Sinänsä erikoista, että joudun olemaan jossain asiassa samaa mieltä Päivi Räsäsen kanssa. Sukupuolia ei voi sanoa olevan monta, koska niitä on nisäkkäillä kaksi. Sukupuolikokemukset ovat sen sijaan sosiaalisia ja kulttuurisia tulkintoja siitä, mitä miehenä ja naisena oleminen tarkoittaa. Tiedän, että vasemmistopuolueista löytyisi ihmisiä sanomaan tämän saman asian, joka nyt piti kuulla Räsäseltä, mutta ilmapiiri on niin painostava, ettei kukaan uskalla sanoa sitä.
Lisääntymisbiologisia sukupuolia on kaksi: hedelmöitettäviä munasoluja tuottava naaras ja hedelmöittäviä siittiöitä tuottava uros. Sukusoluja tuottamattomalla yksilöillä ei voi lisääntymisbiologisesta näkökulmasta olla sukupuolta, joten edes lisääntymisbiologisesta näkökulmasta tarkastellen binäärinen ajattelu ei ole perusteltua. Muun biologian näkökulmasta ei sitäkään vähää, ja neurologinen sukupuoli on yksi ulottuvuus biologista sukupuolta.
Itse ajattelen, että sukupuolen neurologinen ulottuvuus mahdollistaa tai jättää mahdollistamatta samastumisen sukupuolittuneesti. Perustelen tätä sillä, että samastumisella sukupuoleen on ollut merkitystä evoluutiossa. Vähän samaan malliin kuin neurologiaan liittyvä seksuaalinen suuntauneisuus ohjaa kumppanin valinnassa.
Siispä biologista(kaan) sukupuolta ei ole perusteltua pitää kaksijakoisena. Vain lisääntymisbiologista on - jossain määrin.
Kokonaan toinen ulottuvuus ovat ne sukupuolen kokemukset. Ne kuitenkin pohjimmiltaan kumpuavat edellä mainitusta sukupuolen neurologisesta ulottuvuudesta - siitä, miten on saanut eväät samastua.
Henkkareissa näkyvän juridisen sukupuolen liittäminen lisääntymisbiologiseen sukupuoleen on lopulta melko tarpeetonta. Yhtä tarpeetonta ihmistä lokeroida arjessa lisääntymisbiologisen sukupuolen perusteella.