Oikeus olla peittelemättä homouttaan armeijassa

Ihan homona, Intissä! -keskustelussa etenkin nimimerkin "Hemingway" näkemykset herättivät kovasti mietteitä ja kysymyksiä. Tästä aiheesta lienee syytä avata oma keskustelu ja jättää tuo toinen nimenomaan henkilökohtaisten kokemusten kertomiselle.

Muutama ensimmäinen ajatus on tässä:

Miksi taas nousi esiin ajatus "aggressiivisesta homouden markkinoinnista"? Missä kohdassa on tullut esiin, että joku olisi sateenkaarilippu liehuen varastamassa koko showta itselleen? Itse asiassa voidaan kysyä, miksi homona oleminen tuntuu monen (myös kaiketi Hemmingwayn) mielestä jo itsessään olevan "homouden markkinointia"? Tai ei siihen tarvitse vastata. Homous korostuu tasan niin kauan kun se on pääosin näkymättömissä. Se on kuin punainen huutomerkki. Tilanne paranee näkymättömyyden vähentyessä. Se ei tietenkään tapahdu itsestään.

"Markkinointitempauksen" sijaan suurin osa muista on puhunut oikeastaan siitä, voiko asepalveluksen suorittaa (tai vaihtoehtoisesti olla vaikkapa ihan puolustusvoimien palveluksessa) siten, ettei peittele seksuaalista suuntautumistaan. Ruotsalaiseen ilmoitteluun viitaten sinne kotiin jäävä sotapojan poikakaveri on ihan yhtä rakas kuin naapuripunkan sotapojan tyttökaveri. Ikävä on totta molempien kohdalla. Tyttö- ja poikaystävähössötykset kuuluvat mm. armeijaikään. Miksi vain toisesta saisi puhua? Miksi toisen (vaikkakin hieman harvinaisemman vaihtoehdon) esiintuominen ei olisi "kunnioittavaa asennoitumista"?

Yhä "Hemmingway" -nimimerkin näkemyksiin liittyen, haluan kysyä, miten armeijaympyröissä olisi suhtauuduttava siihen, että joku kaapissa mieluummin oleva homo "outataan" homoksi kolmannen osapuolen suosiollisella avustuksella? Joko ilkivaltaisesti tai tahatta? Tällöinhän "markkinoinnin" hoitaa joku muu? Pitäisikö seksuaalisesta suuntautumisesta puhuminen määritellä armeijassa kokonaan tabuksi? Ja kaikkeen siihen mahdollisesti liittyvästä?

Miten aito kohtaaminen ja tutustuminen erilaisuuteen tulee mahdolliseksi jos toinen (ei-hetero) osapuoli joutuu jatkuvasti varomaan sanojaan ja kiertelemään? Kuviteltu (voisi olla tottakin) esimerkki lomalta paluun jälkeen:

Hetero: Mitäs teit lomalla?
Kaappihomo: Käytiin kaverien kanssa baarissa. Muuten en oikeastaan mitään.
Hetero: Mäkin olin baarissa tyttöystävän ja muutaman frendin kanssa. Oltiin Onnelassa. Missä baarissa te olitte?
Kaappihomo: ---

Armeijassa kai odotetaan jonkinlaisen ryhmähengen muodostumista. Miten sellainen voi syntyä, jos joku joutuu jatkuvasti salailemaan? Eikö ryhmähenki synny luottamuksesta ja avoimuudesta? Tupaporukan oletetaan olevan myös sosiaalinen ryhmä.

Ja miksi tällaisissa keskusteluissa nousee usein erityisesti "kristityt"? Onhan noita muitakin uskontokuntia ja jopa uskonnottomia, joilla on ongelmia seksuaalivähemmistöihin suhtautumisessa (ja kun vielä homouden syntisyys ja homojen helvettiinmeno ovat vain mielipiteitä ja pinnallisia tulkintoja eräistä Raamatun kohdista). Ja on kristittyjä ja muihin uskontokuntiin kuuluvia ja uskonnottomia, joilla ei ole ongelmaa asian suhteen. Maailmankatsomus ja seksuaalinen suuntautuminen ovat eri asioita. Uskontokeskustelua jatkettakoon muualla.

Eikö tilanne paranisi, jos sen asemesta, että homoja työnnetään puoliväkisin kaappiin, puolustusvoimat ottaisikin asenteen, jossa sotapoika voisi jopa vastaanottaa kirjeen (kuinka vanhanaikaista) poikakaveriltaan ja lukea sen ihan päivänvalossa ilman pelkoa, että allekirjoitus herättäisi Suuren Kohun? Eikö sillä lailla edistettäisi myös tasa-arvoisen ja vapaan kotimaan puolustamista?

Minusta homouden erityisyys ei häviä, mutta sitä ei tietenkään tarvitse eikä tarvitsisi erikseen korostaa. Pelkkä yhteinen ihmisyys riittää! Sen sijaan ihmisten erilaisuuden olemassaolo on hyvä tiedostaa! Homous on ihmiseSSÄ oleva ulottuvuus, joka ei ole poistettavissa (mistä poistettaisiin, mistä leikattaisiin?). "Toisen", "vieraan" kohtaamista tapahtuu siis riippumatta tietoisista valinnoistamme koko ajan - myös Suomen puolustusvoimissa.
Juuri olemassaolon takia homouden tietoinen piilottelu on turhaa ja järjetöntä! Maailman moninaisuuden ymmärtäminen on sekä hyödyllistä että antoisaa - se kutsuu meitä tulemaan omasta itsestämme kohtaamaan "toisen"! Lopulta erilaisuuden ymmärtää YHTEISEKSI!

Ruotsissa puolustusvoimat on mukana pride-tapahtumassa. Siellä puolustusvoimat antaa vahvaa viestiä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat tervetulleita palvelemaan maataan omina itseinään. Montakohan vuotta pitää odottaa, että meillä Suomessa puolustusvoimat on kypsä lähestymään ei-heteroja samansuuntaisesti?

Pahoin pelkään, että saamme vielä odottaa yllättävän kauan. Henkinen ilmapiiri Suomessa on edelleen paljon yksioikoisempi kuin Ruotsissa.

Martin, siis odotamme, että joku jossakin tekisi puolestamme jotakin. Turha luulo. Voin kertoa kokemuksesta, ettei tee. Armeijassa ja yhteiskunnassa muutenkin on ihan riittävästi nimimerkin "Hemingway" kaltaisia yksilöitä, jotka ovat äänekkäästi puhumassa vaikkapa sitten homouden markkinoinnista. He eivät näe lainkaan sitä heterouden markkinointia, joka on ylitsepursuavaa kaikkialla. Edes pientä tasoitusta ei homoille sallittaisi. Itsestään selvästi jotkut heterot vaativat meitä sietämään heteromarkkinoinnin kaikissa omituisimmissakin muodoissaan.

Oman varusmiespalveluni aikaan taisteluhuutona oli: "Vittua käteen!!" Mitä se on muuta kuin heteroseksistä puhetta. No virallinen taisteluhuuto oli: "Verta pakkiin!!"

"Hemingwayn" kaltaisille yksilöille on pistettävä kampoihin. Tasoittavaa työtä tekevät ne kantahenkilökuntaan kuuluvat ja varusmiehet, jotka ovat identiteettinsä mukaisesti avoimesti omina itsenään. Henkistä kanttia se toki vaatii, erityisesti silloin kun törmää johonkin heterojukuripäähän.

Olen tyytyväinen siitä, että "Hemingway" ryhtyi tästä aiheesta keskustelemaan. Hän on oivallisesti nostanut näkyville sitä lyhytnäköisyyden vammaa, jota jotkut heteroveljistämme ja -sisaristamme potevat.

Juhani

Olen ymmärtänyt niin, että naiset asuvat intissä omissa tuvissaan, miehet omissaan. Miksi? Mitä pelätään? Seksuaalista uhkaa, naisten erilaisia intiimiasioita, vai mitä? Miksei eletä sekajoukkona, miehet ja naiset keskenään?

Jos syynä on jonkinlainen yliseksualisoitumisen pelko, silloin ymmärrän, että homomies miesten tuvassa voisi olla joillekin uhka.

Miten maasto-olosuhteissa? Ollaanko samoissa teltoissa? Olen tietämätön.

JuhaniV!

Olen ollut kanssasi samaa mieltä koko ajan kirjoittamastasi. Puolustusvoimissa tarvitsemme aktiivista työtä hlbt-näkyvyyden ja hyväksymisen suhteen. Kommenttini koskee ennen kaikkea sitä, että heteroiden paljolti ongelmatonta ja yksiviivaista maailmankuvaa on vaikea muuttaa (onneksi muutoksia on näkyvissä!). Toisekseen kirjoitat itsekin, että teeman ja olemuksen esiinotto vaati vielä nykyiselläänkin rohkeutta. Toivon, että sitä olisi! Itselläni oli.

Luin kaikki Hemingwayn kirjoitukset (ja pelkästään ne) tuolta alkuperäisestä kirjoitusketjusta, enkä mä ymmärrä kyllä yhtään, mistä ihmiset on vetäneet sen herneen sinne nenäänsä.. Hemingwayn ajatukset oli musta ihan tosi fiksuja ja olen hyvin pitkälle samaa mieltä.. noin mä ainakin elän elämääni.
En tietenkään mä oleta, että kaikki maailman ihmiset on saaneet jonkinlaisen herätyksen käsitellä homoseksuaalisuutta mielessään, ottaa selvää faktoista ja jäsentää ajattelunsa täydelliseksi vähemmistöjen oikeuksien puolustamiseksi mut kohdatessaan. Harva hetero oikeasti vaivaa mieltään homoasioilla sen kummemmin, ennen kun sitten jonain päivänä oikeasti kohtaa jonkun kaapittoman homon omassa elämässä. Siihen asti asenteet on usein hyväksytty yhteiskunnasta ja oman lähipiirin ihmisiltä sellaisinaan ja suoraan, ja musta se on ihan normaali ja inhimillinen ilmiö.
Tuskin teistäkään kukaan prosessoi aktiivisesti mielessään vaikka kiinalaisten maahanmuuttajien erityisongelmia kulttuurien yhteentörmäyksessä, ollakseen sitten täydellisen asiantuntevia juuri näiden kiinalaisten kohtaamiseen, jos sellainen tilanne sattuisi tulemaan eteen. Musta sellaista erityistaitoa ei oikeasti tarvita, kyllä sen pitäis riittää, että osaa kohdata ihmisen ihmisenä ja kukin kertokoon sitten omista erityispiirteistään ja toiveistaan itse. Ihan just niinkuin Hemingway sanoi. Enkä minä ainakaan tahdo mitään homojen erityiskohtelua, koska kyllä mä koen ennenkaikkea olevani ihminen, sen jälkeen kundi ja vasta sitten homo.

Mä en oo koskaan ollut kaapissa. Avoin luonne kun oon, niin oon myös kaikki ihastumiseni ja kuuluttanut maailmalle sensuroimatta kerhoikäisestä asti. Yläasteella vasta ympäristö alkoi reagoida siihen, että mussa onkin jotain erilaista kuin muissa ja keksi sanan homo.
Aluksi oli jotain pientä tönimistä, mutta mun suojana tais olla se, että kuuluin samaan inside-piiriin suosituimpien tyttöjen kanssa, eikä kundit tahtoneet pilata mahdollisuuksiaan. Se muuttuikin sitten pian sellaseksi verbaaliseksi kiusaamiseksi. Mä en oo erityisen herkkä loukkaantumaan tollaisesta, päinvastoin, kuuntelin korvat hörössä kaikki homojutut, ja reagoin niihin sit sen mukaan, miltä tuntui.. Aika monet jutut oli hyi.. jotkut pisti hihittelemään ja kaikkiin kysymyksiin mitä esitettiin vastasin sen mukaan mikä oli totta. Huomashan ne sitten, että en oo kiusattavissa, kun mua ei oikeasti yhtään hävetä. Yksistä kotibileistä sitten tuli jonkinlainen homoinfo -ilta, kun toiset tahtoi ihan tosissaan kysellä kaiken ja sen jälkeen ongelmia ei juuri ollut.. Tai joo, nipisteli ne mua perseestä jatkuvasti, mutta se oli kyllä enemmän kiusoittelua kuin kiusaamista.
Tarinan tarkoituksena oli avata silmiä sille, ettei ne heterot oikeasti mitään hirviöitä ole, vaikkei ne aluksi tietäisikään mitä sanoa tai sanois jotain tyhmääkin. Heterot ei myöskään oo mikään vastapuoli. Musta paras tapa poistaa fobioita on elää omana itsenään, ihan niinkuin muutkin ihmiset tekee, koska aatteiden pakkosyöttäminen herättää vain vastarintaa.
Musta on hyvä muistaa, että homofobia on tunne. Jos joku tuntee ällötystä ja inhoa jotain asiaa kohtaan, ni vaikka jaettu informaatio olis minkälaista, niin sillä ei oo vaikutusta jos toinen ei tahdo tehdä yhteistyötä. Pelon ja inhon tunteet katoaa sitten, kun saa itse rauhassa huomata, ettei mitään oikeeta uhkaa ole.
Omana itsenä eläminen on just sitä kotiasioiden kertomista ja muuta.. Sitähän Hemingwaykin kannatti.

kesäpoika: Minä mm. en vetänyt herneitä nenääni, mutta kovasti hämmästyin sitä, miksi hemmingway kirjoittaa mm. "aggressiivisesta homouden markkinoinnista", vaikka muut puhuivat lähinnä omana itsenään elämisestä ja kotiasioiden kertomisesta. Hemmingway näki nämä puheet juuri tuona homouden markkinointina. Siksi olisi ehkä kannattanut lukea muidenkin kirjoitukset.

Ja kesäpoika: Itse asiassa "homofobia" EI ole tunne samalla lailla kuin mm. hämähäkkikammo (araknofobia). Nimitys fobia on aikanaan enemmän tai vähemmän vahingossa ja erheessä vakiintunut myös homovihamielisyyttä koskemaan. Tämän vuoksi homofobia helposti ajatellaan hallitsemattomaksi peloksi tai inhoksi - jota ei voisi järjellä hallita.

"Minä mm. en vetänyt herneitä nenääni, mutta kovasti hämmästyin sitä, miksi hemmingway kirjoittaa mm. "aggressiivisesta homouden markkinoinnista""

Alkuperäisessä tekstissä kirjoitin näin: "Minä en usko, että homot saavuttavat mitään sillä, että he "markkinoivat" itseään aggressiivisesti ihmisille, jotka eivät kuulu markkinoinnin kohderyhmään." Ja olen edelleen samaa mieltä. Ihmiset ovat ihmisiä ja ihmiset kohtaavat toisiaan ihmisinä, mutta ideologinen tuputtaminen ei auta ketään. Minut on tässä keskustelussa leimattu sokeaksi sortavia rakenteita ylläpitäväksi heteroksi, vaikka olen mielestäni suht suvaitsevainen yleensä erilaisuutta kohtaan. Onko nyt niin, että minun tai muiden heteroiden erilaisuutta ei siedetä, vaan meidän olisi alistuttava jonkin sangen kuvitteellisen homojen kollektiivin valtaan? Siis eikö tarkoitus olekaan kohdata ihmisiä yksilöinä vaan jonkin yleisen edustajina?

Kun vaaditte itsellenne oikeuksia, niin sorrutte samaan, mistä syytätte muita. Eli haluatte tulla kohdatuiksi omana itsenänne, mutta ette sallisi muiden olla sellaisia kuin he ovat. Miksi muiden tulisi elää teitä varten, mutta teidän ei muita varten? Minä kyllä tiedän, että homot syrjivät itsekin vähemmistöjä. Mm. jotkut lesbot suhtautuvat kovin nuivasti erääseen (seksuaaliseen) identiteettiin. Onko tarkoituksenanne lopultakaan ajaa eteenpäin inhimillisyyttä ja suvaitsevaisuutta vai pyrittekö vain turvaamaan homojen aseman?

Minä itse satun pitämään piiskaleikeistä enkä ymmärrä, mitä minä tai samankaltaisesti suuntautuneet hyötyisivät siitä, jos menisimme armeijaan vaatimaan ideologisesti oikeuksiamme. "Vaadimme maihareiden ja maastopukujen poistamista palveluskäytöstä, koska ne kiihottavat meitä..." "Vaadin kokoomuslaisena vasemmistoperheiden lapsille omia tupia, koska he uhkaavat oikeuksiamme ja identiteettiämme..." "En aktiivisena luonnonsuojelijana suostu kovapanosammuntoihin, koska ne saastuttavat luontoa ja loukkaavat perimmäisiä arvojani..."

Hemmingway: Et nähdäkseni edelleenkään halua ymmärtää eroa "markkinoimisen" ja omana itsenään elämisen/olemisen välillä. Kyseessä ei jälkimmäisessä tapauksessa ole tuputtaminen. Homoseksuaalisesti suuntautunut ihminen elää ja kokee omaa sukupuoltaan kohtaan sen, mitä heteroseksuaalisesti suuntautunut "vastakkaista sukupuolta" kohtaan. Silloin sukelletaan parhaimmillaan tai pahimmillaan aika syvälle tunne-elämään ja henkilökohtaiseen minään. Rakastunut homo on tilanteen tullessa ihan yhtä rakastunut kuin rakastunut hetero. Lisäksi oman identiteettinsä rakentamisen kannalta armeijaikä on aika herkkä aika. Puolustusvoimien olisi syytä toiminnallaan viestittää siten, ettei se ainakaan ole tässä asiassa haitaksi. Nyt se viestitti lehdessä, että osa omasta minuudesta on syytä pitää piilossa, jos on homo. Heteroilta tällaista ei vaadita.

Tasa-arvoisia oikeuksia on syytä vaatia. En osaa nähdä siinä mitään pahaa. En koe myöskään, että silloin sorruttaisiin mihinkään sopimattomaan. Millaisia muiden sitten pitäisi sallia olevan? En minäkään kaikista ihmisistä tai näiden piirteistä pidä, enkä odota että kaikki pitäisivät minusta. Silti jo mm. hyvät käytöstavat edellyttävät, etten sanoisi puolituntemattomalle ihmiselle (jos sitä mieltä olisin) tämän naaman kuvottavan minua, tämän pukeutuvan rumasti, tämän lihavuuden/laihuuden olevan oksettavan, tämän ihonvärin sopimattoman, tämän äänen kuulostavan riivinraudalta, tämän ruotsalaisen aksentin ärsyttävän, tämän vasenkätisyyden olevan paholaisen työtä jne. Homoutta kohtaan pitäisi kuitenkin sallia oman vastenmielisyyden osoittaminen? Niinkö?

On totta, että homojenkin keskuudessa esiintyy muiden (mm. tummaihoisten, toisen sukupuolen jne.) syrjintää, ja toki siitä pitäisi pyrkiä pois. Ihan kuin heteroidenkin keskuudessa. Tämä ei kuitenkaan ole yleensä mitenkään yhteiskunnallisiin rakenteisiin liittyvä ongelma, kuten armeijan tai muiden vastaavien tahojen heteroseksismi on. Henkilökohtaisesti minä pyrin toimimaan siten, että homot saavuttaisivat tasa-arvoisen aseman valtaväestöön verrattuna. En enempää enkä vähempää.

Piiskaleikeissä seikkaillaan kuitenkin mielestäni aika eri tasolla kuin vaikkapa homo- (tai hetero)seksuaalisessa suuntautumisessa. Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyy myös kokonaisvaltaisempi sosiaalinen (mm. romanttinen ja siihen enemmän tai vähemmän liittyvä eroottinen) ulottuvuus - suhde toiseen ihmiseen ja laajemminkin toisiin ihmisiin.
Vaikka ei piiskaleikeistä pidäkään, voivat maiharit ja maastopuvut olla sytykkeenä homollakin. Niissä asioissa ei uppouduta kuitenkaan kovin syvälle tunne-elämän puolelle, vaikka tietysti niihin liittyvä kiihottuminen voi olla hyvinkin voimakas silloin kun sen aika on.
Polittiset mielipiteet ovat vain mielipiteitä. Vaikka ne voivat aiheuttaa suuria tunteitakin, niistä voi silti keskustella erillään itsestään. Ei edelleenkään uppouduta kovin syvälle henkilökohtaisuuteen.
Ja armeijan voi suorittaa myös aseettomana versiona, jos puiden tai vastaavien ampuminen ahdistaa.

Smo, en mäkään ajattele homofobiaa vastaavana asiana kuin vaikka ahtaanpaikankammo.. Homofobia johtuu mun mielestä yhteiskunnallisista syistä, jotka istuttaa ihmiseen tietynlaisen suhtautumisen jo pienenä.. Mä väitän kyllä siltikin, että se on tunne.. Jos kuulee aina puhuttavan jostain asiasta inhoavaan/halveksuvaan sävyyn, niin toki se vastenmielisyyden tunne tarttuu. Mä en usko, että yksikään homofobi pahoinpitelisi ketään ilman oikeaa inhon tunnetta.. Tunteita ei voi suoraan hallita, mutta ne voivat kyllä muuttua. Tekojaan pitää tietysti pystyä hallitsemaan.

Hemingway, ei vähemmistöön kuuluminen tuo mukanaan mitään enkelin luonnetta. :) Mä en kyllä ihan ymmärrä millaiseen tilanteeseen viittaat tolla kommentillasi siitä, että mä homona vaatisin muita elämään mua varten..? En vaadi, ihan sitä vaan, että saan elää itseäni varten ilman, että kukaan tulee mua tarkoituksellisesti loukkaamaan. Muiden homojen puolesta en sano mitään, ei me todellakaan olla mikään yhtenäinen ryhmä ja samaa mieltä kaikesta. Mä olen muiden homojen tekemisistä ja sanomisista ihan yhtä vähän vastuussa kuin sä olet kaikkien maailman heterojen teoista.
Tietenkin jos heterotkin kertoo tyttöystävistään ja kotielämästään, niin tasa-arvon nimissä mäkin voin kertoa, että mulla on poikaystävä. Tai siis mun pitäisi voida. Ja sitte jos sä alat kertoa mulle sun piiskaleikeistä, ni mäkin voin kertoa, että mä taas tykkään käsiraudoista, mutta noi taas on pelkkiä seksuaalisia mieltymyksiä, eikä millään tasolla verrannollisia suuntautumisen kanssa. En mä itseäni esitellessä kerro, että moi mä oon Teemu ja tykkään tosi paljon suuseksistä, mutta kyllä mä kerron, että elän rekisteröidyssä parisuhteessa.. Onhan noissa asioissa melkoinen sävyero, vaikka jotkut ihmiset kuuleekin homoudesta puhumisen jotenkin kieroin korvin. Mutta silloin se likainen mielikuvitus on kyllä siinä kuulijassa ;), eikä minussa. Eikö näin oo? Enkä mä aio alkaa hävetä itseäni jonkun toisten likaisten ajatusten takia.. :D Saavat mietiskellä niitä juttuja ihan itsekseen ja keskenään.

Musta käsitteiden nimiä pitäisi muuttaa, kun tuntuu, että ne oikeasti antaa väärää kuvaa asioista. Olis paljon kuvaavampaa jos aina puhuttaisiin transsukupuolisuudesta ja hetero-, bi- ja homososiaalisuudesta. Se seksuaalinen puoli on mun mielestäni ainoastaan sosiaalisen suuntautumisen seurausta, eikä seksi liity näihin ihmisoikeus- ja tasa-arvo -asioihin ollenkaan.

Olen kesäpojan kanssa samaa mieltä; homoseksuaalisuus ei ole paras mahdollinen nimitys. Se liittää homouden hyvin vahvasti seksuaalisuuteen ja sitä myötä seksin harjoittamiseen. Se on meidän homojen kannalta imago-ongelma, eikä varmastikaan auta tasa-arvon tavoittelemisessa. Sana "homososiaalisuus" ei kyllä sekään tyydytä ainakaan minua. Sekään ei aivan täysin mielestäni avaa sitä, mistä on kyse.

En usko että varsinainen inhon tunne välttämättä synnyttää halua pahoinpidellä. Pahoinpidelläänhän ihmisiä muutenkin. Joidenkin psykologisten teorioiden mukaan alentava suhtautuminen (haukkuminen, väkivalta jne.) homoihin voi liittyä haluun vahvistaa omaa hetero-maskuliinista identiteettiä. Tämä voi selittää myös sitä, miksi homovihamieliset asenteet ovat yleisempiä miesten kuin naisten keskuudessa - ja miksi vaikkapa armeijassa homovihamieliset asenteet pääsevät kasaantumaan. Freudin psykoanalyysin ajatus, että homofobia kumpuaisi kyvyttömyydestä käsitellä tai hyväksyä omia homoseksuaalisia tuntemuksia tai haluja ei enää ole kovin hyväksytty teoria.

Avasin aiheesta "Ilmaisun ´homoseksuaalisuus´ ongelmallisuus" uuden keskusteluketjun:
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=3866 tai
http://lepakkolaakso.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=3866

"Mä en kyllä ihan ymmärrä millaiseen tilanteeseen viittaat tolla kommentillasi siitä, että mä homona vaatisin muita elämään mua varten..?"

Viittaan siihen, ettei heteroille suotaisi enää minkäänlaista homovastaista kritiikkiä, vaan homous nostetaan patsaaksi jalustalle, jota kaikkien pitäisi kunnioittaa ja jota kukaan ei saisi kyseenalaistaa.

Minulla ei ole mitään homoja vastaan, tunnen homoja, voin hyvin viettää aikaa heidän seurassaan, enkä ajattele koko homoutta ollessani heidän seurassaan, mutta mihinkään erityissuojelukseen homoutta ei pidä asettaa. Homoja tulee saada vihata ja heitä vastaan pitää saada puhua, kunhan vain pysyy lain asettamissa rajoissa. Ihan samalla tavalla vihata saa bdsm-sakkia, uskovaisia, ateisteja ja kaikkia muitakin. Moniarvoisen yhteiskunnan tulee todellakin olla moniarvoinen eikä osoittaa erityissuojelua millekään ryhmälle.

Kritiikki on oikeutettua kun se pohjautuu asiallisiin asioihin. Ihmisryhmää vastaan hyökkääminen ja sen olemassaolon oikeuden kyseenalaistaminen on kuitenkin raukkamaista, etenkin jos se tehdään pelkästään ennakkoluulojen tai henkilökohtaisen kaunan tähden. Moniarvoisessa yhteiskunnassa mielestäni vähemmistöt nimenomaan tarvitsevat erityistä suojelua. Miksi homoja tulisi saada vihata? Miksi vaikka uskovaisia tulisi saada vihata? Miksi lapsia tulisi saada vihata? Kansanryhmää vastaan kiihoittamisesta on onneksi säädetty lakeja.

Moniarvoisessakin yhteiskunnassa vähemmistöt jäävät helposti enemmistön jalkoihin ja myös vähemmistöihin kuuluvien tarpeet siinä samalla, jos niistä ei pidetä huolta. Moniarvoisuus saattaakin kilpistyä juuri siihen. Vähemmistöjen tarpeita voi ajatella erityistarpeina, sillä monet perustarpeet vaativat erityistä huomioonottamista. Käytännössä ne tarpeet eivät kuitenkaan sisällöltään poikkea valtaväestön tarpeista. Liian helposti kumminkin unohdetaan, että perustarpeiden täyttämyminen on myös vähemmistöjen oikeus.

Jos mä olen homo ja elän elämääni homona, ni silloin on kyse nimenomaan MUN valinnoista MUN elämässä. Jos joku toinen on homofobinen ja inhoaa homoja, niin on kyse HÄNEN sekaantumisestaan MINUN elämääni. Kenelläkään ei todellakaan ole sellaista oikeutta minkään mielipidevapauden nojalla. Etkö sä näe mitään outoa ajattelussa, että homot eivät saisi markkinoida omaa ajatteluaan, mutta homofobit kyllä saisivat markkinoida omaansa?
Smo oli ihan oikeassa, kun sanoi, että mun olisi pitänyt lukea se koko ketju. Mä luulin, että vastustit omien mielipiteiden tyrkyttämistä väkisin, mutta sen sijaan vastustitkin ainoastaan homomyönteisyyttä. Vihaamiseen on oikeus, puolustautumiseen ei..
Musta kokonaisten ihmisryhmien vihaamien jonkin yhden ominaisuuden perusteella on täysin perusteetonta ja typerää. Asioita ja ilmiöitä voi arvostella ja puhua niistä, mutta henkilökohtaisuuksiin meneminen ja yksilöiden leimaaminen huonoiksi ihmisinä ei kuulu aikuiseen ajatteluun.
Mä olen edelleenkin ennenkaikkea ihminen, sen jälkeen kundi ja vasta sitten homo.

Smo sanoi, että kritiikki on oikeutettua pohjautuessaan asiallisiin asioihin.. Jos olen ihan rehellinen, niin en ole vielä koskaan kuullut sellaista homovastaista keskustelua, joka olisi asiallista, faktapohjalla ja lähemmän tarkastelun kestävää. Kritiikki perustuu lähes poikkeuksetta harhauskomuksille.

Täällähän on käyty mielenkiintoinen keskustelu sillä välin, kun olen ollut vieraitteni kanssa kaupungilla.

Väkivaltaa on monenlaista. Yksi vaikeimpia on symbolinen väkivalta, jonka näkeminen on vaikeaa, mutta jonka seuraukset ovat ehkä mittavimmat kaikista väkivallan ulottuvuuksista.
Homouden tasa-arvopyrkimysten kuten rekisteröidyn parisuhteen edustaman symbolin - sormuksen, kuvan, tatuoinnin - pakottaminen esimerkiksi pahaan valoon ei ole käytännön tasolla mikään yhdentekevä asia. Kyseessä on kuitenkin yhteinen jaettavaksi tahdottu elämä. Yhdetekevä ei ole myöskään Suomen puolustusvoimien kunnioitus (nykyisin häpeäminen? - siksi piilottaminen) näitä kohtaan. Rekisteröitymisestä (homoudesta puhumattakaan) on koko elämän alueelle ulottuvia vaikutuksia. Mikäli esimerkiksi rekisteröityminen pyritään ajatuksellisesti yhdistämään - sanotaan vaikka - likaan, niin kyseinen arvottaminen näkyy käytännön suhtautumisessa ja teoissa. Homon passiivinen suhtautuminen tällaiseen loukkaukseen on surullista.
Häpeämättömästi homo

Hemingway, luin uudestaan noita eilisiä kirjoituksia ja silmään osui vielä yksi asia, jota en kirjoituksessasi täysin (yhtään) ymmärrä. Sanoit, ettei kenellekään olisi mitään hyötyä, jos marssisit armeijaan vaatimaan maiharien ja maastopukujen poistamista, omia tupia, ym. Ei olisikaan. Mitä vastaavaa homot muka ovat vaatineet?
Homojen ainut vaatimus on saada elää omaa elämäänsä samoin oikeuksin, jotka heteroilla on aina ollut, ilman, että kukaan toista suuntautumista edustava kuvittelee omaavansa oikeuden pilkata heidän tunne- ja yksityiselämäänsä. Siinä kaikki.
Mä luulen, että heteron on vaikea hahmottaa, miten moniin pieniin ilkeisiin asioihin homona elävä joutuu tahtomattaan törmäämään ja miten turhauttavalta ja epäreilulta se ajanmyötä alkaa tuntua, kun eriarvoisuuteen ei ole mitään oikeita syitä. On ainoastaan asenneongelmia.

"Homojen ainut vaatimus on saada elää omaa elämäänsä samoin oikeuksin, jotka heteroilla on aina ollut"

Heteroilla ei ole yhtenäisiä oikeuksia. On monenlaisia heteroita ja heteroryhmiä, joiden oikeudet vaihtelevat. Ei kaikki heterous tai ihmisyys yleensä ole samalla tavalla arvotettua. Mitä tarkoitat sillä, että homojen pitäisi saada samat oikeudet kuin heteroilla on? Millä tavoin heillä ei ole samoja oikeuksia?

"Mä luulen, että heteron on vaikea hahmottaa, miten moniin pieniin ilkeisiin asioihin homona elävä joutuu tahtomattaan törmäämään ja miten turhauttavalta ja epäreilulta se ajanmyötä alkaa tuntua, kun eriarvoisuuteen ei ole mitään oikeita syitä. On ainoastaan asenneongelmia."

Samoja asenneongelmia kohtaavat monet heterot. En edelleenkään ymmärrä tarvettanne tehdä homoudesta monoliitti, jota kaikkien heteroiden olisi kumarrettava. Eikö riitä, että ihmiset kohtaavat toisensa ihmisinä - kunnioittaen ja ymmärrykseen pyrkien?

Asenteita ei voi vaatimalla muuttaa. Se on paljon syvempi prosessi.

Hemingway kirjoitti: "Samoja asenneongelmia kohtaavat monet heterot. En edelleenkään ymmärrä tarvettanne tehdä homoudesta monoliitti, jota kaikkien heteroiden olisi kumarrettava. Eikö riitä, että ihmiset kohtaavat toisensa ihmisinä - kunnioittaen ja ymmärrykseen pyrkien?"

En ole ikinä kuullut heterosta, joka olisi kohdannut esim. armeijassa asenneongelmia palvelustovereidensa taholta sen vuoksi, että hän sattuu olemaan hetero. Hemingway, voinet valistaa meitä siitä, millaisia nämä "monien heteroiden" kohtaamat asenneongelmat voivat käytännössä olla.

Kuka on vaatinut, milloin, miten ja missä kaikkien heteroiden kumartavan homous-monoliittia?
Mitä tässä keskustelussa on vaadittu, on minun ymmärrykseni mukaan nimenomaan sitä toinen toisensa kunnioittavaa kohtaamista ihmisinä riippumatta kunkin yksilön perimmäsestä seksuaalisesta suuntautumisesta.

Hyvä Hemingway;

Niin kauan, kun kun joudun katsomaan miten teinipojat tituleeraavat vähemmän arvostettua ikätoveriaan "Hei vitun homo, painu vittuun" tai joku sanoo minulle, että "parempi on kun et mainitse homouttasi, se on kaikille paljon helpompaa" katson oikeudekseni markkinoida, agressiivisestikin tasa-arvoisia oikeuksia olla mitä on.

Sinun kirjoituksissasi paistaa juuri niin vahvasti se, että "olkaa homot vaan ihan hissukseen ja omissa oloissanne, saatte maksaa veronne ja suorittaa asepalveluksenkin, mutta olkaa niin kilttejä ja pysykää muuten poissa näkyvistä - meille heteroille se on sitten niin paljon helpompaa".

Ei, ja todellakaan ei - juuri tällaisten asenteiden vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että pojista tykkäävät pojat ja miehistä tykkäävät miehet elävät avoimesti parisuhteissaan julkisesti ja esillä - vaikka sitten provosoivasti.

Olen äärimmäisen kateellinen kaikille heille, jotka tähän pystyvät - itse alistun aina heterojyrän alla ja pidän mölyni mahassani ja kitisen maailman epäoikeudenmukaisuutta tällaisilla foorumeilla. Ehkä sille on syynsä - yksi "Hemingway" kun voi pilata tunnelman kuukausiksi, vuosiksi ja viedä niin opiskelu- kuin työmahdollisuudet ja johtaa todella ikävään pelkoon paljastua.

Hemingway, onko oikeus vihata ihmistä homouden vuoksi susta kunnioittavaa ja ymmärrykseen pyrkivää?
Musta se ei ole.

Ei tarvi kumartaa. Mutta mäkään en kumarra.

Jos joku hetero tuntee olonsa vaivautuneeksi mun elämäni takia, ni musta se on hänen ongelmansa. En todellakaan ala elää valheessa kenenkään mielipiteen vuoksi.

"Hemingway, voinet valistaa meitä siitä, millaisia nämä "monien heteroiden" kohtaamat asenneongelmat voivat käytännössä olla."

Minä olin runopoika ja kova itkeskelemään. Kaikki eivät sitä sulattaneet, minkä vuoksi peittelin piirteitäni, kunnes tulin jengin kanssa tutummaksi. Kokonaisvaltaisemman tutustumisen jälkeen asia ei enää näyttänyt herättävän edes kiinnostusta.

Ala- ja yläasteiden pihalta voi mennä poimimaan esimerkkejä syrjinnästä. Pahimmat koulukiusaustapaukset johtavat itsemurhiin. Syrjittynä saattaa olla joku homokin, mutta suurin osa tapauksista on sellaisia, joissa hetero kiusaa heteroa. Syrjinnän perusteeksi riittää omituinen puheääni, puhevika, vaatetus, nörttiys ja monenlaiset muut täysin epäolennaiset seikat.

"Mitä tässä keskustelussa on vaadittu, on minun ymmärrykseni mukaan nimenomaan sitä toinen toisensa kunnioittavaa kohtaamista ihmisinä riippumatta kunkin yksilön perimmäsestä seksuaalisesta suuntautumisesta."

Minusta vain kovasti vaikuttaa siltä, että te ette halua kohdata ihmisiä ihmisinä vaan haluatte kohdata ihmisiä homoina. Minä sen sijaan en kohtaa ihmisiä heterona vaan ihmisenä. Tuon ajattelusi taustalla näyttää olevan yhtenäiskulttuurinen malli. Sellainen ajattelu, jonka varjolla valkoiset ovat tuhonneet intiaanikulttuurit tai joiden varjolla USA hosuu sotilaallisesti milloin missäkin.

Usko pois, että aluksi joukon mukana menevät ja myöhemmin homoudestaan kertovat homot otetaan pääpiirteissään ihan yhtä hyvin vastaan kuin kuka tahansa muukin. Ei ihmisen arvostus ja kunnioitus homoudesta ole kiinni niin kuin täällä jo joku vakipalveluksessa ollut todistikin.

"Sinun kirjoituksissasi paistaa juuri niin vahvasti se, että "olkaa homot vaan ihan hissukseen ja omissa oloissanne"

No, en minä kyllä ole sitä mieltä. Tuo on ihan oma oletuksesi. En vain näe järkevänä sellaista toimintaa, jossa fundamentalistihelluntailaiset kantavat mielenosoituksellisesti arkkuja homoja rienatakseen. Minusta kärjistämisellä ja kovaäänisellä vaatimisella ei saavuteta mitään. Ymmärrys syntyy ihan muuta tietä.

"Hemingway, onko oikeus vihata ihmistä homouden vuoksi susta kunnioittavaa ja ymmärrykseen pyrkivää?"

Ei, mutta moniarvoisessa yhteiskunnassa sen on oltava mahdollista.

Homojen oikeuksien puolustaminen ei ole mitään koulukiusatuilta pois.. Tämä on homosivusto, siksi täällä puhutaan homouteen liittyvistä asioista, ei se tietenkään tarkoita sitä, että keskustelijoiden mielestä muut asiat maailmassa eivät olisi yhtä tärkeitä. Yhtä hassua olisi mennä eläinsuojeluyhdistyksen sivustolle tai koulukiusattujen foorumiin ihmettelemään, miksi he puhuvat siellä juuri niistä asioista, eivätkä homoista mitään..
Minullakin omat kokemukset ihmisten suhtautumisesta on tosi positiivisia kautta linjan.. Sillä ei kyllä ole mitään tekemistä sen kanssa kertooko heti vai vasta myöhemmin. Kaapin ovet saa avata jokainen omalla tyylillään.
Hemingway, ei kai vain ole niin, että vaadit muita peittelemään ominaisuuksiaan, koska jouduit itsekin tekemään samaa lapsena? Olen pahoillani, että jouduit.. Eikö se olis kuitenkin ollut paljon oikeudenmukaisempaa silloinkin, että säkin olisit saanut olla alusta asti ihan vain oma itsesi..? Siihen mekin pyritään. :)

Hemingway kirjoitti: "Minä olin runopoika ja kova itkeskelemään. Kaikki eivät sitä sulattaneet, minkä vuoksi peittelin piirteitäni, kunnes tulin jengin kanssa tutummaksi."

"Syrjittynä saattaa olla joku homokin, mutta suurin osa tapauksista on sellaisia, joissa hetero kiusaa heteroa. Syrjinnän perusteeksi riittää omituinen puheääni, puhevika, vaatetus, nörttiys ja monenlaiset muut täysin epäolennaiset seikat."

Ihan ajatusleikkinä: jos olisitkin homo, luuletko, että kiusaamisesi olisi ollut a) vähäisempää b) yhtä voimakasta c) runsaampaa kuin se todellisuudessa oli? Huudeltiinko perääsi koulun pihalla tai koulumatkalla: "Vitun hetero!" Jouduitko kiusatuksi heteroutesi vuoksi? Luuletko, että joku voi joutua kiusaajien silmätikuksi ihan vain sen takia, että joku toinen on saanut päähänsä hänen olevan homo? Pidätkö homoutta enemmän vai vähemmän epäolennaisena seikkana kuin vaatetusta, puhetapaa, nörttiyttä?

Jotenkin tuntuu siltä, että sinulta puuttuu suhteellisuudentajua vertaillessasi heteroutta ja homoutta keskenään. Puheviasta voi päästä koulutuksella ja harjoittelulla aika hyvin eroon, nörttiyttään voi tasapainottaa ryhtymällä aktiivisesti harrastamaan myös jotain muuta, omituinen vaatetus on myös pitkälle valintakysymys. Ja runoista pitäminen sekä herkkä luonteenlaatu jäävät, kuten totesit, taka-alalle, kun muutkin luonteenpiirteet tulevat muille tutuiksi.

Mutta homous ei katoa minnekään, se on ja pysyy samalla tavalla kuin heterouskin. Erona on vain se, että jostain kumman syystä siitä on tehty yleispätevä haukkumasana, syrjinnän ja kiusaamisen peruste an sich. Ei tarvita mitään omituisuutta, kun homoutta pidetään jo tarpeeksi omituisena - kuten itse olet useaan otteeseen rivien välissäkin todennut. Voin taata sinulle, että 99,99 prosenttia tänne kirjoittavista ei haluaisi olla päivittäisessä kanssakäymisessä ulkomaailman kanssa mitään muuta kuin oma itsensä tarvitsematta kiinnittää vähäisintäkään huomiota seksuaaliseen suuntautumiseensa. Ympäristö valitettavasti vain ei sitä salli. Se voidaan nähdä päivittäin koko yhteiskunnassa koulun pihalta armeijan kasarmeihin ja roskalehtien lööppeihin asti.

Ei minun tietääkseni kukaan peittele heterouttaan ja tuskin kenellekään tulisi mieleenkään sellaista vaatia. Miksi homoudesta pitäisi sitten vaieta, ja onko avoimuus mielestäsi yksipuolista oikeuksien vaatimista ja muiden oikeuksien polkemista?

"Public eye
08.08.2006, 10:45

Ei minun tietääkseni kukaan peittele heterouttaan ja tuskin kenellekään tulisi mieleenkään sellaista vaatia."

Minulle on tullut mieleen.
Matti Vanhanen on myös sanonut ennen vaaleja, ettei meidän maassa ole tapana kurkistella ihmisten makuukammareihin, mutta vaalien jälkeen hän on kyllä esitellyt.

Minun ylväs ideani oli se, että tulisin ulos kaapista sitten kun minulla olisi tasapainoinen, onnellinen ja kestävä samansukupuolinen parisuhde. Eiväthän tämän ikäiset heterotkaan ylpeile lyhyillä suhteilla muuten kuin Seiskassa. Mutta toisinpa kävi kun ihmisten oli pakko tietää ja minä jäin kiinni red-handed ja nainen lakanoitten välissä..

Mä jatkan vielä Hemingwaylle, koska mulla on syvä usko siihen, että ajatuksesi ja tarkoituksesi ovat hyviä, mutta että et ehkä ole ajatellut/hahmottanut täysin sitä, mitä homous on :), koska vertaat suuntautumisesta kertomisen kanssa samanarvoisiksi asioita, jotka eivät ole verrannollisia. Kuten homous verrattuna homofobiaan.
Äkkiä ajatellen voi kuulostaa siltä, että mikäli homoilla on oikeus vaatia oikeuksiaan ja puhua asioistaan julkisesti ym. tulisi myös vastapuolella, homouden vastustajilla, olla tämä sama oikeus. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä homous ja homofobia eivät ole toistensa vastapuolia, eivätkä siten suoraan verrattavissa toisiinsa.
Homouden kääntöpuoli on heterous. Ne ovat täysin saman ilmiön eri muotoja, joilla mun oikeuskäsitykseni mukaan tulisi olla yhteneväiset oikeudet, lait sekä sosiaaliset ns. kirjoittamattomat lait. Tällä hetkellähän näin ei ole. Kirjoitin jo tuolla aikaisemmin siitä, etteivät homot voi vielä automaattisesti olettaa homoutta aiemmin kohtaamattomien henkilöiden olevan automaattisesti alkuasenteeltaan hyväksyviä, koska yhteiskuntakaan ei sitä ole. Tasa-arvo on kuitenkin asia, jota kohti pyritään. "Anteeksiantamattomalta" tuntuu kuitenkin se, että lain edessä heteroilla on etulyöntioikeus. Ihmisten jaotteleminen eri ryhmiin suuntautumisen perusteella on paitsi keinotekoista ja turhaa, myös epäreilua, varsinkin, kun ryhmään kuulumisen perusteella määritellään ihmisille erilainen arvo.
Homofobia taas on homoudesta käännyttämistä, puuttumista ihmisen persoonaan, tunteisiin ja oikeuteen elää. Se on tietyn suuntautumisen omaavien ihmisten yli- ja yksinvallan korostamista muiden ihmisten kustannuksella. Homofobian kääntöpuoli olisi heterofobia, joka korostaisi homoutta ainoana oikeana elämäntapana ja jossa pyrittäisiin rajaamaan heterojen oikeudet omaan elämäänsä mahdollisimman vähäisiksi. Heterofobialla ja homofobialla tulisi olla yhtenäiset oikeudet mielipidevapauden nojalla. Itse suhtauden käännyttämiseen suuntaan tai toiseen hyvin negatiivisesti. Onneksi meillä on lait kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Omassa mielessään kenellä tahansa on oikeus ajatella mitä haluaa, mutta mielipiteidensä tyrkyttäminen ihmisille, jotka haluaisivat vain elää rauhassa, on väärin.

Nimimerkki Hemingway on viesteissään maininnut "moniarvoisen yhteiskunnan" useita kertoja. Olen tulkinnut, että hänen "moniarvoisessa yhteiskunnassaan" esimerkiksi toisen ihmisen tai ihmisryhmän vihaaminen ja myös vihan julkinen esilletuominen olisi hyväksyttävä asia. Eikä näitä vihapuheita (ja pahimmillaan tekoja) saisi "moniarvoisessa yhteiskunnassa" suitsia.

Olen ymmärtävinäni Hemingwayn logiikkaa, johon kaiketi moinen ajatus perustuu: Että ihmisryhmää koskevien ennakkoluulojen (ja vihan ilmausten) pitäisi saada "moniarvoisen yhteiskunnan" nimissä kukoistaa kunnes henkilökohtaisten kontaktien kautta (ja ns. luottamuksellisten ihmissuhteiden syntymisen kautta) yksilö voi omaa tahtiaan vakuuttua siitä, että tiettyyn ihmisryhmään kuuluvat ovat ihan ok tyyppejä? Olenko ymmärtänyt oikein?

"Moniarvoisen yhteiskunnan" rajoja?

Minua kiinnostaisi tietää, mihin Hemingwayn "moniarvoisessa yhteiskunnassa" vedetään raja. Kuinka pitkälle saa mennä? Mitä ei sielläkään saisi tehdä?

Jos eettisistä syistä johtuen vihaa vaikkapa turkistarhausta, onko oikeutettua häiritä tarhan toimintaa vaikkapa liimailla lappuja tarhan portille tai jopa tuhota tarhan omistajan omaisuutta? Onko oikeus mennä kirkkoon kesken jumalanpalvelukseen huutelemaan törkeyksiä, jos vihaa uskontoa? Onko oikeus mennä huutelemaan hautajaisiin hävyttömyyksiä vainajasta, jos ei tästä ole pitänyt? Onko oikeus sanoa päin naamaa tummaihoiselle, ettei pidä tummaihoisista? Onko "moniarvoisessa yhteiskunnassa" henkinen väkivalta sallittua? Entä fyysinen?

Kärjistämistä vai tavallista elämää

Toinen asia, mikä pistää mietityttämään, on Hemingwayn jatkuva keskustelun hämmentäminen siten, että tämä liittää kahta täysin eri asiaa yhteen aina kulloisenkin tarpeen mukaan - ja saa kieltämättä keskustelun käymään. "Homouden aggressiivinen markkinoiminen", "ideologian tuputtaminen" ja "kärjistäminen ja kovaääninen vaatiminen" on se, mitä tämä ei näe järkeväksi, ottaapa vielä esimerkiksi helluntailaisten homoja rienaavan mielenosoituksen arkkuineen. Silti keskustelussa muut puhuvat lähinnä oikeudesta olla peittelemättä oma itsensä. Tähän viittaa myös keskustelun otsikko "Oikeus olla peittelemättä homouttaan armeijassa".

Hemingway: Mitä oikeasti tarkoitat "homouden aggressiivisella markkinoinnilla"? Millaista se on? Onko "homouden aggressiivista markkinointia" esim. se, että (homo)mies vaikkapa päätettyään puhelun vastaa kysyttäessä puhuneensa miehensä kanssa? Pitäisikö valehdella muille puhuneensa vaimonsa kanssa, vai kierrellen etsiä sukupuolineutraali ilmaus? Entä pitäisikö vaikkapa kihlasormus pitää piilossa, valehdella kysyttäessä sen olevan heterosuhteesta vai miten? Vastaavia asioita tulee normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä yllättävän paljon eteen.

Hyvä kirjoitus, smo.

Tässä on nähdäkseni jälleen kyseessä se sama vanha dilemma: pitääkö demokraattisessa ja ns. moniarvoisessa yhteiskunnassa antaa sellaistenkin järjestöjen ja ideologioiden toimia vapaasti, jotka pyrkivät lakkauttamaan demokratian ja ns. moniarvoisuuden? Olisiko esim. sananvapauden nimissä sallittava natsimielisen, vihaa lietsovan propagandan levittäminen julkisuudessa?

Mitä jos enemmistö haluaa totalitaarisen valtion ja diktaattorin sen johtoon sanelemaan selkeästi miten ihmisten tulisi elää (television keskusteluohjelmassa näin kerran kuinka huivin päähänsä kietaissut suomalaistyttö kehui, että oli kääntynyt muslimiksi, koska Islam saneli elämisen säännöt niin paljon selkeämmin ja autoritaarisemmin kuin moderni luterilaisuus)? Onko demokratia silloin ajanut asiansa vai pettänyt sen?

"Tässä on nähdäkseni jälleen kyseessä se sama vanha dilemma: pitääkö demokraattisessa ja ns. moniarvoisessa yhteiskunnassa antaa sellaistenkin järjestöjen ja ideologioiden toimia vapaasti, jotka pyrkivät lakkauttamaan demokratian ja ns. moniarvoisuuden?"

Ei niiden vapaasti pidä antaa toimia, vaan lain puitteissa, mutta mielipiteen vapaus pitää turvata. Mielipiteen vapauteen kuuluu myös se, että yksilö tai ryhmä saa lain sallimissa rajoissa yrittää ajaa eteenpäin totalitaarista järjestelmää, joka kieltää esimerkiksi naisten vapaan liikkumisen kaduilla. Jos se saa riittävästi kannatusta, niin se kirjataan lakiin.

Minusta käsitettä moniarvoisuus käytetään usein sikäli kummallisesti, että etukäteen päätetään, mitä moniarvoisuuteen kuuluu. Ei se ole minusta moniarvoisuutta.

Minusta smo esitti tuolla sen perimmäisen kysymyksen: miksi homoja pitäisi saada vihata? Niinpä! Miksi yleensä pitäisi sallia viha ketään ihmisryhmää kohtaan silloin, kun se perustuu siihen, että tämä ryhmä on ERILAINEN kuin oma maailmankatsomus siitä millainen on oikea tapa elää. Viha on melko totaalinen ja yksiulotteinen tunne ja se synnyttää myös ne yhteisöt ja ryhmät, jotka pyrkii rajoittamaan aina jonkun oikeutta olla olemassa.

Jollain tavalla mä voin ymmärtää sen, että joku vihaa vaikkapa sitä osapuolta, joka on tahallaan aiheuttanut jonkun helvetillisen katastrofin tälle ihmiselle. Siinä puhuu sellaiset voimat, sellaiset traumat, että ihminen ei kykene ajattelemaan kovin objektiivisesti. Mutta millaiset traumat homoista, uskovaisista, eri rotuisista voi olla vaikka jollain nuorella, silminnähden terveellä ja hyvinvoivalla, koko ikänsä Suomessa turvassa asuneella miehellä, joka kuitenkin julistaa suureen ääneen kurjaa loppuelämää em. ryhmille?

Mä luulen, että siinä homovastaisuudessa mitä itekin välillä kohtaa, on kyse suurimmaks osaksi pienimunaisten tyyppien tarpeesta löytää aina joku, jota vähän tuuppia ja tuntea itsensä vähän helvetin isoksi ja kovaksi. Se ei tee siitä yhtään vaarattomampaa tai ees hymyilyttävämpää. Mut se sieltä löytyy. Kun juttelee jonkun kansallissosialismi.com-tyypin kanssa niin tajuaa aika äkkiä, et sillä on tasan yksi ulottuvuus: MINÄ. Se minä on valkoinen, hyvinvoiva, herran kukkarossa elellyt mies, jolla on pientä ongelmaa itsetunnon kanssa. Kaikki mitä on sen pikku ringin ulkopuolella, on halveksittavaa: naiset, ei-valkoiset ihmiset, sairaat, homot, uskovaiset.. Listassa löytyy ja se vähän vaihtelee tyypistä toiseen mutta samat puheet kaikilla. Kysyn siis, mikä oikeus sillä MINÄllä on vihata ja halveksia muita omien mielipiteidensä pohjalta? Mikä mittari se on tälle elämälle? Yhtä hyvin se mittari voi olla ihan jossain muualla ja aivan toisenlainen.

Mun faija sanoi aina, että kaikkea ei tarvitse hyväksyä mutta pitää silti tajuta, että minun ajatukseni ei ole mikään maailman absoluuttinen keskipiste. Raja kulkee siinä, että tahallaan ei saa aiheuttaa vahinkoa muille eikä itselleen. Sen ulkopuolella ihmiset eläköön niinkuin itse parhaaksi tuntevat. Mä luulen, et noissa ajatuksissa on pieni totuuden siemen.

"Minusta smo esitti tuolla sen perimmäisen kysymyksen: miksi homoja pitäisi saada vihata?"

Yhteiskunta ei voi alkaa rajoittaa tunteita tai asenteita. Se voi puuttua ainoastaan niiden ilmaisemiseen. Kenen tahansa vihaaminen on sallittua niin kauan kuin ei riko lakia.

Hemingway: Tässä kierretään aika tavalla kehää. Todellakin kyse siitä, että yhteiskunta ei voi rajoittaa tunteita tai asenteita. Edelleen siitä on kyse, että se voi puuttua tunteiden tai asenteiden ilmaisemiseen. Ja ketä tahansa voi vihata. Mutta miten sen vihan ilmaisemisen laita sitten?

"Mutta miten sen vihan ilmaisemisen laita sitten?"

Niin kuin totesin, vihaa saa ilmaista lain sallimissa rajoissa. Esimerkiksi homoseksuaalisuutta tai pervoutta tai esiaviollista seksiä tai feminismiä vastaan voi kirjoittaa perustellun yleisönosastokirjoituksen, mutta tunneilmaisun pitää olla hallittua ja jollain tavoin perusteltua.

Hemingway: Mutta entä jos tunneilmaisu ei ole hallittua eikä perusteltua? Miten vihaa voi ilmaista perustellusti? Vihaa mitä kohtaan? Millä vihaa voi perustella?

Hemingway sanoi:
"Mielipiteen vapauteen kuuluu myös se, että yksilö tai ryhmä saa lain sallimissa rajoissa yrittää ajaa eteenpäin totalitaarista järjestelmää, joka kieltää esimerkiksi naisten vapaan liikkumisen kaduilla. Jos se saa riittävästi kannatusta, niin se kirjataan lakiin."



Niin. Tässä tullaan sitten seuraavaan harhakäsitykseen, eli että jos jokin asia on enemmistön ajama tai lakiin kirjattu niin se olisi sitten myös automaattisesti eettisesti oikein ja moraalisesti hyvä. Näinhän ei tietenkään ole. Monet lait monissa eri maissa ovat aivan selvästi ihmisoikeuksia loukkaavia ja eettisesti väärin (esim. USA:n etelävaltioiden ns. "sodomialait"), mutta ovatpa silti päässeet lakikirjojen kansien väliin. Samalla tavalla moni eettisesti kyseenalainen toimintamuoto ei kuitenkaan joissain maissa ja kulttuureissa ole juridisesti tuomittavaa (esim. alaikäisen kanssa naimisiin meneminen tai lasten ympärileikkaaminen). Enemmistön mielipide tai traditio eivät selvästikään voi olla ainoita johtotähtiä yhteisöllisessä päätöksenteossamme. Jos ovat niin päädymme hyvin nopeasti arveluttaviin johtopäätöksiin.

Onhan tästä aiheesta olemassa osuva sanontakin: "Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, paskan on oltava hyvää."

Hemingway kirjoitti:
"Minusta käsitettä moniarvoisuus käytetään usein sikäli kummallisesti, että etukäteen päätetään, mitä moniarvoisuuteen kuuluu. Ei se ole minusta moniarvoisuutta."


Eihän se moniarvoisuuden käsite pidä sisällään oikeastaan muuta kuin sen, että eletään ja annetaan toistenkin elää. Jotenkin tällaiseen filosofiaan ei oikein istu sellaisten "arvojen" suvaitseminen/hyväksyminen, joiden mukaan jonkin ihmisryhmän oikeuksia pitäisi rajoittaa tai ko. ihmiset pitäisi tuhota, varsinkin kun perusteena tällaisten "arvojen" kannattajillla tuppaa olemaan vain heidän henkilökohtaiset, irrationaaliset ennakkoluulot ja virhekäsitykset ko. ihmisryhmästä.

"Niin. Tässä tullaan sitten seuraavaan harhakäsitykseen, eli että jos jokin asia on enemmistön ajama tai lakiin kirjattu niin se olisi sitten myös automaattisesti eettisesti oikein ja moraalisesti hyvä."

Miten muuten hyvyyttä mitataan _käytännössä_ kuin enemmistön mielipiteellä? Jos nyt vaikka ajatellaan länsimaista maailmaa, niin tämähän on aivan perverssi. Omaisuus ja hyvinvointi on jakautunut maailmassa äärimmäisen epätasaisesti ja me haalimme ja vaadimme itsellemme koko ajan lisää sen sijaan että laskisimme rankasti elintasoamme ja antaisimme omastamme muille ja ottaisimme itsellemme vähemmän. Kuinka monta nälkään kuolevaa lasta saataisiin pelastettua yhden tehohoitovuorokauden hinnalla? Monta.

Käytännössä hyväksi on kuitenkin äänestetty kilpailu- ja materiayhteiskunta, jossa pinnallisuutta tuottavan mielikuvateollisuuden merkitys on suuri. Voimme analysoida teoriassa järjestelmämme perverssiä ja kaksinaismoralistista perustaa, mutta käytännön oikean ja väärän ratkaisee enemmistö. Jos vaaleissa joku ehdokas ehdottaa, että luovutaan tehohoidoista ja kalliista sydän- ja syöpähoidoista ja laitetaan sama raha kehitysmaiden perusterveydenhuoltoon, niin kannatus jää olemattomaksi.

"Eihän se moniarvoisuuden käsite pidä sisällään oikeastaan muuta kuin sen, että eletään ja annetaan toistenkin elää."

Jos kiellät uskovalta homojen arvostelun, niin annatko hänen elää niin kuin hän elää vai pyritkö muokkaamaan hänen arvojärjestelmäänsä? Kenellä on valta päättää, mikä on "oikean elämisen" sallimista?

"Kenen tahansa vihaaminen on sallittua niin kauan kuin ei riko lakia."

Kenenkään vihaaminen ei ole sallittua! Asioista ja teemoista ei tarvitse pitää, mutta ihmisen pitäisi kyetä käyttäytyä riittävän ammatillisesti henkilöitä kohtaan jotka ko asiaa tai teemaa edustaa. Ei homoudesta tarvitse tykätä, eikä sitä tarvitse ymmärtää, mutta se antipatia pitäisi kytkeä pois arkisesta elämästä ja kohdata ihminen ihmisenä, tasa-arvoisena yhteiskunnan yksilönä.

Tämä keskustelu tuntuu jatkuvasti luisuvan pois varsinaisesta aiheesta hyvin abstraktille tasolle. En osaa ratkaista sitä, kuinka monelta länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa elintasosairauksiin sairastuneelta on poistetava mahdollisuus tehohoitoon elämän pidentämiseksi muutamalla päivällä/kuukaudella/vuodella, jotta voitaisiin pelastaa kehitysmaissa suuria määriä lapsia, joilla saattaa olla edessään yli 80 vuoden antoisa elämä ja joista joku saattaisi vielä kehittyä tiede- tai kulttuurimaailman mullistavaksi neroksi.

Mutta sen tiedän, että jonkin ihmisryhmän päähän potkiminen heidän persoonallisten ominaisuuksiensa ja valtavirtaan nähden erilaisuutensa vuoksi ei ole "arvostelua" eikä "kritiikkiä", vaan irrationaalista syrjintää, joka on kenen tahansa helppo maalaisjärjellä todeta ihmisyyden vastaiseksi ja turhaksi.

Hemingway kirjoitti:
"Jos kiellät uskovalta homojen arvostelun, niin annatko hänen elää niin kuin hän elää vai pyritkö muokkaamaan hänen arvojärjestelmäänsä?"


Asiallinen kritiikki on aina paikallaan. Harvoin olen kuitenkaan törmännyt asiallisiin kommentteihin näiltä ns. uskovilta, koskien homoseksuaalisuutta. Voit myös miettiä, että kumpikohan - homo vai homoja vihaava uskova - lopulta pyrkii vaikuttamaan kumman elämään ja rajoittamaan tämän oikeuksia ja mahdollisuuksia onnelliseen ja tasapainoiseen elämään?

Hemingway: Ovatko mielestäsi yksittäisen ihmisen maailmankatsomus, arvomaailma tai arvojärjestelmä sellaisia asioita, joilla oikeutetaan kokonaisten ihmisryhmien (tai yksittäistenkin ihmisten) olemassaolon oikeutuksen tuomitseminen?

Arvojärjestelmillä ja uskonnolla on perusteltu rotusortoa, orjuutta ja vastaavia asioita maailman sivu. Olisiko mielestäsi uskontoon perustuen oikeutettua esittää, että valkoihoinen ja tummaihoinen eivät voisi avioitua keskenään - tai olla vaikkapa samassa linja-autossa tai käyttää samaa käymälää? Mielestäni sellainen on rotusortoa tai -vihaa. Homouden ja heterouden ero on verrattavissa tumma- ja vaaleaihoisen ihmisryhmän väliseen eroon. Tosin homoutta ei voi nähdä naamasta. Se tulee kuitenkin esiin vaikkapa seurustelussa, parisuhteessa ja vastaavassa. Se on hyvin merkittävä osa elämää.

Ja katsot yhä, että homon oikeus olla peittelemättä homouttaan on saman luokan asia kuin jonkun ihmisen maailmankatsomus?

"Hemingway: Ovatko mielestäsi yksittäisen ihmisen maailmankatsomus, arvomaailma tai arvojärjestelmä sellaisia asioita, joilla oikeutetaan kokonaisten ihmisryhmien (tai yksittäistenkin ihmisten) olemassaolon oikeutuksen tuomitseminen?"

Kyllä - niin kauan kuin noudatetaan lakia. En ymmärrä, mitä muuta voitaisiin käyttää mittarina?

Hemingway, lue tuo mun viesti numero 31 läpi ihan ajatuksella. Homous ja homofobia EIVÄT ole toisiinsa verrannollisia asioita. Jos puolustat ihmisen oikeutta homofobiaan, sinun tulisi myös puolustaa oikeutta heterofobiaan ja siihen, että myös homoilla olisi oikeus pakkosyöttää omaa elämäntapaansa ainoana oikeana. Kuitenkin puolustat vain kolikon toista puolta, se on asenteellista.
Mä en ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää. Homofobia on edelleen puuttumista MUIDEN elämään. Homouden puolustaminen on edelleen OMAN elämän elämistä. Tottakai on iso ero siinä, puolustetaanko jonkun ihmisen vääriin käsityksiin pohjautuvaa mielipidettä, joka todella on pelkkä mielipide vai puolustetaanko jonkun ihmisen oikeutta olla oma itsensä. Käytännössähän hänellä ei ole edes mahdollisuutta olla muuta.
Etkö kykene erottamaan toisistaan ihmisarvoa ja mielipidettä?
Toisten ihmisten elämään puuttuminen on väärin. Oman elämän eläminen on oikein. Yksinkertaista ja helppoa.

..ja vielä selvyyden vuoksi: mä en itse kannata edelleenkään sen paremmin homo- kuin heterovastaisenkaan propagandan hyväksymistä.. Kannatan homojen oikeutta elää homoina, heterojen heteroina, uskovien uskovina. Uskovilla on oikeus omaan elämäänsä, yhdenkään homovastaisen uskovan ei tarvi kääntyä homoksi. Heillä ei myöskään ole oikeutta käännyttää minua heteroksi. Se on toisten asioihin puuttumista.. ja tämä tässä on rautalangasta vääntämistä.. huh huh..!

Moniarvoisessa yhteisössä ei ole vain oikeuksia ja vapauksia, vaan myös velvollisuuksia ja vastuuta niinkuin missä tahansa ihmisten yhteisössä, joka perustuu ihmisten keskenään sopimiin asioihin. Lait ovat näiden sopimusten ilmentymiä. On kuitenkin hyvä huomata, että mikään yhteisö ei toimi pelkkien lakien voimasta. Mikäli ei ole halua, tahtoa ja ymmärrystä yhteisöllisyyden merkityksestä asioiden hyvästä hoitumisesta, ei mikään maailman laki tule kunnioitetuksi. Yhteisöllisyyteen kuuluu sen ymmärtäminen, että meitä on monia; monia erilaisia. Välimme on jotenkin järjestettävä - keskinäisessä kunnioituksessa, ellemme halua täydellistä kaaosta, kaikkien sotaa kaikkia vastaan ja pelkkää raakuutta.
Homojen osalta on tuotava esille homouden olemassaolo ja tämän olemassaolon mahdollistaminen kaikissa sen tarvitsemissa hyvissä muodoissa. Tällaisia hyviä muotoja ovat ainakin ne muodot, joissa toisenlaisilta ihmisiltä ei viedä mitään pois. Ennen lakeja on siis homoilla informaatio- ja "kasvatus"-tehtävä. Se, ottaako kukaan vastaan informaatiota ja perustaa arvonsa moniarvoiselle yhteiskunnalle (aidosti sellaiselle!), jää sitten jokaisen ihmisen päätettäväksi. Yhteisössä on kuitenkin hyvä elää, jos se toimii hyvin ja ylläpitää rauhaa jokaisen jäsenensä osalta. Yhteisön kannalta on hyvä, että homot ja lesbot ovat tyytyväisiä eikä tyytymättömiä.
Jos velvollisuus ja vastuu kunnioittaa jokaisen monien arvojen valintaa jää pois, niin silloin on luovuttu valitusta ja kannatetusta peruslähtökohdasta. Jos moniarvoisen yhteiskunnan molempia keskeisiä periaatteita - oikeuksia ja velvollisuuksia - ei kunnioiteta on siirrytty toiselle "keskustelun" (usein lähinnä sen puutteen) alueelle.

Kuten on helposti käsitettävissä (ainakin t o i v o n niin!) ovat edellä kuvaamani seikat hyvin yhdistettävissä Suomen puolustusvoimiin, erääseen (ala-)yhteisöön.

Mä olen samaa mieltä kuin Martin.. Äärimmilleen vietynä moniarvoisuus johtaa arvojen puutteeseen, yhteiskuntaan, jossa mikään ei ole enää suojelemisen arvoista, pyhää tai kaunista. Äärimmilleen vietynä mikä tahansa aate on huono.

"Hemingway, lue tuo mun viesti numero 31 läpi ihan ajatuksella. Homous ja homofobia EIVÄT ole toisiinsa verrannollisia asioita. Jos puolustat ihmisen oikeutta homofobiaan, sinun tulisi myös puolustaa oikeutta heterofobiaan"

Niin minä puolustankin. Ihmiset saavat kaikessa rauhassa vihata minun seksuaalista suuntautumistani (mitä muuten pidän _vähemmän_ hyväksyttynä kuin homoutta) tai musiikkimakuani tai pukeutumistani tai ääntäni tai olemustani tai arvojani, kunhan he vain noudattavat lakia.

Sitäpaitsi rääväsuinen ja jyrkästi tuomitseva ihminen saattaa kuitenkin olla paljon suvaitsevampi ja valmiiimpi muuttamaan omia asenteitaan kuin kunnoittamista ja inhimillisyyttä huokaileva hienostorouva. Monet ns. suvaitsevat ihmiset eivät edes suostu kohtaamaan asioita, joita he eivät suvaitse. He juoksevat niitä pakoon.

"Mä olen samaa mieltä kuin Martin.. Äärimmilleen vietynä moniarvoisuus johtaa arvojen puutteeseen, yhteiskuntaan, jossa mikään ei ole enää suojelemisen arvoista, pyhää tai kaunista. Äärimmilleen vietynä mikä tahansa aate on huono."

Ongelmaksi muodostuu oikeiden arvojen määrittäminen, koska kukaan ei niitä tiedä. Jos vaikka Suomen lakiin kirjattaisiin sellainen vaatimus, että kaikkia ihmisiä on kohdeltava tasa-arvoisesti, niin silloin meidän pitäisi luopua elintasostamme ja tehohoidoista sun muista, että voisimme auttaa köyhempiä. Melkein kaikki ihmiset pitävät kaksinaismoralistista nykyjärjestelmää parempana, koska he tietävät hyötyvänsä siitä myös itse.

Tasa-arvoisuutta ei oikeastaan kukaan tahdo.

Tasa-arvo ei suinkaan ole mahdollisuuksien asettamista toisiaan vastaan (se ei ole myöskään esimerkiksi tasapäistämistä, joka voi olla suurin vääryys monia kohtaan) vaan yhtäläisiä mahdollisuuksia. Siinä olet varmaan oikeassa, että täydellisesti yhtäläisiä mahdollisuuksia ei ole. Kyse on suurimmasta mahdollisesta pyrkimyksestä.
Tässä oli kyse tasa-arvosta. Oikea tai väärä arvo. OIKEISTA arvoista ja niiden määrittelystä voimme aloittaa ihan oman ketjun.

Jos me kerran ollaan kaikesta samaa mieltä, niin älä ihmeessä sitten väitä vastaan. :)
Tuolla aiemmissa teksteissäsi oli kyllä hyvin selkeästi sanottu, että homoudesta ei pitäisi puhua samoin kuin heteroudesta.. Siitähän ihmiset on koko äläkän nostaneet "sua vastaan". Nyt kuitenkin sanot, että oikeus puhua on yhtäläinen.. Vai onko mielipiteesi muuttuneet keskustelun myötä?
Sellainen lainkohta olisi oikeasti tosi oikeudenmukainen. Kyllä mäkin tunnustan olevani liian laiska ja liian itsekäs tehdäkseni asialle mitään. Onhan se toisaalta myös inhimillistä pyrkiä suojelemaan ennenkaikkea itsensä ja läheisimmät ihmisensä ennen vieraita.
Senkin olen tiedostanut, ettei yhtenäistä moraalia oikeasti ole, tai hyvää ja pahaa, on vain erilaisia näkemyksiä asioista. Näkemykset vaihtelevat kulttuurin mukaan. Periaatteessahan ihmiset luovat oman kulttuurinsa, mutta toisaalta myös jo olemassa oleva kulttuuri muokkaa meitä.
Musta hyvä nyrkkisääntö moniarvoisuuteen on tuo jota oon jo toistanut täällä kyllästymiseen asti, että ihmisellä on vapaus olla oma itsensä niin kauan kun se ei satuta muita. Mun homouteni ei voi satuttaa yhtään homofobista uskovaa, heillä on yhä oikeutensa päättää omasta elämästään. Jos jonkun toisen ihmisen elämänvalinnat tuottaa jollekin suurta tuskaa tai satuttavat häntä, se ei mun mielestäni ole ihan tervettä. Kyllä jokaiselle sen oman elämän tulisi olla tärkein, eikä naapurien, sukulaisten ym. elämät ja niihin puuttuminen. Sisällä kannettu viha ja katkeruus syövät myös ihmistä itseään.
Ei pidä väheksyä sitä, että homofobisten ihmisten mielipiteet ovat tuhonneet monen homon elämän. Yhä valtaosa homoista pelkää elää omana itsenään. Hemingwayn ystäväpiirissä voidaan olla fobiattomia, samoin mun, mutta homoja syntyy myös kiihkouskovaisiin ja äärioikeistolaisiin perheisiin ihan samassa suhteessa kuin muunkinlaisiin. Heidänkin elämänsä tulee turvata.

Miksi heterous olisi vähemmän hyväksyttävää kuin homous????

Homoseksuaalisuus tai heteroseksuaalisuus eivät ole mielipiteitä, ne eivät ole maailmankatsomuksia, ne eivät ole valintoja. Se on osa ihmistä samalla tavoin kuin kätisyys, silmien väri, hiusten väri, ihonväri, pituus, ruumiin perusrakenne ja niin edelleen. Ihminen voi tarvittaessa oppia toimimaan kätisyydestään poikkeavalla tavalla. Silmien väriä voi muutella kontaktilinsseillä, hiuksia voi värjätä, ihonväriä on jo vaikeampi muuttaa (mutta kai sekin lääketieteen keinoin on mahdollista), itsensä voi saada näyttämään pidemmältä vaikkapa kenkien piilokoroilla ja ruumiinrakennettakin voi koettaa muuttaa jonkin verran kirurgin veitsellä.

Ihminen voi koettaa kätkeä seksuaalisen suuntautumisensa tai käyttäytyä vastoin sitä, mutta onko oikein vaatia ihmiseltä sellaista? Onko oikeutettua vaatia ihmistä kieltämään osa minuudesta ja osa elämästä? Onko oikeutettua vaatia kieltämään vaikka oma parisuhde?

Käytännössä pakollinen asepalvelus on yhä asia, joka käytännössä jokaisen terveen suomalaismiehen pitää suorittaa. Tämän vuoksi homolla pitää olla oikeus olla peittelemättä homouttaan armeijassa. Ja puolustusvoimien on tehtävä työtä tämän asian edistämiseksi. Ja lainsäätäjän on otettava asiaan kantaa, jos asia ei muuten suju.

PS. Hemingway on muuten tässä ketjussa oikeasti hypännyt yli aika monta omissa viesteissäni esittämääni enemmän tai vähemmän hankalaa kysymystä, ja palannut tähän "moniarvoinen yhteiskunta" -teemaan, kuin se olisi jokin sellainen asia, jolla voisi perustella jopa ihmisoikeusrikkomuksia. Jos selkeisiin kysymyksiini olisin saanut selkeitä ja tyydyttäviä vastauksia, niin kenties olisin ehkä kyennyt paremmin ymmärtämään ja hyväksy1mään Hemingwayn näkökulmaakin.

EDIT: Pari kirjoitusvirhettä piti vielä nyhtää pois...

Niin...valitettavasti on tosiaan olemassa maailmankatsomuksia, jotka jakavat ihmisiä olemuksen perusteella jyrkästikin toisistaan arvostuksessa eroaviin ryhmiin.
Se, mitä itse vielä ihmettelen, on se, miksi homojen tulisi luopua omista ylellisiksi mainostetuista oikeuksistaan jotta esimerkiksi transseksuaalien olematonta asemaa voidaan auttaa. Tarkoitan lähinnä logiikkaa.

Esitän taas yhden mielipiteen tähän keskusteluun. Kun täällä nyt yksi taho niin peräänkuuluttaa oikeutta vihata, syrjiä, inhota ja Herra tietää mitä muuta tahansa kunhan ei riko lakia. No, anskattoo, kun minä homona peräänkuulutan oikeuttani olla mitä olen ilman, että saan kuulla siitä jatkuvasti ala-arvoista kitinää herkältä heterolta niin mitä tapahtui minun oikeuksilleni sitten vihata, syrjiä, inhota ja Herra tietää mitä tahansa muuta rikkomatta lakia.

Jostain syystä palaan ajatuksissani aina alkuasetelmiin ja Hemingwayn sanoihin, että kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä, eli siis puhua suunsa tyhjäksi kenestä tahansa ilman mitään suodatusta tai ajatusta siitä, että se voisi loukata toista syvästikkin (huom, lakia rikkomatta!) Hemingwayn mukaan tämä on moniarvoisen yhteiskunnan perimmäinen tasa-arvo.

Oletankin, että Hemingwayn kotona asioista puhutaan oikeilla nimillä, peittelemättä tai kaunistellen. Kun Hemingwayn kotona vaimo (oletettavasti sellainen kai on) polttaa epähuomiossa kalapuikot pohjaan toteaa Hemingway siihen suvereenisti, "vittu ämmä, että poltit sitten saatana sapuskan pohjaan - tätä voi syödä puliukotkaan". Tällainen kommunikointi on Hemingwayn perheessä täysin tavallista, sillä siinä tuodaan moniarvoisessa perheyhteiskunnanssa omat mielipiteet toisesta ihmisestä esiin ilman kaunisteluja, kuitenkaan lakeja rikkomatta!

Jään miettimään, miltä tuntuu vaimosta, joka täysin vahingossa teki erheen ja vähän käräytti puikot - sai kuulla kunniansa, mutta kun lakia ei rikottu ei se sitten haitannutkaan. Viis veisaten toisen tunteista, minäkuvasta. Eikö vaimolla ole mitään oikeutta saada palaute tai mielipide hieman pehmeämminkin?

Tässä palaan sitten takaisin homo-asetelmaan. Eikö homolla ole oikeus kuulla mielipiteitä itsestään huomattavasti pehmeäsävyisemmin kuin mitä nykyään kuulee, ei hän oikeastaan voi sille mitään, että geeniperimässä ne "kalapuikot" vähän kärähti ja nyt ollaan tilanteessa, missä koitetaan sopeutua yhteiskuntaan. Ymmärrettävää on, että kaikki eivät pidä kärähtäneistä kalapuikoista, mutta jotkut vain osaavat esittää niiden olevan ihan hyviä, jotkut jopa kertovat tuntevansa muitakin kärähtäneitä kalapuikkoja ja jotkut kertovat ihan aikuisten oikeasti rakastavansa niitä! On myös olemassa ihmisiä, joiden mielestä kalapuikoilla on täysi oikeus kärähtää ja jotkut taas ovat tukemassa kärähtämistä ihan 'kaksin käsin'.

Moniarvoisen yhteiskunnan peruspilareita on yksilön kunnioittaminen - sen jälkeen tulee sananvapaus.

Syy homouden peittelypyyntöön armeijassa lienee todellisuudessa henkilökunnan laiskuus tai puuttuvat resurssit. On helpompi sysätä hankalat asiat syrjään kuin tehdä työtä niiden eteen, erityisesti jos asia ei tunnu itselle läheiseltä.

Homouden vastustaminen pohjautuu ajatuksena yleensä harhaluuloihin ja väärinkäsityksiin. Paras tapa muuttaa maailmaa on murtaa väärät käsitykset. Paras tapa murtaa käsityksiä on kertoa asioista asiallisesti ja toista tämän tietämättömyydestä huolimatta leimaamatta.
On ymmärrettävää, että fobia saa ihmiset vetäytymään kuoreensa ja puolustuskannalle, silloin vastapuolikin vetäytyy kuoreensa, eikä kumpikaan todella kuuntele, mitä sanottavaa toisella on. Hyvä ilmapiiri edesauttaa oppimista. Harva ihminen on pohjimmiltaan ilkeä. Kaikkien oman suuntautumisensa kanssa tuskailleiden homojen pitäisi ymmärtää, miten syvässä opitut asenteet istuvat myös heteroissa, kun ne monissa meissäkin istuvat/ovat istuneet. Tietämättömyys ei tee kenestäkään huonoa ihmistä.

Smo, ymmärrän ongelmasi. On tuskastuttavaa yrittää puhua suoraan ihmisen kanssa, joka ei tunnu reagoivan. Jankuttaminen tällaisella palstalla on vähän noloa, vaikka sellaiseenkin tulee sorruttua.. Toisaalta Hemingwaylle tuli tekstiä niin monelta ihmiseltä yhtäaikaa, että vastaaminen jokaiseen kysymykseen voi olla hankalaakin..

"Tuolla aiemmissa teksteissäsi oli kyllä hyvin selkeästi sanottu, että homoudesta ei pitäisi puhua samoin kuin heteroudesta."

Selitin, että ongelmia on turha kerjätä. Kärjistettynä siis niin, että fundamentalistiuskovan ei kannata mennä SETAn tilaisuuteen julistamaan helvettiä, eikä homon kannata mennä fundamentalistiseurakuntaan vaatimaan suvaitsevuutta. Laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Kun kaikki kuuntelevat kaikkia ja sopeutuvat mahdollisuuksien mukaan, niin lopputulos on sopuisin ja kaikille helpoin.

En siis ymmärrä, miksi homon pitäisi mennä armeijaan ennen kaikkea homona, kun hän voin mennä sinne ihmisenä. Ei sinne tarvitse mennä liehuttaen lippua, jossa lukee, että MINÄ OLEN HOMO JA MINULLA ON OIKEUS SIIHEN, vaan sinne voi astella ihan tavan miehenä tai naisena ja tuoda asioita esiin vähemmän provosoiden.

"että ihmisellä on vapaus olla oma itsensä niin kauan kun se ei satuta muita."

Miksi sinulla olisi tuon periaatteen nojalla oikeus olla homo? Se satuttaa monia ihmisiä pahasti. Jotkut lempeät saarnaajat hylkäävät homolapsensa, koska eivät kestä homouden synnin taakkaa. Ja jos vanhemmat hylkäävät sen tähden lapsensa, niin asia on todella satuttava. Selityksesi ei tätä selittänyt.

"Miksi heterous olisi vähemmän hyväksyttävää kuin homous?"

Minäkin olen käynyt SETAlla, enkä suinkaan heterouteni tähden.

"Syy homouden peittelypyyntöön armeijassa lienee todellisuudessa henkilökunnan laiskuus tai puuttuvat resurssit."

Armeijassa joukko pitää pyrkiä muokkaamaan mahdollisimman samanlaiseksi. Esimerkiksi erityisruokavaliot ovat ongelma. Joukon hallinta perustuu siihen, että joukko sopeutuu annettuihin normeihin. Yksilöllisesti suuria joukkoja ei voi johtaa.

"Oletankin, että Hemingwayn kotona asioista puhutaan oikeilla nimillä, peittelemättä tai kaunistellen."

Miksi oletat, että minä olen räyhääjä? Olen suvaitseva ja konfliktitilanteissa vetäytyvä mies. Annan ihmisten olla sellaisia kuin he ovat ja jos tilanne kiristyy, lähden siitä kokonaan pois. En myöskään kunnioita lainkaan suuriäänisiä vaatijoita ja meuhkaajia.

Mutta sananvapaus tulee siitä huolimatta sallia. Homous ei olisi koskaan noussut nykyiseen asemaansa ilman sananvapautta. Kaikille muillekin ryhmille pitää antaa sama mahdollisuus. Muutoksen prosessi on pidettävä käynnissä. Jos sen pysäyttää, valta keskittyy liiaksi.

Homous olisi pysynyt rikoksena, jos niitä vaatijoita ja meuhkaajia ei olisi ollut (ensin muualla ja myöhemmin meilläkin). Homouden puolustaminen oli pitkään asia, joka oli vaikeaa. Homon leiman saaminen esti etenemisen uralla, ja homoudesta kiinni jäänyt voitiin pistää vankilaan. Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun "homoseksuaalisuuteen kehoittaminen" oli Suomessa rikollista. Siinäkin asiassa päästiin eteenpäin vaatimalla tasa-arvoa ja oikeutta.

"Homous olisi pysynyt rikoksena, jos niitä vaatijoita ja meuhkaajia ei olisi ollut (ensin muualla ja myöhemmin meilläkin)."

Miksi muille ei pitäisi antaa samaa meuhkaamisen oikeutta? Miten perustelet sen, että homot ovat saaneet ajaa omaa asiaansa, mutta muut (esimerkiksi fundamentalistiuskovat) eivät saisi tehdä samaa? Missä on tasa-arvo? Eikö uskovien asia ole heille itselleen aivan yhtä tärkeä kuin seksuaalisen identiteetin ilmaisemisen oikeus on homoille?

Laki viime kädessä määrittelee sen, mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta ilmaisunvapautta ei tule kieltää sillä perusteella, että oma asema on vaarassa. Saman tien voitaisiin alistaa työläiset tehtaisiin euron tuntipalkalla.

Homous ei satuta oikeasti ketään. Toki niin voi kuvitella - järkyttävin seurauksin. Tässäkin on siis syytä pitää meteliä homoudesta.

Onko armeija verrattavissa fundamentalistiseurakuntaan? Armeija ei ole mikään homouteen kielteisesti suhtautuvien ihmisten kokoontumispaikka, jonne homo menee eritavoin ajattelevana tunkeilijana. Seurakuntalaiset edustavat tiettyä aatetta. Ihmiset eivät kokoonnu armeijaan homouteen liittyvien ajatusmallien vuoksi. Musta armeijaa voisi laitoksena verrata osuvammin vaikka koululaitoksiin, joissa myös on yhteen niputettuina joukko samanikäisiä, erilaisia arvoja edustavia ihmisiä. Mä olen koulussa oma itseni. Aion olla sitä myös armeijassa. En mä aio muuttaa arvomaailmaani ja opetella valehtelemaan aktiivisesti armeijan takia. Heterous ei ole kumartamisen arvoista, vaikka heteroja olisikin enemmän. Sellainen lopputulos ei myöskään olisi kaikille helpoin. Se olisi mulle ihan äärimmäisen raastavaa. Ei sosiaalista ja avointa luonnetta muuteta noin vain yhdessä yössä valehteluun taipuvaksi ja sulkeutuneeksi.
En mä ole menossa minnekään ennenkaikkea homona. Toistan tämän jo kolmannen kerran, olen ensin ihminen, sitten kundi ja vasta sen jälkeen homo. Kuitenkin, kun ihmiset esittäytyvät toisilleen ja kertovat kuka kukin on, musta on luonnollista kertoa koulun ja harrastusten lisäksi kotielämästä, että mulla on siellä mies ja koira. Ja se siitä sitten. Multa joku kysyi joskus miehestä kerrottuani, että mitä mä nyt haluaisin hänen sanovan.. Vastasin, että sano "jaa", ja kerro itsestäsi.

Satuttamisasian mä perustelin kyllä jo. Jos Porilaista Markoa tai Jyväskyläläistä Sirpaa satuttaa syvästi se, että mä elän Helsingissä yhdessä mieheni kanssa sen sijaan, ettäme oltais naapurukset, on musta heidän elämässään jotain aika pahasti vialla. Jokaisella on oikeus siihen omaan elämään, ja sitä omaa elämää sitten tulis elää myös, eikä toisten. Sen lisäksi, että mä olen homo, mä myös törkeästi ja häpeilemättä pelaan korttia kavereiden kanssa silloin tällöin ja katson televisiota ja vielä puhun kummastakin asiasta ihan julkisesti, vaikka joidenkin uskovien mielestä sekä pelikortit että televisio ovat saatanasta. Mä olen myös tanssija. Pitäiskö mun tanssia tästälähin vain komerossa, ettei kukaan uskova siitä loukkaannu? Elätkö säkin omaa elämääsi niin? Entä kun Tarja Halonen sanoi lehdessä, että kaikkien homojen pitäisi elää avoimesti, pitäiskö mun totella presidenttiä vai jotain seurakuntaa?
Musta helpointa on se, että kukin ihan oikeasti keskittyy vain siihen omaan olemiseensa, eikä muiden. Mun homouteni tai televisioni ei polje kenenkään oikeuksia. Ne uskovat, joihin viitasin, saavat ihan vapaasti elää heteroina mun puolesta ja televisiotta, pelikorteitta ja tanssitta.. Eikö niin?

Fundiksien missio homokysymyksen suhteen on ollut rajoittaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvien tasa-arvoista oikeutta elää elämäänsä omana itsenään. Perusteena rajoituksille käytetään mm. tulkintoja eräistä Raamatun kohdista (vaikka koko kirjassa ei mainita sanaa "homous" tai "seksuaalivähemmistöt" kertaakaan).

Mikäli henkilökohtaista uskonnon harjoittamisen vapautta ruvettaisiin rajoittamaan, olisin sitä vastaan ehdottomasti. Usko on yksityisasia, ja oman uskonnon harjoittamisen tasa-arvoinen oikeus kuuluu jokaiselle. Uskoi sitten yhteen Jumalaan, moniin jumaliin, johonkin kosmiseen voimaan, Äiti Luontoon tai on uskomatta mihinkään. Joihinkin uskontoihin tai uskomuksiin kuuluvia piirteitä (kuten elävän eläimen uhraamista eläimelle tuskallisella tavalla) en voi hyväksyä. Entä pitäisikö fundamentalistiuskovaisuuden oikeuttaa myös uskonnon levittämisen nimissä käytävät sodat?

Mielestäni ihmisen oikeus eheään elämään käy ohi sananvapauden.

Niin kutsuttu "homoliike" on pyrkinyt saavuttamaan edustamalleen kansanryhmälle tasa-arvoisen aseman valtaväestöön verrattuna. Perusteena tasa-arvolle käytetään mm. ihmisoikeuksien tasa-arvoista toteutumista kaikille ihmisille. Merkillepantavaa on myös se, etteivät tasa-arvoiset oikeudet toteutuessaan ole keneltäkään muulta pois, eikä nykytietämyksen valossa seksuaalivähemmistöjen tasa-arvosta ole haittaa. (Vaikka toisinaan mm. eräät uskonnolliset tahot niin pyrkivät väittämään.)

Hemppari sanoi: "Homous ei olisi koskaan noussut nykyiseen asemaansa ilman sananvapautta. Kaikille muillekin ryhmille pitää antaa sama mahdollisuus."


Täsmennätkö, mitä muita ryhmiä tässä tarkoitat, heteroita, uskovia vai mitäkuta? Mikä muu ryhmä tarvitsee sananvapautta päästäkseen tasavertaiseksi yhteiskunnan jäseneksi? Uusnatsit, KKK ...

En nyt keksi itse sitten millään toista sellaista ihmisryhmää, joka joutuisi taistelemaan perusoikeuksiensa puolesta samalla tavalla ja samassa laajuudessa kuin homot. Syynä keksimättömyyteeni saattaa toki olla nämä aamuyön uniset tunnit.

Mikä ero on homoudesta meuhkaamisella ja uskonnosta meuhkaamisella? Se, että uskonnosta meuhkatessa yritetään ihmisiä käännyttää uskoviksi (puututaan toisten asioihin), homoudesta meuhkatessa ei ketään käännytetä mihinkään, vaan täysin päinvastoin, puolustetaan oikeutta saada elää rauhassa ja samanarvoisina.

Marco, et kai oleta, että kun homojen tasa-arvoasia on korjattu, on Suomi täydellinen maa, vailla poljettuja ihmisiä ja kaikkinainen yhteiskunnallinen keskustelu voidaan lopettaa? Musta selkeä raja on siinä, että tasa-arvoista kohtelua saa ja pitääkin vaatia, mutta muiden ihmisten oikeuksien rajoittamisen vaatiminen on senkaltaista itsensä ylentämistä, ettei se täytä asiallisen keskustelun tunnusmerkkejä.
Mun mielestäni on vähän kiero ajatus, että ketään syrjittäisiin tasa-arvon nimissä.. :D Se ei vain ole mahdollinen yhtälö.
Ihmisten välillä tulisi vallita tasa-arvo riippumatta sellaisista ominaisuuksista, joihin ihminen itse ei voi vaikuttaa, esim. sukupuoli, suuntautuminen, ikä, rotu ja etninen tausta, ulkonäkö, sairaudet, vammaisuus ym.
Mielipidevapauden piiriin voi laskea kaiken sen, mikä ei häiritse em. tasa-arvon toteutumista.
Tunteisiin (myös viha) on jokaisella oikeus omassa mielessään. Vihan tunteiden kohdistaminen käytännössä syyttömiin ihmisiin on väärin, tapahtui se sitten suorassa kahdenkeskeisessä kontaktissa tai median välityksellä.

Pidetään tämäkin keskustelu asiallisena ja jätetään henkilökohtaisuudet pois. Hemingway puolustaa moniarvoisen yhteiskunnan ajatusta nykyisten lakien sallimissa puitteissa. Se ei ole mikään syy olettaa hänen käyttävän henkistä väkivaltaa parisuhteessa. Etsitään esimerkit omasta elämästä tai tehdään niistä kuvitteellisia, mutta ei sentään aleta syytellä.. Eikö niin?

"Homous ei satuta oikeasti ketään."

Kyllä se satuttaa. Sinä et vain suostu myöntämään sitä.

Hemingway,

minkä takia homovihaajilla on mielestäsi oikeus satuttaa homoja loukkaavilla mielipiteillään ja herjaavilla kommenteillaan, mutta homoilla ei ole oikeutta "satuttaa" homovihaajia olemassaolollaan ja arkisella elämisellään?

"Onko armeija verrattavissa fundamentalistiseurakuntaan?"

Ei. Siksi kirjoitinkin, että "kärjistetysti"... Ja edelleenkään en ymmärrä, miksi hankaluuksia pitäisi hankkia ehdoin tahdoin.

Jos kuvitellaan kaksi homoa, joista toinen tulee armeijaan oikeuksiaan julistaen ja toinen joukkoon sopeutuen, niin muutaman kuukauden kuluttua julistajaan suhtaudutaan nuivasti, kun omana itsenään tullut hyväksytään sellaisena kuin hän on, vaikka hänen homoutensa onkin selvinnyt. Ihmisten välinen luottamus, avoimuus ja hyväksyntä ei synny vaatimalla, vaan se pitää rakentaa. Tutustuminen vie aikansa.

"minkä takia homovihaajilla on mielestäsi oikeus satuttaa homoja loukkaavilla mielipiteillään ja herjaavilla kommenteillaan, mutta homoilla ei ole oikeutta "satuttaa" homovihaajia olemassaolollaan ja arkisella elämisellään?"

Saa heitä satuttaa niin kauan kuin noudattaa lakia. Kaikin mokomin. En vain ymmärrä, miksi pitäisi ehdoin tahdoin kerjätä ongelmia. En ymmärrä meuhkaamista missään mielessä, en kenenkään tekemänä.

Hemingway: Voisitko oikeasti selittää, miten mielestäsi homous satuttaa? Ketä se satuttaa? Entä millä tasolla se satuttaa?

"Mikä ero on homoudesta meuhkaamisella ja uskonnosta meuhkaamisella? Se, että uskonnosta meuhkatessa yritetään ihmisiä käännyttää uskoviksi (puututaan toisten asioihin), homoudesta meuhkatessa ei ketään käännytetä mihinkään, vaan täysin päinvastoin, puolustetaan oikeutta saada elää rauhassa ja samanarvoisina."

Tuo ei ole mikään peruste. Jos uskontoon kuuluu homojen vaientaminen, niin uskonnolla on oikeus ajaa tätä näkemystä eteenpäin demokraattisessa maassa niin kauan kuin se noudattaa lakia. Ei voida ajatella niin, että on olemassa oikea ja väärä, vaan pitää hyväksyä, että oikea ja väärä neuvotellaan eri aikoina ja eri paikoissa koko ajan uudestaan.

"Hemingway: Voisitko oikeasti selittää, miten mielestäsi homous satuttaa? Ketä se satuttaa? Entä millä tasolla se satuttaa?"

En minä tiedä, miksi se joitakuita satuttaa. Minä en sitä pelkää eikä se minua satuta. Joillekin se on kuitenkin niin kova paikka, ettei edes omaa lasta haluta enää asian paljastumisen jälkeen nähdä. Uskovaisten kohdalla se varmaan uhkaa heidän uskonsa pyhyyttä. Ateisteista en tiedä.

Siihen "julistajaankin" saatetaan suhtautua parhaimmillaan myös myönteisesti - jännittävänä ja mielenkiintoisena persoonana. Tietysti yksittäiset vihamieliset henkilöt saattavat ottaa silmätikukseen tällaisen henkilön ja tehdä kaikkensa pakottaakseen tämän "ruotuun". Riittävän hyvällä itsetunnolla varustettu "julistaja" pystyy pistämään kampoihin. Tässä tietysti sosiaaliset pelit astuvat kuvaan mukaan; kumpi "puoli" saa muut puolelleen, julistaja vai vihamielinen/vihamieliset.

Kyse ei nyt kuitenkaan - edelleenkään - ole julistamisesta, vaikka Hemingwaylle se tuntuu olevan kysymys #1. Kyse ei ole siitä, että joku menisi armeijaan julistaen, vaan ainoastaan omana itsenään. Kyse on oikeudesta olla erikseen peittelemättä homouttaan. Miksi sivuutat tämän ja tartut vain "julistamiseen", Hemingway?

Mitä tulee siihen, että jonkun ihmisen homous "satuttaisi" jotakuta ulkopuolista tai homouden näkeminen "satuttaisi", niin kyse lienee suurimmaksi osaksi siitä, että joutuu kyseenalaistamaan omaa maailmakuvaa ja kohdata asioita, joita ei ymmärrä. Lapsen "paljastuessa" homoksi vanhemmat saattavat kokea syyllisyyttä siitä, että olisivat aiheuttanee lapsensa homouden, ja kokea sen satuttavaksi. Satuttavalta voi tuntua myös ajatus siitä, että "mitä muutkin ajattelevat". Lapsen torjuminen tämän jälkeen "saastaisena" on lähinnä taikauskoa. Usein kyse on tietämättömyydestä; kuvitelma siitä, että homous olisi valinnaista, ja että lapsi olisi valinnut niin loukatakseen vanhempiaan.

Jos joku maailmankatsomuksensa vuoksi ei voi hyväksyä homoja (ja siksi "sattuu"), niin kyse ei ole homon ongelmasta. Miten jonkun _toisen_ homous voisi uhata _oman_ uskon pyhyyttä? Mikä logiikka siinä on?

Jos oman lapsen homous satuttaa jotakuta niin paljon, että lapsen olemassaolokin halutaan kieltää ja hänet suljetaan ulos omasta maailmasta, ratkaisua on turha etsiä homojen lukitsemisesta entistä tiukemmin kaappeihinsa. Ei se homolapsien määrä siitä minnekään vähene, ja samanlaisia tai vielä pahempia perhedraamoja on edelleen odotettavissa.

Jos sen sijaan homo voi olla aivan rauhassa ja avoimesti, ilman mitää julistuksia sen paremmin kuin salailujakaan, oma itsensä esimerkiksi armeijassa, muu kuin heteroseksuaalisuus tulee vähitellen aivan arkiseksi asiaksi, eikä lapsen homous ole sen kummempi asia kuin olisi vaikkapa tämän osoittautuminen musikaalisesti lahjakkaaksi tai eteväksi runoilijaksi.

Mun homouteni ei loukkaa kenenkään toisen uskon pyhyyttä yhtään sen enempää, kuin avoliitoissa elävät ihmiset, eronneet, esiaviollista seksiä harrastavat, teeveetä katsovat, musiikkia kuuntelevat tai kukaan muukaan ihminen, joka ei elä näiden pyhien oppien mukaan. Miksi juuri homous olisi sellainen synti, joka pitäisi kätkeä ja jota pitäisi hävetä, ja joka jollain tavalla erityisesti loukkaisi ihmisiä, joille se ei edes kuulu? Samaan aikaan kaikkia muita muka-loukkaavia tekoja voi tehdä ihan vapaasti? Ei homous ole mitenkään sen erityisempi asia kuin mikään muukaan, vaikka se Hemingwaylle siltä tuntuisikin. Ei ole mahdollista elää niin, että noudattaa jokaikisen uskontokunnan ja vielä eri kirkkokuntienkin oppeja, ettei vain loukkaisi ketään, koska opit ovat keskenään ristiriitaisia. Mä en myöskään ymmärrä, miksi mun pitäis elää jonkun toisten ihmisten uskonnon mukaan? Ei heidänkään tarvi noudattaa mun elämänfilosofioita.
Musta on vähän omituinen ajatus, että tiettyä uskontoa edustava saa elää omien oppiensa mukaan, mutta muiden ihmisten pitäisi noudattaa kaikkien eri uskontojen oppeja.. :O Mikä logiikka tässä piilee? Siinä tapauksessa mä olen kyllä hyvässä turvassa, koska olen uskossa ja homous ei mun uskonkäsityksen mukaan ole synti ollenkaan, vaan rakkautta ja sellaisenaan kaunista ja ihanteellista. Pitäiskö nyt kaikkien lestadiolaisten kätkeä heteroutensa, ettei se loukkaa mun uskoni pyhyyttä?
Perusteeksi ei todellakaan käy se, että eronneisiin osataan suhtautua, mutta homoihin ei, koska juuri siksi homoudesta pitää puhua, että siihen opittaisiin suhtautumaan. Muuten mikään ei koskaan muutu.
Hemingway, sä olet edelleenkin ainoa, joka puhuu armeijassa julistamisesta, kaikki muut puhuu itsenään elämisestä, joten lopeta jo jankutus, ole kiltti. Se ei johda mihinkään.

Marianna tiivisti hyvin identiteettiketjussa, mitä tästä hommasta ajattelen: "Minusta tasa-arvoisuus olisi nimenomaan homouden ja heterouden erottelun lopettamista. Että ei tuijotettaisi liikaa suuntautumiseen vaan nähtäisiin toinen ensisijaisesti ihmisenä, ainutlaatuisena persoonana."

Hemingwayn mainitsema Mariannan tiivistämä ajatus on ihanne. Niin pitäisi olla. Että homous olisi asiana sellainen, että se ei herättäisi reaktiota suuntaan eikä toiseen. Juuri sitä on ajatus "oikeudesta olla peittelemättä homouttaan armeijassa". Että olennainen asia ei olisi se, että pojalla sattuu olemaan poikaystävä kotona kaipaamassa, jonka kanssa tämä illalla juttelee puhelimessa. Ettei tarvitsisi keksiä hätävalheita tarvittaessa peittelemään asiaa. Sitä olisi tasa-arvo.

Hemingway, aivan. Me ollaan kaikki tästä ihan samaa mieltä. Siksi mä en voikaan ymmärtää, miksi jotkut ihmiset tekee niin ison numeron jonkun toisen parisuhteesta, kun sillä ei oikeasti ole yhtään mitään merkitystä, että minkälaiset sukupuolielimet sillä toisen kumppanilla nyt sattuikaan olemaan.

Kesäpojalle:

En ole syyllistynyt henkilökohtaisuuksiin menemiseen - otin täysin mahdollisen arkisen esimerkin suomalaisen lähiön elämästä ja käyttämällä tässä keskusteluketjussa paljon peräänkuulutettua oikeutta liittää mukaan elementtejä välittämättä siitä, että se voi loukata toista yhdistin kirjoitukseeni sitten Hemingwayn nimimerkin. Minulla on tähän oikeus, en riko lakejakaan.

Se onko se sitten moraalisesti tai muutenkaan kivaa/oikein, minusta ei, mutta saimpa aikaiseksi kommentin sen suhteen, että minua pyydettiin vetämään raja siihen, miten saa käyttäytyä ja miten ei. Tämä pointti tässä keskustelussa on hukkunut aikaa sitten.

Hemingwaylle:

Olen edelleen kovin hämmentynyt siitä, että sinusta on meuhkaamista homoudesta, jos sanon kahvipöytäkeskustelussa "olleeni viikonloppuna poikaystäväni mökillä uimassa". Eikö tätä rajavetoa käyttäen voisi siis sanoa, että on meuhkaamista heteroudesta jos joku sanoo olleensa "tyttöystävänsä kanssa mökillä uimassa". Heterous kun ei ole mikään lähtökohta millekään. Maailma ei pyöri heteron navan ympärillä, todellakaan. Suokupuoli-identiteetti ei ole politiikkaa, jossa enemmistöllä olisi oikeus määritellä, mitä vähemmistö saa olla tai tehdä.

Oikeus olla se mitä on ja tuoda se esiin etenkin armeijassa on perusoikeus - ei se ole meuhkaamista, jos kysyttäessä vastaa totuudenmukaisesti "ei, kun poikaystävä". Se on totuuden puhumista. Kukaan meistä ei jaksa aina valehdella ja keksiä milloin mitäkin tekosyytä ja valkoisia valheita.

"Olen edelleen kovin hämmentynyt siitä, että sinusta on meuhkaamista homoudesta, jos sanon kahvipöytäkeskustelussa "olleeni viikonloppuna poikaystäväni mökillä uimassa"."

Miksi oletat, että tuo olisi minusta meuhkaamista? Se on pelkästään pahansuopiin ajatuksiisi liittyvä oletus. Koska tahdot nähdä minut ilkeänä syrjijänä, niin näet minut ilkeänä syrjijänä. Ei tässä sen kummemmasta ole kysymys.

Jengi on tehnyt eläimen raivolla oletuksia, joita en ole teksteihin kirjoittanut. Se on poliittisen homon merkki. Samanlaisia poliittisia feministejäkin on olemassa. Syrjinnän ideasta tulee tärkeämpi kuin itse syrjinnästä ja käytännöstä. Syrjinnän idean kautta rakennetaan identiteettiä.

Tätä keskustelua on sikäli todella turhauttavaa käydä.

Hemingway sanoi: Miksi oletat, että tuo olisi minusta meuhkaamista? Se on pelkästään pahansuopiin ajatuksiisi liittyvä oletus. Koska tahdot nähdä minut ilkeänä syrjijänä, niin näet minut ilkeänä syrjijänä. Ei tässä sen kummemmasta ole kysymys.

Miksi näet, että pitäisin sinua ilkeänä syrjijänä, en ole niin sanonut. Oletko sinä sellainen? Onko tässä taustalla sitten ihan vain halu osoittaa, että "paras homo on hiljainen homo"?

Ainoa mitä sinun haluan, on että vastaat sinulle esitettyihin kysymyksiin ja perustelet vastauksesi myös. Mitä tulee sanaan "meuhkata" olet itsekkin käyttänyt sitä erilaisissa kirjoituksissasi ja/tai viitannut siihen, joten lähdin leikkiin mukaan ja samaista sanaa käyttämään.

Odotan edelleen, että perustelisit, miksi homo ei saisi puhua kahvipöydässä perhe-elämästään yhtä avoimesti ja vapautuneesti, kuin kuka tahansa muukin pöydän ääressä istuva?

Armeijassa pyritään työstämään alokkaista tiivis ryhmä - taistelujoukko jossa jokaisen taistelijan lähin turva on taistelupari ja jonka kanssa mennään metikköön niin että pusikko vaan pölisee. Tämä vaatii että sinun on luotettava kyseiseen henkilöön sataprosenttisesti. Tämä on perusedellytys joukkojen hallinnassa, luottamus siihen, että toinen tekee mitä käsketään.

Nyt sitten tulee eteen eturistiriita - oletko avoin oma itsesi, kunnioitat tupakavereitasi ja suoritat palveluksen esimerkillisesti ja myös niin, että koet saavasi siitä itsekkin jotain vai vietätkö tuon lähes vuoden valehtelemalla käytännössä kaikki elämäsi asiat tai muuntelemalla totuutta ja leikkimällä jotain mitä et ole. Minusta tässä on mennyt asiat päälaelleen - minusta se, joka kokee homon läsnäolon epämiellyttäväksi, hänellä on se ongelma ja hänen olisi sopeuduttava, muututtava tai muulla tavoin tultava asian kanssa sinuiksi, tai sitten hänen olisi poistuttava tilanteesta - ei se ole homon ongelma, jos herkkä hetero ei kestä homon läsnäoloa.

Eli siitäpä kokeilemaan vapautuspapereiden saamista syynä "homofobia".

"Odotan edelleen, että perustelisit, miksi homo ei saisi puhua kahvipöydässä perhe-elämästään yhtä avoimesti ja vapautuneesti, kuin kuka tahansa muukin pöydän ääressä istuva?"

Taas osoitat ilkeämielisyyttäsi ja haluasi mustamaalata minut. En minä ole näet tällaista vaatimusta kertaakaan esittänyt. Pointtini on koko ajan ollut, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita ja käytös kannattaa mukauttaa sen mukaiseksi. Jos haluat hämmentää ihmisiä tai loukata heitä, niin se on pelkästään sinun valintasi. Minä en sellaiseen sorru. En kerro kaikille kaikkia asioita vaan sopeudun tilanteen ehtoihin. En edes kuvittele, että minulla olisi aina oikeus "olla oma itseni". Se on narsistinen ajatus.

Marco, en mä väitäkään sun rikkoneen lakeja, vaan menneen henkilökohtaisuuksiin tekemällä syyllistäviä epäilyjä Hemingwayn elämästä, koska hän on asioista eri mieltä..
Mä ymmärsin sun teksteistä, että et itse kannata sitä, että mitä vaan saa sanoa lakien rajoissa. Siinä tapauksessa et voi perustella omia sanomisiasi sillä, että saat sanoa mitä vain lakien rajoissa.. eikö niin? Pitää elää niinkuin opettaa.. ei niinkuin vastapuoli opettaa. Eihän sellaisessa olisi mitään järkeä. :) "Vastustan lyömistä ja lyön kaikkia niitä, jotka ovat siitä eri mieltä." :D

Mä en nyt siis tarkoittanut väittää, että Marco lyö ihmisiä, vaan ilmaista, että musta perustelussa oli samankaltainen epäloogisuus kuin mun esimerkkilauseessa. :)

Hemingway, kyllä sulla on aina oikeus. Se, valitsetko kulloinkin vallitsevassa tilanteessa helpomman tien olla hiljaa asiasta, joka ei tunnu taistelun arvoiselta, vai käytkö taisteluun oikeutesi puolesta on sitten ihan toinen juttu.
Ei aina tarvi taistella, jos ei halua. Siihen on kuitenkin oikeus. Kyllä homollakin on oikeus olla kaapissa jos hän haluaa, kaikki ihmiset eivät ole taistelijoita. On myös oikeus puolustaa itseään jos siltä tuntuu.
Viimekädessä kukaan homo ei valitse kaappiaan itse, se syntyy yhteiskunnan hetero-olettamuksesta. Väkivallan pelossa kaikki eivät uskalla olettamusta murtaa vaan voivat myös pitää sitä aktiivisesti yllä. Mun mielestäni se on valehtelua, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisellä on sosiaalinen oikeus valehdella oman turvallisuutensa vuoksi. Nimenomaan oikeus, ei pakko.

Kesäpoika:

Olen pitkälti ihan samoilla linjoilla kanssasi, yritin kävellä vastapuolen kengillä ja kuten nähtiin, epäonnistuin siinä surkeasti.


Hemingway:

En ilkeile, enkä mustamaalaa, haluan selkeällä kielellä kirjoitettuja mielipiteitä, perusteluja ja kannanottoja - en ympäripyöreitä takinkääntöjä sopimaan paremmin käytävän keskustelun hetkeen.

Mainitsit, että et edes kuvittele sinulla olevan oikeutta olla oma itsesi - tämä on sinun lienee sinun henkilökohtainen oikeutesi ja valintasi, hyvä niin ja jatka samalla linjalla. Minusta olisi nyt kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka oletkin tämän päätöksen itsesi kohdalla tehnyt ja elät omaa elämääsi sen suhteen, et voi vaatia, tai edes edellyttää, että me kaikki muut tekisimme samoin.

Vielä vähemmän katson, että armeijalla instituuttina on oikeutta edellyttää tätä 'alaisiltaan' siis varusmiehiltä. Kantahenkilökunta on asia erikseen, he ovat tehneet tietoisen päätöksen liityttyään puolustusvoimien palkkalistoille toimimaan määrätynlaisen kaavan mukaan, oli se sitten kirjoitettu ohjesääntöön tai ei. Korostan, että siis nykyään - ajat muuttuvat, Eskoseni.

Olen luonteeltani melkoinen jästipää, en hyväksy hetkeksikään sellaista ajatusmaailmaa jossa minun edellytetään tekevän asioita tai toimivan "koska se nyt vaan tehdään näin". Kaikelle on tarkoituksensa, kaikki tekemiset ja toimimiset täytyy pystyä perustelemaan - pelkkä "se nyt vaan on niin" ei minun maailmankatsomuksessani toimi sitten laisinkaan. Sama koskee tätä omana itsenään olemista. Lopulta minulle on aivan sama, kuka millaistakin elämää elää, en todellakaan puutu kenenkään olemiseen tai tekemiseen, ellei se selvästi vaaranna joko minun, tekijänsä tai muiden ihmisten terveyttä, tai riko niitä jo moneen kertaan mainittuja lakeja. En myöskään siedä pienintäkään loikkimista minun tontillani - tässä tapauksessa tontilla tarkoitan arkipäiväistä tai elämistä ja sitä tosiseikkaa, että elän sitä homona miehenä. Ja vihoviimeinen pisara ja punainen vaate minulle on se, että joku ulkopuolinen taho alkaa vihjailemaan millään tavalla, että minun olisi kyllä syytä pitää varsin matalaa profiilia seksuaalisuudestani, kun se voi häiritä - hellantuuteli sentään!

Sanoit myös, että "Pointtini on koko ajan ollut, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita ja käytös kannattaa mukauttaa sen mukaiseksi." - itse tulkitsen tämän että parempi alistua ja alentua.

Ihmisoikeuskysymyksissä alistumisella ei saada mitään aikaiseksi. Kun on kyse ihmisen perusoikeudesta elää pelottomassa ja turvallisessa yhteiskunnassa on äärimmäisen tärkeää, että asioista puhutaan ja ne jokapäiväistetään - tilanne ei parane koskaan, jos ainoa tapa tuoda homoutta esiin on iltapäivälehtien sontaotsikot - homous pitää arkipäiväistää sellaiselle tasolle, että se on yhtä tunteita herättävä kuin jääkaappi-pakastin yhdistelmä.

EDIT: Kikrjoitusvihreitä

Onneksi homoudesta ei tarvitse tulla lihavaa riitaa. Olisi toivottavaa huomata velvollisuus kunnioittaa lähimmäisiään.
Olet siis, Hemingway, kanssani samaa mieltä, jos kerron puhelun päätteeksi ollessani sanotaan vaikka alokkaana juuri puhuneeni poikaystäväni kanssa jonkun kysyessä asiaa, olevan ihan hyväksyttävää. Tämä ei ole tarkoitettu provokaatioksi eikä tulisi hämmentää ketään loppujen lopuksi.
Kyse ei ole vain tarpeesta olla oma itsensä, vaan toisten - siis meidän jokaisen - kunnioituksesta lähimmäisiään kohtaan.

Juhani kertoi jossakin viestissään, että hän olisi voinut vapautua asevelvollisuudesta
näyttämällä taskussaan ollutta lääkärintodistusra. Milloin tämä on ollut mahdollista?
Itselläni oli paperit kahdelta psykiatrilta ja heidän mukaansa olin "ehdottomasti sopimaton" armeijaan.5. Prikaatin (Kouvolassa) sotilaslääkäri ilmoitti minulle pilkallisesti:"Kyllä sotilaskuri teidän homoseksuaalisuutenne parantaa".

risto!

Saanko kysyä, milloin tämä on tapahtunut?

"Olet siis, Hemingway, kanssani samaa mieltä, jos kerron puhelun päätteeksi ollessani sanotaan vaikka alokkaana juuri puhuneeni poikaystäväni kanssa jonkun kysyessä asiaa, olevan ihan hyväksyttävää. Tämä ei ole tarkoitettu provokaatioksi eikä tulisi hämmentää ketään loppujen lopuksi."

Mitäs minulla sitä vastaan olisi? Tosin hämmentyä saattaisin siinä mielessä, että pistäisin asian merkille enkä ehkä haluaisi puhua siitä, mutta minä hämmennyn myös monista aivan arkisista asioista. Minulla on mielestäni myös oikeus hämmentymiseen. En mm. käytä puhelinta, koska se hämmentää minua, enkä halua hämmennyksen vuoksi olla samassa tilassa, jos joku puhuu puhelimeen. Se tuntuu kiusalliselta.

Hemingway: Puhelimeen voi vastata "haloo" tai "kuka siellä", jos ei tiedä, kuka soittaa. Tai siirtyä toiseen tilaan vastaamaan muodollisemmin. En minäkään oikeasti tykkää vastata, jos joku erittäin henkilökohtaiseksi luokiteltava puhelu näyttää olevan tulossa, ja olen keskellä ihmismassaa. Jätän vastaamatta tai (ja soitan takaisin tai) mahdollisuuksien salliessa riennän yksityiseen tilaan, jos tuntuu, etten halua asian päätyvän muiden korviin. Mutta kyllä puoliskoni normaaleihin yhteydenottoihin vastaan, jos en ole palaversissa, jossa ei puheluun vastaaminen ole lainkaan sopivaa.

Sinusta siis tuntuu kiusalliselta "väärällä hetkellä tulleiden puheluiden" hoitaminen? Se on siis Sinun ongelmasi. Et halajaisi muidenkaan vastaava puhelimeen vapaasti?

Sinulla näyttää olevan ongelma. Mutta älä rakenna siitä yhteiskunnallista ongelmaa, jolla pitäisi rakentaa kuvio, jolla pitäisi peittää homous asepalvelusta suorittavalta.

"Sinusta siis tuntuu kiusalliselta "väärällä hetkellä tulleiden puheluiden" hoitaminen?"

Ei, vaan en käytä puhelinta lainkaan. Myös sähköpostia käytän rajoitetusti.

"Se on siis Sinun ongelmasi. Et halajaisi muidenkaan vastaava puhelimeen vapaasti?"

No en kai minä sitä voi kieltää. Onhan muilla nyt hyvänen aika oikeus puhua, kunhan he vain ymmärtävät kohduutden ja sivistyksen rajat. Esimerkiksi gynekologikäynnin yksityiskohtia ei ole mielestäni kohteliasta selvittää täpötäydessä junanvaunussa. Ja toki lähden tilanteesta pois, jos pystyn sen kohteliaasti tekemään.

"jolla pitäisi peittää homous asepalvelusta suorittavalta."

Alusta asti olen kirjoittanut, että homoutta ei tarvitse peittää, vaan ainoastaan pyrkiä toimimaan viisaasti. Se ei vain näköjään mene jakeluun, koska te haluatte nähdä minut pahana.

Tämä ketju alkaa kaikkinensa vaikuttaa heterovihalta, pahantahtoiselta mustamaalaamiselta. Kai se sitten seuraavan kerran näkyy, kun kohtaan homoja - tahdon tai en. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.