Rakastelusta tuomittujen tuomioiden kumoaminen olisi aiheellista, eikä "armahtaminen", mikä viittaa uskomukseen väärinteosta, mutta sen anteeksi antamiseen.
armahtaminen tuolla rinnastuu ikävästi katolisen kirkon moraalittomaan tapaan armahtaa lasten pahaksikäyttöön, pedofiliaan syyllistyneitä katolisia moraalittomia pappeja.
Tällainen jälkijättöinen asioiden korjaaminen on vähän hankala asia, koska menneisyttä ei ihmiskunnan tuntemilla keinoilla voi muuttaa. Ja paljon on (muitakin) tuomioita annettu asioista, joista ei nykyään enää pidetä rikoksina.
Armahdus tosiaan tarkoittaa sitä, että tehty rikos annetaan anteeksi. Armahdusta ei oikein voi olla ilman sen toteamista, että (tavalla tai toisella) väärä teko on tosiasia.
Tuomion kumoaminen taas johtaisi ajatukseen, että tällainen vaihe historiassa vain haluttaisiin ohittaa; ettei tällaisia tuomioita ole oikeastaan langetettukaan. On kuitenkin muistettava, että tällaisia lakeja on ollut ja niiden perusteella on ihmisiä tuomittu. Ehkäpä tuomittuja jopa voidaan ajatella vähäteltävän, jos tuomioita lähdetään kumoamaan jälkijättöisesti.
Lainsäätäjä on tavallaan myöntänyt virheensä sittemmin lakia korjatessaan.
Eri asia on huonon lainsäädännön johdosta tapahtuneiden vahinkojen konkreettinen hyvittäminen. Joku voi myös toivoa anteeksipyyntöä.
Jälkikäteen kumoamisesta ei ainakaan minun mielestäni ole mitään hyötyä kenellekään. Se näyttäytyisi jopa menneiden vääryyksien peittelynä.
Sopivalla (lopultakin aika yksinkertaisella) erillismenettelyllä mahdolliset rikosrekisterimerkinnät kyllä voitaisiin poistaa ja maksaa korvauksia kärsineille.
Menneitä vääryyksiä on kumottu varsin monesti ennenkin ja niistä on vääryyttä kärsineille annettu sitten korvauksia.
Eli noinhan Saksa ja Itävalta ovat aikeisa tehdä, eli nimenomaan kumota vanhoja, uskonnollisen vääryyden pohjalta langetettuja tuomioita ja maksaa tuomituille korvauksiakin. Joskin toki kun tuomitut noissa ovat nyt joa kaikki ilmeisesti vähintään 70-vuotiaita (kuten Britanniassakin), niin he ovat elämässään jo joutuneet kärsimään kristilisellä vääryydellä langetettujen tuomioiden rikosrekisteri-ikävyydet työuralelämässään.
Esimerkin siitä että menneiden ja tulevienkin syntien anteeksiantamis-armahduksella on karmeat vaikutukset, näkee kristinuskomuksessa, jossa uskotellaan että pari tuhatta vuotta sitten tulevatkin synninteot olisi anteeksi annettu, armahdettu - joten pahoja syntejä, pahantekoja ovat sitten kristinuskovaiset tehneet, kun anteeksianto-armahdus-alibi julistettiin taannoin. armahtamisessahan on se paha vika, että siinä "annetaan armon käydä oikeudesta".
Vääryyksien, eli pahantekouskomusten perusteella langetettujen tuomioiden kumoaminen taas on osoitus, että oikeuskäsitys on parantunut, tervehenkistynyt ja vääryyksien kohteiksi joutuneet syyttömät vapautetaan vääryys-uskomus-perustein langetetuista tuomiosta ja myönnetään että rikoksen teki vain humpuuki-uskomuspohjaisesti, huonolla moraalilla säädetty laki.
Sen sijaan armahtamisella ei myönnettäisi sitä pahan uskonnon pohjalta säädetyn lain pahuutta, vaan uskoteltaisiin että tuomittu muka teki väärin, muka oikeus -lain vastaisesti, vaikka kyse olikin uskontopohjaisesta kristillisshariasta.
