Nepalista pyydetään apua

Olen jo nuoruuteni vaihto-oppilasajoista halunnut
ajaa tasavertaisuutta Suomen lisäksi eri maissa,
joissa on ollut huonommat toimintaedellytykset
kuin täällä. 1970-luvulla salakuljetin Yhdysvaltain
psykiatriyhdistyksen artikkeleita Neuvostoliittoon
ja 80-luvulla samaa aineistoa Neuvosto-Viroon.

Stonewall 25 -marssilla vuonna 1994 New Yorkissa
avustin kroatialaista ystävääni, joka silloin edusti
yksin Kroatiaa. Hän kantoi Kroatian lippua ja minä
kannoin Kroatian maakylttiä. Se oli sykähdyttävä
kokemus: miljoonat ihmiset New Yorkin kaduilla
hurrasivat ja taputtivat meille, koska ihailivat pientä
ryhmää, joka uskaltaa taistella vaikeissa oloissa.

Nyt ystäväni Nepalista on pyytänyt apua, koska
poliisi sortaa ja hakkaa hlbt-ihmisiä puolustavaa
paikallista järjestöä Blue Diamond Society:

http://www.bds.org.np/gallery.php

Varsinkin trans-ihmiset ovat jatkuvan väkivallan
kohteena Katmandussa. Mitä voisimme tehdä
nepalilaisten toveriemme auttamiseksi? Olen jo
antanut järjestölle Suomen paikallisen suurlähetystön
osoitteen. Blue Diamondin ihmiset kysyvät saisinko ketään
suomalaista poliitikkoa ottamaan kantaa tai ehkä
matkustamaan Katmanduun. Onko tiedossanne
ketään suomalaista poliitikkoa tms, joka uskaltaisi
ottaa kantaa? Olen antanut heille jo länsimaisten
hlbt-järjestöjen osoitteita, kuten ILGA, IGLHRC jne.

Apua saattaisi tässä tapauksessa saada myös YK:n taholta. Nepaliin sijoitettu erikoistarkkailija on tulkinnut YK:n ihmisoikeusjulistusta poikkeuksellisen avarakatseisesti. Tavallisesti katsotaan, että julistus ei takaa HLBT-väen ihmisoikeuksia, mutta Ian Martin tatsoo julistuksen olevan kokonaisvaltaisvaltaisempi

Hän totesi näin viime vuonna:


Address by Ian Martin
Representative of the United Nations High Commissioner for Human Rights in Nepal
At the Blue Diamond Society Dialogue on Sexual Orientation/Gender Identity and Constituent Assembly in Nepal
On the Occasion of International Day Against Homophobia
17 May 2006
Kathmandu, Nepal

Members of the Blue Diamond Society, distinguished guests, friends,
Firstly, I would like to thank Blue Diamond Society for your invitation to join you today for the International Day Against Homophobia, and to congratulate you for this initiative to discuss the issues of sexual orientation and gender identity as they relate to constitution-making in Nepal.
Our Office knows, from our work with BDS, that your work as human rights defenders has often been conducted in conditions of hostility towards your organisation, your members and your clients. This is all the more reason for congratulations for today’s initiative, and to commend the other human rights and social justice organisations here today with you – it is essential that the broader human rights community recognise that issues related to sexual orientation and gender identity are human rights issues and that it works in solidarity with BDS.
The fundamental starting point for this understanding is, of course, the Universal Declaration of Human Rights. The Preface to the Declaration emphasises “the inherent dignity and … the equal and inalienable rights of all members of the human family”; Article One states that “(a)ll human beings are born free and equal in dignity and rights”; and Article Two states that “(e)veryone is entitled to all the rights and freedoms set forth in this Declaration, without distinction of any kind, such as race, colour, sex, language, religion, political or other opinion, national or social origin, property, birth or other status.” The Human Rights Committee of the United Nations has recognised that “sex” in this Article includes sexual orientation.
In Nepal, and in other countries, discrimination against lesbian, gay men, bisexuals and transgender people, or meis, takes many forms and often results in violence against them. We know that in Nepal discrimination against sexual and gender minorities often results in them being ostracised by their families and forced to leave home; in violence against them, by family members and communities; in discrimination in educational and work opportunities; targeting of sexual and gender minorities in public places by police, including arbitrary arrest and detention; and
violence, including sexual violence, against them by state agents sometimes also while they are held in detention. Further, staff and volunteers of BDS, working as human rights defenders and community health workers, have been targeted by police for arrest and detention, violating their rights and severely hampering BDS from conducting its important work.
As recently as March this year, we witnessed the mass arrest and detention of meis in Kathmandu. Our Office met with officials on a number of occasions after the arrests, but were unable to obtain satisfactory explanations for the legal basis of the arrests and detentions. It was clear that meis were targeted as a class and arrested, and not because of any specific conduct on the part of individuals. Those arrested included a number of BDS staff and volunteers conducting outreach work. These cases remain pending as the meis were finally released on bail, after being held in detention in unacceptable conditions for over two weeks. None of this is acceptable.
We know that these acts of discrimination and violence occur in Kathmandu. How much harder it must be for women who are lesbian, and men who are gay, or for metis, living in regional and rural Nepal, where the support networks are fewer? And for women and men who are sexual or gender minorities and who suffer multiple discrimination, for example, people from castes who are discriminated against, or disabled people.
The human rights mechanisms of the United Nations have addressed the issue of discrimination based on sexual orientation and gender identity in a range of ways. There is no single convention or statement which encapsulates the United Nations position on the rights of sexual and gender minorities, but mechanisms and procedures such as the Human Rights Committee and the Special Procedures of the Commission on Human Rights have included attention to human rights violations against sexual and gender minority individuals within their respective mandates.
From the various considerations and decisions of the United Nations human rights mechanisms, two key points are clear: that lesbians, gay men, bisexuals and meis have the right to non-discrimination and that they have the right to equality before the law.
This is a good starting point for discussions of constitution-making in Nepal, and of ensuring the rights of all Nepalis before the law, including Nepali people from sexual and gender minorities. Constitutions should, and most do, contain general anti-discrimination provisions which conform with the international standards established in the Universal Declaration of Human Rights. The outstanding example of constitutional protection in relation to sexual orientation is the Constitution of South African, developed after the end of the apartheid era in one of the best processes of participatory constitution making in recent times. In the Bill of Rights which forms Chapter Two of the South African Constitution, in the section on Equality, the Constitution states:
“The state may not unfairly discriminate directly or indirectly against anyone on one or more grounds, including race, gender, sex, pregnancy, marital status, ethnic or social origin, colour, sexual orientation, age, disability, religion, conscience, belief, culture, language and birth.”

It would be a useful exercise in Nepal to study more closely both the wording of the post-apartheid South African Constitution, and the process in which it was developed.
But even as laws are made, it is for authorities to ensure that they are implemented and for communities and citizens to live by them. Discrimination, and the violence it so often begets, does not cease simply because a law has been passed. The commitment to non-discrimination is required in law, and to be enforced by the authorities; it is also for communities, families and each of us individually to make sure that as we live our day-to-day lives that we do not discriminate against anyone.
In your struggle to help bring about this change in Nepal, to protect and promote the human rights of Nepali lesbians, gay men, bisexuals and metis, I congratulate the Blue Diamond Society and wish you well in today’s seminar and your work in the times ahead.

Thank you.

(aion käyttää tätä esimerkkinä gradussani HLBT-ihmisten ihmioikeuksista YK:n näkökulmasta.

Kiitos Terhola! Vastauksestasi on paljon henkistä tukea
nepalilaisille ystävilleni.

Minua kiinnostaa kovasi tuleva gradusi. YK:n ihmisoikeus-
sopimukset ovat ainakin perinteisesti olleet epäselviä suhteessa
hlbt-vähemmistöihin.

Tunnethan Setan kantelun YK:n Ihmisoikeuskomitealle vuonna
1978? Siitä tuli merkillinen nahkapäätös: YK ei voinut vaatia
sensuurilakia poistettavaksi, koska sen käsityksen mukaan
sensuurilaki ei loukkaa ihmisoikeuksia, ellei ketään ole tuomittu
lain perusteella:

http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=294_6_1

Tämän takia Seta järjesti vuosina 1978-1980 suuria mielenosoituksia,
jossa vaadimme sensuurilakia kumoon ja yritimme saada itsemme
tuomituiksi ilmoittautumalla poliisille syyllisiksi "kehottamisesta
homoseksuaalisuuteen" (minkä laki kielsi silloin).

Onneksi saimme apua kansainväliseltä juristikomissiolta ja Yhdys-
valtain psykiatriyhdistykseltä (koska sensuurilakia oli perusteltu
psykiatrisilla teorioilla). Kiusallisen kansainvälisen julkisuuden
johdosta Suomen hallitus joutui poistamaan
sensuurilain ("kehotuskielto"), vaikka ei suorasanaista YK:n tuomiota
tullutkaan.

Edellä mainitussa de Zayasin laatimassa YK:n sisäisessä raportissa
kiinnitetään huomiota Suomen tapauksen esiin tuomaan räikeään
epäkohtaan YK:n menettelytapasäädöksissä.

Olisikin hyvä jos kertoisit, onko vielä näin kaksinaamaisia menettely-
tapoja nykyisessä YK:ssa ja miten syrjinnän kieltäviin säädöksiin
saataisiin aivan eksplisiittisesti kielto syrjiä hlbt-ihmisiä.

Hei Olli S.

Olen ihan alkumetreillä...

Graduni tarkka rajaus on vielä auki; ajatuksissani on ollut käsitellä YK:n ihmioikeusasetelmaa HLBT-näkökulmasta laajasti (dokumentteja ei ole vallan hirveästi, jossa mainittaisiin koko asiaa, lukuunottamatta tuomioistuinpäätökset) Toisaalta juuri tämä Nepalin tapaus olisi kiinnostava esimerkkitapaus luovasta YK:n julistuksien soveltamisesta. Katsotaan nyt mitä ohjaajani sanoo.

Kv-politiikan tuntija Jack Donelly on kirjoittanut mm. oheisen artikkelin YK:n julistuksen soveltamisesta seksuaalivähemmistöjen osalta nykypäivänä. Se on ollut itselleni punaisena lankana jo kandityövaiheessa.
http://www.du.edu/~jdonnell/papers/nl_gay_v3.pdf

Kuten tiedät, Montrealin julistus on ollut merkittävä viime aikainen edistysaskel. ILGA ja muut järjestöt ovat tehneet hyvää työtä. Samoin YK:n jäsenmaat ovat jopa tehneet aloitteita julistuksen uudelleen muotoilusta, vielä tuloksitta. Kaksinaamaisuus näkyy juuri uskonnollisesti virittyneiden jäsenmaiden kannanotoissa.

Douglas Sanders on kirjoittanut laajasti YK:n tilanteesta oikeustieteen näkökulmasta. Häneltä löytyy paljon ILGAn sivuilta.

Samoin väitöksestäsi on ollut paljon hyötyä.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta olen löytänyt vaikka tällaisen:
12 artikla. Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin

19 artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus mielipiteen- ja lausunnonvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää
mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja millä keinoin hyvänsä."

Onko näistä jokin kohta mitä ei ymmärretä nepaliksi?

Ihan totta.

Kyllä julistuksessa myös taataan kaikkien elämän arvostaminen ja yms. oikeudet heti alussa. Mutta niissä kohdissa joissa määritellään "kaikkien" eli lueteellaan, ne joille oikeudet kuuluvat, ei huomioida seksuaalivähemmistojä kuten esimerkiksi EU:n syrjinnän vastaisessa julistuksessa tehdään.

Viime syksynä (kehitys- ja liikunta)vammaiset saivat YK:ssa oman tarkennetunsa oikeuksiensa takaamiseksi, sanoin kuin naiset ja lapset sitä ennen.

HLBT-ihmisille kuuluu samanlainen oikeuksien takaaminen, sillä 7-9 homoudesta voi saada kuoleman tuomion ja 80 maassa muun rangaistuksen.

"Mutta niissä kohdissa joissa määritellään "kaikkien" eli lueteellaan, ne joille oikeudet kuuluvat, ei huomioida seksuaalivähemmistojä"

Natsismin yms. ideologioiden ongelma, jonka takia moiset ihmisoikeuksien julistukset on tehty, on se, että ihmisoikeudet eivät koske jotain ihmisryhmää. Natsi-Saksassakin kunnioitettiin siten ihmisoikeusksia, kunhan oli arjalaiseen rotuun kuuluva heteromies, joka ei pahemmin arvostellut Hitleriä. Näin vesitetyillä "ihmisoikeuksilla" ei tietenkään ole mitään arvoa. Siksipä esimerkiksi Suomessa on kumipykälä jonkun kansanryhmän asettamisesta muita oleellisesti huonompaan asemaan. Mutta "kansanryhmäksi" ei hyväksytä vaikkapa työttömiä tai vammaisia.

Gradusuunnitelmasi on mielenkiintoinen ja tärkeä. Eri ihmisoikeussopimuksissa
on vielä puutteita ja niiden tulkinnassa käytännön ongelmia. Hidasta kehitystä
on kuitenkin tapahtumassa. Samoin kuin psykiatrian allalla, kannattaa olla yhteydessä
niihin, jotka ovat uranuurtajia ihmisoikeusasioissa.

Ehkä jo tiedätkin, mutta tuossa Donnellyn raportissa mainittu hollantilainen Kees
Waaldijk on yksi Euroopan parhaita asiantuntijoita. Hänen kotisivuillaan on hyvä
yhteenveto hlbt-ihmisten oikeudellisesta tilanteesta:

http://athena.leidenuniv.nl/rechten/meijers/index.php3?m=10&c=69

Kees Waaldijk antaa myös mielellään apua. Hän oli mm. luennoimassa Kuopion yliopistossa
1990-luvulla hlbt-ihmisoikeustilanteesta eri maissa.

Tunnetko Geoffrey Robertsonin juuri ilmestyneen 800-sivuisen tiiliskiven ihmisoikeustaistelun
nykytilasta: Crimes against humanity. the struggle for global justice, 2007? Se on muhkea
yleiskatsaus ihmisoikeustaisteluun ja ihmisoikeussopimuksiin Hammurapin laista Bushin
irakinpolitiikkaan. Teksti on havainnollista ja mukaansatempavaa, vaikka Robertsonin kuvaamat
ihmisoikeusloukkaukset ovat vatsaa kääntävää luettavaa. Robertson kuvaa myös
miten vaikeaa on ollut saada hlbt-oikeuksia läpi suurvaltojen raa'an ja kyynisen valtapolitiikan
takia.

Esimerkkinä Robertson mainitsee Kansainvälisen rikosoikeuden (ICC) perustamissopimuksen
vuoidelta 1998. Sen artiklaan 7 ajettiin läpi Vatikaanin johdolla pykälä, jonka mukaan sopimuksen
termi "gender" rajoittuu koskemaan vain miestä ja naista, eikä sitä siten saa tulkita tarkoittamaan
seksuaalisen tai sukupuolisen suuntautumisen tasavertaisuutta.

Kaikesta huolimatta Robertsonin ja Waaldijkin tekstejä on hyvä lukea, koska niissä on realistista
optimismia ja huumoria.

Mainitsit myös YK:n julistuksen vammaisten oikeuksista. Se on sisällöltään paljon laajempi kuin
vain vammaisten ja kehitysvammaisten oikeuksia kattava sopimus. Siihen on saatu mukaan myös
mielenterveyskysymykset, mm. syrjinnän vaikutuksesta joskus syntyvä masennus ja ahdistus. Tämän alan
erurooppalainen organisaatio on ENUSP ( http://www.enusp.org ) ja maailmanlaajuinen katto-organisaatio
WNUSP ( http://www.wnusp.net )

. Niiden sivuilla kerrotaan, että YK:n sopimuksen termi "Disability" on
saatu kattamaan nykyisin niin fyysiset vammat kuin mielenterveysongelmat.

Vaikka tällä on enää marginaalinen merkitys hlbt-kansalle, on kuitenkin muistettava, että jos jollakin
hlbt-väestön kuuluvalla on mielenterveyden ongelmia, hän on riskissä joutua huonomman hoidon
kohteeksi kuin heterot. Olen ollut WNUSP:n kanssa ajamassa tapausta, jossa eheytysyritysten kohteeksi joutuneelle homolle kehittyi pysyvä masennus. Henkilö haki varattomanai julkisen sektorin hoitoa. Kun henkilö homous paljastui, terveysviranomaiset yrittivät pakottaa hänet homokielteisen psykoanalyyttisen ajattelutavan omaksuneelle terapeutille, siksi että "homoseksuaalisuuden käsittely kuuluu psykoanalyysin piiriin". Kun hakija esitti vastalauseen, häneltä evättiin jo myönnetty kuntoutustuki, koska hän oli "kieltäytynyt" avusta. Tapauksesta tehtiin kantelu Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tämä katsoi ettei asiassa ollut toimittu väärin. WNUSP:in asiantuntijat tutkivat nyt onko oikein, että terveysviranomaiset ovat yrittäneet painostaa homomiestä alistumaan psykoanalyyttisesti orientoituneeseen terapiaan.

Jos haluat saada Robertsonin teoksen lainaksi, otapa yhteyttä minuun tuolta nikkini takaa.

Siirsin pari viimeistä viestiä osioon http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=5274, jossa voidaan jatkaa yleistä keskustelua ihmisoikeuksista ja hlbt-ihmisistä.

Tässä osiossa voisimme keskittyä jatkamaan alkuperäistä keskustelua Nepalin hlbt-tilanteesta.

Suomen Katmandun suurlähetystö on julkaissut seuraavan tiedotteen Nepalin sisäpoliittisesta tilanteesta:

http://www.finland.org.np/public/default.aspx?nodeid=35125&contentlan=1&culture=fi-FI

Maassa vallitsee tällä hetkellä melkoinen sekasorto ja valtataistelu toisaalta vanhan ja korruptoituneen kuningashuoneen ja toisaalta radikaalien maolaisten välillä.

Meidän kannaltamme on huomattavaa, että sekä äärioikeisto että äärivasemmisto suhtautuvat kielteisesti homoihin, lesboihin, bi-ihmisiin ja trans-ihmisiin (jotka tunnetaan nimellä meti). The Blue Diamond Society on onnistunut herättämään maailman huomion meti-ihmisiin kohdistuvaan vainoon.

Sinänsä ei ole mitään uutta siinä, että äärioikeisto ja äärivasemmisto löytävät toisensa kun on kysymys homojen, lesbojen tai metien (trans) hakkaamisesta.

Olen lähestynyt Suomen lähetystöä Katmandussa, koska satun tuntemaan lähetystössä virka-asemassa työskennelleen henkilön.

Onko kellään ajatuksia sitä, saisiko jonkun suomalaisen diplomaatin ottamaan julkisesti kantaa Nepalin meti-vähemmistön puolesta? Suomi voisi olla hyvä sovittelija äärioikeiston ja äärivasemmiston välillä. Uskaltaisiko Alexander Stubbia lähestyä asiassa?

UkGayNews kertoo, että keskiviikkona on kuudes gay-pride Katmandussa.
http://ukgaynews.org.uk/latest.htm

Uutinen tuli tänä iltana klo 19.

UM:n kehitysmaasuhteiden neuvottelukunnan pääsihteri Leena Rikkilä on Nepalissa IDEA:n (International Institute for Democracy and Electoral Assistance) ohjelmakoordinaattorina. Leenaan (l.rikkila@idea.int) voisi ottaa yhteyttä asiassa.