Blogi-palvelu avattu!
Ranneliikkeessä on avattu uusi blogi-palvelu. Rekisteröityneet käyttäjät voivat pitää omaa blogia (verkkopäiväkirjaa), joka perinteisen nettibloggaamisen lisäksi tarjoaa myös mahdollisuuden lisätä bloggauksia SMS-viestillä ja MMS-viestillä myös ääntä, kuvaa ja liikkuvaa kuvaa!
Kaikki kommentit palvelun toiminnasta yms. ovat erittäin tervetulleita! :)
Anteeksi tyhmä kysymys - tämäkö ei toimi tuolla Lepakkolaaksossa?
Blogit valitettavasti eivät toistaiseksi toimi lepakkolaakso.netissä. Blogi-palvelu tulee kyllä aikanaan myös lepakkolaaksoon, ja siitä kerrotaan sitten tarkemmin. Siihen asti lepakkolaakson tunnuksilla blogia voi pitää ranneliike.netin puolella.
Minua kiinnostaisi bloggaaminen. Olen jo toista vuotta istunut HeSetan kirjoittajaryhmässä työstämässä historiallista omaelämäkertaa työnimeltä Mustelmani (siis ei Muistelmani). Tekstiä on jo jonkin verran valmiina. Ajatuksena on käydä läpi erilaiset yhteiskunnalliset taisteluvaiheet 1970-luvulta alkaen ja pohtia mitä niistä on opittavaa tuleville polville.
Monissa teksteissä kanssataistelijana on mm. nuori vastavalmistunut SAK:n ammattiyhdistysjuristi nimeltä Tarja Halonen.
Pohdin voisiko joitakin osia julkaista kokeeksi blogeina? Kuinka pitkiä blogit saavat olla maksimissaan? Onko niiden asiasisällölle joitakin toivomuksia tai rajoituksia?
smo, Tethys
Ennen kuin uskallan edes ajatella bloggaamista, olisin kysellyt mikä olisi mielestänne suurin suositeltava blogin pituus. Olisiko max. kahden näyttöruudullisen pituinen liian pitkä? Millaisia pituuksia on yleensä eri blogisivuistoissa eri maissa?
Eiköhän jokainen saa blogata juurikin omien halujensa mittaisia juttuja ja itselleen mielekkäitä määriä. Blogit ovat kuitenkin käyttäjien omia "päiväkirjoja", joten mitä niitä turhaan rajoittamaan. Ja jos nyt osa kirjoitetusta tekstistä sattuu jäämään pois, niin tietääpähän kirjoittaneensa enemmän kuin tekniikka sallii.. :)
Kiitos smo ja Tethys. Olen tottunut tekemään kulttuuriantropologista osallistuvaa havainnointitutkimusta sellaisten ryhmien keskuudessa, jotka ovat monin tavoin leimattuja ja stigmatisoituja (homot, lesbot, bit, mielenterveyskuntoutujat, hiv-positiiviset, romanit, aboriginaalit ja seksityöläiset).
Siinä työssä oppii kuuntelemaan herkästi erilaisten osakulttuurien muotoja ja odotuksia. Tämän kaltainen tutkija ei halua kävellä pöyhkeästi kuin norsu posliinikaupassa toisten alueella. Tutkijana oppii eläytymään toisen asemaan.
Kiitos ylläpidolle blogien kommenttilaatikoiden rivivälimahdollisuudesta, uudistus oli kaivattu ja toimii hyvin. Kiitos <3
