Noiden gurujen, kuten Kalle Achté & co opeilla on vaikutusta ihmisten elämään, kauan senkin jälkeen kun heidän oppinsa on todettu vääräksi. Minulla on tästä omakohtaistakin kokemusta.
Vuosia sitten kouluttauduin psykologian alueella. Koulutuksen yhteydessä ilmaisin oman seksuaalisen identiteettini ryhmälle ja kouluttajalle. Hän totesi homoseksuaalisuuden olevan poikkeavuus, epänormaalius tms. Kun haastoin häntä hänen mielipiteistään, sain vastaukseni, että "näin meille asia koulutuksessamme opetettiin".
Tuo tapahtuma oli kauan sen jälkeen kun homoseksuaalisuus oli jo poistettu tautiluokituksesta.
Huomasin juuri tänään, että tämä opettajani on edelleen aktiivinen kouluttaja ja vetää uusia kursseja.
Kuinka ihmeessä pääsisi puuttumaan tuollaisiin kannanottoihin. Mielestäni ne ovat vahingollisia vaikkapa silloin kun kohteena on oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa kipuileva henkilö, joka varmaan hyötyisi eniten tuesta ja kannustuksesta. Mahdollisesti tuleva puoskarilakikaan ei tässä tilanteessa toimisi.
Mikäli seksuaalista orientaatiota tarkastelee virheellisesti identiteettinä ja siten psykologian kentälle kuuluvavana ilmiönä, voi tosiaan päätyä jos jonkinmoisiin vääristymiin. Ja näin opettaa asiaa virheellisesti eteenpäin.
Yksi virhetulkinnoista voi olla, että lapsen identifioitumisprosessissa on mennyt jotain pieleen ja seurauksena on poikkeava leimautuminen ja omakuva.
Looginen seuraamus identiteettimallista on opettaa nuorelle, että kyseessä on identiteetti, jota kohti ei kannata lähteä, kun miettii omakuvaa. Sillä tavalla voisi välttää homoksi tulemisen.
Toinen looginen seuraamus ja toimintamalli tällaisen mallin vaikutuksen alla on esim. yrittää siivota lapsen havaintomaailmasta elementit, jotka voisivat johtaa virheelliseen identifioitumisprosessiin eli estää pääsy vaikkapa homojen tai transihmisten lähelle tai kieltää epätoivottuihin identifikaation kohteisiin viittaava media. Tällaisiin ratkaisuihin on päädytty esim. Venäjällä homopropagandalakien avulla.
Kolmas looginen seuraamus identiteettimallista on, että mikäli on tullut identifioituneeksi itselleen tai muille epämieluisalla tavalla, olisi joidenkin psykologisten prosessien kautta mahdollista uudelleenohjelmoida identifioitumisensa. Nykytiedon mukaan tätä kutsutaan eheyttämiseksi, joka on jo todettu usealla eri tavalla a) pitkälti toimimattomaksi ja b) psykologisesti vahingolliseksi.
Edit: nykytiedon mukaan sinunkaan suuntautumisessasi, Juhani, ei ole kyse seksuaali-identiteetistä, kuten kirjoitat, vaan ominaisuudesta, jolle ei voi sikiöajan jälkeen mitään. Koska tuosta ominaisuudesta ei kuitenkaan ole sinulle tai läheisillesi suoraan erityistä haittaa, voi tuon ominaisuutesi ohittaa olan kohautuksella ihmisyyden kirjoon kuuluvana seikkana.
Yesman: "estää pääsy vaikkapa homojen tai transihmisten lähelle".
Eli siis ajatellaan homoseksuaalisuuden vaikkapa tarttuvan.
Tästä muistuma vuosien takaa.
Asumme kahden talon asuntoyhtiössä. Silloiset naapurit saivat tietää, että kaksi samassa asuntoyhtiössä asuvaa miestä ovatkin homopari. Olivat näet avanneet meidän postejamme.
Riitelimme jälleen kerran heidän maksamattomista yhtiövastikkeistaan. Täysin asiaan liittymättä vaimo sivalsi: "Meillä ainakin kasvatetaan lapset terveellä tavalla!"
Sen lausumansa syötin hänelle takaisin moneen kertaan.
Kun siskoni oli parisuhteessa lääkäriksi opiskelleen miehen kanssa ja kävin heillä kylässä, bongasin kirjahyllystä joskus 70-, 80-luvulla kirjoitetun suomalaisen psykiatrian kirjan, jossa homoseksuaalisuuden sairaalloisuus oli itsestään selvänä taustaolettamuksena. Homoseksuaalisuutta käsittelevässä luvussa oli muutenkin sanankäänteitä, jotka samalla sekä huvittivat että suututtivat minua. Homomiehet kuulemma usein käyttävät naisellisia parfyymejä vietelläkseen normaaleja miehiä homoseksualismiin. Homoseksuaalit haluavat kumppaneikseen miehiä kuulemma siitä syystä, että toisen miehen peniksen läsnäolo rauhoittaa heidän mieltään vaginan pelolta. Tällaista soopaa psykiatrit ovat lasketelleet vuosikymmenten ajan ilman minkäänlaista kritiikkiä ja lääkäreiksi tai sairaanhoitajiksi opiskelevat homomiehet ja lesbot ovat lukeneet sitä.
Voisin edelleen kantaa kaupungin pääkirjastolta kottikärryllisen vanhoja teoksia, joissa homoseksuaalisuutta käsitellään tähän tapaan, ja todennäköisesti joitain uudempiakin. Selailin 2000-luvun alussa suomalaisille sosiaalityön opiskelijoille suunnattua kirjaa, jonka löysin kirjaston uutuuskirjojen hyllystä. Siinä sanottiin, että jos nuoressa alkaa ilmetä taipumusta homoseksuaalisuuteen, hänet voidaan ohjata joko Setan palvelujen piiriin tai hänelle voidaan pedata tie eheämpään elämään eräässä vielä siihen aikaan toimineessa kristillisessä eheytysjärjestössä. Suomalaisia psykologia- ja sosiaalialan oppaita muutenkin lueskelleena olen tullut siihen lopputulokseen, että koko ala on ollut tässä maassa aina sellainen tieteelliselle kritiikille immuuni horoskooppikerho, ettei tuollaista silmiä pyöräyttävää hölynpölyä tarvitse edes hämmästellä.
Olisipa hauska päästä kärpäseksi kattoon seuraamaan pikakelauksella erilaisia historian heilurin suunnan vaihdoksia. Miten ja miksi naisesta tuli "pienempi ihminen", antiikin homoseksuaalisuudesta sairaalloista, alikehittyneestä pigmentaatiosta arvokkaampaa, monoteismistä, maataloudesta, urbanisaatiosta, teollisuudesta kehitystä, ... jne
Ehkä yhden heilurin syntyä olen päässyt hieman tarkastelemaankin: teollisen mittakaavan tiedonkeruualustojen syntyä. Niitä kai esim. sosiaaliseksi mediaksi tai sovelluksiksi kutsutaan.
