Aivopesu

Miksi Ranneliike.netistä löytyy niin paljon uskontovastaista materiaalia, jolla ei ole mitään tekemistä homojen kanssa? Onko tarkoitus vain heijastella homomaailman uutta, hienoa trendiä vai onko trendi jo niin hyvin sisäistetty, ettei sitä edes tiedosteta enää propagandaksi?

Alan olla todella kyllästynyt uutisointiin, jonka ainut tarkoitus on ennakkoluulojen kasvattaminen entisestään ja yhden ihmisryhmän mahdollisimman perusteellinen leimaaminen sensaatiohakuisesti.

Voitko mainita esimerkkejä? Sana "uutisointi" viittaa siihen, että minäkin ehkä olen listalla. Totta on, että otan herkästi tänne sellaisia uskonnollisiin ryhmiin liittyviä uutisia, joissa on kielteinen asenne homoihin. Tässä on valrmasti keskustelun paikka. Perusasenteeni kuitenkin on ihmisten vakaumusta kunnioittava, vaikka en itse olekaan uskonnollinen. Uutislähteissäni on paljon uskontoon negatiivisesti suhtautuvia uutisia. Hyvä, jos tätä uutisasiaa voidaan tarkastella eri näkökulmista.

Joo, Vaeltaja, kyllä sä olet "listalla". Ei mulla mitään listaa oikeasti ole olemassa, mutta noin niin kuin vertauskuvallisesti. Ei niitä esimerkkejä kaukaa tarvi hakea, voisin mainita vaikka kaksi ekaa kirjoitusta tällä hetkellä osiossa, jossa on muun maailman uutisia, aiheina GodTube ja oma kaupunki katolisille.

Oppi on mennyt perille niin hyvin, että mua oikein pelottaa. Voin vaan arvata, miten nopeasti tämäkin keskustelu päätyy sen yhden amerikkalaisen hullun piilohomon, jonka nimeä en nyt muista, ja muutaman muun, jo kärähtäneen kaappihomon edesottamusten luetteluun uskovien piikkiin, ristiretkiin ja psykoosipotilaisiin, ja kaikkiin niihin muihin juttuihin, joiden perusteella sanasta uskova tulee joillekin mieleen sekopäinen, todellisuudentajunsa menettänyt, vaarallinen hihhuli.

Enkä mä yhtään väitä, etteivätkö ne uutiset olisi totta. Väitän vain, että kohteeksi olisi voitu yhtä hyvin valita jokin toinen ryhmä ja saada siitä yhtä hullun näköinen.

kesäpoika kirjoitti:

> "Miksi Ranneliike.netistä löytyy niin paljon uskontovastaista materiaalia, jolla ei ole mitään tekemistä homojen kanssa?"

Ei mitään tekemistä???

Lähes aina esim. vaeltajan uskontoja sivuavissa uutisissa on jokin linkki HLBT-maailmaan. Jos et tätä näe, niin uutiset voisi lukea miettien, miten uutisoitava asia vaikuttaa homojen elämään. Miettimälläkään ei tule mieleen uskontoa sivuavia uutisia, joissa ei olisi yhteyttä homoyhteisöön.

Vai onko niin, että vain haluaisit sensuroida uutisoinnista pois uskonnoille epämiellyttävän materiaalin?

Se nyt vain on niin, että lähes maassa kuin maassa innokkaimmat homojen oikeuksien vastustajat ovat hartaita kristittyjä, juutalaisia tai islaminuskoisia. Kyllä, totuus on joskus epämiellyttävä.

Jos joku yrittää todistella kristinuskon olevan homoille sopiva uskonto, niin hänellä on kyllä tosiasioiden tunnustamisessa jotain pielessä. Itse osallistun täällä näihin uskontokeskusteluin, koska jossain vaiheessa kommenttiin kuin kommenttiin tuli vastaukseksi "Jumala on armollinen" tai "Jeesus on suuri" tai jotain vastaavaa skeidaa. Jos jokin oli asiaankuulumatonta, niin ne olivat nuo kommentit.

Hyvät uskovaiset. Nyt vain on niin, että te ette elä tässä maailmassa yksin. Teidän "totuutenne" näyttää suurelle osalle ihmisiä uskomiselta paimentolaisten taruihin ja taruolentoihin. Ja sitähän se onkin. Jo nyt teillä on yhteiskunnassa paljon etuoikeuksia, joista muut saavat vain haaveilla. Kun niitä vastaan tulee arvostelua, ei kyse ole syrjinnästä, vaan etuoikeuksien arvostelusta.

En edelleenkään ymmärrä uskovaisen homo masokismin määrää.

Kesäpoika, sinähän voi uutisten vastapainoksi alkaa kertoa, miksi on homojen kannalta hyvä, että uskonnot syrjivät heitä.

Liitä kommenttisi haluamiisi uutisiin. Voit esim. aloittaa uutisoinnista Espanjan lähestyvillä vaaleilla.

kesäpoika kirjoitti:

> "Enkä mä yhtään väitä, etteivätkö ne uutiset olisi totta. Väitän vain, että kohteeksi
> olisi voitu yhtä hyvin valita jokin toinen ryhmä ja saada siitä yhtä hullun näköinen."

Katsoitko GodTube -uutisen videot?

Tuon jälkeen voisi miettiä:

a) liittyikö uutinen homoihin?
b) onko noilla kristityillä jotenkin positiivinen tai neutraali asenne homoihin?
c) voiko heidän asenteensa ja propagandansa (jota uskonnoksi nimitetään) olla jotenkin vahingollista homoille, lesboille yms. yms. ihmisille?

Uutinen "Oma kaupunki katolisille" sivusi myös homoja: asuntoja ei homo- ja lesbopareille siellä ole tarjolla. Tuonkin uutisen lukeminen kuvaa hyvin sitä, miten oikein uskovat näkevät homot. Vai väitätkö vastaan? Silloin voisi olla kätevää väittää vastaan ko. uutisen kohdalla.

Kesäpoika, sinähän voi uutisten vastapainoksi alkaa kertoa, miksi on homojen kannalta hyvä, että uskonnot syrjivät heitä.

No ei yhtään mistään syystä. TIETENKÄÄN! Voi hyvä ihme, etkö sä todellakaan yhtään ymmärrä, mistä minä puhun? Tämän kauempaa siihen ei mennyt, että alettiin luetella niitä uskovien pahoja tekoja.

Viha on suurta ja suuri on halu ylläpitää sitä. Ja mä olen liian väsynyt juuri nyt tähän tätä enempää.

Onko se liian vaikea asia ymmärrettäväksi, että toivon syrjimättömyyttä KAIKILTA ihmisiltä ja kaikkia kohtaan? Ja kun tämänkin joku haluaa varmaan lukea niin, että toivon kreatonismia opetettavan kouluissa, niin oikeastaan ei ole mitään väliä mitä sanon.

Mutta huomatkaa nyt joku edes, mitä täällä tapahtuu.

kesäpoika kirjoitti:

>"Mutta huomatkaa nyt joku edes, mitä täällä tapahtuu."

No kerro mitä täällä tapahtuu.

Ellet oikaise minua, niin jään siihen luuloon, että joku loukkaantuu siitä, kun uskonnollisista porukoista ei kerrotakaan pelkkiä kauniita kertomuksia.

Kuulen mielelläni sinun näkemyksesi asiasta.

Jukka, minä kerroin jo. Ja sinä, joka et ole niitä, joille vastuu työnnetään, et varmasti näe ja koe ollenkaan samaa kuin minä. Näet paljon tekstiä, joka pönkittää omaa inhoasi ja todistaa sen oikeutetuksi. Ihan niin kuin homovastaisilla sivuilla voidaan kertoa ihan pelkkiä puhtaita tosiasioita homojen seksiorgioista, siitä, miten homot naivat julkisilla paikoilla niin, että poliisi joutuu rajaamaan alueita, jotta lapsiperheetkin uskaltautuvat ulkoilureiteille törmäämättä irstaileviin homoihin, siitä miten homot vastustavat perhearvoja, välttelevät monogamiaa ja levittävät HIV:tä. Ja homovastaiset lukevat näitä varmasti mielellään, pönkittävät asenteitaan ja kun sanot, että vaikka tuo kaikki olisi totta, niin ei se silti noin mene, eivätkä homot ole tuollaisia ja että tuo antaa vääristelevän kuvan, niin joku kallistaa päätään ja kysyy pilkallisesti, että eikö sinua miellytä, kun ei tulekaan pelkkiä kivoja juttuja.

Mukavaa, että halusit kuulla näkemykseni. Toivon tosi paljon, että vielä haluaisit miettiä ja ymmärtää sitä.

En tahdo osallistua tähän keskusteluun tämän enempää.

kesäpoika kirjoitti:

> "En tahdo osallistua tähän keskusteluun tämän enempää."

Mutta aloitit kuitenkin ihan oman ketjun tätä varten.

Nyt(kään) en ymmärrä.


> "Näet paljon tekstiä, joka pönkittää omaa inhoasi ja todistaa sen oikeutetuksi."

Paavin homovastaiset puheet, kristittyjen mielenosoitukset homoja vastaan Italiassa, kirkon hyökkäykset hallistuksen homomyönteistä kantaa vastaan Espanjassa, uskovaisten puheet homoja vastaan USA:ssa, Puolan homojen karsea tilanne johtuen kirkon vahvasta asemasta, Venäjän kirkon homovihamielisyys, Suomessa kirkon nurja asenne homoja vastaan tai Kristillisen liiton toiminta...

Onko kaikki tämä harhaa? Eikö siitä saisi puhua?



> "homojen seksiorgioista (...) homot naivat julkisilla paikoilla (...) homot vastustavat perhearvoja (...) välttelevät monogamiaa (...) levittävät HIV:tä"

No, ei tuo nyt niin kaukana joidenkin homojen todellisuudesta ole. Miksi homoista pitäisi antaa puhtoisempi kuva kuin itse todellisuus on?

(Tuon listan kyllä voisi liittää aika moneen heteronkin)

Se, että keskustelu on aloitettu, ei tarkoita, että sen aloittajan täytyisi osallistua siihen muulla tavoin. Jos joku tahtoo miettiä, miten mun ongelmaksi kokemani asia voitaisiin ratkaista, niin kyllä mä olen siihen valmis. Et taida yhtään ymmärtää miten henkilökohtainen tämä aihe on? Mä olen vaan väsynyt olemaan hyökkäysten kohde ja siihen, että aina pitää puolustautua ja selittää. Tiedän, etten oo ainut joka väsyy. En mä aloittanut tätä kuullakseni uudestaan ne kaikki valikoiden poimitut uutiset, joita pidän enestäänkin mittavien ennakkoluulojen kasvattamisena sen sijaan, että kellään olisi halua löytää ratkaisuja ongelmiin. Ehkä se on terapeuttista saada halveksua ryhmässä ja kauhistella. Mutta on myös raskasta olla yksi halveksutuista.

Nyt on vaan niin älyttömän paha mieli. Keskustelen lisää sitten taas, kun ei ole.

Valikoiden poimitut uutiset? Valikoiden???? Oletko tosissasi?

Jos joku porukka toimii _koko_ajan_ homoja vastaan, niin ei siinä uutisia tarvitse paljoa valikoida. Eivät homot näitä homovastaisia mielenosoituksia ole järjestäneet, jotta saisivat kristittyjen mainetta tahrattua!


Paha mieli? Ikävää, että tunnet olevasi sitä ryhmää johon kritiikki kohdistuu.

Mutta kuinhan paha mieli on niillä kaikilla joita uskonnot potkivat päähän? Minä meinasin nuorena tappaa itseni, koska kristillisiin arvoihin nojannut yhteiskunta oli opettanut, että homot ovat sairaita, epätoivottuja, rikollisia... Onneksi en uskonut mitä yhteiskunta minulle kertoi.

Ymmärrän, että tästä sopasta voi tulla paha mieli. On hankalaa laittaa yhteen homouden tuomitsevaa uskontoa ja sitä, että on itse homo. Mutta tuosta sopasta ei kannata homoja syyttää!

Minusta on tärkeää pohtia uskonnon ja homoseksuaalisuuden suhdetta. Se on kautta historian ollut yhtä kipuilua. Olisi kuitenkin hyvä ajatuksella miettiä muutamia asioita:

- Kuinka yhtenäinen joukko "joku porukka" nimeltään "kristityt" ovat?
- Onko usko ja oma ajattelu mahdollista sittenkin yhdistää?
- Tuomitseeko esim. kristinusko lopultakaan homouden? Vai onko se vain yksi tulkinta monien joukossa?
- Mitä saavuttaa sillä että ainoa suhtautuminen johonkin maailmankatsomukseen on täysi torjunta?
- Myös virallisesti ateistisissa valtioissa on syrjitty homoja oikein tuelta.

Varmasti on monella paha mieli, ja varmasti oli sinullakin paha mieli. Eikö se silti opettanut olemaan potkimatta muita päähän? En mä syytä homoja sopasta. Enkä muiden mielenosoituksista. Mähän nimenomaan VASTUSTAN ihmisten syyttämistä mistään muusta, kuin siitä ne on itse tehneet. Vastustan ihmisryhmien leimaamista, sekä homojen, että uskovien. Ja se, että jotkut uskovat leimaa kuitenkin, ei anna homoille lupaa leimata. Leimatessa uhreiksi joutuvat aina sivulliset, ei ne, jotka jotain on tehneet.

Miksi asioiden uutisoiminen olisi leimaamista?

Eivät ne homot niitä homovastaisia mielenosoituksia järjestä. Nämä mieltään osoittavat uskovat haluavat julkisuutta. He todella kerjäävät huomiota. Miksi me jättäisimme heidän tekonsa täällähuomiotta? Miksi uskovien homovastaisesta toiminnasta ei saisi kertoa? Tätä en todellakaan ymmärrä.

Jos et koe olevasi samaa porukkaa kuin ne miljoonat ihmiset jotka homoja vastaan osoittavat mieltään, niin voisit ehkä julistautua heistä eroon. Mutta samalla altistut siihen, että nämä "rakastavat ihmiset" kertovat sinulle, että uskosi ei ole sitä oikeaa.

Kesäpoika, olet ansiokkaasti puolustanut uskontoja ja uskomista ja siinä samalla antanut kuvan että uskomisen lisäksi pystyt ajattelemaan myös omilla aivoillasi. Mutta en silti ymmärrä miksi otat uskontoihin kohdistuvan kritiikin niin henkilökohtaisesti? Uskonto on (erityisesti tämän foorumin sijaintimaassa) valinta, joten siihen kohdistuvaa kritiikkiä on vain syytä sietää, niin kuin mihin tahansa valintaan kohdistuvaa kritiikkiä. Toisaalta usko on myös henkilökohtainen asia, jota on syytä kunnioittaa. Mutta silloin kun uskontoa lähdetään levittämään ja julistamaan, muuttuu kuvio enemmän julkiseksi. Mitä pahaa siinä on että julistuksen kohde kyseenalaistaa asian perusteita, kuka sitä nyt sikaa säkissä haluaisi ostaa?

Tällä nimenomaisella foorumilla voi olla aavistuksen tuskaista puolustella uskomisen hyvyyttä, kun foorumin kohderyhmän oikeuksia hyvin usein poljetaan nimenomaan uskontoihin liittyvillä argumenteilla.

Minun lapsuusperheeni oli hyvin uskonnollinen ja olin tiiviisti mukana seurakunnan toiminnassa. Minusta tämän keskustelun otsikko "Aivopesu" sopii juuri siihen kasvatukseen, minkä olen lapsena ja nuorena saanut. Ei niinkään osuvasti siihen uutisointiin homovastaisesta toiminnasta, mitä olen näiltä sivuilta lukenut. Saamani aivopesu sai minut vihaamaan itseäni.

En halua kuulua mihinkään uskontoon - lapsenuskoni olen myös menettänyt. Silti arvostan uskonnonvapautta (ja uskonnottomuuden vapautta). En vaan ymmärrä, miksi joku haluaa kuulua järjestöön, joka tuomitsee hänet. Eiväthän uskonnot omista jumalaa, joten häntä voisi lähestyä ilman seurakuntaakin.

Olisi tärkeää saada kirkot (vai miksikä niitä laissa kutsutaankaan) irti valtiosta ja verotuskytky pois. Tämä johtaisi kirkkojen radikalisoitumiseen ja pirstoutumiseen, jolloin syntyisi uskoakseni myös liberaaleja homoihin tasavertaisina jäseninä suhtautuvia kirkkoja. Moni tosin pitää tätä nimenomaan syynä pitäytyä nykyjärjestelmässä...

Eihän tässä mitään uutta ole. Kesäpoika on ennenkin pahastunut uskontoja kritisoivista kirjoituksista ja vedonnut pahaan oloonsa, loukkaantumiseensa, "oikeuksiinsa", "leimaamiseen", "ennakkoluuloihin" ja ties mihin saadakseen arvostelun loppumaan.

Minä olen surullinen siitä, että Kesäpojalla on paha olo. Samalla joudun kuitenkin toteamaan, että kykenemättömyys erottaa uskonnollisuuteen liittyvien asioiden kritiikki ja henkilökohtaiset hyökkäykset on hänen oma ongelmansa.

Uskonnollisuuteen liittyvät viestiketjut voi aika hyvin tunnistaa jo otsikosta. Sellaisia viestiketjuja ei varmaankaan kannata seurata, jos se aiheuttaa sietämättömän pahan olon.

Mä vetoan ihan niihin samoihin oikeuksiin ja argumentteihin, joihin esim. homot vetoavat saadakseen homoihin kohdistuvan leimaamisen loppumaan. Jos vastustaa propagandaa, olisi hyvä myös tunnistaa, milloin itse harjoittaa sitä. Mikäli mussa olisi enemmän häirikön kuin inttäjän vikaa, voisin ryhtyä kokeelliseen operaatioon vaikka toimistotyöntekijöitä kohtaan. Olisi mielenkiintoista nähdä, montako kertaa pitäisi liittää toimistotyöntekijät ja jokin negatiivinen ilmiö toisiinsa, ennenkuin liitos olisi ihmisten mielissä automaattinen. Jokainen psykologiaa lukenut tai mainosalalla työskentelevä tietää, että toistoja tarvitaan yllättävän vähän. Ja kun toimistotyöntekijöitä on sopivasti niin paljon, ettei tositarinoista tulisi pulaa.

En edelleenkään väitä, että uskovat olisivat puhtaita pulmusia. Uskovat ovat tavallisia ihmisiä. Tunnustan olevani uutisherkkä, en esimerkiksi lue keltaisia lehtiä tai tv-lehtiä, niiden läpinäkyvyys saa mut ärtyneeksi ja ongelmilla mässäily pahoinvoivaksi. Ehkä ihmiset sitten kaipaavat sensaatiouutisia. Ne ovat ihan ok siihen asti, kun lukija erottaa ne oikeista ongelmista.

Jotenkin musta kuitenkin tuntuu, että uutinen katolisten omasta kaupungista ja uutinen homojen omasta vanhainkodista on kirjoitettu ja luetaan aivan eri asentein.

Henkilökohtaisella loukkaantuvuudellani ei ole sen asenteen kanssa mitään tekemistä, vaikka se olisikin helppo tie selittää pois ongelma. Yhtä hyvin voisin sanoa, että jos vaikka median stereotyyppinen homokuva häiritsee, voi aina pitää tv:n kiinni.

Kesäpoika, jos sinulla on ongelma siinä, että uskontosi on homovihamielinen, niin et sinä siitä homoja voi syyttää. Syyllistät tässä pahoinpidellyn uhrin.


Yrittäisit ymmärtää, että eivät homot niitä uskovaisten homovastaisia mielenosoituksia järjestä.

Kyllä minä sen tiedän, etteivät järjestä. Äläkä luule, ettenkö mä puhuisi homojen puolesta uskovien keskellä. Mä toivoisin sinun yrittävän ymmärtää, että meitä uskovia on tässä maailmassa pari miljardia, emmekä me kaikki marssi mielenosoituksissa. Toivoisin sinun ymmärtävän, että sitä mitä sinulle ja minulle tapahtuu kun kuolemme ei säätele kenenkään marssiminen. Sillä, onko olemassa ihmistä suurempia ja tärkeämpiä asioita, ei ole mitään tekemistä kenenkään marssimisen kanssa. Niin isojen asioiden mieltäminen vääriksi kenenkään tekemisten perusteella on väärin.

Mä tahtoisin luoda olosuhteet, jossa homollakin on mahdollisuus valita itse oma uskontonsa ilman yhteisöjen leimaa.

kesäpoika kirjoitti:

>"Toivoisin sinun ymmärtävän, että sitä mitä sinulle ja minulle tapahtuu kun kuolemme ei säätele kenenkään marssiminen."

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen ei kiinnosta minua. Mutta nämä uskovaisten homovastaiset mielipiteet ja toiminta tekevät maanpäällisestä elämästä oikeaa helvettiä isolle joukolle ihmisiä. Siksi heidän teoistaan, puheistaan ja mielipiteistään pitää uutisioida ja kertoa.


> "Mä tahtoisin luoda olosuhteet, jossa homollakin on mahdollisuus valita itse oma uskontonsa ilman yhteisöjen leimaa."

Sitten olet vaikeassa tilanteessa. Tämä ongelma kun johtuu ihan kristinuskon (ja eräiden sitä sivuavien uskontojen) nuivasta asenteesta homoja kohtaan.

Ratkaisu voisi olla, että keksitte uuden uskonnon. Kristinusko jotenkin muutettuna, esimerkiksi. Mutta voisiko sitä sitten enää kutsua kristinuskoksi. Ei, se on sitten sitä "rusinat pullasta" -uskontoa.

Tämä keskustelu yhä enemään antaa minulle mielikuvan, että uskovan homon on pakko olla todellinen henkinen masokisti.

Itse asiassa... Noissa homovastaisissa mielenosoituksissa (ja muussakin homovastaisessa toiminnassa) on silloin tällöin ollut touhuamassa hahmoja, jotka ovat seksuaalisen suuntautumisensa kanssa niin solmussa, että kamppailevat mm. mielenosoituksiin osallistumalla taipumustaan vastaan. Suomeksi: suuntautumisensa kieltäviä homoja on toiminut ja toimii yhäkin homojen oikeuksia vastaan monin tavoin.

Mutta...

Kaikki uskonnot eivät ole homovihamielisiä. Kaikkien usko ei ole homovihamielistä.

smo kirjoitti:

> "Kaikkien usko ei ole homovihamielistä."

Joissain uskonnoissa tuo voinee olla ihan uskon oppien ja uskonnollisen kirjallisuuden mukaista.

Mutta jos kristityksi itseään nimittävä suhtautuu homouteen myönteisesti, niin jokin asia siinä kyllä ei tästää.

Miksi ei täsmäisi?

Raamatusta löytyy ihan selvät ohjeet siitä, että homous on ns. paha asia. Toki tätä jotkut "rusinat pullasta" -uskovaiset yrittävät selittää parhain päin. Hehän ovat onnistuneet jo esim. kumoamaan naispappeuskiellon, orjuuden harjoittaminen, sian saastaisuuden, miesten parranajokiellon jne. Eli "rusinat pullasta" -menetelmä on ollut käytössä jo pitkään.

Toisekseen, jos joku kristinuskosta jotain tietää, niin se lienee paavi. Hän on hyvin homovastainen. Hänellä linenee siihen hyvät perustelut uskonnollisten tekstien, opetuksen ja käytännön uskon pohjalta.

Ja miksi emme paavia uskoisi?

Mistä se mitään tietää? Miksi jonkin uskohaaran nokkahahmoksi nostettua pitäisi jotenkin erikoisesti uskoa? Väärässähän nuo katoliset ovat luterilaisesta näkökulmasta monessa asiassa.

(Luterilaiseksi) kristityksi tunnustautuvan kaiketi pitäisi ensisijaisesti tunnustaa uskoaan apostolisen uskontunnustuksen mukaisesti. Siinä ei puhuta mitään Raamatusta. Siinä puhutaan uskomisesta Jumalaan, Jeesukseen Jumalan poikana joka sai alkunsa Pyhästä Hengestä ja joka myöhemmin nousi kuolleista. Lisäksi tunnustuksessa puhutaan iankaikkisesta elämästä ja syntien anteeksiantamisesta. Ei kai Raamattu kirjaimellisesti ole kristinuskossa keskeisintä?

Sitä paitsi; minä syön mieluummin sen pullan ja jätän rusinat syömättä. Pahoja ovat.

Jukka, sille rusinat pullasta -mentaliteetille on parempikin nimi; sitä kutsutaan konsumerismiksi. Länsimainen ihmisen kulutusvimma kohdistuu Indiskan etnokrääsän, IKEA:n nojatuolien ja kulutuselektroniikan lisäksi mm. uskontoihin. Niistä muokataan juuri itselle sopiva sekoitus kuin kaupan hyllyltä - puhutaan designer religionista. On kuulemma osa postmodernia yhteiskuntaa ja identiteettiä se sellainen. Mutta onhan se hauskaa, kuinka henkiseen kulutushysteeriaan langenneet saarnaavat henkisestä kasvusta (New Age?) ja katselevat pitkin nenänvarttaan ateismia... Pata kattilaa soimaa, sanoisin - toiset ovat vain rehellisiä :D

Seuraavassa luennossa syvennytään lähemmin uskonnolliseen a la carteen ja henkisen kulutuspuolen trendeihin (http://www.colorado.edu/journalism/CMRC/word_papers/hoover-gerbner-lecture.doc) Mitä saisi olla? Kelpaisiko ripaus jälleensyntymisoppia höystettynä kristillisellä rakkaudella? Kyse ei ole enää uskonnosta vaan elämysmatkailusta kuten eräs humanisti totesi kirjoittaessaan sievästi suitsukkeista, runoista ja välähdyksistä - uskonnosta on tullut hyödyke.

Feuerbach oli oikeassa lähes 150 vuotta sitten siitä, että ihminen luo jumalasta itsensä kuvan eikä toisin päin. Sitten kun elämä kolhii, tuohon haavekuvaan tartutaan kiinni kuin viimeiseen oljenkorteen. Se selittääkin hyvin sen, miksi tämä keskustelu junnaa paikoillaan. Jumalaa ei tarvitse selittää, syy löytyy meistä itsestämme, kunhan vain uskallamme katsoa sitä suoraan rehellisesti silmästä silmään.

Minua ihmetyttää ja monesti järkyttää se seikka, että yksikään kristinuskon suuntaus ei puhu homoihin kohdistuvaa väkivaltaa tai työpaikoilla tapahtuvaa kiusaamista vastaan ja tuomitse sitä. Se hyväksytään vaikenemalla siitä.

Politiikassa on nostettu parisuhde ja synnyttäminen ykkösasioiksi. Työelämän olosuhteista ei piitata, vaikka tutkimuksissa on todettu työpaikkakiusaamisen yleisyys.

Kyllä kaikki uskovaisten yhteisöt tai kirkot itse määrittelevät mihin ja miten uskovat. On ihan turhaa mennä näsäviisaasti kaivelemaan ristiriitaisuuksia uskontojen pyhistä kirjoista tai pappien puheista. Eikö 'usko' ole jo määritelmällisesti epärationaalista, oivallettua ei harkittua. Credo qua absurdum.

Minusta on kummallista, että kautta aikojen maailmassa niin monet ihan järkevätkin ihmiset ovat jonkinlaisia uskovaisia. Tämän päivänkin suomalaisista muistaakseni 80% uskoo: jumalaan, jumaliin, henkiolentoihin, korkeampaan voimaan, sielunvaellukseen, horoskooppeihin, ja useimmiten yhtäaikaa. Itse en sitä ymmärrä, mutta ei se minua perimmältää loukkaa. Mitäs minä siitä mitä uskovat ajattelee, kunhan se ei johda esimerkiksi väkivaltaan ja syrjintään. Eivätkä yksittäiset suomalaiset uskovat, vaikka näillä sivuilla kirjoittavat, ole todellakaan vastuussa paavin puheista.

Kirjoitin jo valmiiksi viestin vääntääkseni taas rautalankaa tulkinnasta, mutta pyyhin sen pois; mun ei tarvi perustella näkemyksiäni kenellekään teistä. Sen sijaan omistan kokonaisen viestin sen ihmettelylle, että miksi niin monella ns. uskonnottomalla ihmisellä on niin tarkka käsitys siitä, miten pitäisi uskoa jos uskoo (mutta ei kuitenkaan saa uskoa, tai on ns. paha ihminen)?

Sama kaava toistuu taas; "minun mielestäni Raamattu tulkitaan näin, ja se kuulostaa tyhmältä. Sinä siis olet tyhmä."

Jaaha.

Olenko mä ainut, jonka mielestä tuossa ajatuskulussa ei ole järjen hiventäkään?

Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään tekemistä paavin kanssa. En usko paaviin instituutiona, en persoonana, enkä edes edusta samaa uskontoa. Kuitenkin minut tahdotaan nähdä saman ryhmän jäsenenä, koska näkijän itsensä mielestä jos uskoo, niin pitää uskoa niin kuin paavi sanoo.

Kommentti uskovan homon masokistisuudesta on omituinen. Minusta se kuulostaa tältä: "Olen syrjivä. Aion jatkossakin olla syrjivä. Syrjin sinua. Sinun on siis oltava masokisti ollaksesi tuollainen, jota minä haluan syrjiä." Kommentti on yhtä huono kuin homojen adoption evääminen koulukiusaamiseen vedoten. "Te ette saa lapsia, koska me tahdomme opettaa omille lapsillemme sellaisia asenteita, että he kiusaisivat niitä."

On varmaan liian paljon pyydetty saada olla julkisesti mitä on ilman asenteellisuuden kohtaamista, kun edustaa kahta halveksuttua ihmisryhmää yhtä aikaa. Jos pyrittäisiin edes siihen, että ihmisiä arvioidaan heidän omien ajatustensa mukaan, ei niiden, joita itse haluaisi heidän edustavan. Silti, vaikka se helpottaisikin luokittelua ja leimaamista.

Kesäpojan luova lukutapa selvittää osaltaa sitä, miksi homo voi olla uskovainen. Raamantun suhteen otetaan "rusinat pullasta" ja tähän menetelmään huomiota kiinnittävästä tekstistä leivotaan jotain... en tiedä oikein edes mitä.


kesäpoika kirjoitti:

> "Sama kaava toistuu taas; "minun mielestäni Raamattu tulkitaan näin, ja se kuulostaa tyhmältä. Sinä siis olet tyhmä."

Ei minun tarvitse raamattua tulkita millään tavalla, sen tekee kyllä uskovien enemmistö ihan hyvin. Ja sinä homomyönteisenä uskovaisena ollet vähemmistönä uskovaisten porukassa?

Olisi vain älyllisesti rehellisempää, että käyttäisitte opinkappalettanne kokonaisuutena, ei vain teille sopivia osia siitä poimien.

Tai jos alat poimia siitä itsellesi sopivia kohtia, niin miksi nimität lopputulosta edelleen kristinuskoksi?

Tässä nyt heilutaan sen Raamatun kanssa kuin polvirukoilijat oman nahkakantisen vetoketjulla varustettunsa kanssa. Alleviivaillaan korostuskynällä vähän sieltä ja vähän tuolta. Eri väreillä. Todistellaan jotain tarttumalla kohtiin siellä ja tuolla. Ja unohdetaan olennaisin.

Kristinuskon syntyaikaan ei Raamatusta ollut tietoakaan. Raamattu on myöhempinä aikoina koottu teos. Ei sen pitäisi olla uskon kohde vaan lähinnä oheistuote. Kristinuskon ydinhän on jossain siinä mitä ylempänä kirjoitin. Oppikysymyksistähän voi aina taittaa peistä, mutta Kristinuskon kohdalla se mikä erottaa sen muista uskonnoista on usko Jeesuksen ylösnousemukseen. Ei Raamattu.

Mutta miksi ne polvirukoilijat ja paavinuskoiset olisivat niitä jotka ovat väärässä?

Minusta he ovat uskossaan rehellisempiä, kuin nämä "rusinat pullasta" -uskovaiset.

Kiitos, Smo.

Mä koen uskon kohdistuvan paljon suurempiin asioihin, kuin joku Raamattu tai varsinkaan mitä joku on siitä mieltä. Tottakai mulla on perusteet omille vakaumuksilleni, musta Raamattu pitää lukea kokonaan, alusta loppuun päin, sisäistää sen idea ja sanoma ja syventyä yksityiskohtiin vasta sitten.

Kaikki tietää ne pari klassista esimerkkiä inhimillisten virheiden takia tehdyissä tulkintamokista.. että rikkaan on yhtä vaikea päästä taivaaseen kuin kamelin neulan silmän läpi, ja sitten selvisi, ettei kyseessä ollutkaan neulan silmä ja mahdottomuus, vaan Neulansilmä-niminen portti jossain paikallisessa muurissa. Tai että joka vitsaa säästää se lastaan vihaa. Niin, paitsi että se vitsa kääntyy myös sanaksi paimensauva, ja sillä todennäköisesti tarkoitetaan lapsen ohjaamista oikealle tielle, eli kasvattamista, eikä lyömistä kepillä. Ja mä olen samaa mieltä, en ole vapaan kasvatuksen suosijoita.

En koe, että kyse on rusinapullasta. Raamatussa on monia kohtia, joiden toivoisin olevan toisin. Vaikka heti kymmenessä käskyssä. Olisi tosi kivaa, jos siinä lukisi vanhempien kunnioittamisen sijaan, että kasvakaa itsenäisiksi ja luokaa oma perheenne. Mutta ei lue. Ja kyllä mun täytyy tunnustaa, että arvona vastu menee vakaumukseni takia yli kivan valinnan. Silti, vaikka se tarkoittaa mielenterveysongelmaisen äidin hyväksymistä sellaisenaan yli kaikkien omien traumojeni, tai sitä, että kun äiti vanhenee, kaikesta huolimatta pidän hänestä huolta. Vaikka se on kallista ja vaikka voisin käyttää saman ajan itseeni. Tästä on jo sovittu miehen kanssa.

Kristinuskosta mä pidän sen maanläheisestä tavasta ohjata kohti kasvua. Ei mietiskelyjä, ei joogaa tai mitään itsekeskeistä. Elämä opettaa.

Mä tulkitsen Raamattua häpeämättä, koska siellä käsketään tehdä niin.

En koe poimivani rusinoita siksikään, etten koe olevani individualisti. Mä uskon päinvastoin niin paljon uskovien keskeiseen yhteyteen, että tahdon ajatella kirkokseni sen, mitä se tarkoitti alkuperäiskielellä, en näitä hajaantuneita instituutioita.

Kyllä mä tiedän, että on itsekästä vaatia omia oikeuksiaan, vaikka homojen uskontotrauma on ihan oikea ja todellinen ongelma. Toisinaan tahdon olla loukkaantunut omasta puolestani ja toisinaan ymmärrän enemmän kuin hyvin niitä, jotka vihaavat kirkkoja. En mäkään niistä pidä.

Siinä, että tulin uskoon, on kuitenkin kysymys ihan muista asioista kuin kirkoista. Mä toivoisin oikeasti, että ihmisten pohdintaa suurista kysymyksistä ei pääse pilaamaan jonkun tärähtäneen Phelpsin perheen tekoset ja ihmisten reaktiot niihin.

Kaikki tuomitseminen on vastoin uskontoa. Ihan kaikki.

Totuus on kumminkin se, että homoa joka haluaisi löytää oman hengellisen elämänsä, pidetään ortodoksisuudessa hieman outona ja säälittävänäkin tapauksena. Kaappihomona ei ole minkäänlaisia ongelmia. Jumala ei laita rajoja. Ihmisten lihallisuus kyllä. Aina löytyy joku henkilö, joka ei hyväksy ja " nikottelee " homon läsnä ollessa.

" miltä tuntuisi omistaa ystävä, joka ei selkäänsä kääntäisi, miltä tuntuisi omistaa ystävä, joka rinnallas kulkee" jne yhden hengellisen laulun mukaan, mutta tämä ei olekaan välttämättä totta homoseksuaalin ollessa kysymyksessä, kun hän menee seurakunnan tilaisuuteen.

Nyt on käyty vääntöä siitä, että voiko selibaatissa elävä homomies olla ortodoksipappi.

Todellisuudessa hyvin suuri osa homoista ja lesboista elää edelleen kaapissa. Homoseksuaalisuus on hyvin yksityinen kokemus vähän samaan tapaan kuin uskonnollisuuskin, joka koetaan julkisena hävettävänä.

Suomessa kaikenlainen yhteisöllisyys koetaan vaikeana ja sitä paetaan. Se on suuri kupla, mutta siitä puhutaan ikään kuin se olisi todellista. Todellisuudessa sellaista ei halutakaan.

Samaan aikaan Afrikassa on hengellisiä hiv-positiivisia johtajia, joiden elämäntapaa kukaan ei kyseenalaista, vaikka tiedetään, että siellä seksisuhteita on 1-3 tai jopa 1-6. Yksiavioisuus ei ole " afrikkalainen juttu " ollenkaan. Siksi AIDS leviää.

En ymmärrä, että jollekin ihmisryhmälle rima on korkealla ( pidättyvyys ), kun samanlaista, edes yksiavioisuutta, ei kehdata vaatia afrikkalaisilta hetero-kristityiltä.

Miksi rima laitetaan homoseksuaaleilla korkeaksi, kun käytäntö( esim. avoliitto, eronneiden uudelleen vihkiminen ) heteroillakaan ei ole Raamatun mukainen?

Jukka: On myös mahdollista että ihka jokainen on täysin väärässä.

Minä en vetäisi fanaattisuuden ja rehellisyyden välille yhtäläisyysmerkkejä. Enkä myöskään fanaattisuuden ja juurillaolemisen välille.

Kaikki tietää, ettei me olla kovin arvostettuja uskispiireissä. Vaikka tietääkin niiden olevan väärässä, niin kyllä se silti sattuu. Jotenkin sitä toivoisi voivansa saada tukea omalta vähemmistöltä.

kesäpoika kirjoitti: "Alan olla todella kyllästynyt uutisointiin, jonka ainut tarkoitus on ennakkoluulojen kasvattaminen entisestään ja yhden ihmisryhmän mahdollisimman perusteellinen leimaaminen sensaatiohakuisesti."

Kuten tarkkaavainen lukija on saattanut huomata, olen pysynyt vaiti tässä keskusteluketjussa. Olen ollut hämmästyttävän epätietoinen, joka on itselleni aika harvinainen tunne. Kesäpojan avaussanoman tulkitsin kohdistuvan erityisesti minun kirjoitteluihini. Tiedän tuoneeni esille varsin kärjekkäästikin erilaisten uskonnollisten yhteisöjen ja myös joidenkin uskovaisiksi itseään kutsuvien toilauksia. Aitoa, henkilökohtaista, toisia tuomitsematonta uskoa kunnioitan ja arvostan.

Aihe on minulle henkilökohtaisesti kipeä. Siitä ei ole epäilystäkään. Olen pitänyt viisaampana hieman odottaa ja koettaa ymmärtää erityisesti Kesäpojan ajattelua. Olen jopa lukenut hänen blogiaan. Se ei tähän mitään uutta tuonut. Jos olisin lähtenyt heti keskusteluun mukaan, olisin mitä todennäköisimmin lyönyt ja kenties kovaakin. Lyöntini olisi voinut osua liian pahasti. Toivon hänen kuitenkin jatkavan aktiivista keskustelua täällä. Nyt olen hieman rauhoittunut.

Aistin, että kesäpoika haluaa jopa hieman hätääntyneen tuntuisesti ymmärrystä ja tukea Ranneliikkeen ihmisiltä, eli omalta viiteryhmältään. Se tuli nyt aivan selvästi sanotuksi ( sanoma 39). Tilanne on aika vaikea taikka ristiriitainen. Me ryhmänä saamme kokea edelleen avointa torjuntaa, halveksuntaa ja jopa vahingoittamista yhteiskunnallisten perusoikeuksien kieltämisellä. Kaikki tuo näkyy uskonnollisten organisaatioiden julkisissa ilmaisuissa.

Sinä ilmaiset vahvasti omaa henkilökohtaista vakaumustasi näissä keskusteluissa. Se jotenkin etäännyttää minua oman uskonnollisen historiani vuoksi. Minä toivoisin osaavani tai kykeneväni antamaan sinulle pyytämääsi tukea. Minä en juuri nyt yksinkertaisesti osaa taikka pysty.

Sinulla on sanomisen tarve. Jos koet, että asioiden sanominen ääneen vaikka kahvin ylitse minulle voisi sinua selventää ja helpottaa, sellaiseen voisin koettaa löytää aikaa. Oletan pystyväni vastaanottamaan vahvaakin kritiikkiä. Lupaan myös kuunnella. Samaa toivon toisinkin päin.

Juhani, mä kerron sullekin käytännön esimerkin, jotta ymmärrät, mitä tarkoitan.. tai ainakin toivon, että sitten ymmärrät. Otan sullekin, kuten Vaeltajallekin ihan tuoreen tapauksen, niin itse muistat mistä on kyse, eikä kaivella menneitä. Laitoit eilen illalla viestin mainostaaksesi tv-dokumenttia lahkolaisten joukkoitsemurhasta.

Mä toistan vielä kerran, etten tahdo vähätellä oikeita ongelmia. Iso joukko ihmisiä on tappanut itsensä ja se on kamalaa. Uskontojen uhrit -yhdistyksen sivuilla on hyvä lista asioista, joiden pitäisi laittaa hälytyskellot soimaan, kun seurataan uskonnollista johtajaa. Tämä olisi aivan loistava keskustelunaihe mille tahansa uskonnolliselle keskustelupalstalle. Kaikki tunteet voivat vahingoittaa murhiin ja itsemurhiin asti, kun ne kasvavat yli äyräidensä, tai jos joku käyttää niitä hyväkseen. Siinä uskontunne ei eroa rakkaudesta tai mustasukkaisuudesta.

Tämä ei kuitenkaan ole uskovien keskustelupalsta. Tämä on palsta, jonka lukijoista monilla on jo ennestään syviä ennakkoluuloja uskovia kohtaan. Ei niitä ole syytä lisätä kertomalla valittuja, negatiivisia faktoja jo valmiiksi halveksitusta ihmisryhmästä. Ymmärrät varmaan mikä ero on siinä, jos kirjoitan tänne uutisen otsikolla "HIV leviää ennätysvauhtia homojen keskuudessa" tai jos kirjoitan saman uskovien palstalle. Toinen uutinen, vaikka on ihan sama, kertoo huolestuneisuudesta, toinen on osoitteleva ja tuomitseva.

On ihan eri asia puhua meidän ongelmista tai "niiden" ongelmaisuudesta.

Meidän välissämme voi olla sukupolvikuilu. Ennen uskontoa syötettiin ihan eri tavoin kuin missä asemassa se on nyt. Monet ranneliikeläiset voivat myös olla kotoisin seuduilta, joissa esim. lestadiolaisuudella on paljon valtaa. Mä ymmärrän, että heille uskovat ovat enemmistöryhmä, johon nähden ollaan itse homona puolustusasemissa. Mä tahtoisin kuitenkin muistuttaa, että täällä, tällä palstalla, jonka ongelmista nyt puhutaan, me uskovat ollaan vähemmistö.

Tiedän, että tämä on vaikea kysymys. Missä muuallakaan homot saavat purkaa omaa uskontotraumaansa, jollei täällä? Missä muualla uskovat homot saavat olla hyväksyttyjä? Molemmat ilmiöt voisivat elää rinnakkain, jos kaikki ihmiset voisivat allekirjoittaa saman, minkä Juhani sanoit; "Aitoa, henkilökohtaista, toisia tuomitsematonta uskoa kunnioitan ja arvostan."
Mä oon törmännyt täällä liian moneen, jotka eivät ymmärrä sellaista uskoa olevan olemassa.

Tahdon kunnioittaa muidenkin tunteita. Siksi toivoisin, että me kaikki puhuisimme omista, huonoista kokemuksistamme minä-muodossa, ei ryhmistä puhuen. Mun haaveeni olisi sellainen palsta, jossa uskovat homotkin voisivat kertoa kokemuksistaan, miltä tuntuu tulla torjutuksi toisten uskovien taholta, eikä se aiheuttaisi mitään nimittelyä tai syyttämistä.

Ortodoksisessa liturgiassa käy suhteellisen paljon miehiä. Vapaa-ajan toiminnot ovat yllättäen kuin suunniteltu vain naisille. Miehiä siellä ei juurikaan käy eikä heitä näe. Heille ei osata järjestää minkäänlaisia ryhmiä.

Jotenkin kummallista, että miehet loistavat poissaolollaan, kun he muuten tulevat jumalanpalveluksiin.

Hengellisyys tullee tulevaisuudessa olemaan yhä enemmän naisten heiniä eikä sinne juuri kaivatakaan miehiä. Tämä on näkynyt jo vuosia.

Kesäpojalle, sukupolvikuilu ei tunnu minusta kattavalta selitykseltä tähän tilanteeseen.

Mietin, että miksi sinä olet ottanut yksin tehtäväksesi puolustaa täällä kokonaisia uskovaisten yhteisöjä tai kirkkoja. Tai sitten olen käsittänyt väärin. Sinulla voi olla vahvat hartiat, mutta tuskin jaksat noita kaikkia kannatella ja niiden puolesta yksin taistella.

kesäpoika kirjoitti:

> "Molemmat ilmiöt voisivat elää rinnakkain, jos kaikki ihmiset voisivat allekirjoittaa saman, minkä Juhani
> sanoit; "Aitoa, henkilökohtaista, toisia tuomitsematonta uskoa kunnioitan ja arvostan.""

Onko täällä puututtu yksilöiden henkilökohtaiseen uskoon? Uskontoaiheisissa uutisissa (jotka sinä kaiketi halusit sensuroida tämän ketjun aloitusviestien perusteella) on puhuttu joidenkin uskovaisten ryhmien, uskontokuntien tai kirkkojen puheista tai toimista homoja vastaan. Kun on puhuttu henkilöistä ovat nämä henkilöt sellaisia, jotka ovat jo muutenkin ylittäneet sen kynnyksen, että heitä voitaisiin pitää tavallisina henkiöinä (tyyliin: paavi tai Phelps).

Vai koetko sinä nämä Phelps- ja paavi-uutiset henkilökohtaisina, sinuun kohdistuvina? Jos koet, niin en ymmärrä miksi.

On puututtu suunnilleen samalla tavoin "henkilökohtaiseen uskoon" kuin silloin kun eräät tahot toteavat että homoseksuaalisuutesi on pahasta (johonkin vedoten) - ja samaan henkeen ilmoittavat ettei heillä ole kuitenkaan "henkilökohtaisesti" mitään sinua vastaan.

Ja tähän totean vielä: minä en toivo että uskonnollisten tahojen homojen tölvimisestä vaiettaisiin vähääkään. Toki olisi hyvä, ettei asioita esiin tuotaessa sorruttaisi yleistyksiin. Tölvijä ei ole uskonto vaan tietty/tietyt ihminen/ihmiset tai tahot.

"Onko täällä puututtu yksilöiden henkilökohtaiseen uskoon?" On.

Olen sitä mieltä, että seurakunnissa katsotaan paljon heterojen sekoiluja läpi sormien eikä niihin oteta kantaa, kun samalla homojen kohdalla rimaa nostetaan ja sitä pidetään suoraselkäisenä kristillisyytenä, kun uskaltaa sellaista tehdä. Tämä ei ole reilua.

Kuitenkin tiedämme, että harva elää kristillisen opin mukaisesti, vaan rypee milloin missäkin suossa.

kesäpoika kirjoitti:

> " 'Onko täällä puututtu yksilöiden henkilökohtaiseen uskoon?' On."

Kertomalla, että sadattuhannet uskovaiset järjestävät homovastaisia marsseja???

smo kirjoitti:

> "Tölvijä ei ole uskonto vaan tietty/tietyt ihminen/ihmiset tai tahot."

Tässä lienee jonkinlainen perusmielipide-ero.

Minusta kristinusko tarkoittaa lähtökohtaisesti homovihamielistä asennetta.

Sitten on olemassa uskovaisia, jotka ovat livenneet tuosta uskosta niin, että eivät tuota asennetta toteuta.

kesäpoika kirjoitti: ""Onko täällä puututtu yksilöiden henkilökohtaiseen uskoon?" On."

Keskustelujen alkuperäisenä aiheena yleensä on uskonto tai uskovaiset yleensä, eikä suinkaan kenenkään henkilökohtainen vakaumus. Mutta jos keskusteluun tulee mukaan asenteella: "Minun jumalakäsitykseni on tällainen. Ellette puhu samanlaisesta jumalasta kuin minä, emme puhu samasta asiasta. Te ette ymmärrä mitä tarkoitan." on ihan selvää, että keskustelu menee peitsen vääntämiseksi henkilön henkilökohtaisesta vakaumuksesta. Niin valitettavaa kuin se onkin.

Kristinusko ei tarkoita lähtökohtaisesti yhtään mitään muuta kuin uskoa a) Jumalaan ja b) Jeesukseen. Jokseenkin kaikki muu on tulkintaa. Mua mietityttää, onko Jukka päätynyt omaan tulkintaansa siksi, että sillä saa niin kätevästi tuomituksi ihan kaikki, vai onko hän ihan oikeasti tutkinut kristinuskoa. Aivan kuin vaihtoehdot olisivat, että joko homous on pahaa tai Jumalaa ei voi olla. En löydä tuosta ajatuskulusta logiikkaa, en sitten yhtään.

En pidä henkilökohtaiseen uskoon puuttumisena sitä, että kirjoitetaan homoaiheisia uutisia. Sitä kyllä, että kerrotaan minun olevan masokismiin taipuvainen ja rusinanpoimijaksi livennyt.

kesäpoika kirjoitti:

> "Aivan kuin vaihtoehdot olisivat, että joko homous on pahaa tai Jumalaa ei voi olla. En löydä tuosta ajatuskulusta logiikkaa, en sitten yhtään."

Miljoonien ja miljoonien uskovaisten mielestä (pakostakin syntyy mielikuva: useimpien heistä) homous on pahaa.

Jumalan olemassaolosta en kaiketi tässä keskustelussa ole sanonut yhtään mitään. On aivan sama onko olemassa vai eikö ole. Ei kiinnosta nämä henkiset asiat minua.

Olen vain sanonut, että kovin luovasti tuota uskontoa tulkitaan. Poimien samasta jumalan sanasta ne osat itselle jotka kullekin sopivat.

Antaa aika omituisen kuvan tuollaisen jumalan kaikkivaltiudesta...

Et sä olekaan maininnut Jumalan olemisesta mitään, mutta eihän muita vaihtoehtoja jää enää jäljelle noiden mielipidepläjäystesi :D jälkeen. Jumalaan uskovat ovat sinusta pahoja joko siksi, että vastustavat homoutta, tai he ovat pahoja siksi, että eivät tulkitse Raamattua niin kuin sinä tahtoisit ja heitä ei voi kutsua oikeiksi kristityiksi. Jumalaan uskomattomat ovat ateisteja. Totuuden maailmasta on siis oltava mielestäsi joko homofobinen tai ateistinen. Eli joko homous on pahaa tai sitten Jumalaa ei voi olla.

Musta ei ole paljon järkeä siinäkään, että yrität olla fundamentalisti ja ateisti yhtä aikaa. Viestisi on selvä, jos uskoo Jumalaan, niin sinusta ainut oikea tapa on fundamentalismi. Tämä on siis mielestäsi oikea tapa. Niin, paitsi että fundishan ei saa olla, vaikka se onkin mielestäsi oikea tapa, koska juuri fundamentalistejahan sä vastustat. Miten se on mahdollista? Että pidät pahimpina niitä ihmisiä, jotka tulkitsevat samoin kuin sinä pidät oikeana?

Mutta eihän sillä oikeasti ole mitään merkitystä, onko oikea tapa tulkita sinun tai minun. Me ei olla kesksutelemassa nyt Raamatun tulkinnasta, sellainen aihe kuuluu ihan muualle.

Tässä puhutaan leimaamisesta. Vaikka sinusta kunnon uskova olisikin fundamentalisti, on selvää, että kaikki uskovat eivät ole fundiksia. Ja koska kaikki uskovat eivät ole fundiksia, ei ole oikeutettua tuomita koko uskontoa tai uskovia ryhmänä fundisten mukana, sillä kaikki uskovat eivät kannata sitä aatetta, jota sinä vastustat. Ja kannatat.

Kumoa ihmeessä tuo, miten olen sut ymmärtänyt, jos se ei ole totta ja kerro, miten oikeasti ajattelet.

On helppo homona kohdistaa kaunansa koko kristikuntaa kohtaan tai jopa kaikkia maailman uskontoja kohtaan. On kuitenkin hyvä huomata esim. paavin sekoiluista puhuttaessa, että ne koskevat vain katolista kirkkoa, ja ainakin minä luterilaisena pidän paavin perhepolitiikkaan liittyviä juttuja harvinaisen älyvapaina, ärsyttävinä, huvittavina ja raivostuttavina. Siksipä kokisin loukkaavana, jos joku leimaisi koko kristinuskon hölmöksi juuri paavin takia.

Ja meidän luterilaisuudesta: onhan se niin, että homouden suhteen on luterilaisessakin kirkossa oltu hölmöjä pitkään. Mutta niin on yhteiskunnassakin - kyllä osansa on muullakin kun kirkolla. Ehkä on turha lähteä pohtimaan kirkon osuutta esim. homouden sairaus/rikosluokittelussa, mutta varmasti voidaan todeta, että ei kirkko niissä ainoa syyllinen ole. Jo arvovaltansakin säilyttämiseksi kirkko ei voi muuttua hetkessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kirkko reagoi yhteiskunnan muutoksiin viipeellä. Eli homojen kirkollinen hyväksyntä seuraa vasta hitaasti yhteiskunnan vastaavaa. Tästä kirkkoa voi syyttää hitaaksi, mutta ei erityisen homovihamieliseksi. Olisi naivia vaatia muutosta heti ja nyt, jos vähänkään tietää kirkon rakenteesta ja historiasta.

Eli ehkäpä kritiikkiä eri uskontokuntia kohtaan voisi antaa kohdistaen sanansa tiettyyn kohteeseen, leimaamatta kaikkia kerralla? Ja uskonnollisuus vastaan ateismi -keskustelu... kannattaako siitä loputtomasti jauhaa, kun eihän siitä voi päästä tulokseen! Puhtaasti uskonkysymys, nimittäin. :)

Lopuksi haluisin kuitenkin sanoa, että minusta on ollut kiva lukea mm. paavin tölväisyistä ranneliikkeestä. Sillä tavoin pysyy helposti kärryillä siitä, missä maailmalla mennään. Eli en ainakaan itse haluaisi rajoittaa uskontoon liittyviä negatiivisiakaan uutisia pois. Ehkä nämä "Phelpsin klaanit" ja muut extremelahkojutut ovat olleet vähän turhia. Etenkin sellaiset uutiset, jotka eivät liity yhtään millään tavalla homouteen.

kesäpoika kirjoitti:

> "Jumalaan uskovat ovat sinusta pahoja joko siksi, että vastustavat homoutta, (...)"

Vähän monimutkaisempaa. Mutta kyllä, yksinkertaistettuna tämä on mielestäni yleensä huono asia.

> "(...) tai he ovat pahoja siksi, että eivät tulkitse Raamattua niin kuin sinä tahtoisit ja heitä ei voi kutsua oikeiksi kristityiksi."

Minä en tulkitse raamattua mitenkään. Uskon vain siihen, että jos jokin uskonnon perusteos tulkitaan valtavalla määräenemmistöllä homovastaiseksi, niin se todennäköisesti sitä tuon opin (oikeaoppisen tulkinnan) mukaan on. Ja tuolla tulkinnalla näyttää olevan paitsi valtavien massojen myös uskonnolisten yhteisöjen johtajien tuki.

Kaikki uskoviksi itseään nimittävät eivät homoja tuomitse. Tämä ei tarkoita, että nämä homoja ymmärtävät (mutta erheellisesti itseään kristityiksi nimittävät) olisivat pahoja. Eivät he ole. Mutta eivät he ole oikeita kristittyjäkään. Siitä heille täydet pisteet!


> "Viestisi on selvä, jos uskoo Jumalaan, niin sinusta ainut oikea tapa on fundamentalismi. Tämä on siis
> mielestäsi oikea tapa. Niin, paitsi että fundishan ei saa olla, vaikka se onkin mielestäsi oikea tapa, koska
> juuri fundamentalistejahan sä vastustat. Miten se on mahdollista?"

Aika lähelle juuri noin. En näe tuossa mitään ristiriitaa.

Fundamentalisteilla on varmaankin oikea usko, koska se pohjautuu suoraan jumalan sanaan. Jos tuosta ajatuksesta antaa periksi vähääkään, niin koko teoksen arvo romuttuu.

Kun fundiksien mukaan (ja todistettavasti ihan raamatunlauseistakin voidaan lukea) homous on synti, niin uskon, että näin se heidän jumalansa mielestä todellakin on. Sillä vain ei ole minulle mitään arvoa.

Arvostan kuitenkin heidän uskoaan ja sitä, että he pitäytyvä kiinnin siinä sanassa jonka pitäisi olla tullut suoraan jumalalta. Olen myös sitä mieltä, että heillä pitäisi olla oikeus ilmoittaa hyvinkin negatiivinen mielipiteensä homoista ja lesboista, kunhan rikoksiin (pahoinpitelyt, tapot, murhat) ei yllytetä.

Mutta vastapainoksi minulla pitäisi olla oikeus painaa päälle samalla voimalla heitä vastaan. Minun pitäisi voida järjestää vastamielenosoitus heidän herätyskokouspaikan edessä pelkäämättä sitä, että saan syytteen uskonrauhan häirinnästä ja jumalanpilkasta. Vapaa uutisointi on vähintä, mitä tässä asiassa voidaan vaatia.

arosusi kirjoitti:

> "Siksipä kokisin loukkaavana, jos joku leimaisi koko kristinuskon hölmöksi juuri paavin takia."

Niin no... noin meidän näkökulmasta ehkä. Mutta ei välttämättä katolisen puolelta katsottuna. Juttelin kerran erään katolisessa luostarissa pitkään asuneen miehen kanssa. Hän oli sitä mieltä, että paavi on myös protestanttisen maailman hengellinen johtaja. Tämä eksynyt lauma vain juoksentelee harhapoluilla, mutta palaa kyllä paimenensa luokse kunhan routa... hmm, lampaan... kotiin ajaa.

Tämän hän lausui ihan vakavasti totena. Kysyin useamman kerran, onko hän tosissaan. Oli hän. Jotenkin ajatus tuollaisesta tulevaisuudesta hirvitti minua.


> "Eli ehkäpä kritiikkiä eri uskontokuntia kohtaan voisi antaa kohdistaen sanansa tiettyyn kohteeseen, leimaamatta kaikkia kerralla?"

Toivon, että nuo eri tavoin uskovat menisivät ja tekisivät kunnon pesäeron tuohon vanhaan homehtuneeseen luterilaiseen-, ortodoksiseen-, katoliseen- yms. yms. maailmaan. Menisivät marssimaan ja hakkaamaan uudet teesit seinille.

Niin kauan kuin *he itse* eivät sitä tee kohtelen minä heitä yhtenä homovastaisena ryhmänä. Suunnanmuutoksen on tultava siltä puolelta ja sen on oltava uskottava.

En mä ole tahtonut rajoittaa oikeaa uutisointia, mustakin paavin törmäilyt on ilman muuta sellaista aineistoa, joka kuuluu Ranneliikkeeseen, paavilla on oikeaa valtaa. Phelpsin tölväily taas on sensaatiohakuista. Homoihin liittymätöntä uskoville naureskelua tai kauhistelua pidän propagandana.

Jukka, mä en aio alkaa mihinkään raamatunlauseiden heittelyyn, mutta minusta tuo homouden katsominen fundamentalisoinnin läpi on juuri sitä rusinoiden poimimista. Ollaan valittu kivat, helposti vastustettavat synnit helposti osoiteltavasta ihmisryhmästä, joiden tuomitseminen ei haittaa muuta yhteiskuntaa, kun taas omia tekosia katsellaan armeliaasti Jeesuksen sovitustyön läpi. Jos nämä fundamentalistit olisivat oikeasti kirjaimellisia, he olisivat paitsi homovastaisia, myös protestoimassa parturien, sekä tatuointi- ja lävistysliikkeiden ovella, sillä hiustenleikkuu miesten ohimoilta, tatuionnit ja lävistykset eivät kuulu kristinuskoon.

Raamatussa sanotaan hyvin selkeästi ja itsensä Jeesuksen kertomana, ettei yksittäisistä säännöistä vääntäminen kuulu lain henkeen. Että kaikkea saa syödä, mutta jos heikkouskoinen tahtoo jättää possut syömättä, niin älköön kukaan häntä siihen pakottako tai asiasta kiistelkö, sillä pikkuseikoilla ei ole väliä. Väliä on sillä, ettei tuomita.

Ja mä tahdon korostaa, että Jeesuksen mukaan nimenomaan se, joka ei usko, että kaikkea saa syödä, on se, jota hän kutsuu heikkouskoiseksi.

Kuten sanottua, Raamattu pitää lukea alusta loppuun, eikä poimia sieltä täältä. Lait antavat suuntaa, mutta ne on annettu juuri siihen aikaan ja siihen kulttuuriin kristityille muista erotukseksi, jossa ne on profetoitu. Mikään asia ei ole aina väärin, on tilanteita, joissa on oikein rikkoa lakia ja juuri näitä fundamentalisteja fariseuksia pilkunviilaajia vastaan Jeesus nousi.

Homovastaisuus ei minusta kuulu kristinuskoon, kuten ei mikään muukaan tuomitseminen. Juutalaiset ovat niitä, jotka saavat unohtaa, mitä Jeesus puhui.

kesäpoika kirjoitti: "Raamatussa sanotaan hyvin selkeästi ja itsensä Jeesuksen kertomana, ettei yksittäisistä säännöistä vääntäminen kuulu lain henkeen."

Valitettavasti tuon ajatuksen jotkut piirit ovat todella omaksuneet. Erityisesti sääntö: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" on sellainen, jonka suhteen ei todellakaan turhia niuhoteta. Mielestäni Raamatusta voisi tehdä lyhennetyn laitoksen, jossa lukisi vain tuo lause. Siinähän se kaikki tarpeellinen on, eikä kenellekään jäisi kamalasti väärän tulkinnan varaa. Paitsi tietysti jättäähän tuo lause auki sen, miten niiden ihmisten sitten pitäisi toimia, jotka eivät rakasta itseään.

Rakastaminen on itse lain henki, ei mikään yksittäinen konkreettinen neuvo. Sen unohtaminen on vastoin Jeesuksen opetusta. Kaikkien lakien suhteen toimii sama sääntö, niitä pitää noudattaa itse, ei alkaa vaatia muilta.

Kesäpoika, olen samaa mieltä. Siksi usein tekisi mieli kysyä ovikelloa soittavilta uskovaisilta, että miksi tuhlaatte aikaanne siihen, että kierrätte paasaamassa. Miksi ette ole jossain toteuttamassa sitä lähimmäisenrakkautta konkreettisesti sen sijaan, että jatkuvasti vain puhutte, puhutte ja puhutte siitä.

Mitä kiihkeimmät uskovaiset ovat tehneet esimerkiksi sairaiden tai köyhien eteen?

Jeesuksen sanoma tuskin oli, että "jaaritelkaa kaikki minusta ja minun tekemisistäni", vaan nimenomaan että "rakastakaa".

Mä en tunne kuin yhden entisen jehovantodistajan. Uskovina aikoinaan hän ainakin teki niin paljon hyväntekeväisyystyötä, että kävi palkkatyössä vain osa-aikaisena, jotta sille jäi enemmän aikaa. Sittemmin hän vaihtoi hyväntekeväisyydet ja ovilla kiertämiset homoelämään.

Niistä uskovista, joita mun lähipiiriin kuuluu oikeastaan kaikki tekevät jotain hyvätekeväisyyttä. Tosin kukaan heistä ei tee sitä kirkon kautta vaan Amnestyssä, SPR:llä, yms.

Hienoa, että tekevät. Minä en juuri tunne uskovaisia ihmisiä, mutta tunnen lukuisia sairaita ja köyhiä. En ole nähnyt heidän hyväkseen tehtävän mitään muualta, kuin niukasti yhteiskunnan taholta, ja vain materiaalisessa mielessä.

Toki muualla maailmassa on ihmisiä, joilla menee paljon huonommin, ja varmaan Amnesty ja SPR suuntaavat apunsa sinne. Jotenkin vaan mietityttää, että onko ihmisten jostain syystä helpompi suunnata apu kasvottomalle ja anonyymille, toisella puolella maapalloa olevalle ihmiselle, kuin sille kotikaupungin lähiön alkoholistille, joka viinahuuruissaan hajottaa mennessään rappukäytävän ikkunat, kiroilee ja kusee matkalla housuihinsa. Kun avun suuntaa tarpeeksi kauas, ei tarvitse joutua tekemisiin itseä epämiellyttävien ihmisten kanssa.

Toivon, ettei tätä viestiä tulkita niin, ettei ulkomailla olevia hädänalaisia pitäisi mielestäni auttaa. Ehdottomasti mielestäni pitää. Tämä nyt vaan oli esimerkki siitä, että vaikka konkreettista apua tarvitsevia olisi sadan metrin päässä, sitä konkreettista auttamista suorastaan kavahdetaan, ja mieluummin harrastetaan ns. "long-distance salvationia", jolla saadaan vain omalle mielelle rauha, että "jotakin on tehty".

Tekosyynä käytetään yleensä sitä, etteivät ne lähellä olevat ihmiset ota apua vastaan. Mutta tuskin ne toisella puolella maapalloa olevatkaan ovat omaehtoisesti apua hakeneet. Tai toisena tekosyynä on usein se, että "itsepähän ovat oman tilanteensa aiheuttaneet", vaikkei henkilöiden taustoja edes tiedetä. Jokainen muutenkin miettiköön, kuinka kristillinen tuollainen ajattelutapa on.

No joo, tämä alkaa taas mennä aika kauas alkuperäisestä aiheesta. Ja huomaan viestini olevan kyynisempi kuin oli tarkoitus, mutta olkoon.

Pelkästään katolisia kristittyjä on 1,1 miljardia maailmassa. Paavin ohjeen mukaisesti heiltä on kielletty ehkäisy. Tällaisia määräyksiä ( tulkintoja ) tekevät miehet, joilla ei ole minkäänlaista seksuaalielämää.

Raiskatun naisen on varmaankin pakko synnyttää lapsi, jos hän tulee raskaaksi, jos hän pitäytyy katolisen kirkon uskon oppiin eli on uskovainen nainen.

Eri asia on sitten kuinka paljon on ihmisiä, jotka oikeasti elävät katolisen uskon mukaisesti ja ovatko he kaikki luostareissa ja elävät selibaatissa.

Homoseksuaalien ongelma, avoimesti elävien, on se, että heidät leimataan pahoiksi kokonaan ja heitä kartetaan.

Monissa maissa homoihin kohdistuva väkivalta hyväksytään, vaikka se ei ole kristillisen opin mukaista ja tähän tulisi saada muutos.

Onko Paavi koskaan puhunut, että homoihin kohdistuvan henkisen ja fyysisen väkivallan tulisi loppua? Edellinen Paavi kieltäytyi tapaamasta USA:n vierailun yhteydessä AIDS potilaita. Miksi se asia oli niin kiusallista, että sitä tuli välttää?

Onko yksikään suomalainen piispa puhunut tästä asiasta, ettei se ole suotavaa suomalaisessa yhteiskunnassa? Ei ole.

Nythän tuli ilmi sellainenkin seikka, että saksalaisilla autotehtailla on tapahtunut homoseksuaalien tekemiä ( tekemä? ) itsemurhia. Kuinka suojattomia homot ovat työpaikkakiusaamiselta Euroopan mittakaavassa entä globaalisti? Jokaisella on oikeus tehdä työtään rauhassa ilman häiriköintiä tai solvaamista.

Minusta jokaisella on myös oikeus harjoittaa omaa uskoaan rauhassa julkisissa uskonnollisissa rakennuksissa kuten kirkoissa tai hengellisissä tilaisuuksissa. Eri asia on sitten se saako omaan hengelliseen elämäänsä kaipaamaansa tukea, vaikka olisi homo ja avoimesti sellainen eli hyväksytäänkö ryhmään paikallisseurakunnissa. Varmaan hyväksytään, mutta ei ehdoitta. Voiko avoimesti homoseksuaali olla uskonnollisen yhteisön täysivaltainen jäsen? Sateenkaarimessut kertovat tästä asiasta jotakin ja Aslan ry myös.

Yksi kirkko ilmeisesti poltettiin Suomessa sen takia, koska seurakunnan toimintaan osallistui homomies( arvaus).

Minusta on mielenkiintoista, kerta toisensa jälkeen, kuinka uskosta ja uskonnosta puhuttaessa törmään samaan oletukseen: usko on uskoa Jeesukseen ja Jumalaan ja uskonto on aina kristinusko.

On tietenkin totta, myös Kesäpojan tapauksessa, että valtaosa suomalaisista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon ja sitä kautta tietenkin kristinuskoon. Mutta on häpeilemätöntä ajatella, että kaikki uskonnot maailmassa suhtautuisivat kielteisesti homoihin ja homoseksuaalisuuteen yleensä.
En ole kristitty ja koen uskontoni omakseni - myös homokysymyksissä. On totta, että tietyt suuntaukset myös tässä uskonnossa eivät katso hyvällä homoja, mutta onneksi ne ovat vähemmistönä. Kerrankin niin päin :)

Ja minä olen Kesäpojan kanssa muuten samaa mieltä monesta asiasta, mitä hän esittää. On paljon eroa siinä, mitä henkilö oikeasti uskoo ja mistä opit uskoon oikeasti tulevat verrattuna siihen, mitä joku uskoo, koska tietty lause Raamatussa sanoo, että tällä tavalla pitää asian olla.

Ja aivan ensimmäiseen viestiin tässä ketjussa palatakseni... ihmiset valitettavasti kirjoittavat yleensä niistä asioista negatiivisesti, mistä heillä on negatiivinen kokemus. Sama pätee asiakaspalvelussa; tyytyväinen asiakas tuo mukanaan 3 asiakasta, tyytymätön vie mukanaan 7. Samahan tietty heijastuu tässä(kin) keskustelussa.

Napalmia kirjoitti: ---Yksi kirkko ilmeisesti poltettiin Suomessa sen takia, koska seurakunnan toimintaan osallistui homomies( arvaus)."

Noin siinä ei käynyt. Asiahan on jo ratkennut. Humalainen tunkeutui kirkkoon varastamismielellä ja halusi peittää murtojäljet. Tulipalolle löytyi "onnellinen" selitys.

Kesäpojalle: Tämä kirjoittelu on saanut aikaan sen, että ainakin minä mietin hetken, kannattaako tänne kepeästi heitellä pikku-uutisia uskonnon ja homoseksuaalisuuden yhteentörmäyksistä. Mutta kaiken aikaa on käynnissä isoja tapahtumasarjoja, joissa tämä ristiriita on ilmiliekeissä, ja niistä vaikeneminen olisi sensuuria. Esim. keskustelu Itävallan tai Espanjan poliittisesta tilanteesta, homojen hoitamisesta, Paavin homovastaisesta aktivismista, evankelikaaliien toiminnasta eri puolilla maailmaa, yms.

Kun katselen niitä saksankielisiä uutislähteitä, joita pääasiassa käytän, nämä yhteentörmäykset ovat keskeinen osa uutistarjonnasta. Englannin- tai muunkielisissä lähteissä uskontoa on vähemmän. Mistä lie johtuu. Ehkä siitä, että osa saksankielisistä maista on paavin vaikutusvallan alla, ja sen vuoksi pyristellään.

Vielä yksi asia: Kirjoittelisin mielelläni myös positiivisia uutisia. Yksi teema voisi olla sateenkaarimessut. Millaisia teemoja siellä on, millainen fiilis, mitkä sanat koskettivat erityisesti,yms. Mutta en tiedä, uskaltaako niistä kirjoittaa. Minulle on syntynyt mielikuva, että koko sateenkaarimessuasiassa ollaan aika näkymättömiä. Onko vaarallista, jos niistä olisi täällä kuvauksia? Sulkeutuisivatko ovet nenän edessä? Kaikki halukkaat eivät pääse koskaan niihin tilaisuuksiin, ja sen vuoksi ne olisivat uutisten arvoisia. Mutta saako kirjoittaa?

Olen erittäin samaa mieltä Vaeltajan kanssa.

Sananen uutistarjonnasta tekstimediassa. Pari vuotta sitten ihmettelin sitä, että antoi englanninkielisessä uutishaussa hakusanaksi "gay" taikka "homosexual", uutisissa kirkko, uskonto taikka jokin lahko tai uskonnollinen organisaatio oli jotenkin mukana huomattavassa määrässä. Uteliaisuuttani laskin ehkä parin kuukauden uutiset noilla hakusanoilla. Yli kaksi kolmasosaa koko aineistosta liittyi jollakin tavoin uskontoon tai uskonnolliseen organisaatioon. Nyt tilanne on hieman tasaantunut kun vaikkapa katolisen kirkon pedofiliatapaukset ja anglikaanien rajut keskinäiset riidat suhtautumisesta homoihin eivät ole juuri nyt vahvasti enää pinnalla.

Eikö sateenkaari-ihmisillä olisi muka oikeutta ottaa kantaa ja tehdä näkyväksi tuo toiminta meitä vastaan? Usein uskovainen loukkaantuu, että hänen viitekehykseensä kuuluvaa organisaatiota moititaan sen toiminnasta. Eikö homolla ja lesbolla olekaan oikeutta loukkaantua ja ilmaista tuntemustaan hänen omaan ryhmäänsä kohdistetuista toimista tai mielipiteistä silloin kun suunta on jostakin uskonnollisesta tahosta?

Olisi uskovaistenkin hyvä ymmärtää, että monet heidän organisaationsa tekevät selvää yhteiskunnallista valtapolitiikkaa, syrjivät mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja kahmivat siinä sivussa mittavasti maallista mammonaa (mihin tietääkseni Raamattu ei kannusta) vaikkapa veroetuuksilla ainakin USA:ssa ja toimivat muutenkin mielestäni todella kierosti.

Kaikesta tästä jupinastani huolimatta kuulun Yhteys-liikkeeseen ja pidän sen päämääriä oikeina ja hyvinä. Harkitsen edelleenkin paluuta takaisin luterilaisen kirkon jäseneksi.

Erittäin valitettavaa on se, että ne ihmiset, jotka toimivat oikein eettisin ja lähimmäisen rakkauden periaattein, jäävät näkymättömiksi kaiken tuon kielteisen julkisen kirkko-hulabaloon taakse. Oikeastaan heidän työtään pitäisi tuoda näkyväksi paljon enemmän. He itse eivät sitä tee. Ranneliikkeessä on mukana juuri näitä ihmisiä. Heidän työtään arvostan paljon.

vaeltaja2006 kirjoitti: "Yksi teema voisi olla sateenkaarimessut. ... Mutta saako kirjoittaa?"

Mikä estäisi? Jos kirjoitat omasta kokemastasi ja omista tunnelmistasi ja havainnoistasi, ei minusta sille ole mitään estettä. Jos joku haluaa sinulle raportoida omista sateenkaarimessutuntemuksistaan ja antaa luvan kertomiseen, miksi et kirjoittaisi.

Puhutaanpa uutisesta itsestään. Mikä on uutinen?

Kauan sitten minulle opetettiin, että on kolme erilaista lehdistöteoriaa, kaksi läntistä ja yksi sosialistinen. Kahden läntisen eroa tai nimiä en enää muista mutta sosialistisen lehdistöteorian muistan. Sen mukaan uutinen on kun kolhoosi teki uuden viljan tuotantoennätyksen. Uutinen ei ole se, että matkustajakone törmäsi Ural-vuoreen, kaikki sen matkustajat kuolivat. Samalla maatalo ja siinä asunut perhe ja karja paloivat kuoliaiksi.

Läntisessä lehdistöteoriassa esimerkiksi uutinen ei ole se, että ympäristötietoinen lesbopari pyöräili tapaamaan yksin asuvaa lesbovanhusta, vieden tuliaisina vanhuksen suuresti rakastamia, itse paistettuja räiskäleitä ja mansikkahilloa. Jättiuutinen on se, että valtakunnan pääministeri on ollut alasti saunomassa pikatuttavan naisen kanssa ja tehnyt tälle uuniperunoita. Rivien välistä on sentään luettava se, että pääministeri on saattanut tyydyttää miehisiä tarpeitaan tuon uuden tuttavansa kanssa, mikä on tietenkin aivan kutkuttavaa ja täysin sopimatonta!

Me olemme todellisuudessa voyeristeja (sanakirjan mukaan tirkistelyhäiriöisiä), jotka tyydyttävät alitajuisia tarpeitaan lukemalla uutisia MUIDEN ihmisten seksitekemisistä, kun oma seksielämässä ei ole mitään mielenkiintoista. Jokelan tragedia oli erittäin hyvin päiväkausia myyvä uutinen. Todellisuudessa se oli monen yksilön ja perheen tragedia, jolla uutismässäily on mielestäni eettisesti sopimatonta.

Miksi liimaudumme joka ilta tv:n ääreen katsomaan uutisia tai riennämme ostamaan iltapäivälehden, kun joku on ampunut joukon ihmisiä kuoliaaksi? Olemme jossakin aivojemme syvimmillä tasoilla edelleen primitiivisiä petoja, jotka nauttivat raatelusta ja muusta kamalasta. Toisaalta haluamme, ettei perusturvallisuuttamme mikään uhkaa. Paha tapahtuu tv:n lasin tai sanomalehden paperin tuolla puolen, mutta ei minulle.

Mielestäni kerroin jo tuolla aiemmissa viesteissä aika kattavsti sen, missä raja kirjoittelussa mun mielestäni menee. En kannata sensuuria, mutten myöskään leimaamista. Musta olisi tarpeen erotella paremmin ongelmien nimiä. Ei Jumalaan uskominen ole yhdenkään ihmisen ongelma, eikä se aiheuta ympäristölle mitään haittaa. Kun uskovaisista puhuttaessa on kyseessä aina jokin negatiivinen asia, syntyy kuva, kuin uskonnollisuus sellaisenaan olisi jotenkin ongelmaista. Ranneliikkeessä on lukemattomia ihmisiä, jotka eivät erota yksilöä instituutiosta, yksilöä toisesta yksilöstä, Jumalaa kirkosta, uskontoa politiikasta, uskonnollisuutta homofobiasta. Se on iso ongelma.

Jumalaan uskominen ei pidä sisällään mitään muuta kuin että uskoo Jumalaan. Siihen ei automaattisesti linkity yhtäkään ominaisuutta, ilmiötä, mielipidettä.

Ongelma ei ole Ranneliikkeen aikaansaama. Se on syntynyt muualla ja näkyy täällä, koska se on kirjoittajien asenteissa. Ongelma on niiden ihmisten aikaansaama, jotka tietävät niin varmasti mitä mieltä Jumala on, että ihan surutta tekevät omat tekonsa Jumalan nimissä. Kyllähän te kaikki ymmärrätte, ettei se tee Jumalasta pahaa, vaan siitä ihmisestä suuruudenhullun? Sitä ryhmää edustavat kaikki uskonnon politisoijat ja kaikki jotka kertovat toisille, mitä mieltä Jumala näistä on. Mä koen heidät haitaksi hyville arvoille ihan samoin kuin kaikki muutkin, ehkä vielä voimakkaammin, koska he rikkovat minusta myös uskontoa vastaan. Heihin mulla ei ole kontaktia, eikä tekoihinsa vaikutusvaltaa.

Mutta ei anneta vastapuolen varastaa meiltä Jumalaa, niin kuin nyt on käynyt. Että kun joku kuvittelee olevansa kaikkitietävä, hylätään kaikki uskonto hänen takiaan. Ei anneta niiden sanella, millainen on oikea kristitty elämä. Ei sorruta niihin samoihin yleistyksiin, jotka he ovat sanelleet, niin kuin nyt on sorruttu. Seistään homojen joukossa, mutta ei uskonnon vastapuolena, vaan myös uskonnon sisällä.

Uskontoviha edistää vastakkainasettelua.

Raaamatun Jumala on rakastava ja rakkautta edistävä. Ainakin tekstin mukaan. Ihmisten ( uskovaisten/ kirkon) välittämä tieto kuvaa jumalaa taas rankaisevana, tuomitsevana ja suvaitsemattomana. Jos ihminen on jumalan kuva (niinkuin sanotaan) jumalan kuva on ristiriitainen. Voiko se kuva olla samalla suvaitsevainen ja suvaitsematon?

Ei sillä oo oikeastaan mitään väliä, millainen Jumala on. Jumala on kuitenkin Jumala, eikä ihmisellä oo muuta mahdollisuutta kuin ottaa vastaan mitä tuleman pitää. Ihmisen oikeuskäsitys on sekin liian kapea ja ymmärrys liian pieni edes tietämään, mikä lopulta on oikein ja mikä on väärin. Asioiden vaikutukset on niin paljon laajempia kuin se, mitä me voidaan arvioida. Pointti on siinä, että vaikka Jumala olisi kuinka tuomitseva, ei ihmisellä ole oikeutta olla.

Arkadas, ongelmana lienee, että sitä kuvaa tulkitaan niin monella eri tavalla.

Itse olen kyllä sen teorian kannalla, että pikemminkin ihminen jatkuvasti yrittää luoda jumalaa omaksi kuvakseen. Tai jos ihminen on jumalan kuva, se todella on hyvin rajoitettu ja staattinen kuva siitä, mitä jumala sattui juuri kuvaushetkellä olemaan.

Ihmisessä oleva Jumalan kuva on tuhoutunut.

Kirjoitellaan ja vaaditaan rakkautta, mutta sitä ei kukaan kykene itsestään puristamaan, vaikka kuinka haluaisi. Homot syyllistävät uskovaisia, mutta eivät tajua, että rakastaminen on Jumalan ominaisuus eikä langenneen ihmisen. Uskovaiset ovat sen suhteen yhtä tyhjiä kuin muutkin.

Etsitään omaa etua, vaikka Raamatussa lukee, ettei niin saisi tehdä, vaan tulisi elää muiden hyväksi. Olemme velkaa Jumalalle ja lähimmäisille ja tätä kirkoissa jankutetaan kyllästymiseen asti uskontunnustuksessa, mutta uppoaako se yhdenkään kuulijan otsalohkoon? En tiedä, miksei tapahdu edistymistä. Yksi syy on ehkä siinä, että ei haluta olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Eletään ydinperheessä tukahtumiseen asti eikä pidetä yhteyttä omiin sukulaisiinkaan. Yhteisöllisyys edellyttää toisten ihmisten tuntemista ja kanssakäymistä, vaikka he ovat rasittavia ja käyvät hermoille.

Minulle tuntemattomaksi jäänyt ajattelija on sanonut: "Ei ole itsekästä elää niin kuin tahtoo, itsekästä on vaatia muita elämään niin kuin tahtoisit heidän elävän."

Iso musta kirja (lue:Raamattu) opettaa yhtä, tulkinnat ovat tosiaan toista, kukin tulkitsee itselleen / "seurakunnalleen" sopivasti.

moiks! hmm miten tää toimii? : D