Eheytysideologit saivat Suomessa vielä 90-luvulla riekkua mielensä kyllyydestä valtakunnan medioissa. Toimittajat eivät juuri esittäneet kriittisiä kysymyksiä ja karismaattista uskontoa ja vanhakantaista psykoanalyysiä sekoittelevat sepustukset jäivät varmaan monien mieleen asiantuntijatietona. Oli sellainen ilmapiiri, että aihetta ikään kuin heilutellaan homojen ja lesbojen edessä, suojaavana loitsuna homoseksuaalisuuden normalisoitumista vastaan. "Ähäkutti! Meillä oli vielä tämä takataskussamme!"
Olin teini-iässä ja reagoin voimakkaasti siihen, että identiteettini herkintä aluetta retostellaan harva se päivä lehdissä, radio-ohjelmissa ja television "homoilloissa". Kaikkein pahinta oli jotenkin se, kun pappien ja psykologien raati oli saanut aiheen loppuun ja puheenjohtaja lausui jotain keventävää tyyliin, "Kiitoksia kaikille ajatuksia herättäneestä keskustelusta, ensi viikolla meillä onkin sitten vuorossa ajokorttilain uudistus." Heterot jatkoivat päiväänsä uhraamatta aiheelle enää ajatustakaan, minä käperryin sohvan nurkkaan ja vapisin ahdistuksesta.
Voimaton nöyryytyksen tunne on yksi vahvimpia tunnemuistojani tuolta ajalta. Vieläkin, kun kuulen mainittavan "eheytymisestä", minulle tulee sellainen tympeä paniikinomainen tunne, niin kuin pelkäisin sen ysärimenon voivan alkaa uudestaan. Voin vain kuvitella, miten olisi käynyt, jos olisin kasvanut uskonnollisessa perheessä ja olisin joutunut lähemmin kosketuksiin kyseisen terapialahkon kanssa.
Olin teini-iässä ja reagoin voimakkaasti siihen, että identiteettini herkintä aluetta retostellaan harva se päivä lehdissä, radio-ohjelmissa ja television "homoilloissa". Kaikkein pahinta oli jotenkin se, kun pappien ja psykologien raati oli saanut aiheen loppuun ja puheenjohtaja lausui jotain keventävää tyyliin, "Kiitoksia kaikille ajatuksia herättäneestä keskustelusta, ensi viikolla meillä onkin sitten vuorossa ajokorttilain uudistus." Heterot jatkoivat päiväänsä uhraamatta aiheelle enää ajatustakaan, minä käperryin sohvan nurkkaan ja vapisin ahdistuksesta.
Voimaton nöyryytyksen tunne on yksi vahvimpia tunnemuistojani tuolta ajalta. Vieläkin, kun kuulen mainittavan "eheytymisestä", minulle tulee sellainen tympeä paniikinomainen tunne, niin kuin pelkäisin sen ysärimenon voivan alkaa uudestaan. Voin vain kuvitella, miten olisi käynyt, jos olisin kasvanut uskonnollisessa perheessä ja olisin joutunut lähemmin kosketuksiin kyseisen terapialahkon kanssa.