Rakas päiväkirja - Blogien funktio?
Olen kertonut joskus, ettei blogien tarkoitus ole minulle avautunut. Tällä hetkellä näen sen yksittäisten henkilöiden päiväkirjoina julkiseen käyttöön. Joku ehdotti kauan sitten, että minipakinani sopisivat paremminkin omaan blogiini. Jos kirjoitan verkkoon julkisesti, toivon ainakin muutamien ihmisten käyvän hengentuotteitani lukemassa. Tuntuu tällä hetkellä, että kiinnostusta kovinkaan niiden lukemiseen ei riitä. Blogeja on kaikkialla ja paljon. Vaikuttaa siltä, että moni kirjoittaa lopultakin vain itselleen.
Mietin blogin syvintä olemusta. Olisiko se perimmäinen syy siinä, että "hei maailma (internet), minäkin olen olemassa!" Nyt kirjoitan erittäin kokemattoman ja tietämättömän arveluni: jonkinlaista narsistista piirrettä blogi-kirjoittelussakin voi olla, joka sinällään ei mielestäni ole hyvä taikka paha. Onpahan yksi kiinnostava motivaattori muiden joukossa. Silmäilin muutamaa blogia. Cocon blogi oli kohdalle osuneista kiinnostavin. Hän puhuu asioista, jotka ovat meille kaukaisia ja erilaisia. Mitä hänen blogissaan pidän erityisen paljon on omaperäinen kieli. Hatunnosto Cocolle, että jaksat pitää yhteyttä tänne Suomeen Ranneliikkeen(kin?) kautta.
(Yöpöydälläni on 1987 kirjoitettu kirja "Understanding Europeans". Kirjoittaja on Stuart Miller (ISBN 0-945465-77-7). Sen tarkoituksena on siis opastaa amerikkalaisia eurooppalaisuuden saloihin. Saan kirjasta toistuvia hepulikohtauksia. Tästä tulen kommentoimaan täällä ja toivon, että sinä Coco ottaisit myös kantaa.)
Siis miksi ihmiset kirjoittavat blogeihinsa? Minkälaisia tyydytyksen tunteita sellainen toiminta synnyttää? Onhan se pakko jotain myönteistä kirjoittajalleen antaa, ei muuten niillä olisi noin suurta suosiota.
No tohon vastaaminen on helppoa kuin mikä. :) Teen sen kysymyksellä: Miksi ihmeessä et ole itse avannut blogia, vaikka kirjoitat usein tekstejä, jotka on laadultaan enemmän blogimateriaalia kuin keskustelunaloituksia? :) Blogeissa on myös kommentointimahdollisuus, jos jollekin tulee jotain sanottavaa.. Nyt voit sitten istua miettimään omia motiivejasi kirjoittaa em. tekstejä ja kun löydät syyt, ne on varmaankin aika yhteneväisiä blogien kirjoittajien kanssa. :) Tai sitten ei, mistä mä muiden motiivit tietäisin.. :D Joka tapauksessa, tervetuloa bloggaajien joukkoon ja irti ennakkoasenteista.. :)
Mä en oo koskaan ymmärtänyt, miksi kukaan haluaa kirjoittaa jotain pöytälaatikkoonsa. Musta se on vähän sama kuin jos puhuisi yksin. Jollekin jo joskus täällä sanoinkin, että musta on niin, että jos joku asia ei voi tapahtua sosiaalisesti, niin ei sillä oo sitten väliä tapahtua ollenkaan. Omia ajatuksiaan on mukava jakaa. Monet asiat, joista itse oon kiinnostunut, menee ohi Ranneliikkeen profiilin homosivustona, ja blogi on niille sitten parempi paikka. Ja keskustelun aloituksena ne tuntuis muutenkin jotenkin liikaa oman itsen ja omien ajatusten ylivertaisuuden korostamiselta tai jotain sellaista, jos niitä laittaa jatkuvasti. Opin sen tossa suuressa uskonsodassa jota kävin täällä. Joidenkin mielestä se oli tyrkyttämistä, vaikka musta vaan kerroin omat mielipiteeni. Päiväkirja on päiväkirja, ja kun mä kuvittelen keksineeni jotain, niin voin sen sinne kirjoittaa ja samalla jakaa sellaisten kanssa, jotka tykkää mun ajatuksia sieltä lukea. Siellä ajattelu ei oo samanlaista tyrkyttämistä, kuin miltä sama teksti täällä tuntuisi.
Musta sun omassa keskustelunaloituksessa oli hauska ristiriita. xD Toisaalta olet sitä mieltä, että blogin pitäminen on narsistista, itsekäistä huomionhakuisuutta tai jotain, ja toisaalta ajattelet, ettei sen pitäminen kannata, kun ne ei saa kuitenkaan tarpeeksi huomiota.. Miten paljon huomiota sitten oikein kaipaisit..? :O :D
Minä olen kiinnostunut ihmisistä. Jopa siinä määrin, että se monesti haittaa aiheista puhumista objektiivisesti, kun mun ajatukset harhautuu toisen persoonaan ja henkilökohtaisuuksiin. Blogeissa asiat, mielipiteet ja tapahtumat on musta oikein mukavissa yhteyksissä ja suorassa liitossa kokijaansa. Aboan blogiin mä ihastuin ekana. Ne oli ne remonttikuvat, joista tykkäsin. Ja pienet arkiset tarinat, jotka naurattaa paljon isommin kuin teennäinen tv-komedia. Arkipäivä on kaunista ja kuvaamisen arvoista ja tarjoaa paljon samaistumiskohtia. Nyt mä seuraan montaa, montaa muutakin blogia.. Oikeastaan luen melkein kaikki, mitä kirjoitetaan.. Niin siis tänne Ranneliikkeeseen. Mä oon uskollinen ja kiintyvä luonne, enkä harrasta kuin yhtä sivustoa kerrallaan. xD
Kävin laskemassa, että mun omia bloggauksia on tähän mennessä luettu noin 142.5 kertaa/kirjoitus. Ja kun motiivina on vaan kertoilla hassuja juttuja ja joskus jotain vakavampaakin, niin kyllä se on ihan riittävä yleisö. Tässä mikskään nettijulkkiksiksi olla pyrkimässäkään.. siksihän ne kai on anonyymejä.
Kerran kokeilin blogaamista (en tosin täällä) ajatuksenani kirjoitella vapaamuotoisemmin ja erilaisista aiheista. Tuohon blogiin olisin sitten voinut viittailla keskustelufoorumeille kirjoittamissani viesteissä, siltä varalta että jota kuta kiinnostaisi tietää ajatuksistani laajemmin. Poistin sen sitten lopulta kokonaan, kun en ollut pidempään aikaa kirjoittanut sinne uutta materiaalia. En myöskään ollut antanut linkkiä sinne kuin yhdelle henkilöllä sähköpostitse.
Blogeja seuraan harvoin ja silloinkin lähinnä muutamaa erääseen poliittiseen aatteeseen liittyvää blogia. Muita blogeja tulee luettua todella harvoin, kun vakifoorumeitteni seuraamiseen menee ihan riittävästi aikaa, eivätkä useimmat näkemäni blokit ole olleet kovinkaan kiinnostavia. Ja epäilen että samaa varmaan olisivat ajatelleet muut omasta blogistani, jos sitä olisin jatkanut ja markkinoinut. Olisi muuten todella mielenkiintoista nähdä kuinka moni näitä viestejä täällä käy lukemassa...
Mikäli täällä voisi viestin kirjoittajan nimimerkkiä klikkaamalla saada esille linkin henkilön ylläpitämään blokiin, niin voisi tulla vierailtua useammin niissä.
En voi kirjoittaa omaan blogiini kuin jotakin minun elämästäni, koska se ei ole päiväkirja mihin kirjoitetaan "ihan kaikki". Suodatan valtaosan pois. Olen kuitenkin suora ja rehellinen, kun kirjoitan, mitä milloinkin.
Minä tavallaan kuvaan omaa tunne-ilmastoani ilman sanoja, koska suurin osa on kuvia, joita lataan assosioiden ilman ankaraa miettimistä. Teen sitä itselleni. Minusta se on hauskaa ja eniten nauran itse niille kuville, kun löydän jotakin hassua .Ei sen vakavampaa.
Blogi on hobby.
Olen kirjoittanut päiväkirjaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti teini-iästä lähtien. Blogi on mielestäni luonteva ja hauska tapa korvata perinteinen päiväkirja. Kirjoittaessa tulee tehtyä jonkinlainen synteesi päivän tapahtumista ja ajatuksista. Erityisesti elämän muutostilanteissa kirjoittamisesta on aina ollut paljon iloa ja apua. Tavallinen arki ei useinkaan ole kovin sävähdyttävää, mutta blogiin voi kuitenkin yrittää löytää jonkun asian, joka on jollain tavalla jäänyt erityisesti mieleen. Päivät eivät välttämättä olekaan ihan niin tasapaksuja kuin ensin on ajatellut. Sitäpaitsi mielestäni on hauskaa kurkistaa muiden bloggaajien arkeen ja ehkäpä oppia jotain heidän tavoistaan "selviytyä" arjen ylä- ja alamäistä.
Ihmiset katsovat hassusti jos puhun itsekseni. Mutta jos sen tekee kännykkään tai blogiin niin se on hyväksyttävämpää.
Eihän sitä nyt narsisteja olla vaikka blogeja pidetään;) Omien ajatusten päiväkirjana minä sitä pitäisin. Blogin pitäminen vaatii tietysti aktiivisuuden lisäksi jonkinlaista rohkeutta tuoda tuntojaan esiin. Poliittiset blogit ovat äänestäjiä varten, teknologiablogit taas for true nerds. Nämä ranneliikke.netin blokit ovat mielestäni erittäin hyviä lähteitä, sellaisille, joilla on paljon kysymättömiä kysymyksiä aiheen ympäriltä. Valotuksia arkisempaankin elämään, vastoinkäymisiin ja onnen hetkiin. Surun voi puolittaa ja ilon kaksinkertaistaa.
Juhanille lohdutuksen sanoina sen verran, että meidän (siis sinun ja minun) nuoruudessa puhuttiin yhteiskuntakelpoisuudesta. Ajanmukaistettu termi on lienee kuitenkin tietoyhteiskuntakelpoinen...
Joillakin on oma blogi, joillakin kotisivut - jokaisella on makunsa, missä ja mitä ajatuksia tuo julki. Ja ne jotka ovat liian laiskoja pohtimaan asioita kirjoittamalla, luennoivat muille =D.
arkadas
ps. ai miksikö minulla ei ole blogia täällä? Parista paikkaa ajatuksiani jo netissä löytää, kolmas olisi jo rehvastelua ;)
Jokin noissa blokeissa on koska ne ovat kuitenkin yleistyneet huomattavasti. Tosin samaa voisi sanoa myös tv-chateistä...tai vaikkapa Idolsista. Jotenkin tuntuu että ne ovat osa laajempaa ilmiötä.
Ihmiset selvästi haluavat esille. Ja vanhemmille ihmisille tyypillinen häveliäisyys ei enää ole estona. Porukka on valmista jakamaan hyvinkin intiimejä juttuja. Varmasti kaikki edellisissä kirjoituksissa olevat seikat vaikuttavat niihin. Syitä on varmasti monta.
Yksi mikä tulee mieleen on myös se, että monille se on myös tapa jakaa tuntemuksia ja samaistua ja huomata että samojen juttujen kanssa painii paljon ihmisiä. Eräs kaverinii joka kirjottaa blogia sanoi että se on keino puhua itselle, tarkastella omia ajatuksiaan vuosien takaa. Monet asiat kirkastuvat kun saa vähän etäisyyttä.
Decoy kirjoitti: "Eräs kaverinii joka kirjottaa blogia sanoi että se on keino puhua itselle, "
Juuri noin. Aikanaan oli päiväkirjoja, jotka toimivat monelle nuorelle jonkinlaisena henkireikänä tai kaverina. Päiväkirjan kansissa oli lukko, taikka ne pidetiin lukitussa kaapissa. Ei niitä muille näytelty. Nyt blogit ovat kääntäneet asian päälaelleen.
Hyppään hiukan kauemmas.
Kauppalehden Presso kysyy Ranskassa kirjoitetussa jutussa, että pystyykö "self media" korvaamaan "mass median". Ranska on kuulemma blogien kärkimaa Euroopassa. Uusi blogi syntyy joka neljäs sekunti (tarkoittanee koko Eurooppaa). Asiantuntija varoittaa: "Se, että kaikki voivat sanoa mitä ajattelevat, ei ole edistystä. Manipulaation riski on entistä suurempi.
Itse pohdin, kuinka pystyisin siilaamaan entistä paremmin ja tarkemmin niitä internetissä tarjolla olevia tekstimassoja, jotka houkuttelevat lukemaan. Aika ei tahdo riittää.
Kyllä minä voin heti myöntää että jotain narsistista kai tuossa bloggaamisessa on.
Tosin suurin motivaatio itselleni on kuitenkin hämmentävien tapahtumien käsitteleminen. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuntuu että kun sen kertoo muille se pitää pilkkoa niin alkupisteeseen että siitä saa itsekin paremmin selkoa. Mutta ei käy kieltäminen etteikö olisi kiva ihmisten kommentteja välillä lukea ja tietää että joku täysin vieras ihminen jaksaa ainakin jollain tasolla olla munkin elämästäni kiinnostunut...
Miksi ajatuksiaan tai elämäänsä sitten pitäisi piilottaa? Pitäisikö niitä hävetä ja miksi?
Musta blogi on hieno mahdollisuus saada vertaistukea oman elämän pieniin tapahtumiin ja tuskailuun, joka ei riko sitä rajaa, että tarvitsisi liittyä johonkin oikeaan tukiryhmään, mutta joka tuntuu kuitenkin niin tärkeältä, että tahtoo siitä puhua. Puhuminen auttaa. :) Joskus voi löytää jonkun, joka on samassa tilanteessa tai jonkun, joka tahtoo vain kuunnella, vaikkei osaakaan auttaa.
Omien ajatusten kertomisessa muille ihmisille ei ole mitään niin omituista, että sitä pitäisi erikseen analysoida. On sitä enenkin tehty. Kuten joka aamu firman kahvipöydässä.. Ei siinä oo mitään omituista siltikään, vaikka sen tekisi kirjoittaen. Onhan niitä elämänkertoja aina kirjoitettu julkisesti luettaviksi, ja minä ainakin pidän niistä. Halu kertoa ei ole oire mistään. Kautta aikojen on ollut kohteliasta kysyä toisilta, mitä heille kuuluu ja mitä he ovat tehneet. Kertominen on tärkeää ja hauskaa ja se tuntuu hyvältä. Ei ihmiset ole muuttuneet, vaikka keinoja kertoa onkin nyt enemmän kuin ennen oli. Sama ilmiö erilaisessa asussa. Musta bloggaus ei vaadi erityisen suurta narsismia tai ekshibitionismia. Kunhan nyt vaan halutaan taas lyödä jokin sairausleima blogi-ilmiöönkin, joka on niin uusi, että se vielä erilaisuudellaan pelottaa.
Koska Juhani itsekin kertoo omasta elämästään julkisesti, mä en oikein ymmärrä, miksei hän osaa samaistua muihin samoin tekeviin.
Alunperinhän minä pohdin muotoa. Keskusteluosio vaiko blogi? Se samaistuminen on ehkä nyt etäinen juttu tässä kohden. Ikä on yksi tekijä. Olen lapsuuteni ja nuoruuteni kasvanut erilaisessa kulttuurissa ja "kaapissa". Sieltä tulee elämääni heijastumia tähänkin päivään, halusin sitä taikka en. Tapani on märehtiä uusia asioita jonkin aikaa, ennen kuin ne hylkään. ;-)
..tai hyväksyt..?
Ei se oo ollenkaan etäistä toi samaistuminen, kun kysymyksesi kuitenkin oli, mitä tyydytystä omasta elämästä kertominen tuottaa ja kerrot itsekin omasta elämästä. Sehän on ihan sama asia, tunnusta tai älä. :) Paikka jossa sen tekee on pelkkä pikkuseikka, julkinen on julkista sekä keskustelussa että blogissa. :)
Niin että tunnusta tosiasiat ja tule mukaan. :)
kesäpoika kirjoitti: "Mä en oo koskaan ymmärtänyt, miksi kukaan haluaa kirjoittaa jotain pöytälaatikkoonsa."
Oli pakko tarttua tähän kommenttiin. Pidän nimittäin itse päiväkirjaa, olen pitänyt 14-vuotiaasta asti enkä enää osaisi ilman olla. En kirjoita joka päivä, en välttämättä edes joka viikko, vaan silloin kun siltä tuntuu. Päiväkirjani on sellainen vanhanaikainen yksityinen, enkä voisi kuvitellakaan laittavani sitä nettiin blogimuotoon periaatteessa kenen tahansa nähtäväksi. Päiväkirjan kirjoittaminen on minulle keino purkaa ja käsitellä mieltä painavia/askarruttavia asioita, kun kirjoitan niistä, saan ne helpommin hallittavaan muotoon, se on kuin eräänlaista terapiaa minulle. Toki myös puhun näistä läheisteni kanssa, ja puhuminen/asioiden toisten kanssa jakaminen onkin kaikkein tärkeintä, mutta se ei silti korvaa päiväkirjan kirjoittamista, johon voin purkaa myös ne yksityisimmät ja salaisimmat ajatukseni.
Harrastan kyllä myös julkisempaa kirjoittamista. Olen kirjoittanut runoja
http://www.rakkausrunot.com sivustolle, muutamia novelleja ystävieni luettavaksi ja aika paljon kirjoittelen myös nettifoorumeille. Mutta päiväkirja on ja pysyy yksityisenä.
Vielä yksi syy miksi en tahdo päiväkirjani joutuvan muiden käsiin on se, että siellä on paljon hetkessä kirjoitettua tekstiä muista ihmisistä, joka joutuessaan vääriin käsiin olisi vaan omiaan aiheuttamaan väärinkäsityksiä ja pahaa mieltä. Esim. kun minulla oli viime viikolla melkoisen paha riita ystäväni kanssa, kirjoitin hänestä melkoisen negatiivista tekstiä, joka kuvasi tunteitani juuri sillä hetkellä. Nyt kun olemme saaneet riidan selvitettyä ja kaikki on taas hyvin, en toki enää ajattele ystävästäni ollenkaan niin vaan nyt pystyn taas ajattelemaan häntä vain lämmöllä ja rakkaudella. Joten en todellakaan haluaisi, että tämä ystäväni lukisi ne kommentit, koska ne eivät kuvaa ollenkaan sitä, miten ajattelen hänestä yleensä, ne olivat totta vain sinä tiettynä pahan olon hetkenä.
Luulen että päiväkirjanomaisia blogeja pitävät ne, jotka keskimääräistä enemmän pitävät kirjoittamisesta. Ja jotta motivoituisi kirjoittamaan hyvin, tarvitaan myös lukijoita, joita päiväkirjoilla ei yleensä ole.
Lukijana olen alkanut arvostaa blogeja yhä enemmän. Keskustelupalstoja vaivaa helposti särmikkyys, itsensä tärkeäksi tekeminen, solvaukset, yleistykset ja huonosti perustellut mielipiteet, enkä nyt tarkoita pelkästään ranneliikettä. Samaa voi esiintyä myös blogeissa, mutta lukija voi päättää, kenen blogia seuraa ja kenen ei. Yksinkertaistaen: keskustelupalstoilla reaktion saa provosoimalla, blogeissa olemalla positiivisella tavalla kiinnostava. Ja ainakin minua kiinnostavat tavallisen suomalaisen homon arki ja ajatukset.
Blogit vaikuttavat minusta yksisuuntaisilta. Se kuvaa kapeaa yhden ihmisen elämänkulkua siinä laajuudessa kuin hän päättää sitä esitellä. Me emme opi mahdollisesti tuntemaan tuota ihmistä kuin hyvin kapean viipaleen taikka tarinat ovat jopa tekaistuja. Minä näen blogin hyvin yksinapaisena, yhden ihmisen juttuna siitäkin huolimatta, että kommentointi on mahdollinen. Keskustelufoorumi on monisuuntainen ja monitasoinen. Keskustelufoorumi on sosiaalisesti dynaaminen. Siellä voidaan vastustaa, myötäsukailla, liittoutua, linnoittautua, jne.
Aivan ilmeisesti molemmille formaateille on nykyisin tilausta. Joka tapauksessa valinnan vaihtoehtoja on tänään huimasti.
"Aivan ilmeisesti molemmille formaateille on nykyisin tilausta. Joka tapauksessa valinnan vaihtoehtoja on tänään huimasti."
Aivan, Juhani. Mietipä minkälaista meidän nuoruutemme olisi ollut, jos treffiseuraa olisi voinut jo silloin etsiskellä netistä, samoin kuin kertoa tuntemuksistaan - anonyymisti. Lähes ainoat vapaasti saatavat jutut toisista homoista löytyivät enimäkseen Kallen gay-sivuilta, sieltä muun heteropornon seasta. Eikä juurikaan ollut mitään vastaavaa foorumia kuin tämä, missä vaihtaa mielipiteitä. Puhumattakaan, että olisi julkisesti kaikkien luettavaksi kirjoitellut "syntisiä" ajatuksiaan ;)
Arkadas, aivan niin.
Puuttui silloin tietoa ja puuttui keinoja yhteyksien solmimiseen ja erityisesti puuttui uskallusta. Nyt löytyy massiivisesti tietoa ja keinoja. Tuntuu kuin kaikki olisi kultatarjottimella valmiina. Kaikesta tästä huolimatta kuulen kertomuksia parisuhteen solmimisen ongelmallisuudesta ja kysymyksiä aivan homoelämän perusteista. Mikä tänä päivänä mättää? Sitä en ymmärrä.
Miten on nuoret, mikä mielestänne homo/lesbosuhteissa nyt on vaikeaa, vai onko?
Juhanin mukaan keskustelufoorumilla voi vastustaa, myötäsukailla, liittoutua, linnoittautua... Tuo kuulostaa lähestulkoon sotimiselta, vähintäänkin laskelmoidulta pelaamiselta, jossa on vastakkainasettelu, ja vain voittaminen on tärkeintä. Minulla taitaa olla erilaiset arvot käyttäytymisestä keskustelufoorumilla.
Mielestäni parasta keskustelua on se, kun jokainen uusi kirjoitus tuo jonkin uuden näkökohdan, eikä kukaan palaa vanhoin argumentein. Tärkeintä ei ole se, ketkä keskustelevat, vaan että keskustelu menee eteenpäin. Toistuva jankkaaminen esimerkiksi uskontoteemoista Ranneliikkeen keskustelufoorumilla ei oikein anna toivoa paremmasta.
Hesarissa ratkaisivat keskustelupalstansa jankkauskeskustelut perustamalla niille oman kategorian: Kestoaiheet. Tähän ryhmään kuuluvat mm. pakkoruotsi ja Karjala takaisin. :-)
Juhanin kuvaus blogeista yksisuuntaisina ja mahdollisesti tekaistuina tarinoina pätee kirjallisuuteen ylipäänsä.
"...kuvaus blogeista yksisuuntaisina ja mahdollisesti tekaistuina tarinoina pätee kirjallisuuteen ylipäänsä."
Juksteeri, erittäin hyvä pointti.
Poistettiinko Enterin blogi vai minne se on kadonnut?
Aboa,
En tiedä katosiko se blogi mihinkään, blogin voi itse poistaa blogien asetuksista.
Blogeja on olemassa paljon muunkin tyyppisiä kuin verkkopäiväkirjat.
On harrasteblogeja jotka jakavat tietoa, erilaisia kultturiblogeja ja tietenkin IT-blogeja. Homo- ja lesboteemojakin käsitteleviä blogeja löytyy jo suomestakin jonkin verran. Osa on valitettavasti vähän hörä sakkia eli vielä olisi tilausta saada asiallisia ja yhteiskunnallisia HGLTB-kirjoittajia blogienkin piriin.
http://www.blogilista.fi/hakemisto/homoseksuaalisuus
http://www.blogilista.fi/hakemisto/lesbousLende kirjoitti: "Blogeja on olemassa paljon muunkin tyyppisiä kuin verkkopäiväkirjat."
Jep. Nykyään blogeiksi nimitetään monia sellaisia kokonaisuuksia, joilla on kovin vähän tekemistä verkkopäiväkirjan kanssa.
Seuraan kuutta blogia, joita voisi kutsua lähinnä harrasteblogeiksi. Bloggaaja on kiinnostunut jostakin aihealueesta, joka itseänikin kiinnostaa. Useimmissa kirjoituksissa bloggaaja kommentoi jotakin aihealueeseen liittyvää ajankohtaista tapahtumaa.
Voisin seurata myös blogia, joka ei keskity minkään tietyn aiheen ympärille, mutta jonka laatija on mielestäni taitava kynänkäyttäjä. Ihminen, joka kirjoituksillaan kerta toisensa jälkeen saa minut nauramaan, ajattelemaan, järkyttymään... jollakin tapaa reagoimaan. Haukottelemista ja ärtymistä lukuunottamatta.
Ranneliikkeen blogejakin olen silloin tällöin selaillut. Yhtäkään en ole ryhtynyt seuraamaan.
Arvoisa ylläpito: Blogien tilastotiedot on ihmetyttäneet mua jo pidemmän aikaa, niin täytyy nyt oikein kysyä: Miten ne lasketaan? :O Luetuimmuudesta en tiedä mitään, kun enhän tiedä muiden lukijamääriä, mutta lähinnä toi aktiivisuusaste mietityttää.. Miten se on laskettu? Listalla oli esim. joku, jonka viimeisin bloggaus oli lokakuulta. Ilmeisesti tilasto lasketaan pidemmältä ajalta, mutta miten..? :O Ja luetuimmuutta mitataan suurimmalla lukijamäärällä yhtenä päivänä, vai kaikki lukemiskerrat yhteensä, vai lukijoita/kirjoitus keskimäärin vai..?
Asialla ei oo oikeastaan muuta merkitystä, kuin se, että mua häiritsee asiat, joihin mun oma logiikka ei riitä.. :D Täytyy vihdoin saada ratkaistuksi tää arvoitus..
Toisaalta vois olla kiva, jos meitä ei tilastoitais muilla tavoin kuin että uusimmat kirjoitukset näkyy. :) En tiedä mitä mieltä muut kirjoittajat on.
Jos oikein käsitin niin tuo aktiivisimmat bloggaajat -lista on kokonaisviestien määrä kautta aikojen? Varmaankin?
Niin, pohdin minä samoin kuin muutama muukin tuota bloggaamisen funktiota sitten omassa blogissa, tässä linkkiä siihen mitä minä aiheesta kirjoitin
http://ranneliike.net/blogi.php?nick=millikan&comments=6214
Oma blogini on lähinnä sellainen "miltei ajattelin tänään" juttu johon raapustan mitä sattuu.
kesäpoika kirjoitti: "Arvoisa ylläpito: Blogien tilastotiedot on ihmetyttäneet mua jo pidemmän aikaa, niin täytyy nyt oikein kysyä: Miten ne lasketaan? :O Luetuimmuudesta en tiedä mitään, kun enhän tiedä muiden lukijamääriä, mutta lähinnä toi aktiivisuusaste mietityttää.. Miten se on laskettu? Listalla oli esim. joku, jonka viimeisin bloggaus oli lokakuulta. Ilmeisesti tilasto lasketaan pidemmältä ajalta, mutta miten..? :O Ja luetuimmuutta mitataan suurimmalla lukijamäärällä yhtenä päivänä, vai kaikki lukemiskerrat yhteensä, vai lukijoita/kirjoitus keskimäärin vai..?"
Aktiivisimmat bloggaajat-tilasto lasketaan siten, että katotaan, että kenellä on eniten blogimerkintöjä. Sillä, että joku ei kirjoita esim. puoleen vuoteen, ei taida olla mitään merkitystä. Muuten kuin, että muut, jotka kirjoittaa enemmän, voivat "kiilata".
Luetuimmat blogit-tilasto on saatu siten, että listassa on järjestyksessä ne, joilla on eniten lukukertoja blogissaan. Eli sitä blogia, joka on ensimmäisenä, on luettu eniten (latauskertoina). Ihan sen luvun mukaisessa järjestyksessä ovat, kuin mitä ne ovat siinä oman blogin tilastoissakin.
"Toisaalta vois olla kiva, jos meitä ei tilastoitais muilla tavoin kuin että uusimmat kirjoitukset näkyy. :) En tiedä mitä mieltä muut kirjoittajat on."
Minun mielestä voisi olla parempi järjestelmä, kun ärsyttää, kun nyt listalla on sellaisia blogeja, jossa on viimeksi tapahtunut jotain joskus kivikaudella. Ja nyt aktiivisimpien bloggaajien listalle ei kuitenkaan pääse kaikki, jotka ovat aktiivisia.
