Monia biseksuaaleja, heteroita, lesboja, homojakin hämmentää se, miten "vääräksi koettu" sukupuoli "korjataan" vain ottamalla joko tarra "nainen" tai "mies", vain kahdesta vaihtoehdosta, täysin riippumatta siitä, minkä biologisen sukupuolen sukuelimet kyseinen transsukupuolinen omaa ja haluaa omata.
Se että aiemmin lähdettiin sukupuolen "korjauksessa" myös korjaamaan sukuelimet sen halutun sukupuolen mukaiseksi pyritäänkin nyt vaihtamaan siihen että korjataan naisen tai miehen määritelmää, haluamalla määritellä kummatkin noista sekä munata tai pimppa omaaviksi, vaikuttaa monista siltä että ongelmaa ei oikeasti korjata (esim. lisäämällä juridisia sukupuolia vastaamaan paremmin sukupuolten moninaisuutta), vaan vain halutaan siirtää ongelma-palloa paikasta toiseen.
Lisäksi sitten on vähintäänkin hämmentävää se, että että transihmiset haluavat määritellä omalla ilmoituksellaan itsensä naiseksi tai mieheksi, mutta sitten transihmisiä tai muunsukupuolisia on eräissä ihan muuhun pääasiassa liittyvissä toimintaryhmissä ollut vaatimassa että kaikkia pitäisi oletuksena pitää sukupuolettomina lähtökohtaisesti. Se ehkä toki mallintaa muunsukupuolisten tai transihmisten itsensä kokemaa, mutta sukupuolettomuuden vaatiminen naisilta tai miehiltä on sitten myöskin epäasiallista anarkiaa.
Miksi siis keskustelu sukupuolten moninaisuuden saamisesta, kuten useissa maissa on jo tehty, on vaiennettu kuoliaaksi? Miksei ajeta sitä että juridisesti saataisiin sukupuolia enemmänkin, kuin vain nainen- tai mies-lokerot? Luulisi ainakin että vähemmän hämmennystä aiheuttaisi olla juridisesti trans-sukupuolinen, kuin mennä firman saunaillassa naisten sainaan penis-henkilönä tai miesten saunailtaan pimppa-henkilönä.
Nimimerkin "human" kommentti mennee sen piikkiin, että moni näkee sukupuolen vain elimien kautta - ja transsukupuolisuuden lääketieteellisen korjausprosessin kautta.
Osoittaa sen, miten kipeästi selkokielistä tietoa sukupuolen moninaisuudesta tarvitaan.
Noin yleisesti ihmisen sukupuoli näyttää olevan vahvasti kaksijakoinen ja samalla useampiulottuvuuksinen ilmiö. Joissain tapauksissa kaksijakoisuus eri yksilön sukupuolisten ulottuvuuksien välillä ei ole linjassa. Kaksijakoisuuden lisäksi ulottuvuuksissa näyttää olevan myös eriasteisia "molempia" ja "ei kumpaakaan" -vaihtoehtoja. Samalla ilmiö näyttää olevan biologispohjainen, myös sukupuolittuneiden aivojen osalta.
Nimenomaan aivoista on kiinni se, mitä sukupuolta yksilö tiedostaa olevansa.
Mainittu yleinen lähtökohtainen sukupuolettomuus kuuluu queer-ideologiaan, enkä ole translakiuudistusta ajavissa keskusteluissa juuri törmännyt siihen, että sitä ajettaisiin lähtökohdaksi. Toisaalta, ainakin itse tiedostan sukupuoleni riittävällä tarkkuudella, ilman että tarkistaisin asian henkilöpapereista tai juridista rekistereistä. Juridisen sukupuolen olemassaolo on toisen keskustelun asia, oli sukupuolia sitten kaksi, kolme tai enemmänkin - tai onko asia olemassa juridisesti ylipäätään.
Kolmannen juridisen sukupuolen edistäminenhän on Suomessakin nyt osa keskustelua. Kolmas sukupuoli ratkaissee osan tiukan kaksijakoisuuden aiheuttamista ongelmista, mutta ei kaikkia. Ei ole mitään järkevää syytä, etteikö niin halutessaan transnainen voi olla juridisesti nainen ja transmies juridisesti mies.
Lienetkö nimimerkki "human" koskaan ollut minkään firman saunaillassa? En ole koskaan törmännyt siihen, että kenenkään juridista sukupuolta olisi saunan ovella katsottu papereista.
Kuten myös persu Sebu Tynkkynen, ainakin taannoin lippis-lokerointi-jipoillaan.
Tuo transsukupuolisuus-kuumotushan on sekin, eikä mitenkään yllätteäenkään, paavali-pirulaisen juttuihin kytköksissä, sillä paavalihan lyttää "kiveen kirjoitetussa" pitkätukkaiset miehet ja lyhyttukkaiset naiset, kuten raamattu-suuntautuneet kait tietävät, jos siihen uskottelevat.
genderithän ovat moni-osa-alueinen asia, mentaalinen, sosiaalinen, biologinen, ... kuten kaikki sivistyneet ihmiset toki tietävät.
Transsukupuolisuus on ollut etenkin aiemmin ja nykyäänkin transsukupuolisten puheissa "kokemusta että on väärän sukupuolen kehossa".
Mutta viime vuosina se on lokeroitu aiempaa enemmän niin että transsukupuolisuus on väärää sp-sanaa henkkareissa, eikä keholla tms olisi merkitystä.
Ja nuo sitten ovat aiheuttaneet hämmennystä ei-transsukupuolisissa, eli että onko se labelointi se ydinjuttu, että onko transihmisten elämän vaikeus vain siinä että kun henkkarissa on nainen / mies -merkintä ja että korjaantuuko kaikki ongelmat sillä että vain sen henkkari-merkinnän vaihtaa toiseksi?
Kuulostaa nimittäin aikas uskomattoman pienehköltä asialta, vain jos noin.
Ja tuohon liittyy erityisen paljon se, että jos "nainen" halutaan miäärittää niin että hänellä voi olla pimppa tai penis, sekä "mies" määrittää niin että voi olla penis tai pimppa, niin miksi sitten ylipäätään henkkareissakaan pitäisi vaihtaa nainen / mies lainkaan? Eli tuossa on aikamoinen epäloogisuus.
Moni tosin, toimittajia myöten, haksahtaa suomenkielen suku-puoli 2-napaisuuden kompaan, vähän samalla lailla kuin huru-uskomustenkin yksioikoiseen 2-napaisuus hömppään.
Seksuaalisuus-asioissa on päästy tuomaan esille ja hyväksyntään moninaisuutta, mutta gender-asioissa tunnutaan liki päinvastaisesti mennä vain 2-lokerikolla, vaikka kyse puheissa ja perusteluissa onkin kuitenkin gender-moninaisuudesta, eli enemmästä kuin vain 2:sta ... Joten miksei sitä enempää, kuin vain 2 haluta ajaa ja edistää gendereissä, lainsäädäntöpetrausta myöten?
Nythän kuitenkin, käytännössä translaissa pyritään siihen että "nainen"- tai "mies" -määritelmiä muutettaisiin, keho- ja sukuelinriippumattomaksi (ts. aiempaa keho- ja sukuelinriippumattomammiksi).
Siitä seuraa sitten vain tietenkin myös se, että koska nainen on tarkoittanut ja tarkoittaa juridisen genderin lisäksi myös ihmiseläimen naarasta ja mies ihmiseläimen koirasta, niin tulee pakko myös määritellä naaras tai koiraskin samoin - tai muuten sorrutaan taas ristiriitaisuuteen käyttää naaras tai koiras -määrittelyä ihmiseläimillä eri lailla kuin muilla eläimillä.
Ja se olisi umpihölmöä, sillä ihmiseläinhän on yksi eläinlaji, yksi maanisäkäslaji.
Jotta ei sortuisi olemaan yksioikoisen takapajuinen uskovainen, niin ihan mukavasta mielenkiinnosta kysyn, miten itsemäärittelyn hengessä tulevaisuudessa pitää puhua gender-itsemäärittelykorrektisti esim.
perheen pentuja saaneesta koirasta tai kissasta?
kaupassa kanan- vaiko kukonmunista?
Sillä epäloogisuushan on kaikkein ongelmaisinta, etenkin lapsille asioista puhuttaessa.
...ja taas humanilla yksi lensi ylös käenpesän. Olisi mielenkiintoista kuulla mielenterveysalan ammattilaisen analyysi ko henkilöstä kun lukisi vaikka kahden vuoden humanin kirjoitukset.
Sitä saattaa joskus tulla vähän ilmaistua "ylhäältä päin", että mikä kullekin on "uskomattoman pienehkö asia" ja mikä ei.
Meistä kukin on yksilö.
Esimerkiksi henkilöpapereiden sukupuolimerkintä vs. kasvonpiirteet saattavat aiheuttaa tarpeettomia kiusallisia tilanteita, jos tarkastava henkilö päättelee lokeroiden vuotavan yli. Yleensä päättelyn taustalla on ihmisestä ulospäin näkyvät piirteet. Esimerkiksi tuossa yksi peruste siihen, miksi henkkareissa pitäisi olla yksilön kannalta mielekäs (sukupuoli)merkintä, jos tietysti yhtään mitään.
Kuten jo aiemmin todettu, ns. kolmannen juridisen sukupuolen käyttöönotosta keskustellaan kyllä Suomessakin. Joskus asioita vain on edistettävä pala palalta.
***
Jospa human kysysit perheesi pentuja saaneelta koiralta tai kissalta, miten tästä tulevaisuudessa pitäisi puhua. Loogista, eikö?
"Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien asemaa kohentamaan pyrkivässä aktivismissa on jonkin aikaa ollut havaittavissa syyllistävien puheenvuorojen lisääntyminen."
Tämä oli muuten myös huomattavissa, kun kysyseessä oli tasa-arvoisen avioliittokysymys, mutta silloin se oli kai ihan ok? Rakkaus voitti, ei valistus tai tasa-arvo.
"Mutta täällä me normaalisuudesta osamme saaneet normihomot olemme, kunhan meille kerrotaan riittävän yksiselitteisesti, että mitä on tarpeen tukea ja etenkin: millaisin argumentein voidaan oikeasti vaikuttaa."
Passiivis-agressiivinen asenne tuskin auttaa. Aika jännää muuten, miten "normaalisuudesta osansa saaneet normihomot" tuntevat itsensä syrjityksi. Voi tuota valkoisen, lihaasyövän homomiehen angstia. Ehkäpä tässä on kyseessä kateus, kun "homoagendan" painopiste on siirtynyt jonnekin ihan oikeasti syrjitylle taholle, ja tätä tahon syrjintää tukee myös "normihomous". Toisaalta "normihomouden" myötä aika moni "normaaliksi itsensä tunteva" on omaksunut "normaalit" asenteet. On täällä Kokoomusta syleilevässä Ranneliikkeessä(kin) luettu ihan vakavissaan kirjoitettuja komentteja siitä, miten valistuskampanioissa on unohdettu "perusjampperit" ja elokuvienkin homot ovat ihan vallan vääränlaisia.
Tahdot siis SaintJudy esittää, että _ei_ olisi unohdettu? Ymmärränkö oikein, että mielestäsi homomies ei voi olla ”ihan oikeasti syrjitty” seksuaalisen suuntautuneisuutensa vuoksi? Mielestäni lähestyt asiaa luokka-ajattelun kautta, et yksilöiden kautta.
Tässä syyllistäminen vs. valistaminen -aihepiirissä ei kannattaisi kieltää tosiasioita, vaan miettiä, miten ehkäistäisiin ”pitäkää tunkkinne” -ajattelua, nyt ehkä yhdennellätoista hetkellä.
"Ja tuohon liittyy erityisen paljon se, että jos "nainen" halutaan miäärittää niin että hänellä voi olla pimppa tai penis, sekä "mies" määrittää niin että voi olla penis tai pimppa, niin miksi sitten ylipäätään henkkareissakaan pitäisi vaihtaa nainen / mies lainkaan?"
Siksi, että henkkareita kysyttäessä katsotaan naamaa, eikä alushousujen sisältöä. Sukuelinten korjausleikkauksiin liittyy melko suuria riskejä, etenkin miehillä. Voi esim. tulla todella ikäviä virtsaamisongelmia tai menettää kokonaan kyvyn saada orgasmin. Jos se sukupuolelleen epätyypillinen alapää ei itseä niin hirveästi häiritse, että haluaisi ottaa sen riskin, niin miksei voisi sukupuoli-identiteetin (ja 99% kehon) kanssa mätsääviä henkkareita? Enpä muista että ihan viime aikoina esim. postissa pakettia hakiessa olisi pyydetty näyttelemään sukuelimiä...
Mahtaa uskonnollista oikeistoa ja eheytyssaarnaajia hykerryttää tätä HLBT-kulttuurin hidasta itsemurhaa seuratessa. Kun homoseksuaalisuudesta puhuttiin vielä ihan äsken perustavana ihmisoikeutena, niin nyt kokonainen sukupolvi homoja ja lesboja on opetettu ajattelemaan, että heidän yksinomaisesti homoseksuaalisessa suuntautumisessaan on jotain todella ongelmallista ja syrjivää.
Seksuaalinen suuntautuminen ei enää kuulemma perustukaan sukupuoleen, vaan johonkin näkymättömään gender-identiteettiin, jota kohtaan on sitten tarkoitus tuntea seksuaalista vetovoimaa partnerin fyysisistä ominaisuuksista riippumatta. Kun näin ei käytännössä tapahdukaan, alkaa syyllistäminen transfobiasta ja ties mistä.
Kaikesta näkee, että 90-luvulla lähinnä akateemisena kuppikuntana vaikuttanut queer-teoria on puskenut itsensä valtavirtaan.
Ulkomailla huippuedistyksellisessä LGBT-aktivismissa näkee homoja ja lesboja haukuttavan esimerkiksi "sukuelinfetisisteiksi" (genital fetishists). Homoille ja lesboille ehdotellaan opettelua pois "syrjivistä sukuelinmieltymyksistä" (genital preferences). Yhä useampi homo- ja lesbonuori yrittää naamioida häpeällisen suuntautumisensa esimerkiksi identifioitumalla uudelleen "queeriksi".
Mollgren puhuu syyllistämistä vastaan, mutta samalla antaa olettaa, että ongelmat ovat sittenkin siellä homojen ja lesbojen päässä. Homot ja lesbot ovat vain tietämättömiä, heitä tulee valistaa. Se on nykyään ehdoton tabu, että ongelmia olisikin siellä postmodernin sukupuoliteorian ja queer-filosofian puolella.
En mielestäni ole esittänyt, että ongelmat olisivat "homojen ja lesbojen päässä". Minusta transsukupuolisten ei pitäisi joutua kohtaamaan nykyisenlaisia ongelmia sukupuolen vahvistamisessa. Tosiasia on, että transsukupuolisuus-ilmiön luonne on yhä monille avautumatta. Uskoakseni jälkimmäisen ongelman selättäminen lisää ymmärrystä translain muutostarpeelle.
Oli syyllistämis-ongelman juurisyy missä hyvänsä, niin valistaminen on tarpeen, koska tieto auttaa ymmärtämään pienen palan enemmän myös kokonaisvaltaista ihmisyyttä. Sen verran tunnen solidaarisuutta, että päivittäin ajattelen keinoja lisätä (poliittista) painetta translain uudistukselle.
Minusta "postmodernin sukupuoliteorian ja queer-filosofian" ruotiminen on esimerkiksi näillä foorumeilla ollut ihan sallittua. Se ei siis ole (ollut) tabu. Perustellut, asialliset puheenvuorot on edelleenkin erityisen tervetulleita. Ikävä on, että joskus aiheeseen liittyvät kritisoivat kommentit ovat loukkaavia; käsitellään yksilöiden omia kokemuksia ylhäältä päin.
Itse ymmärrän sukupuolen (vahvan mutta ei yksinomaisen) binäärisyyden olevan biologista tosiasiaa. Toisin sanoen en näe perustetta "hajottaa" sukupuolisuuteen liittyvää "järjestelmää", vaan sitä pitäisi laajentaa ottamalla huomioon transsukupuolisten erityiset tarpeet ja muunsukupuolisten olemassaolo. Yleisesti lähinnä lakata pitämästä kahden sukupuolilokeron rajaa ehdottomana - mutta yhä tunnustaa sellaisen olemassaolo.
"Mahtaa uskonnollista oikeistoa ja eheytyssaarnaajia hykerryttää tätä HLBT-kulttuurin hidasta itsemurhaa seuratessa. Kun homoseksuaalisuudesta puhuttiin vielä ihan äsken perustavana ihmisoikeutena, niin nyt kokonainen sukupolvi homoja ja lesboja on opetettu ajattelemaan, että heidän yksinomaisesti homoseksuaalisessa suuntautumisessaan on jotain todella ongelmallista ja syrjivää.
Seksuaalinen suuntautuminen ei enää kuulemma perustukaan sukupuoleen, vaan johonkin näkymättömään gender-identiteettiin, jota kohtaan on sitten tarkoitus tuntea seksuaalista vetovoimaa partnerin fyysisistä ominaisuuksista riippumatta. Kun näin ei käytännössä tapahdukaan, alkaa syyllistäminen transfobiasta ja ties mistä. "
Ei varmaan auta asiaa myöskään tuollainen homojen ja transihmisten vastakkainasettelu. Mielestäni olisi syytä tehdä yhteistyötä, koska ihmisoikeuksiemme kyseenalaistajat ovat suureksi osaksi samaa porukkaa eli näitä fasisteja ja uskonnollisia fanaatikoita ym.
En oikein ymmärrä tuota väitettä, että yksinomaista suuntautumista johonkin sukupuoleen pidettäisiin yleisesti syrjivänä. En ole koskaan kuullutkaan että kenellekkään olisi tullut vastaan tuollaista asennetta. Sen sijaan biseksuaaleja kohtaan tuntuu olevan ennakkoluuloja sekä homoilla että heteroilla.
Vai tarkoitatko tässä, että syrjintää olisi nykyään monien mielestä se, jos epämiehekäs transmies tai epänaisellinen transnainen (mahdollisesti korjausprosessin alkuvaiheissa) ei sytytä jotakuta? Ymmärrän hyvin (ja uskon että suurin osa muistakin transihmisistä ymmärtää) että tietynlainen keho tai tietynlaiset sukuelimet voi yksinkertaisesti olla monille pelkästään miehiin/naisiin suuntautuneille totaalinen turn off, eikä ole syyttelemässä mistään transfobiasta.
En tiedä minkälaisissa porukoissa tälläiseen asenteeseen olet törmännyt, mutta valitettavasti tuntuu olevan yleisempää, että transihmisille sanotaan että et ole oikea mies/nainen, ja sinun ei kuuluisi ollenkaan olla mukana erilaisissa homoille/lesboille suunnatuissa jutuissa.
En vaadi että kukaan pitäisi minua seksuaalisesti haluttavana, kaikilla on sellaiset mieltymykset mitkä on, ja ehkä moni ajattelee mielessään että ihminen on aina sitä sukupuolta miksi on syntymässä määritelty, mutta toivoisin että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voisivat tehdä yhteistyötä molempien ihmisoikeuksien puolesta. Jos ei muusta syystä, niin edes sen ryhmän takia mihin itse kuuluu, koska yhtenäisenä olisimme vahvempia.
Artikkeliin viitaten, mitä tulee homomiesten ja transihmisten kohteluun, kumpienkaan tilanteessa ei ole hurraamista, ainakaan pienemmillä paikkakunnilla.
Vihdoin kuuntelin toukokuussa 2019 tehdyn Yle Radio 1:n Roman Schatzin Maamme-kirja -sarjan jakson Yle Areenasta ( https://areena.yle.fi/audio/1-50097871 ). Siinä oli vieraana Trasek ry:n puheenjohtaja Anna Haapalainen ja tiedottaja Mikael Heikkanen. Aiheena oli sukupuolen moninaisuus tai tarkemmin kolmas sukupuoli.
Olen jo pitkään pyrkinyt omaksumaan ja oppimaan aihepiiriä, joten en suoranaista uutta tietoa saanut irti, mutta jonkin verran sain lisävaloa siitä, millaisia käsityksiä aktivismin piirissä elää, esimerkiksi valistamiseen liittyen. Sen suhteen jouduin valitettavasti jonkin kerran puistelemaan päätäni: ei näin.
Ymmärrän kyllä, ettei sukupuolivähemmistöön kuuluvan pitäisi arjessaan loputtomasti joutua selittämään tai opettamaan. Mutta kuka muu sen toistaalta voisi sitten tehdä - jos nimittäin halutaan, että muut ymmärtävät sukupuolivähemmistöön kuuluvan kokemusta? Etenkin kun kovasti korostetaan, että kokemukset ovat yksilöllisiä ja asiaa pitäisi nimenomaan tarkastella yksilön kautta.
Trasekin edustajien käsitys oli, että "nämä asiat on tosi helposti googletettavissa", ja vastaavaa ovat erinäiset sosiaalisessa mediassa aktiiviset sukupuolivähemmistöjä koskettavia aiheita nostavat ilmaisseet. Tämähän ei neuvona ole erityisen hyvä, sillä tarjolla on aika kirjavaa ja kirjavasti esitettyä tarinaa aiheesta. Aihe ei ole kovin helposti omaksuttava, varsinkin jos joutuu tyhjästä lähtemään kuvan rakentamisessa. Aihepiirin erityissanasto ja slangi ovat hyvin irrallaan yleiskielestä ja keskiverrosta arkielämästä.
Tässäkin ohjelmassa Trasekin edustajat viljelivät aihepiirin jargonia niin taajaan, ettei aihepiiriin aiemmin perehtymättömällä ole mitään keinoja päästä kyytiin. Schatz yritti useita kertoja tuoda aihetta maan pinnalle, muttei oikein saanut vieraita vuoropuheluun sellaisella tasolla. Jos halutaan viedä asioita nopeammin eteenpäin, niin viestinnässä kansantajuistamiseen sietäisi kyllä paneutua hieman enemmän. Myös syyllistämishenkisiä hetkiä oli. Tuntuu, että kynnys pitää aihepiirin käsittelyä transfobisena on aktivismin piirissä vähän turhan matala.
Toki Trasekin edustajien neuvo siitä, ettei pidä olettaa kanssaihmisitä jotain, on erinomainen.
