Yhdysvalloissa tosiaan esiintyy HLBT-liikkeessä jonkin verran transfobiaa. Se jos mikä on todella surullista. Onneksi Suomessa tilanne ei ole noin paha, mutta transihmiset on kyllä monessa paikkaa jokseenkin poissa näkyviltä.
Johtunee siitä että Yhdysvallat on ääriuskonnollinen ja -konservatiivinen maa länsimaisella mitapuulla, joten jopa HLBT-ihmisillä on vaikeuksia poistua yhteiskunnan ahdasmielisistä asenteista kokonaan.
Trans-vähemmistön huono asema on tosiasia. Monissa paikoissa (esim. Suomessa) sukupuolittunut lainsäädäntö (ja nykyaikaisen transalainsäädännön puute) on yksi ongelmien lähde. Ja asenteissakin on parantamisen varaa; yhtäällä enemmän ja toisaalla vielä enemmän.
Se on kolikon toinen puoli.
Olen kuitenkin kuullut esitettävän trans-aihepiiriin liittyen myös seuraavanlaista pohdintaa:
Mitä trans-vähemmistöön kuuluvat ovat itse tehneet parantaakseen asenteita ja vähentääkseen epäluuloja? Varmaan paljonkin. Satunnaisesti kuitenkin kuulee valituksia siitä, että trans-aihepiiristä vaietaan. Jos taas ei ole vaiettu, ovat monetkin saaneet suorastaan vihaa silmilleen (muutaman kerran itsekin), kun on jollain tavalla tietämättömyyttään tai vahingossa käyttänyt aihepiiriin liittyen väärää termiä tai käsitellyt asiaa jotenkin erheellisesti. Ihminen kyllä ottaa opikseen asiallisesti esitetystä palautteesta, ilman alatyylistä (verbaalista) hyökkäystä.
Ja sitten poliisien osallistumiskiellon vaatimisesta ja "paluusta juurille":
Tapahtumat vuonna 1969 Stonewall Inn -baarilla olivat käännekohta ja herääminen. Kapinointi poliisin harjoittamaa häirintää kohtaan johti myöhemmin järjestäytyneempään ruohonjuuritason hlbti-aktivismiin, joka samalla laajeni poliittisesti vaikuttavaksi voimaksi. Kaiken juuret ovat aina jossain. Noin viisi vuosikymmentä sitten maailma oli yhdenlainen. Nyt se on toisenlainen. Ei ole kovin viisasta kuvitella, että noiden aikojen toiminnalla saavutettaisiin tänä päivänä mitään. Nykyään (länsimaissa) esimerkiksi asiallisen tiedon levittäminen ja ystäväpiirin laajentaminen ovat tärkeimpiä asioita.
Minä sanoisin näille protestoijille, että lähtekää avoimesti ja ystävällismielisinä virran mukaan - ja rikkokaa siten ennakkoluuloja.
Trans-vähemmistön edun ajamista saattaa heikentää se, että moni transition läpikäynyt henkilö haluaa ympäristön tuntevan hänet tavallisena miehenä tai naisena, eikä trans-ihmisenä. Kun trans-tausta on työnnetty kaappiin, on vaikeampi lähteä heiluttamaan sateenkaarilippua.
"Tämä marssi on heille, jotka haluavat priden palaavan juurilleen, todetaan lausunnossa, ja erityisesti nostettiin esiin transihmiset ja värilliseen vähemmistöön kuuluvat."
Eipä seksuaalivähemmistöissä nyt ainakaan erityisemmin trans-ihmisiä syrjitä, vaan valtaosa, kuten itsekin, annetaan trans-ihmisen olla ihan omia itsejään, trans-ihmisiä. Ihan kuten lesbot lesboina, bisset bisseinä, homot homoina, heterot heteroina, monimuotoiesti.
Washingtoninin Capital Pridessä ei tiettävsti oltu mitenkään torjuttu trans-ihmisten (tarkoittaen kait sekä trans-sukupuolisia että trans-seksuaaleja) mukaantuloa. Eikä heiltä varmasti evätty myös osallistumista järjestelytoimintaankaan.
"värilliseen" (kaikkihan me olemme ruskean eri sävyjä) vähemmistöön kuuluvilla ongelmaa on varmasti eniten heidän omisssa etnisissä yhteisöissään, eikä niinkään seksuaalivähemmistöjen keskuudessa.
Se on ehkä monisyisempi ongelma ratkaistavaksi, mutta ei varmaan mahdoton ja yhdessä siihenkin vaikutetaan eniten.
Sitten toisaalta trans-sukupuoliset ovat jumittuneet dualismi-loukkuun, eli mies- tai nainen -sukupuoli-dualismiin, vaikka heillä on 3yhteys, ovat trans-sukupuolsia, 3. ulottuvuutta. Heillä tuo on aika lailla samaa kuin biseksuaaleillakin, joisa ainakin osa yrittää olla muuta, mitä eivät ole eli hetero- tai homo-dualismia, eivätkä ole ihan itseään, biseksuaaleja. Se itsetunnon löytäminen, oleminen omana itsenään noissa molemmissa avittaisi yhteiskunnallisen asemankin tasapainottumista.
"Eipä seksuaalivähemmistöissä nyt ainakaan erityisemmin trans-ihmisiä syrjitä, vaan valtaosa, kuten itsekin, annetaan trans-ihmisen olla ihan omia itsejään, trans-ihmisiä."
Aika paksua sinulta, hyvä Human, jonka perusviesti toistuvasti on syrjijä ja erotteleva, kuten kappaletta myöhemmin sorrut esittämään ja "yleistämään" omalla logiikallasi. Ehkä tämä ei mielestäsi todellakaan ole mitään erityistä syrinjää...
Ja mitä etnisiin vähemmistöihin tulee suhteessa seksuaalivähemmistöihin, aika moni rustaa deittisaiteilla listoja eri rotuja mieltymyksensä mukaan - kuka etsii mustaa munaa, kuka ei halua kiinalaista, inter-racial sex ("rotujenvälinen seksi"!) on homopornon laji itsessään, kumma kyllä käsite rotu on kuopattu jo aikoja sitten. Mutta hei, Hercussakin on mustat siivoojat, eihän tämä nyt sentään mitään rasismia ole...?
Minä en tähän erottelu- ja syrjintäteemaan liittäisi mitenkään sitä, miten joku (esim. deitti-ilmoituksissaan) rajaa sitä, millaisille inhimillisille ominaisuuksille on seksuaalisesti avoin.
Kyllä Stonewall Inn -baarin tapahtumat olivat lopulta Euroopallekin asia, joka ajan myötä hlbti-aktivismin toi laajemmin ruohonjuuritasolle ja ennen kaikkea näkyväksi, julkiseen tilaan.
Vähemmän julkisesti näkyvää työtä tehtiin Euroopassa ja Suomessakin (ja yksi tekijöistä toki Jorma Hentilä) ennen noita New Yorkin tapahtumia, mutta kyse oli eri luontoisesta asiasta. Sellaista työtä lienee tehty USA:ssakin, tosin erilaisella menestyksellä.
Ensimmäisen kerran Suomessakin tultiin yhdenvertaisuutta vaatimaan ulkoilmaan, siis julkiseen tilaan, Stonewall Inn -baarin tapahtumien innoittamalla tavalla, oliko tuo 1974. Tempaus edusti luonteeltaan nimenomaan USA:ssa syntynyttä nykyaikaista pride-liikettä. Toden teolla laajemmin ruohonjuuritason näkyvä aktivismi rantautui Suomeen vasta paljon sitäkin myöhemmin, ja vasta se synnytti todellisen koko yhteiskunnan läpäisseen asennemuutoksen ja asialliseen käsitykseen pohjautuvan tietouden hlbti-vähemmistöjen olemassaolosta. Siinä välissä oli ehtinyt olla aids-kriisikin, joka kyllä lisäsi tietoisuutta homojen olemassaolosta, mutta samalla löi leiman. Vasta oikeastaan 1990-luvun loppua ja vuosituhannen vaihteen jälkeisiä vuosia voi Suomessa pitää laajemman ruohonjuuritason hlbti-aktivismin syntyaikana.
Tuo ei mitenkään vähennä suomalaisten ja eurooppalaisten tienraivaajien merkitystä, vaan korostaa sitä. Läntisessä Euroopassa (ml. Suomi) oli edetty monissa asioissa pitkälle ennen varsinaista kansan asennemuutoksen aaltoa.
"Minä en tähän erottelu- ja syrjintäteemaan liittäisi mitenkään sitä, miten joku (esim. deitti-ilmoituksissaan) rajaa sitä, millaisille inhimillisille ominaisuuksille on seksuaalisesti avoin."
Minä liittäisin. Etnisten mieltymysten listaaminen on melkoisen "harmaata aluetta", ja kertoo henkilöstä muutakin kuin "inhimillisille ominaisuuksille on avoin". Määrittelemällä muita ihonvärin tai vaikkapa tietylaisen käytöksen mukaan on...?
Samaan "harmaaseen alueeseen" kuuluvat vaikkapa pukeutuminen natsiuniformuun tai *skinheadiksi - fetisseillä ei ole mitään tekemistä poliittisten ideologioiden kanssa? Pitää muistaa että homojen omaksuma look on peräisin rasistisilta bonehead/neo nazi skineiltä, jotka "kaappasivat" liikkeen 1970-80-luvun taitteessa.
...on lyhyt- tai pidempiaikaisen seuransa valinnan kohdalla realisti. Minä näen sellaisen valinnan ilmaisun subjektiivisena oikeutena.
Voit tietenkin liittää tällaiseen rajauksen ilmaisemisen erottelu- ja syrjintäteemaan, koska toki sinulla on liittämiseen omalla kohdallasi oikeus. Muita voit myös arvostella asiassa sen mukaan, jos katsot oikeudeksesi asettautua toisten ihmisten yläpuolelle, paremmaksi ihmiseksi ja ehkä suorastaan mestariksi. Olet toisaalta xxx nostanut esiin esimerkiksi avoimet suhteet työkaluksi sille, että parisuhteen jollain tavoin vaillinaista seksielämää voisi täydentää luvallisella monisuhteisuudella - josta taas päästään siihen, että jos parisuhteen seksielämän täyttämistä kaipaava "tyhjä läikkä" löytyy jostain tarkoin rajatusta tai ei ainakaan jostain tietystä, niin...
Noissa deitti-ilmoituksissa vilahtelee yhtäläisesti määrittelyitä värin/etnisyyden lisäksi iästä, varallisuudesta, (henkilön itsensä tai tämän elimen) pituudesta/paksuudesta, painosta, hiustyylistä, kehon karvoituksen luonteesta, kehon koristeluista (esim. tatuoinneista) sekä muista sisäisistä/ulkoisista ominaisuuksista. Minusta tuollaisia rajauksia on ihan turha katsoa karsaasti.
"Muita voit myös arvostella asiassa sen mukaan, jos katsot oikeudeksesi asettautua toisten ihmisten yläpuolelle, paremmaksi ihmiseksi ja ehkä suorastaan mestariksi."
Niin, tässä asiassa taidankin olla mestari, jos satun osumaan oikeaan hermoon, mutta puuttuminen rasismiin/ tai sen yhdenlaisen ilmiöön ei liene toisten yläpuolelle asettumista?
Ja älähän sekoita ihonväriin perustuvaa "valintaa" avoimeen suhteeseen, jossa mieluisaa seksiä etsitään toisaalta. Ero on siitä mitä tyypit hakevat ja mitä eivät voi "sietää".
Minä rajaan rasismi-ilmiön ulkopuolelle pitkä- ja lyhytaikaisen henkilökohtaisen seuran ja ystävienkin valintaan liittyvät asiat. Moisen seuran etsiminen/hyväksyminen ei voi olla luonteeltaan "syrjivää" siinä mielessä, miten rasismin toteutuminen edellyttäisi. Tietänet myös vallan hyvin, että ihonväri ja moni muukin yksilöön liittyvä ominaisuus voi joillakuilla olla aika vahva seksin tai muun seuraelämän mieluisuuteen vaikuttava yksityiskohta.
Tietänet varsin hyvin, että nyt puhutaan tässä kohdin tiettyjen ihmisten rajaamisesta ulos ihonvärin kanssa, ei esimerkiksi ihonväriin kohdistuvasta mieltymyksestä (tai jopa fetissistä?)
Jokaisella on toki edelleen vapaus valita seksikumppaninsa/ystävänsä esimerkiksi ihonväriin perustuen, ja varmaan tähän sisältyy yhtä paljon rasismia kuin mieltymyksiäkin. Se että rajaa ulos tietyt etniset ryhmät on aika vaarallisen lähellä rasismia ja usein myös sisältää koko joukon ennakkoluuloja, joiden hälventämiseen ei ole pyrkimystäkään.
**Aika jännä reaktio muuten tuo hyvin henkilökohtaisuuksiin menevä luonnehdintasi minusta.
Henkilökohtaisten ihmissuhteiden kohdalla ovat rajaamisen/valinnan motiivit tyystin yksityisasia. Eivät kuulu rahtuakaan muille.
Reaktioni siirtyvät "peilin näyttämisen" puolelle, jos katson jonkun astuneen mestaroimaan vyöhykkettä, joka mielestäni yleiselläkin tasolla tarkasteltuna on puhtaasti henkilökohtainen.
"Henkilökohtaisten ihmissuhteiden kohdalla ovat rajaamisen/valinnan motiivit tyystin yksityisasia. Eivät kuulu rahtuakaan muille."
Siinä mielessä on julkinen, jos kyse on vähemmistöstä joka ilmoittaa/ja kokee tulevansa sorretuksi tavalla jos toisella, ja harjoittaa sitä myös itse. Tähän kuuluu myös sisäistetty homofobia, naisviha, joka ilmenee myös tietynlaisten käyttäytymismallien omaavien homojen halveksuntana, bi-transfobia, joka on hyvin näkyvillä tälläkin palstalla.
"Reaktioni siirtyvät "peilin näyttämisen" puolelle, jos katson jonkun astuneen mestaroimaan vyöhykkettä, joka mielestäni yleiselläkin tasolla tarkasteltuna on puhtaasti henkilökohtainen."
Peilin osoittamisen sijaan voisit yrittää pikemminkin selittää miksi tunnet tarvetta esitellä peiliä Ad hominem ja asettua näin keskustelian yläpuolelle. Seuraavaksi kai väität taas minun heittäytyvän marttyyriksi?
Henkilökohtaisen lyhyt- tai pitkäaikaisemman seuran valitseminen tai asiaan liittyvien reunaehtojen julkinen ilmaisu esim. pariutumispalveluissa ei ole sortoa eikä syrjintää.
Minä näen jopa parempana ilmaista ennakkoon selvästi, keitten ei kannata vaivautua. Rajauksia esittävästä voi sitten tietysti kukin muodostaa oman käsityksensä.
Sorretuksi ja syrjityksi tuleminen liittyy yhdenvertaisten elämänmahdollisuuksien rajaamiseen, mutta ei _mitenkään_ henkilökohtaisiin ihmisten välisiin henkisiin taikka lihallisempiin suhteisiin. En näe, että tähän liittyisi suoranaisesti sen paremmin sisäistetty homofobia, naisviha kuin bi-transfobiakaan - jos kohta tilastollisia yhteyksiä voi varmaan löytää, jos niitä oikeasti etsittäisiin.
Selitän lyhyesti tarpeeni toisinaan esitellä peiliä: se voi herättää peiliin katsovan ajattelemaan - edellyttäen, että peiliin katsotaan edes vähän itsekriittisesti.
Itsellenihän toisen henkilön ihonväri tai etnisyys eivät ole merkitseviä asioita sen suhteen, miten suhtaudun tähän. Sukupuolella on kuitenkin näyttänyt olevan merkitystä parisuhteen syntymisen suhteen, mutta toisaalta seksuaalisen suuntautuneisuuden tarkalla asteluvulla ei. Parisuhteen syntymisen suhteen (tai "villimmässä" menneisyydessä eroottisen/romanttisen mielenkiintoni heräämisessä) henkilön habituksella ja "tietynlaisten käyttäytymismallien" esiintymisellä on kieltämättä ollut huomattavaa merkitystä. Maailmankatsomuksen yhteensopiminen on ollut minulle merkittävä asia niin kaveruuden/ystävyyden kuin parisuhteenkin kohdalla. Parisuhteen osalta myös yhteinen käsitys solmittavan parisuhteen luonteesta on merkittävä, tietyiltä osin ehdoton.
Miksi ihmeessä omien reunaehtojen esittäminen suhteilun kohdalla olisi jotenkin kyseenalaista? Entä miksi nostat esiin vain ihonvärin/etnisyyden, etkä takerru esim. aiemmin esittämiini muihin olemukseen liittyviin yksityiskohtiin? Minä näen tai olen näkemättä niiden esiintuomisen aivan yhtä esineellistävänä.