Työn vieroksujat

Muutaman viime vuoden aikana kolme koulutettua nuorta on lausunut minulle, että heillä on tässä yhteiskunnassa täysi oikeus valita työttömyys elämäntavakseen. Heillä ei ole ollut mitään erityistä syytä, kuten työpaikan löytymättömyys, voimien kerääminen, terveydentila, tauko opinnoissa tms. Samaan aikaan he katsovat, että heillä on oikeus yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin, vaikkapa yleiseen terveydenhoitoon.

Eräs nuori tuttavani on keskusteluissa valittanut, ettei löydä työtä, vaikka sitä on hyvin pitkään etsinyt. Se häntä kovasti masentaa. Päätin auttaa. Löysin hänelle soveliaan työpaikan. Kuinka ollakaan työhönottohaastatteluun ei häneltä löytynyt sopivaa ajankohtaa useasta tarjotusta ajasta huolimatta. Kun lisäsin painetta, hän katkaisi yhteydenpidon nyt kokonaan. Mielenkiintoista!

Jos nuo henkilöt odottavat yhteiskunnalta palveluita ja katsovat samaan aikaan oikeudekseen ottaa sen kaiken ilman minkäänlaisia vastapalveluksia, minä pidä sitä loisimisena.

voitko määritellä tarkemmin, mitä tarkoitat nuorilla? kun sen termin kohderyhmän ikähaitari muutttuu taisaisesti sen sanojan iän noustessa.

Taidat olla oikeassa. Nuo tarinani esimerkissä mainitut ovat kolmekymppisiä taikka sen alle. Miten kysymyksesi liittyy varsinaisesti aiheeseen?

Ei tuo ole uutta. Sitä tehtiin jo 60-luvulla hippiliikkeen tultua. Luulen kumminkin, että työn vieroksuntaan on olemassa oikeita syitä eikä se ole aina lintsaamista: huono itsetunto ja se, ettei oikeasti osaa tehdä käytännön asioita, kun ei ole koulutusta. Käytännön ammattikoulutus vaatii jo aikamoista osaamista. Jos on lahjaton, niin ajautuu työttömyyteen.

ei mitenkään :) halusin vain itse tietää.

Jänskä ilmiö sinällään. Toisaalta ymmärtää ihmisiä jotka tahtoo olla perheensä kanssa enempi, mut samaiset tarvii työtä senkin varjol kun menoja on enempi.

Erät perhe tutut ovat tätä samaa kastia, mutta vähän vanhempia vain. Perheen molemmat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ihmisiä, mutta eivät ole elämässään muuta tehneet kuin venytelleet nahkaansa.

En näe tuota täydellisen pahana. Vaikka ajatus siitä, että jokaise on tehtävä työtä ollakseen kunnon kansalainen, on iskostunut länsimaisen ihmisen tajuntaan syvästi, se ei silti tarkoita että se olisi totta. Nyky-yhteiskuntamme on rikkaampi kuin koskaan. Miksi ihmeessä tämän päivän ihmiselle ainoa tapa elää olisi polttaa itsensä loppuun työllä? Eikö kumminkin ole niin, että järjestelmä on ihmisiä varten, eikä päinvastoin?

Mutta ChowS-hyvä, ei ole olemassa mitään _järjestelmää_ tai _yhteiskuntaa_ ilman niitä muodostavia ihmisiä. Jokainen euro, jonka sinä tai joku muu saa lapsilisänä/opintotukena/työttömyyskorvauksena/eläkkeenä, tulee jonkun toisen *ihmisen* maksamista veroista. Minä maksan ja moni muu maksaa veroja, joka kuukausi näen, kuinka palkkapussista otetaan iso summa yhteiseen kassaan jaettavaksi. Se on minusta OK, minä *haluan* maksaa siitä, että on olemassa yleinen terveydenhuolto, ja että vanhemmista ja heikoista pidetään huolta, ja että poliisi ja palokunta vastaavat kansalaisten hätään. Mutta ei ole todellakaan OK, että maksamistani verorahoista elätetään loisia, joilla ei ole halua pitää yllä tätä yhteiskuntaa. Mitä luulet, olisiko sinulla tai jollakulla pokkaa tulla käsi ojossa sanomaan minulle päin naamaa "Elätä minut"? Helppohan on vaatia, että "yhteiskunnan" pitää elättää.

Ja ChowS-hyvä, ei tarvitse polttaa loppuun itseään työllä, ihan normaali työviikko riittää.

Tuosta tekstistäni jäi uupumaan se, että nuo kolme mainittua henkilöä pitivät myös itsestään selvänä, että heille tulee maksaa lakimääräiset työttömyyskorvaukset.

Itse olin työttömänä tässä koko kesän ja se masensi ja tuli päivät pitkäksi... Tällä hetkellä olen töissä mut en ole tyytyväinen työhöni mut onpa jotain tekemistä päivisin ja saan enemmän rahaa käteen. Työni ei oikein ole mitenkään mielyttävää, alkanut masentaa työnteko mut toivon pääseväni kouluun opiskelemaan ja sen kautta töihin mitä tahdon tehdä.

En pysty käsittämään ihmisiä jotka elävät pelkillä tuilla.. miten he jaksavat sitä rasittavaa lappujen täyttämistä ja sossun kanssa tappelua. Itselle pitää ainakin olla päivisin jotain tekemistä muuten tulen hulluksi taikka masennun.

En tiedä, valottaako tämä yhtään, mutta työn vastaanottaminen on tehty kannattamattomaksi, jopa niin että jos koeajalla tulee potkut omasta möhläyksestä, saa karenssin ja toimeentulotukea leikataan 20%. Se tietää leipäjonoa. Oli miten oli, työn vastaanottaminen on taloudellinen riski vaikka vuosikaudet on yritetty loiventaa byrokraattisia kannustinloukkuja (juhlapuheissa).

Työelämästä puhutaan julkisuudessa hyvin negatiiviseen sävyyn. Kiristynyt työtahti, työpaikkakiusaaminen, loppuunpalamiset, työläisten oikeuksien rikkomiset, palkasta varastamiset jne. jne.
Sitten ihan *legitiimiä* on se, että nuorille tarjottu työ on jotain muuta kuin kokopäiväistä ansiotyötä.

Toisaalta nuori voi ottaa työvoimapulapuheet tosissaan ja ajatella, ettei tässä ole hätäpäiviä vielä.

Kaitsu kirjoitti: "Tällä hetkellä olen töissä mut en ole tyytyväinen työhöni mut onpa jotain tekemistä päivisin ja saan enemmän rahaa käteen. Työni ei oikein ole mitenkään mielyttävää, alkanut masentaa työnteko"

JuhaniV:n ikäluokalla ei ole mitään käsitystä nykyajan prekaarisen työn luonteesta. Kun törmäsin käsitteeseen "laillinen kahvitauko", luulin, että se on vitsi. Tai en ole vieläkään varma. Kai se on vitsi? Työehtosopimuksilla eikä työlaeilla eikä työturvallisuudella ole mitään väliä, työ on suoraan esimarksilaiselta ajalta, jos valitat, tulee potkut ja karenssi ja joudut leipäjonoon. Tosin osa joutuu käymään leipäjonossa siitä huolimatta, että sinnittelee työssä. Asunnottomien asuntolan naapuri sanoi, että sieltä lähdetään aamulla töihin.

En ole samaa mieltä Poriksen kanssa oman ikäluokkani käsityskyvystä. Voin lopulta toki puhua lähinnä vain itsestäni.

Olen istunut työntekijäpuolen edustajana työehtosopimusneuvotteluissa useana vuonna. Nyt olen yrittäjä. Näkökulmaa on siis syntynyt oletettavasti enemmän kuin sinulla. Sen lisäksi koetan käyttää aikaani enemmän tuottavan työn tekemiseen kuin ruikuttamiseen.

Wikipedia: "Prekariaatti on termi, jolla tarkoitetaan tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa olevien ihmisten luokkaa."

JuhaniV kirjoitti: "
Wikipedia: "Prekariaatti on termi, jolla tarkoitetaan tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa olevien ihmisten luokkaa.""

MOT, eli sinun piti katsoa termi Wikipediasta.
Muuallahan se ei juuri esiinnykään. Ei esimerkiksi 500 euron kuoppakorotusvaatimuksissa. 500 euroa kun saattaa olla yhtä kuin prekaarin pätkätyöläisen koko kuukauden palkka.
Silti prekaarinen työ saattaa rasittaa yhtä paljon kuin täysipäiväinen työ. Ei maratoonarillekaan makseta enemmän kuin sadan metrin juoksijalle kun hänen suorituksensa jakaantuu pitemmälle ajalle.

Oli miten oli, ajatus siitä, että aamun on töissä, iltapäivällä jonottaa leipää kirkon leipäjonossa ja illalla menee asunnottomien suojaan nukkumaan - niin kuin se pahimmillan on - ei vastaa nuorten käsitystä ihmisarvoisesta elämästä. Sitä paitsi kun härski voiton maksimointi sallitaan yrittäjille, miksi on paha jos yksityinen tekee samoin? Miksi se, että yritys kuittaa vientituet ja pakkaa ja muuttaa Kiinaan olisi pahempi kuin se, että yksityinen elää sossun rahoilla edes haluamatta tehdä työtä.

Työvoimapulaa ei ole eikä tule. Aina löytyy töille tekijöitä, jos ei muuten, niin muista idän orjakansoista. Siksi sellainen, joka ei ole kovin lahjakas eikä sosiaalisesti haluttava, voi vapaaehtoisesti olla osallistumatta työelämään kuin että menisi sinne ottamaan turpiinsa.

Pahimmillaan työhaistattelut ovat nöyryyttäviä. Minultakin on kysytty, mitä tauteja minulla on, ihan kuin joltain koiralta. Työnantajien röyhkeä käytös ei houkuttele työelämään. Röyhkeys jatkuu sitten jos paikan sattuu saamaan, esimarksilaisen ajan työoloina.

Mutta, kuten sanottu, henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on parempi olla työnantajan orja kuin sossun orja.

Se, että yksityinen ottaa kaiken hyödyn irti muista välittämättä ei ole sen enempää väärin kuin se, että yritys ottaa. Mutta molemmat ne ovat väärin. Kumpaakaan ei ole oikein tehdä. Ei kai tässä vaan päde taas se sama logiikka, että kun joku toinen tekee jotain, se on kamalan väärin, mutta jos se ehti tehdä ensin, niin minullakin on lupa? Se on tekopyhin ajatus mitä maailma voi päällään kantaa.

Kesäpojan ajatuksesta on hyvä jatkaa muistumalla keskustelusta sisareni kanssa. Havaitsin hänen laskettelevan liikenteessä reipasta ylinopeutta. Kun asiasta huomautin, hän vastasi: "Kyllä mä voin kun noi kaikki muutkin..."!

Kesäpojan ajatus on valitettavan totta, ja olisin aika tekopyhä kieltäessäni sen, etten usein ajattelisi itse juuri noin: "no kun toikin, niin sitten minäkin".

Olen samaa mieltä kesäpojan kanssa, mutta Suomessa elää vahvana voittajiin samaistuminen. Jos voittajat elävät tekemättä päivääkään rehellistä työtä pelaamalla pörssissä, yhteiskunnan tukia nauttimalla, ilmaisen koulutuksen kuittaamalla ja sitten siirtäen rahat Bahamasaarille niin joku ajattelee, että miksi vaivautua.

Jotain on yhteiskunnan moraalissa väärin ja se vääryys on sama kuin Neuvostoliitossa: pieni puolue-eliitti sai kaikkea mahdollista materiaalista hyvää minimaalisella panostuksella, sitten oli tämä proletariaatti joka kohmeloisena teki työt miten kuten ja jonotti lopun aikaa kaalia ja vessapaperia, mutta elämä oli turvattu joten kuten ja sitten ne muut, joista suurin osa oli maanviljelijäväestöä, joiden selkänahasta kaikki revittiin.

Pora-liike, en nyt ymmärrä sinun maailmankatsomustasi ollenkaan. Eihän noita pörssikeinottelijoita ole kuin kourallinen. En myöskään ymmärrä Neuvostoliitto-vertaustasi. Voisitko selventää, kuka on Suomessa 'eliittiä', jolle elämä on helppoa, kuka on kohmeloista proletariaattia ja kenen selkänahasta täällä kaikki revitään?

Missä päin maailmaa on Sinusta asiat järjestetty niin, että mallia voisi ottaa?

Ennen kuin vastaan Bertaridolle, on todettava, että on sellainen taloudellinen käsite kuin NAIRU: Jottei inflaatio karkaisi käsistä, on työttömyys pidettävä jollain tasolla. Työttömyyttä ei siis edes voida ratkaista. Ehkä jotkut valitsevat osansa vapaaehtoisesti.

Halusin aloittaa uuden aiheen asiasta, mutta Murphyn lain mukaan kun sataa, sataa kaatamalla. Sosiaalisista fobiosista kärsivistä oli tutkimus ja sen mukaan ihmiset, joiden on vaikea löytää elinkumppania, on myös vaikea löytää työtä.

Monella työn vieroksujalla saattaa olla tällainen tausta. Olen huomannut, että vaikken sosiaalisista fobioista varsinaisesti kärsikään, niin se, että olen enemmän sovussa itseni kanssa on samanaikainen sen kanssa, että minulla on ruvennut flaksaamaan ja olen saanut työpaikan.

On helpompi sanoa, että on kapinallinen (vieroksuu työtä), kuin että pelkää työn tuomia sosiaalisia tilanteita.

"Bertarido 18 / 18
10.10.2007, 19:27 Pora-liike, en nyt ymmärrä sinun maailmankatsomustasi ollenkaan. Eihän noita pörssikeinottelijoita ole kuin kourallinen."

Totta, mutta niistä puhutaan paljon.

"En myöskään ymmärrä Neuvostoliitto-vertaustasi. Voisitko selventää, kuka on Suomessa 'eliittiä', jolle elämä on helppoa, kuka on kohmeloista proletariaattia ja kenen selkänahasta täällä kaikki revitään?"

Eliittiä ovat nämä optiomiljonäärit.
Proletariaatti koostuu niistä joilla on kohtalaisen turvattu vakityö, jossa maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja noudatetaan lakeja. Joillakin on lisäksi aikaa työaikana surffailla netissä, niin ettei kovin kiirekään ole. Ammattiliittoon kuulumisesta puhutaan avoimesti, työpaikalla on luottamusmies ja työ kartuttaa työssäoloehtoa joten työttömäksi joutuessaan saa ansiosidonnaista päivärahaa.

Mutta ei nuori eikä moni muukaan pääse näihin töihin, vaan joutuu prekariaattiin. Silppu-,pätkä -ja keikkatöihin. Työt maksetaan tuntien mukaan, palkka saattaa olla muutaman sata euroa kuussa, jatko epävarma, työehtosopimusta ja työlainsäädäntöä rikotaan, olot ovat kuin esimarksilaiselta ajalta. Ay-liike loistaa poissaolollaan, eikä ay:tä ole hyvä edes mainita työpaikalla. Työ ei kartuta työssäoloehtoa joten kun saat potkut, joudut suoraan työmarkkinatuelle.

Poliittisesta puheesta olen käsittänyt, että kovasti halutaan kannustaa ihmisiä ottamaan vastaan prekaarista työtä ja että koko viranomaisjärjestelmän olisi tarkoitus joustaa ja tukea siihen siirtymistä, mutta todellisuus on täynnä ikäviä kannustinloukkuja. Kannustinloukkujen joustot näkyvät sitten leipäjonossa.

"Missä päin maailmaa on Sinusta asiat järjestetty niin, että mallia voisi ottaa? "

Kas kun on tämä globalisaatio niin ei missään, mutta jo Yhdysvalloissa asiat olivat paremmin. Suomen boheemit porvarit, jotka kutsuvat itseään vasemmistoksi kauhistelevat Yhdysvaltain työoloja, mutta asiat ovat samoin Suomessa, paitsi että paljon huonommin koska verotus on niin kireää.

Hesarin kyselyyn vastanneiden kansalaisjärjestöjen mukaan Suomi on muuttunut entistä julmemmaksi. Parasta lapsille ry arvioi, että "olemme siirtyneet syyllistämisyhteiskuntaan, jossa huono-osaisuus ja ei-pärjääminen on yksilön omaa saamattomuutta."

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135230972862

Bertarido kysyi Pora-liikkeeltä, missä asiat on järjestetty hyvin. Paikasta en osaa sanoa, mutta itse muistelen elämän olleen koto-Suomessa vähemmän repivää vielä 80-luvulla. 90-luvun alussa tuli lama ja suuri joukko ihmisiä syrjäytyi pysyvästi. Sen jälkeen Suomi on näkyvästi vaurastunut, mutta kova hinta siitä on maksettu. Ja maksetaan edelleen.

"Hesarin kyselyyn vastanneiden kansalaisjärjestöjen mukaan Suomi on muuttunut entistä julmemmaksi. Parasta lapsille ry arvioi, että "olemme siirtyneet syyllistämisyhteiskuntaan, jossa huono-osaisuus ja ei-pärjääminen on yksilön omaa saamattomuutta."

90-luvun laman jälkeen pärjäsivät parhaiten ne, joiden työpaikka pysyi muutoksista huolimatta. Ne, jotka saneerattiin yrityksistä ulos, joutuivat tyytymään toisenlaisiin ratkaisuihin. Osalle "käteen jäi" vain pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen. Syrjäytymistä lisäsi se, ettei turvalliseksi mielletty työpaikka ollutkaan enää sellainen, luottamus pitkäaikaisiin työsuhteisiin meni monelta.

Isot elämän muutokset, kuten työpaikan menetys ja sitä kautta tunne omillaan pärjäämisestä, aiheuttivat suurelle joukolle ihmisiä tuolloin (90-vuvun alussa) masennusta, unihäiriöitä ja jopa terveyden menetystä. Syrjäytymiskierre oli valmis. Syrjäytymistä lisäsivät tuolloin vielä kilpailu niistä harvenneista avoimista työpaikoista. Usko talouden elpymiseen ja parempaan oli kovilla, kun pankkikriisi ja suomalaisen pankkijärjestelmän uusjako olivat myös esillä.

Juksteeri kirjoitti hinnasta, joka vaurastumisesta on maksettu - enkä kiistä sitä, että sitä maksetaan edelleen ja pitkään.

Syyllistäminen tällaisessa tilanteessa ei liene se paras tapa ratkaisujen etsimisieen, vaikka ne, jotka ovat "selvinneet hengissä", sanovatkin (kuten myös itse), että
aina löytyy tekevälle työpaikka ja tekemistä. On vain osattava mukautua muuttuneeseen tilanteeseen. Kaikilla sitä kykyä ei siihen ole, eikä isältä pojalle periytyviä töitä tehtaalla enää ole.

Tärkeitä ajatuksia näissä viimeisimmissäkin sanomissa. Muistutan kuitenkin, että tämän keskustelun otsikko on "Työn vieroksujat". Siis sellaiset henkilöt, joilla voitaisiin katsoa olevan edellytykset työn tekemiseen, mutta josta he omalla päätöksellään jättäytyvät sivuun. Samalla haluavat kuitenkin kaiken sen, mikä yhteiskunnasta on suinkin saatavilla. Heidän tapansa toimia vähentää niiden ihmisten avun määrää, joilla siihen olisi siihen täysi ja yhteiskunnassa sovittu oikeus.

Apu ei toisaalta koskaan jakaannu oikeudenmukaisesti kaikille tasan. Se on valitettava todellisuus.

Olisi kiva tietää, mitä perusteluita tai syitä JuhaniV:n mainitsemat nuoret esittävät valinnanlleen?

G

Orjana Iittalassa - http://www.yle.fi/mot/mv281002/kasikirjoitus.html

Miten työntekijästä tuli tavara - http://www.yle.fi/mot/kj050912/kasikirjoitus.htm

Haamukoulutusta ja orjakauppaa - http://www.yle.fi/mot/mb041018/kasikirjoitus.htm

Mielenkiinnolla odotan, miten JuhaniV kommentoi entisenä ay-aktiivina seuraavia MOT:n ohjelmissa käsiteltyjä epäkohtia? Entäpä, mitä mieltä JuhaniV on Suomessa 2000 -luvulla yleistyneestä "sosiaalisesta yrittäjyydestä", missä yrityksen kannattavuus perustuu kokonaisuudessaan tulonsiirroille, jotka ovat häpeilemätöntä yhteiskunnan varojen kuppaamista. Vähän vaikuttaa siltä, että (pakko)työllistäminen ja työvoimapulasta sekä -haluttomuudesta jauhaminen ovat valkoisessa Porvari-Suomessa hyvinkin kannattavaa toimintaa.

Esko Seppäsen mukaan Suomi luovuttaa joka vuosi miljardin euron edestä osinkoveroeuroja ulkomaille (http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&task=view&id=467&Itemid=101). Esko Seppäsen puheet voi toki kuitata olankohautuksella, kysynkin tätä siksi, että "loisimisesta" märehtivien logiikan mukaan, yhteisten verovarojen hassaaminen pitäisi olla ehdottomasti kiellettyä. Kaksinaismoralistien kuoroa imitoiden: Mitä siitä nyt tulisi, jos tällaisesta tulisi maan tapa? Vai onko se sitä jo? Jos näin on, tuskinpa muutaman tuhannen "elämäntapaintiaanin" työstäkieltäytyminen vahingoittaa lujaa porskuttavaa taloutta. Vai onko ajan henki se, että pitääkin tehdä tarpeeksi suuri kupru? Kuten Seppänen ansiokkaasti toteaa: "Jos kysymys on sosiaaliavun ennakon takaisinperinnästä, lakia noudatetaan ja se pannaan tarvittaessa toimeen ulosottomiehen myötävaikutuksella. Kun kysymys oli pörssiyhtiöiden myötävaikutuksella tapahtuneesta miljardiluokan lainkierrosta ulkomaalaisomistajien hyväksi, viranomaiset eivät toimineet..."

Suurtyöttömyys ei kadonnut minnekään, kuten tämä Suomen taloudessa tehtyjen kokonaistyötuntien määrää koskeva tilasto vääjäämättä osoittaa (http://www.stat.fi/til/atutyo/2005/atutyo_2005_2007-09-21_tie_001.html). Tosiasiassa on ihan sama, löytyykö satojatuhansia suomalaisia käsittävältä työvoimareselviltä työhaluja tai ei, sillä ne vähäiset työt tulevat tehtyä siitä huolimatta, kuten Osku Pajamäen esimerkki 300 työnhakijasta yhtä työpaikkaa kohtaan osoittaa (http://www.osku.net/?p=250). Mistä pääsemmekin kysymykseen, mikä se JuhaniV:n perimmäinen ongelma olikaan? Miksi pitää ruikuttaa asiasta, jolla ei ole käytännössä merkitystä? Halpa oikeistopopulismi B. Zyskowiczin hengessä, mikä on suoraan verrattavissa infantiiliin debattiin maahanmuuttajalasten ympärileikkauksista, ei ole muuta kuin huomion suuntaamista pois todellisista yhteiskunnallisista ongelmista - kuten olemattomasta (mutta laiskistavasta?) sosiaaliturvasta.

JuhaniV:n olisi hyvä myös avautua siitä, onko kysymys nuorista miehistä vain nuorista naisista. Oletan myös, että henkilöt ovat suomalaistaustaisia valkolaisia.

Maanantaina MOT esittää ohjelmaa apurahakerjäläisyydestä. Tämän prekarisaation muodon olin minäkin unohtanut. Edes korkea koulutus ei takaa suojaa talouskurjuutta vastaan, päin vastoin, oppi kaataa ojaan - edes eläke ei apurahoista kerry. Oppineiden lisäksi apurahakerjäläisiä ovat taiteen ammattilaiset. Ei ole siis mikään ihme, että yliopistomaailmasta tulee varsin tulikivenkatkuista kritiikkiä nyky-ajan yhteiskuntaa kohtaan.

Ai niin, kun nyt olen työssä, ajattelin, että työn haku on työssä olevana helpompaa. Pistinkin uusitun hakemukseni Työministeriön tietopankkiin. Ei kerinnyt kulua edes tuntia kun puhelin soi. Työnantajan "haastattelusta" ilmeiseksi vaikutelmaksi jäi, että vammaisavustajan työhön kuului myös vammaisen seksuaalinen "avustaminen" sekä myös kaikille vieraille "tarjoilu". "Näin siis Suomessa", sanoisi Simo Frangén.

Nyky-Suomi tuo mieleen lähinnä Venäjästä esitetyt ikävät stereotypiat.

"Sosiaalisesta" yrityksestä, muuten: Alin palkka on 36 senttiä/tunti.
http://www.finlex.fi/pdf/tes/stes3082-TT137Tyo0502.pdf

Kuinka monessa länsimaassa palkkataulukko alkaa 36 sentistä? Itse asiassa kuinka monessa maassa tällä puolen kääntöpiirin?
Paitsi että Venäjän elintaso rupeaa jo kohta porskuttamaan Suomen ohi, rupeaa Suomi lähestymään tasoltaan jälleen kehitysmaata. Suomesta taitaa tulla Venäjän oligarkkien pieni huvipuisto, aivan kuin ennen tsaari tykkäsi täällä vierailla kun nimellisestä itsenäisyydestä nauttineita suomalaisia ei kiinnostanut sen tappaminen.

Venäläiset ovat tutustuneet oman maansa historian sensuroimattomaan laitokseen ja älyävät peluuttaa suomalaisia toisiaan vastaan. Katselevat ensin kuinka suomalaiset tappelevat hupenevista roskatyöpaikoista kuin jotkin kaatopaikkalokit ja sen jälkeen ostavat koko maan. Joukkoloppuunpalaneet suomalaiset voidaan siirtää oligarkkien kesämökkien takapihoilta leipäjonoista Siperiaan joukkohautoihin. Kyllä oligarkkeja naurattaa, saavat maan halvalla tuhlaamatta viinaa, huopatossuja, luoteja tai sen maan köyhälistöä.

Heidän tulee kuitenkin sääli Pietarin ja lännen välissä sijaitsevaa pitkää hirvivaara-aluetta ja kunnianosoituksena venäläisten hyväksi tehdystä työstä he ylentävät kansan rakastaman Tarja Halosen Hakaniemen metroaseman rullaportaiden vahdiksi. Karhujen kanssa kalanperkeistä Siperiassa taisteleva leipäjonokansa vuodattaa moisesta inhimillisyydestaä kuullessaan kyyneleen joka kuitenkin pian jäätyy.


Hyvää uutta vuotta 1918!

Geschwitz kirjoitti: "Olisi kiva tietää, mitä perusteluita tai syitä JuhaniV:n mainitsemat nuoret esittävät valinnanlleen?

Eivät oikeastaan mitään perusteluja. Vain sen, että heillä on valintaansa täysi oikeus. He olivat myös ymmärtäneet, etteivät kaikki ihmiset sellaisesta pidä.

Hemmetti, pitäiskö tässä vielä töitäkin tehdä?

Nih! Mee hippi töihin! ;D

Ei niitä töitä olekaan yli 35-vuotiaille! Yli 40- vuotias sivuutetaan heti eikä hän pääse edes työhaastatteluun. Miten niitä töitä sitten nuorille olisi?

No koska töitä ei ole edes nuorille, saati sitten vanhemmille, niin luulisi ihmisten tappelevan kaatopaikkalokkien tavalla niistä töistä joita on.

Yhteiskunnassa arvostusta saa omistamalla sitä, mikä ei ole helposti saatavaa: Rusketus näillä leveysasteilla. Laihuus näillä ravitsemussuosituksilla. Raha näillä palkoilla. Ja työpaikka tällä työttömyydellä.

Ihan yhtä hyvin voisi kysyä, miksi nuoret lihovat eikä heillä ole minkäänlaista häpeän tunnetta siitä, päin vastoin, puetaan päälle napapaita, jonka alta löllö vilkkuu.

Johtopäätös: Ihmiset ovat siis muuttuneet piittaamattomiksi siitä, mitä muut heistä ajattelevat.
Syy: Hyväksytyksi tuleminen tässä yhteiskunnassa on karannut ulottumattomiin. Kun ruuvin vääntää liian tiukalle, se katkeaa ja silloin se on sama kuin ruuvia ei olisikaan.

Kysymys: Miten on tultu siihen, että ihmisistä tulee pilakoita? Vastuulliset esiin!

Täytyy muistaa sekin, että työn vastaanottaminen on tehty tässä yhteiskunnassa toisinaan kannattamattomaksi - jopa taloudellisia vaikeuksia lisääväksi. Jos työttömälle tarjotaan työtä, jonka tulot eivät varsinaisesti huimaa päätä, lopputulemana on vähemmän rahaa työllisenä kuin aiemmin työttömänä. Kyseessä lienee ns. kannustinloukku. Tokihan voi mennä sosiaalitoimiston luukulle, mutta on se silti työllistyneen näkökulmasta vähän kornia.

Napalmia kirjoitti: "Ei niitä töitä olekaan yli 35-vuotiaille! Yli 40- vuotias sivuutetaan heti eikä hän pääse edes työhaastatteluun. Miten niitä töitä sitten nuorille olisi?"

Tuntuu noita töitä olevan yli 50:llekin tarjolla, ja työpaikkahaastatteluun pääsee myös - osaamisesta se loppu onkin sitten kiinni. Tietysti on olemassa ala- ja paikkakohtaisia eroja.

(Byrokraattinen) kannustinloukku syntyy siitä, että Kela, sosiaalitoimisto yms. tukia antavat virastot, reagoivat kankeasti ja jälkijunassa tuloissa tapahtuviin muutoksiin.

Ben Zyskowicz on puhunut vuosia, että työn vastaanottamisen tulisi olla aina ja joka olosuhteissa kannattavaa. Nyt kokoomus on hallituksessa. Kannustinloukkujen ja työllistymisen esteiden purkutalkoot ovat jatkuneet vuosia, koska nyt tehyn lakossa kuolinkamppailuaan käyvä sosiaalidementiapuolue aikoinaan pyrki vielä uusliberaaleimpiin tavoitteisiin kuin Kokoomus.

Samaan aikaan kun Suomessa porvarillinen vasemmistoälymystö keskustelee, onko Suomessa työssäkäyvä köyhälistö, rukataan leipäjonojen jakoaikoja työssäkäyville sopiviksi. No, eipä ne Neuvostoliitonkaan leipäjonoja noteeranneet.

Porvarillinen ay-liike on jättänyt huomiotta pätkätyöväen. Prekariaatti ei saa ansiosidonnaiseen oikeuttavaa työssäoloehtoa kasaan, joten prekaarilla ei ole paljoa mieltä mennä ammattiliittoon muuten kuin maksumieheksi. Prekariaattia edustaa eduskunnassa Paavo Arhinmäki, jota itse pidän lähinnä populistisena pellenä.

Helpompi on saada Putin luovuttamaan Suomelle Karjala kuin prekariaatin oloja paremmaksi. Suomi on asennetutkimuksissa Euroopan oikeistolaisin maa etelänaapurimme kanssa eikä nuorison asennetutkimus lupaa muutosta vähään aikaan. Suomalaiset haluavat kyykyttää ja alistaa köyhiään vaikka kyykyttäjälle ja alistajalle itselleenkin on epäselvää kuinka lyöty maamme kurjalisto on.

Ammuttaiskos tykillä Mainilaan, niin saataisiin politiikan kurssi muutettua?
Kylmissä kengissä kun seisoin niin sanoin, että olisi hyvä jos olisi huopikkaat. Ärsytetään taas Venäjää, niin tänne tulee miljoona paria huopikkaita.

Mahdanko olla yksin ajatusteni kanssa, mutta minusta tämän päivän Suomessa ei ole kovin merkittävän mittakaavan ongelma se, että työpaikan vastaanottaminen olisi kannattamatonta. Kyllä tuhat kertaa suuremmalla määrällä ihmisiä ongelmana on se, ettei töitä saa vaikka haluaisi. Minimitoimeentulo on suuruudeltaan muistaakseni 380 euroa kuussa miinus verot. On hyvin vaikeaa löytää työtä, josta jäisi käteen vähemmän kuin sen verran. Ehkä Helsingin asumiskustannuksilla se voi joissain tapauksissa olla mahdollista, mutta aika harvinaiselta kuulostaa.

Missään tapauksessa en usko työn vieroksujia olevan niin paljoa, että sillä olisi kansantaloudellisesti mitään merkitystä. Paljon suuremmin kannattaisi panostaa harmaan työn kitkemiseen, jos todellisia taloudellisia vaikutuksia halutaan. Mielestäni verojen maksun välttely on aivan samanlaista "loisena" oloa kuin työn vieroksuminen.

Asun alueella, jolla esiintyy työttömyyttä suhteellisen paljon. On tosi raadollista nähdä, kuinka ihmisiä syyllisestään työttömyydestä ja heidän toimeentuloaan halutaan heikentää entisestään "kannustamisen" nimissä. Kuitenkaan ne ihmiset eivät itse voi sille tilanteelleen mitään. Niitä töitä ei ole vaikka kuinka hakattaisiin työttömiä raipoilla. Sitä voi olla vaikea ymmärtää jossain pk-seudulla, missä työpaikkoja on aivan toisella tavalla kuin teollisuuden rakennemuutoksesta kärsivillä alueilla.

Tietyllä tavalla ymmärrän joissain tilanteissa työttömyyden eräänlaisena protestina. Kun katselee tämän päivän työelämän tehokkuus-, ylityö- ja omistautumisvaatimuksia, tulee miettineeksi, että joskus voisi olla paikallaan kieltäytyä työelämään osallistumisesta kunnes työnantajat opettelevat arvostamaan työntekijöitä. Se voisi olla joillekin työnantajille ihan terveellistä. Mutta itse en niin tekisi koska omaan työpaikkaani olen tyytyväinen.

Eli siis herääkin taas vanha dilemma henkiin:

Onko työntekijä kuluerä vaiko voimavara?

* Jos saat palkankorotukset pyytäessäsi / pyytämättä, olet voimavara.
* Jos saat palkankorotusta pyytäessäsi selityksen, kuinka tiukalla yrityksen talous on, olet kuluerä.

Olen siis työpaikallani voimavara :) Ehkä siksi viihdynkin siellä.

Nermal: "Minimitoimeentulo on suuruudeltaan muistaakseni 380 euroa kuussa miinus verot. On hyvin vaikeaa löytää työtä, josta jäisi käteen vähemmän kuin sen verran."

Suomessa tehdään paljon osa-aikaisia töitä, joista ei jää paljoa käteen, mikä selittää hyvin minimoidun toimeentulon vaatimuksen. Kokoomuksen lanseeraama termi, kannustinloukku, kuvannee hyvin tilannetta; palkkataso hipoo sitä rajaa, että sosiaaliturvallakin pärjää paremmin. Parin sadan euron erotus ei inspiroi tekemään töitä, mutta käypä vaihtoehto ei luonnollisestikaan ole palkkojen/työolojen/-ehtojen nostaminen asialliselle tasolle vaan sosiaaliturvan leikkaaminen, minkä on hoitanut käytännössä inflaatio.

Poraliike: "Suomalaiset haluavat kyykyttää ja alistaa köyhiään vaikka kyykyttäjälle ja alistajalle itselleenkin on epäselvää kuinka lyöty maamme kurjalisto on."

Miksi suostua kyykytettäväksi, tuttavapiiristä löytyy useita tapauksia, jotka ovat muuttaneet pois Suomesta. Itse asiassa parin vuoden aikana on käynyt melkoinen kato :I Työpaikan lisäksi näyttää siltä, että palkka nousee ja erilaiset kustannukset kuten; asuminen, ruoka, energia, matkustaminen yms. laskevat poikkeuksetta. Eipä kannata unohtaa myöskään Suomen kaamosta ja suomalaisten veemäistä perusluonnetta. Jostain syystä kenelläkään ei ole ollut ikävä takaisin...

>>>"Missä päin maailmaa on Sinusta asiat järjestetty niin, että mallia voisi ottaa? "

>>>>>>Kas kun on tämä globalisaatio niin ei missään, mutta jo Yhdysvalloissa asiat olivat paremmin. Suomen boheemit porvarit, jotka kutsuvat itseään vasemmistoksi kauhistelevat Yhdysvaltain työoloja, mutta asiat ovat samoin Suomessa, paitsi että paljon huonommin koska verotus on niin kireää.

Onhan se helppo sanoa, että aidan toisella puolella ruoho on vihreämpää.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että tuo on kyllä paskapuhetta. Yhdysvalloissa koulutusta vaatimattomat työpaikat menevät pääsääntöisesti laittomille maahanmuuttajille, joille ei makseta edes minimipalkkaa. Koska laiton työvoima on halvempaa, miksi maksaa "kunnon" palkkaa lailliselle? Tämän lisäksi minimipalkka on auttamattoman pieni ja täysin riittämätön. Oregonissa se on $7,80 /tunti, josta menee ensin 10% tuloveroa ja toinen mokoma osavaltion tuloveroa (tosin suurimmassa osassa osavaltioita tuloveron korvaa myyntivero).
Kun otetaan huomioon vielä se, että LÄHES KAIKKI minimipalkatut ovat ns. pätkätyöläisiä, eli työsopimuksessa lukee "voimassa toistaiseksi", jos joutuu napit vastakkain johdon kanssa potkut tulee lähes automaattisesti.
Niin ja tauot? Oregonissa kahdeksaa työtuntia kohden annetaan 15min ruokatauko.
Tämä siis osavaltiossa, jonka työlait ovat yhdysvaltain parhaimmistoa.

"... minimipalkatut ovat ns. pätkätyöläisiä, eli työsopimuksessa lukee "voimassa toistaiseksi"..."

Oregonin lainsäädäntöä tuntemattomana, mutta kotimaista hiukan paremmin ymmärtävänä tuo "voimassa toistaiseksi" tarkoittaa pitkähköä työsuhdetta ja on käytössä useimpien työssä käyvien sopimuksissa. Pätkätyöläisellä puolestaan on merkitty työn päättymispäivämäärä sopimukseen. Jolloin työsuhde voi kestää päivän, viikon. kuusi viikkoa. Ja monasti sitten siihen jatkoksi saatetaan tehdä uusi saman mittainen sopimus. Sopimuksia voi olla useita peräkkäin.

Työlainsäädännön mukaan tällainen pätkäsuhteiden ketjuttaminen on periaatteessa laitonta, mutta niin vain sitä tekevät kunnat, valtio sekä pienemmät työnantajat. Työsuhteiden ketjuttaminen on yleistä muun muassa hoiva-alalla.

Aidan toisella puolella ruoho ei ole useinkaan sen vihreämpää, se vain saattaa kasvaa runsaamissa mättäissä. Aidan toisella puolella voi ollakin sitten omat harminsa ja
loukkunsa sen ruohon saamiseksi.

Suomalainen duunari on jo yleislakkovuodesta (1956) tottunut saamaan lakkoilemalla tahtonsa jokavuotisista palkankorotuksista läpi useiden kymmenien vuosien ajan, nyttemmin on siirrytty useilla aloilla monivuotisiin palkkasopimuksiin. Vuosittaista palkankorotustahan perinteisesti seuraavat hintojen nousu, elinkustannusindeksin nousu ja sitten ollaankin taas reilun puolen vuoden kuluttua tilanteessa, ettei se palkankorotus taas riittänytkään...

Onhan se selvää, että tällaisilla pienillä markkinoilla, joita Suomi maana edustaa, tulee katto vastaan jossain vaiheessa. Kulutusjuhlat on juhlittu, aika on ajanut suomalaisen "osaamisen" ohi ja monet ennen niin varmat työpaikat ovat ajautuneet ulkomaisten sijoittajien käsiin, tai jopa lopettaneet toimintansa kannattamattomina - kiiton kuuluu ihan yhtälailla osaamattomille poliitikoille, kuin jokavuotista palkankorotustaan vaatineille duunareillekin. Suomi-poika on hinnoitellut itsensä ulos monesta asiasta...

Kyllähän sitä itsekukin tykönänsä saa olla kateellinen "herrojen" hyvinvoinnista ja lihavista tilipusseista - työelämän rakennemuutos on ollut raju, eivätkä perinnealat (paperiteollisuus, rakentaminen) olekaan enää Suomen vahvinta osaamista. Oman lisänsä soppaan tuovat yritysten tuottotavoitteet. Sellaisten perässähän esim Kemira Grow (lannoitetuotanto) "vahingossa" myytiin halvalla ulkomaalaisille. Nyt sitten maanviljelijät joutuvat ostamaan saman lannoitteen entistä kalliimmalla. Joka puolestaan nostaa elintarvikkeiden hintoja = lisää duunarin tarvetta saada enemmän palkkaa = lisää hintaa tuotantokustannuksiin kohonneiden palkkojen takia.
Samalla tavalla tuo oravanpyörä-ajattelu toimii lähes joka suhteessa työelämässä.

Kyllä näille työnvieroksujille koittaa jossain vaiheessa kurjat ajat kun sosiaaliturvaa leikataan entistä rajummin, verovaroilla kun pitää kattaa niin monet valtiolliset, kuin kunnallisetkin kohteet. Yhteiseen hyvään pitää myös tuottaakin, eikä vain kuluttaa. Pelkään pahoin, että Oy Suomi Ab saattaa kokea islantilaisen markkinaromahduksen tulevaisuudessa - elleivät poliitikot, kuin kansakin (lue palkansaajat) löydä yhteistä säveltä kestävän kehityksen ja lähes täystyöllisyyden tiellä...

Vermillion, kyllä, olet oikeassa, Oregonin työlait kuulostavat paremmalta kuin vaikkapa Kalifornian. Kaliforniassa on kyllä mitätön verotus.

Mutta Suomessa on huonommin.

Ransom kirjoitti: "Suomessa tehdään paljon osa-aikaisia töitä"

Juuri tuosta olen eri mieltä. Minun mielestäni Suomessa ei tehdä paljoa osa-aikaisia töitä, vaan ylivoimaisesti suurin osa tekee täyttä työviikkoa. Ainakin minun tuttavapiiristäni joka ainoa ihminen on töissä täydellä työviikolla. Ja työpaikallemmakin varmasrti 95% henkilökunnasta tekee täyttä työviikkoa, loput ovat omasta tahdostaan osa-aikaisella eläkkeellä. Mielestäni on väärin, että kaikkien työttömien asemaa heikennetään jonkun pienen osa-aikatyötä tekevän porukan takia.

Random kirjoitti: "käypä vaihtoehto ei luonnollisestikaan ole palkkojen/työolojen/-ehtojen nostaminen asialliselle tasolle "

Minun mielestäni se on nimenomaan ainoa vaihtoehto, jolla niiden osa-aikatyön tekijöiden asemaa voitaisiin parantaa ilman, että muutokset aiheuttavat ahdinkoa viattomille ihmisille, jotka ovat sosiaaliturvan armoilla vastoin omaa tahtoaan.

Arkadas kirjoitti: "Kyllä näille työnvieroksujille koittaa jossain vaiheessa kurjat ajat kun sosiaaliturvaa leikataan entistä rajummin"

Valitettavasti ne kurjat ajat tulevat koittamaan myös muillekin kuin työnvieroksujille. Sosiaaliturva alkaa olla niin matala, että sitä ei enää voida leikata ilman yhteiskuntarauhan järkkymistä. Nykyisellään sosiaaliturva riittää juuri ja juuri ruokaan. Jos taso vielä vähänkin laskee, se ei enää riitä ruokaan. Silloin rikollisuus ja väkivalta lisääntyy. Samoin töissä käyvien pahoinvointi, koska sosiaaliturvan varaan joutumisesta alkaa muodostua niin pelottava uhkakuva, että ihmiset työttömäksi joutumisen pelossa polttavat itsensä loppuun töissä.

Mielestäni on outoa, että nykyään ihmiset eivät tunnu antavan arvoa kattavalle sosiaaliturvalle. Jos on esimerkiksi valittava työttömyysturvan leikkauksen tai verojen korottamisen välillä, moni leikkaisi työttömyysturvaa. Kyllä minä lohkaisen palkastani mielelläni vaikka isommankin osuuden yhteiskunnalle, jos vastineeksi saan vakuutuksen sille varalle että jonain päivänä menee huonosti. Nykyajan ihmisille vain tuntuu olevan tärkeintä että pöydässä piisaa pullamössöä ja takapuoli kilpailee leveydessä uuden teräväpiirtotelkun kanssa. Ainakin niin kauan kuin itselle sattuu hyvä onni.

Arkadas: Niin, jäi mainitsematta että työntekijöiden vaihtuvuus on suurta koska mieluummin palkataan uusi työntekijä minimipalkalla kuin nostetaan aikaisemman palkkaa. Ja tämä on täysin laillista. Näin on käynyt minulle henkilökohtaisesti. Olen hieman katkera. Heh.

Poris: Myös Kaliforniassa on tuo n. 10% myyntivero. Tämä lisättynä huonompaan minimipalkkaan tekee kouluttamattomien elämän hyvin hankalaksi. Omasta kokemuksesta (kyllä, olen ollut töissä myös Suomessa) olisin paljon mieluummin pienituloinen suomessa kuin jenkeissä. Poikkeustilanteita toki löytyy, enkä missään tapauksessa väitä ettäkö pienituloisena olisi kenelläkään missään kovin auvoista.

Vermillion... niin se vain on - raaka totuus - amerikkalainen unelma polkee työntekijöitä, vaan niin se on muuallakin. Jopa "ihanassa kotosuomalaisessa" työelämässä :(

Kyllä se täytyy itse kunkin tunnustaa, että työelämässä on tänä päivänä duunari tuntee itsensä huoraksi. Tosin, halvalla pannuksi... Ja jos kunnon korvauksen aikoo saada, niin on tarjottava itseään ja ominaisuuksiaan, sekä osaamistaan jollekulle toiselle työnantajalle. Niinkuin nuo vanhimman ammatin harjoittajatkin tekevät... Halvallahan ei saa panna, muutoin tulee syyte hyväksikäytöstä - mutta työelämässähän tätä "halvalla panemista" kutsutaan kultivoidusti "kulujen leikkaamiseksi ja toimintaedellytysten takaamiseksi" - eli sama show, pellet vain vaihtuvat välillä...

Joku heitti täällä kommentin globalisoitumisesta - onhan se toisaalta hyvä, että kolmansiin maihin saadaan työtä niille, joilla sitä ei ole ja toimeentuloa heille. Mielummin niin kuin jatkuvasti kasvavat kohdentamattomat verovaroin katetut kehitysavut ja -tuet. Suomi on jo muutoinkin korkean verotuksen maa, eikä siitä kerätystä veropotista riitä jokaiseen hankkeeseen joita Arkadianmäellä esitetään. Saati sitten lisääntyvään työttömyyden, joka varmaankin seuraa taas tätä luvattua globaalia taloustaantumaa, hoitamiseksi.

Nermal, mielelläni minäkin vähäisistäni veroni maksan - toivossa, että vanhuksena saan siedettävän tasoista hoitoa, pystyn pienestä eläkkeestäni kattamaan julkisen liikenteen maksut kuukausittain, sekä elän yhteiskunnassa, jossa turva- ja hoivapalvelut toimivat ja jolla on tulevaisuutta...

"Nykyajan ihmisille vain tuntuu olevan tärkeintä että pöydässä piisaa pullamössöä.." Valitettavan totta - äiti mättää tenavalle pullamössöä huuleen, tuuppaa satasen kouraan ja iskä heittää bemun tai citymaasturin avaimet.... Siihen kun on tottunut, siitä on vaikea luopua. Pieni tai vähän suurempikin nöyryys olisi tarpeen monelle.
Myös monelle homolle ;)

Työelämässä on päässyt unohtumaan se, että työntekijä on kuin kirjastokirja - palautettaessa se pitää olla yhtä hyvässä kunnossa kuin lainattaessa miinus luonnollinen ikääntyminen. Sen sijaan pakkotyö, mitä teetetään esimerkiksi "sosiaalisissa yrityksissä" kahdeksalla eurolla per päivä huonontaa työntekijän mahdollisuuksia jatkossa. Silloin tulos revitään työntekijän selkänahasta.