Verkkokeskustelijat ja keskustelukulttuuri

Ilmeisesti kaikista muista eläinlajeista poiketen ihmisellä on kyky käsitteelliseen ajatteluun ja näiden ajatusten ilmaisemiseen sanallisesti. Keskustelua on harjoitettu esihistoriallisista ajoista alkaen, ja oletettavasti sävyyn jos toiseenkin. Yksilöiden välillä lienee ammoisista ajoista lukien ollut eroja siinä, miten ajatuksensa tuo esiin.

Nykyiset verkon keskustelutyökalut kenties rikastavat nämä yksilölliset ominaisuudet. Useimmat perinteiset keskustelufoorumit ja vielä Facebook kannustavat ehkä hieman pohdiskelevampaan tapaan käsitellä asioita. Niissäkin avausten kommentointi saattaa äityä aikamoiseksi heittelyksi. Oma lukunsa on Twitter-maailma, jossa tiivistäminen näivettää laajemman tarkastelun mahdollisuudet liki tykkänään. Monissa muissakin ympäristöissä "napakkuus" on kova sana. Lisähönkää tarjoavat vielä järjestelmien algoritmit, jotka on viritetty suorastaan lietsomaan vastakkainasetteluja.

Erilaisia keskustelijoiden arkkityyppejä on listattu. On besserwissereitä, pilkunviilaajia, riidankylväjiä, valistajia, närkästyjiä, julistajia, ohipuhujia, olkiukon rakentajia, ärsyttäjiä, trolleja ja ties mitä. Ihanteellisena keskustelijana yleensä pidetään henkilöä, joka pyrkii kuuntelemaan sitä, mitä toisilla on sanottavaa - ja kunnioittaa muita.

Minusta merkittävin jakolinja on siinä, lähestyykö keskustelija asiaa aiheen kautta vai sen, että kuka on jotain mieltä. Jälkimmäiseen liittyy kanssakeskustelijoiden osallistumismotiivien etsiminen.

@smo: "Ihanteellisena keskustelijana yleensä pidetään henkilöä, joka pyrkii kuuntelemaan sitä, mitä toisilla on sanottavaa - ja kunnioittaa muita."

Tuossa mielessä erään, aikansa tavallaan "twitter-some"-kirjasen "keskustelijat" kyntävät ihan pohjamudissa, keskustelleen "teidän" tms kanssa, mutta itsekseen, kuuntelematta muita yhtään, kunnioittamatta muita yhtään. Eli raa...u.

Minä en näkisi kyseisen kirjasen edustavan varsinaista keskustelua, vaikka siinä tietysti joitain keskustelutilanteita kuvataankin - ihan asiallisiakin sellaisia. Toki on kuvattuna tilanteita, mitä näissä verkkokeskusteluissa voisi lähimpänä edustaa julistaminen. Sellaistakin näkee verkkokeskusteluissa toisinaan; omaa yhtä ja samaa päähänpinttymää liitetään aiheeseen kuin aiheeseen, oli se kulloinkin relevanttia tai ei.