Seurasin keskustelua, jossa Buttigiegin nimitystä pidetään valitettavana, koska hän ei ole politiikkansa puolesta oikeanlainen homomies edustamaan nk. LGBTQ-yhteisöä. Jotkut keskustelijoista ovat kuitenkin samalla sitä mieltä, että ensimmäinen avoimesti biseksuaalinen naissenaattori, Kyrsten Sinema, sopii tähän rooliin, vaikka hän kannattaa mm. asekauppaa Saudi-Arabian kanssa. Buttigiegin kohdalla vähäisemmätkin poliittiset synnit käännetään sen sijaan häntä vastaan ja yhdistetään oudosti hänen homoseksuaalisuuteensa: privileged white gay man.
Tarkemmin katsoen Buttigiegia siis vastustetaan hänen homoutensa takia, eikä sen, millaista politiikkaa hän tekee. Monet amerikkalaiset kommentoijat ovat huomauttaneet, että Buttigiegin saamassa vastaanotossa näkyy jyrkkä muutos, joka on tapahtunut edistyksellisen vasemmiston suhtautumisessa homomiehiin viimeisten kymmenen vuoden aikana. Osa nykyvasemmistosta on päättänyt, että homomiehet eivät ole syrjintää tai ennakkoluuloja kohtaava vähemmistö, vaan vapaata riistaa henkilökohtaisuuksiin ja jopa seksuaaliseen suuntautumiseen menevälle retostelulle. Homomiehet ovat menneet pois identiteettipolitiikan muodista.
Tarkemmin katsoen Buttigiegia siis vastustetaan hänen homoutensa takia, eikä sen, millaista politiikkaa hän tekee. Monet amerikkalaiset kommentoijat ovat huomauttaneet, että Buttigiegin saamassa vastaanotossa näkyy jyrkkä muutos, joka on tapahtunut edistyksellisen vasemmiston suhtautumisessa homomiehiin viimeisten kymmenen vuoden aikana. Osa nykyvasemmistosta on päättänyt, että homomiehet eivät ole syrjintää tai ennakkoluuloja kohtaava vähemmistö, vaan vapaata riistaa henkilökohtaisuuksiin ja jopa seksuaaliseen suuntautumiseen menevälle retostelulle. Homomiehet ovat menneet pois identiteettipolitiikan muodista.
