Mielestäni ensisijaisen tärkeää olisi transfobian kitkeminen hoitoyksiköistä (nuorten puolelta, aikuisten puoli on ihan ok).
Esimerkiksi käytännössä puberteetin saavuttaneen transnuoren on nykyisin lähes mahdotonta saada Suomessa hormonihoitoa tai edes blokkerihoitoa.
En tarkoita että alle puberteetti-ikäisille lapsille pitäisi antaa mitään, mutta puberteetin käynnistyttyä hormoni- tai blokkerihoito on usein se ainoa varma keino itsemurhan ehkäisemiseksi.
"Mitäs jos joku myöhemmin katuu hormonien käyttöä?"
Mielestäni tämä kysymys kertoo _täsmälleen_ kuinka vähän yhteiskunta arvostaa transihmisiä. Kun vaakakupissa on dysforian tappamat nuoret ja jonkun harvinaisen erehdystapauksen KORJATTAVISSA OLEVAT muutokset niin yhteiskunta asettaa tämän yhden erityistapauksen väärän valinnan sadan transnuoren ruumiin edelle.
Esimerkiksi käytännössä puberteetin saavuttaneen transnuoren on nykyisin lähes mahdotonta saada Suomessa hormonihoitoa tai edes blokkerihoitoa.
En tarkoita että alle puberteetti-ikäisille lapsille pitäisi antaa mitään, mutta puberteetin käynnistyttyä hormoni- tai blokkerihoito on usein se ainoa varma keino itsemurhan ehkäisemiseksi.
"Mitäs jos joku myöhemmin katuu hormonien käyttöä?"
Mielestäni tämä kysymys kertoo _täsmälleen_ kuinka vähän yhteiskunta arvostaa transihmisiä. Kun vaakakupissa on dysforian tappamat nuoret ja jonkun harvinaisen erehdystapauksen KORJATTAVISSA OLEVAT muutokset niin yhteiskunta asettaa tämän yhden erityistapauksen väärän valinnan sadan transnuoren ruumiin edelle.