko minulla jotain läheistä henkilöä'. Olisi tullut aika vaivaantunut olo jos olisi kysynyt "perhettä, vaimoa tai tyttöystävää". "
No jos kotona on (tai ei ole) samaa sukupuolta oleva kumppani, niin miksi ei voi vastata:
* on perhettä/ei ole perhettä
* on kumppani/ei ole kumppania
* on (avo)puoliso/ei ole puolisoa
* on miesystävä/ei ole miesystävää
Yhtä hyvin voi kysyä, miksi lääkäri ei voisi lähestyä asiaa ns. sukupuolineutraalisti.
Kyllä mua ainakin väsyttää jatkuva kaapista ulostuleminen ihan normaalielämässä. Se ei lopu koskaan. Aina tulee uusia tuttavuuksia, aina on joku, jolle pitää mainita ja selittää. Olisi paljon mukavampaa, jos se, että en erikseen kerro kumppanin sukupuolta, ei tarkoittaisi sitä että "olen mennyt kaappiin". Että ihmiset voisivat olla olettamatta asioita, joita en ole koskaan sanonut. Eihän heterojenkaan tarvi jatkuvasti heteroudestaan jankuttaa.
Jos lakkaa tulemasta ulos, huomaa pian olevansa kaapissa.
Silloin kun on oikeasti sairas, niin on kyllä varsin toivottavaa, ettei tarvi alkaa tulla ulos jokaiselle hoitohenkilökunnan jäsenelle erikseen. Ne näkevät niin monia homoja joka päivä, että ei voi olla ylivoimaista huomioida sitä.
Ehkä tähän keskusteluun sopii noin yleisellä tasolla Jukka Kemppisen keskusteluohjelma: "Lääkärin ja potilaan toimiva vuorovaikutus".
http://areena.yle.fi/toista?id=1120994
Tuossa nimenomaisessa keskustelussa ei varsinaisesti kajota keskustelemaamme seikkaan, mutta yleisemmällä tasolla kuitenkin. Joku heistä totesi, että lääkärin pitäisi ainakin katsoa potilasta. Itse olen kokenut ainakin kerran, ettei lääkäri koko tapaamisen aikana kertaakaan nostanut katsettaan papereistaan.
Keskustelijoiden mielestä lääkärin pitäisi koskettaa myös potilasta tapaamisen aikana tavalla taikka toisella. Ohjelmassa yksi todenperäinen vitsi oli jonkun kirurgin lausahdus, että viisauden alku on sormi perseessä. Kun miehelle tulee ikää lisää, niin lääkärin sormi käy yhä useammin juuri siellä. Huvittava muisto itselläni on heterokaveristani, joka joutui ensimmäistä kertaansa urologin tutkittavaksi eturauhasvaivojen vuoksi. Hän oli etukäteen täydessä paniikissa. Minun piti selvittää tarkasti hänelle, kuinka kaikki tapahtuu vastaanotolla. Kerroin naisten joutuvan vastaavan kaltaisiin tutkimuksiin paljon aikaisemmin ja paljon useammin. Hän miehenä sen kyllä kestää.
Korvat ovat lääkärillekin tärkeä työväline. Potilas haluaa tulla kuulluksi ja myös ymmärretyksi.
Moniaita kertoja olen itse ollut tilanteessa, jossa hoitohenkilökunta ei ole tajunnut taikka osannut suhtautua seksuaaliseen identiteettiini luontevasti taikka ei ole sitä ymmärtänyt. Minua kyllä loukkasi erikoislääkärin kommentti: "Tulkaa seuraavalle vastaanotolleni vaimonne kanssa". Kun asian oikean laidan ilmaisin, hän ei sitä pystynyt ottamaan vastaan, vaan väisti vaihtamalla puheenaihetta.
Kemppisen ohjelma on mielenkiitoinen, älykäs ja hauskakin.
"Kyllä mua ainakin väsyttää jatkuva kaapista ulostuleminen ihan normaalielämässä. Se ei lopu koskaan. Aina tulee uusia tuttavuuksia, aina on joku, jolle pitää mainita ja selittää. Olisi paljon mukavampaa, jos se, että en erikseen kerro kumppanin sukupuolta, ei tarkoittaisi sitä että "olen mennyt kaappiin". Että ihmiset voisivat olla olettamatta asioita, joita en ole koskaan sanonut. Eihän heterojenkaan tarvi jatkuvasti heteroudestaan jankuttaa."
Eli ihmisten pitäisi kyetä lukemaan ajatuksiasi ja tiedostaa automaattisesti, että olet homo koska et mainitse kumppanisi sukupuolta? Miksi ihmeessä muuten kaikkien "uusien tuttavuuksien" pitää heti tietää, että olet homo?
Vai tarkoitatko sitä, että jos mainitset seurustelevasi, niin kaikkien pitäisi automaattisesti älytä kysyä, että onko kumppanisi mies vai nainen, jolloin mitään ei jäisi olettamuksien varaan? Vai miten ajattelit päästä eroon "jatkuvasta ulostulemisesta"? Suuri osa ihmisistä (varsinkin heteroista, joita on kuitenkin 9x% väestöstä) todennäköisesti kokisi muuten tuollaisen kysymyksen erittäin oudoksi, moni jopa loukkaavaksi.
Ei homojenkaan yksinkertaisesti tarvitse jankuttaa ja avautua homoudestaan kaiken maailman "tuttavuuksille". Vain hyvin pienestä osasta tavatuista ihmisistä tulee millään tavalla merkityksellisiä oman elämän kannalta, joten on lähtökohtaisesti yhdentekevää mitä joku olettaa.
Mikä etuoikeus heterolla on loukkaantua, jos joku haluaisi varmistua siitä, että hänen seurustelu-/elämänkumppaninsa on vastakkaista sukupuolta, mutta homon on aina ilomielin nieltävä, kun häntä kerta toisensa toisensa jälkeen pidetään ilman muuta ja kyselemättä heterona? Lääkäri tai kukaan muu julkista palvelua suorittava ei saa olettaa kenestäkään yhtään mitään riippumatta siitä, onko "9x prosenttia väestöstä" joka tapauksessa sitä tai tätä vai ei.
Heathcare and homosexuality flier by Gov. of Canada says" Like the general population 10% of healthcare professionals'and their clients are gay and lesbians,trans,and freespirited. Many of them choose not to reveal their sexual orientation. they are often uncomfortable when dealing with the issue.
Most heathcare professionals aren't interested in what sexual oriretation a person has..They are to remain open-minded toward different sexual orientations and keep a prejudice free attitude."
Taalla eivat kysele enaan turhia kysymyksia,
"Onko kyse nyt vaan taas jostain absurdista tasa-arvovänkäyksestä, että kaikkien kaikkialla pitäisi AINA ymmärtää, muistaa ja ottaa huomioon, että ihan kaikki eivät ole heteroja?"
Kyllä, täsmälleen. HLBT-ihmisten poissulkeminen ja siivoaminen pois näköpiiristä välittää melko ruman viestin.
"Eli ihmisten pitäisi kyetä lukemaan ajatuksiasi ja tiedostaa automaattisesti, että olet homo koska et mainitse kumppanisi sukupuolta?"
Ei. Kyse on siitä, että heidän ei tulisi sulkea pois sitä mahdollisuutta ja olettaa kyseistä henkilöä heteroksi. Sinänsä tässä ei ole ongelmaa, paitsi jos mahdolliset lisäkysymykset asetetaan sitten sen olettamuksen mukaisesti, tyyliin "No mitäs se sinun tyttöystäväsi tekee työkseen?", jolloin saa taas vääntää rautalankaa (ja katsoa miten toinen reagoi).
"Miksi ihmeessä muuten kaikkien "uusien tuttavuuksien" pitää heti tietää, että olet homo?"
Miksi ihmeessä uusillakin tuttavuuksilla on hillitön hinku kysellä yksityiselämästäni?
Torontosta kirjoitti: "Taalla eivat kysele enaan turhia kysymyksia"
Kadehdittavaa.
"Kyllä, täsmälleen. HLBT-ihmisten poissulkeminen ja siivoaminen pois näköpiiristä välittää melko ruman viestin."
Just. Kyse on siis homojen vastaisesta salaliitosta ja esim. hoitohenkilökunta tekee näitä hetero-olettamuksia ihan tahallaan loukatakseen homoja ja lähettääkseen "rumia viestejä"?
Huh huh...
Helsinkiläisten homoaktiivien pitäisi ymmärtää, että kaikkien maailma ei ole samanlainen kuin teidän. Useiden ihmisten tuttavapiirissä ei ole homoja ja kyse ei ole mistään tietoisesta hylkimisestä, "näköpiiristä pois siivoamisesta" saati homofobiasta. Kun ei ole homotuttuja ja kosketusta homomaailmaan niin sitä ei vain ole. Moni elää ihan täysin heteromaailmassa ja hetero-olettamuksiin ei liity *minkäänlaista* loukkaamistarkoitusta.
"Ei. Kyse on siitä, että heidän ei tulisi sulkea pois sitä mahdollisuutta ja olettaa kyseistä henkilöä heteroksi. Sinänsä tässä ei ole ongelmaa, paitsi jos mahdolliset lisäkysymykset asetetaan sitten sen olettamuksen mukaisesti, tyyliin "No mitäs se sinun tyttöystäväsi tekee työkseen?", jolloin saa taas vääntää rautalankaa (ja katsoa miten toinen reagoi)."
Vastaat, että poikaystäväni on insinööri tai että asun miehen kanssa ja hän tekee sitäjasitä. Ei ole kovin paljon rautalankaa.
Mitä muuten vastaisit jos keskustelukumppanisi kysyisi korrektististi (ilmeisesti?), että mitä kumppanisi tekee:
"Hän on insinööri", jolloin jää edelleen avoimeksi oletko hetero vai homo ja toiselle voi jäädä, luoja paratkoon, käsitys että oletkin hetero
vai
"Poikaystäväni on insinööri", jolloin lopputulos on tismalleen sama kuin jos olisi kysytty tyttöystäväsi ammattia?
Hampurilaisravintolan asiakkaista valtaosa juo coca colaa. Silti juoman laatua kysytään joka kerta, koska vaihtoehtojakin on. Musta olisi outoa, jos kassahenkilö tyrkkäisi mulle cokista tarjottimelle kysymättä mitä haluan, ja mun pitäisi hänelle, joka sentään on ammattilainen kertoa, että en minä välttämättä pidä cokiksesta, vaikka olenkin tullut hampurilaisravintolaan. Tuskin mulle jäisi elämänmittaisia arpia tapahtuneesta, mutta hyvin huonoa palvelua se olisi joka tapauksessa. Ja ennenkaikkea, miten hölmö olisi tuo kassahenkilö, jos jatkaisi cokisten tyrkyttämistä kysymättä kaikille, koska suurimmalle osalle se kuitenkin kelpaa. Kaikki eivät ehkä viitsi edes korjata, ettei se ollut sitä, mitä piti.
Kyse ei ole siitä, että olisi erityisen suuri vaiva korjata jos joku erehtyy. Se on kuitenkin vaiva, vaikka asian voisi hoitaa oikeinkin.
Ja Zapin kommenttiin: Jos ihmiset eivät olettaisi minua heteroksi jollen muuta ilmoita, ei tarvitsisi koskaan ilmoittaa. Jos lääkäri osaa puhua kumppanista, mulle on aivan sama, selviääkö kumppanin sukupuoli keskustelumme aikana vai ei, sen sijaan jos hän tyrkyttää minulle olevaksi vaimoa, niin kieltäydyn tunnustamasta sellaista omakseni. Jos en siinä tilanteessa erikseen kerro miehestä, niin hän yleistää minut heteroksi. Ei, se ei ole erityisen suuri loukkaus, mutta virheellistä se on kuitenkin, eikän kovin järkevää lääkäriltä, joka törmää homoihin yhtä usein kuin mäkkärin kassa Fantan ja Spriten juojiin.
"Just. Kyse on siis homojen vastaisesta salaliitosta ja esim. hoitohenkilökunta tekee näitä hetero-olettamuksia ihan tahallaan loukatakseen homoja ja lähettääkseen "rumia viestejä"?"
Elä laita sanoja suuhuni. Tuskin kukaan tahallaan tahtoo loukata ketään. Mutta miksi homojen olemassaoloa ei tarvitsisi muistaa tai ottaa huomioon?
"Helsinkiläisten homoaktiivien pitäisi ymmärtää, että kaikkien maailma ei ole samanlainen kuin teidän."
En (Luojan kiitos) ole helsinkiläinen enkä "homoaktiivi".
Yhtä lailla heteroidenkin olisi aika tajuta, että kaikki eivät elä heidän odotustensa mukaisessa maailmassa. Miksi homoilla pitäisi aina olla väistämisvelvollisuus?
"Vastaat, että poikaystäväni on insinööri tai että asun miehen kanssa ja hän tekee sitäjasitä. Ei ole kovin paljon rautalankaa."
Näin olen tähän asti toiminut. Mutta mikä ihme siinä on, että edes kysymysten tasolla ei viitsitä/muisteta osoittaa vähäisintäkään avarakatseisuutta? Ei vaadi kovin suuria ponnistuksia kysyä "Seurusteletko?" sen sijaan, että utelee "Onkos sinulla tyttöystävää?".
"-- jolloin jää edelleen avoimeksi oletko hetero vai homo ja toiselle voi jäädä, luoja paratkoon, käsitys että oletkin hetero"
So what? Sen parempi ettei tarvitse väkisin "tyrkyttää" toiselleen homouttaan. Jos kysymys on tietoisesti asteltu sukupuolineutraalisti, niin kysyjä ei oletettavasti ole sulkenut pois mahdollisuutta, että kumppanini onkin miespuolinen.
"-- kyse ei ole mistään tietoisesta hylkimisestä -- Moni elää ihan täysin heteromaailmassa ja hetero-olettamuksiin ei liity *minkäänlaista* loukkaamistarkoitusta."
Ei tietenkään. Kukapa nyt *tietoisesti* haluaisi loukata ketään kysellessään toisen perhe-elämästä. Pointti onkin se, että ihmisten välinen viestintä ei oikeasti ole noin yksinkertaista vaan paljon monikerroksisempaa. Puhuessaan hetero-olemttamuksin puhuja tiedostamattaan paljastaa paljon itsestään ja arvomaailmastaan: tällaisia toisten tulisi olla, tällaisia odotan muiden olevan. Heterosentrisyys oikeasti tuntuu välillä pahalta - ihmiset puhuvat kuin homoja ei olisi olemassakaan (ja meitä ei siksi tarvitsisi ottaa huomioon). Ulkopuolisuuden tunne ei ole yhtään mukava.
Tavallisen arjen kohtaamisissa ei ehkä välttämättä ole perusteltua nostaa esiin tätä hetero-olettamusasiaa, mutta kaikenlaisessa viranomaisasioinnissa tai vaikkapa lääkärilläkäynnin yhteydessä pitäisi päästä hetero-olettamuksesta eroon.
Etsiessäni sisäistä homoani löydettävän näkymisen estäminen on puutetta aiheuttavaa, näännyttävää.
Eihän tässä maailmassa tietenkään kukaan halua tietoisesti loukata, kaikille (hetroillehan) on aivan yhdentekevää onko toinen homo vai hetero. Umpinaisessa heteromaailmassa elävät eivät vain ole koskaan halunneet ajatellakaan, että on muunkinlaisia ihmisiä tai että he joutuisivat jotenkin heidän kanssaan tekemisiin.
Kirkko esimerkiksi ei vain ole huomannut, että on homojakin, jotka haluaisivat siunauksen. Poliisi ei kirjaa homofobisia rikoksia, koska niitä ei Suomessa onneksi koskaan tapahdu, eihän kukaan tosissaan halua homoja loukata.
Minua loukkaa se, että minun oletetaan olevan hetero, ellen erikseen mainitse asiasta. Jos joku haluaa kaikkien kuvittelevan, että hän on hetero, se on tietysti oma asia (zap), mutta aika monet meistä eivät pidä sellaisesta implisiitisestä salailusta.
